Miten keskiajalla jos halusi lähteä kotikylältä
se onnistui jos ei ollut sotilas tai muu sellainen vaan köyhä torpparinpoika tai tyttö?
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Ennen ei ollut kunnollisia teitä. Jos asui joen rannalla tai sataman lähellä oli sen ajan valtateiden äärellä. Maantiet oli vihoviimeisiä paikkoja matkustaa. Eikä ollut aura-autoja eikä muita palveluja.
Ihmiset eivät olleet niin kermaperseisiä kuin nykyisin. Hyvin pystyi matkustamaan hangessakin kunnon reellä vahvan hevosen vetämänä. Polut "aurattiin" käsipelillä.
Vierailija kirjoitti:
Ennen ei ollut kunnollisia teitä. Jos asui joen rannalla tai sataman lähellä oli sen ajan valtateiden äärellä. Maantiet oli vihoviimeisiä paikkoja matkustaa. Eikä ollut aura-autoja eikä muita palveluja.
Eihän sotilaatkaan päässeet silloin hevosilla metrin lumessa etenemään. Melko eristyksissä elettiin.
Ei silloin juurikaan liikuttu kuin oman kodin läheisyydessä.
Polkupyörän keksiminen 1800-luvun alussa oli suuri mullistus siinä mielessä, että jopa tavikset pääsivät omaa kotikylää pidemmälle melko vaivattomasti (tosin ekat polkupyörät oli aika kauheita ja kankeita).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laivat keksittiin jo antiikin ajalla. Samoin hevoskärryt. Ei se liikkuminen nopeaa ollut, mutta kyllä sitä harrastettiin. Ristiretket tunnetuimpana esimerkkinä.
Oletin, että nyt keskusteltiin Suomesta? Wikipedian mukaan Suomessa oli 1200-luvulla 65000 asukasta. Ei ne ristiretkeillyt kuin lähimpään pitäjään puukkohippasille ja vaimonryöstöön.
Kun sitä wikipediaa noin näppärästi käytät niin käypä kurkkaamassa, mitä ovat ristiretket. Voin ennakkoon paljastaa, etteivät liity mitenkään puukkohippoihin tai vaimonryöstöön.
Puhutaanko nyt Suomesta- tai Itämaasta vai mistä? Keski-Euroopan ja Suomen historialla ei ole mitään tekemistä keskenään. Täällä oli 6 kaupunkia ( Turku, Viipuri, Porvoo, Naantali, Rauma ja Ulvila) , loput suota ja metsää, siellä täällä jokin pieni kylä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen ei ollut kunnollisia teitä. Jos asui joen rannalla tai sataman lähellä oli sen ajan valtateiden äärellä. Maantiet oli vihoviimeisiä paikkoja matkustaa. Eikä ollut aura-autoja eikä muita palveluja.
Eihän sotilaatkaan päässeet silloin hevosilla metrin lumessa etenemään. Melko eristyksissä elettiin.
Hyvin pääsivät. Lisäksi on olemassa sellainen asia kuin kantohanki. Nykylapselle voi olla vieras käsite, kun ei luntakaan juuri ole.
kyllä miehet on voineet lähteä oppiin esim. pappiskouluun Puolaan, saksaan, tukholmaan , jos on pappissukua ja tukijoukkoja (?) Mut mites naiset lähti? Ei kai ollu mahollista.Joku kaunotar on voinut naida Isontalon pojan ja päässy hienoon taloon rouvaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laivat keksittiin jo antiikin ajalla. Samoin hevoskärryt. Ei se liikkuminen nopeaa ollut, mutta kyllä sitä harrastettiin. Ristiretket tunnetuimpana esimerkkinä.
Oletin, että nyt keskusteltiin Suomesta? Wikipedian mukaan Suomessa oli 1200-luvulla 65000 asukasta. Ei ne ristiretkeillyt kuin lähimpään pitäjään puukkohippasille ja vaimonryöstöön.
Kun sitä wikipediaa noin näppärästi käytät niin käypä kurkkaamassa, mitä ovat ristiretket. Voin ennakkoon paljastaa, etteivät liity mitenkään puukkohippoihin tai vaimonryöstöön.
Puhutaanko nyt Suomesta- tai Itämaasta vai mistä? Keski-Euroopan ja Suomen historialla ei ole mitään tekemistä keskenään. Täällä oli 6 kaupunkia ( Turku, Viipuri, Porvoo, Naantali, Rauma ja Ulvila) , loput suota ja metsää, siellä täällä jokin pieni kylä.
Puhutaan keskiajasta. AP ei määritellyt maata tai aluetta vain ajankohdan.
Kainuusta saat talon ja ilmaista maata sano Ruotsin kruunu keskiajalla savolaisille. 1300-luvulla oli suuri muuttoliike Etelä-Savosta pohjoiseen kun ihmisiä siirrettiin uudisasukkaiksi kaskeamattomilla ja raivaamattomille salomaille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen ei ollut kunnollisia teitä. Jos asui joen rannalla tai sataman lähellä oli sen ajan valtateiden äärellä. Maantiet oli vihoviimeisiä paikkoja matkustaa. Eikä ollut aura-autoja eikä muita palveluja.
Eihän sotilaatkaan päässeet silloin hevosilla metrin lumessa etenemään. Melko eristyksissä elettiin.
Sen vuoksi sodat käytiinkin kesäisin. Napoleonin Venäjänretki hyvä esimerkki siitä, miten ei sodita.
Vierailija kirjoitti:
Oliko sukset vielä keksitty?
Oli. Siellä se Lallikin hiihteli Köyliöjärven jäällä, kun piispa Henrikin nitisti. Sukset toki olivat lähinnä kenkiin sidotut lankunpätkät.
Käytännössä pelkästään aatelisilla tai varakkaimmilla talonpojilla oli varaa edes pitää ratsua. Ja ratsuksi ei kelvannut mikä tahansa peltokyntökoni.
Suomeen ja Ruotsiin ratsuja tuotiin Ranskasta. Courser-hevonen maksoi satoja kuparitaalereita, Destriér jopa tuhansia (vertauksen vuoksi, samalla rahalla olisi saanut esimerkiksi 30 lehmää).
Arvokkain Suomessa käytetty hevostyyppi oli Destriér joita oli koulutettu sodankäyntiin jo varsasta asti. Niitä käyttivät pelkästään piispojen henkivartijat, linnanvartijat sekä upseerit.
Suomenhevosen jalostamaton muoto oli pienikokoinen, rasitusta melko huonosti kestävä ja karuihin olosuhteisiin hyvin sopeutunut hevonen. Sitä oli talonpojillakin omistuksessa, niiden hinta oli joitan kymmeniä kuparitaalereita, ja niillä pystyi matkaamaan esimerkiksi viereiseen kylään ilman että hevonen väsyi.
Lähteet: Riitta-Marja Leinonen, Martin Landin: Hevosen historia Suomessa
Nuo ranskalaiset tuontiratsut pystyivät matkaamaan jopa 80-100 kilometriä päivässä väsymättä. Vertailun vuoksi jalostamattomat suomenhevoset pystyivät matkaamaan noin 5-10km per päivä.
Lienee sanomatta selvää että kovin pitkälle tavallinen maatiainen ei matkustellut elämänsä aikana.
Vierailija kirjoitti:
Ei silloin lähdetty mihinkään, jos ei töihin. Kyliin ei lampsittu noin vain kylään ja kaupungeissa oli tullit, joista ei menty läpi ilman lupaa. Vaasaa ei ollut olemassa. Oli vain kaskeamista odottavia sankkoja metsiä, ei teitä, ei taloja.
Voi niitä aikoja. Olisi ehkä ollut parempi jättää koko Vaasa rakentamatta. Kyllähän sen joku tampio polttikin (ilmeisesti nukahti, poltti tupakkaa tai jotain ja koko kaupunki paloi maan tasalle). Mutta rakennettiin uudelleen.
Pääasiassa ei matkusteltu, mutta sotien, nälän ja muiden vaikeuksien vuoksi väkeä siirtyi aika ajoin uusille asuinsijoille. Huvimatkailua ei harrastettu.
Hevoskärryt tai reki oli raskaita ja vaarallisia tapoja matkustaa. Oli maantierosvoja, myrskyn kaatamia puita (tienvarsia ei parturoitu kuten nykyään) ja jos reki tai kärrynpyörä meni rikki, korjaaminen oli vaikeaa.
Vaati kyllä erittäin hyvää syytä lähteä kotoa minnekään lähiseutuja kauemmaksi. Niin, ja rahvas ei osannut lukea, joten ei voitu kirjoittaa kotiväelle kirjeitäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laivat keksittiin jo antiikin ajalla. Samoin hevoskärryt. Ei se liikkuminen nopeaa ollut, mutta kyllä sitä harrastettiin. Ristiretket tunnetuimpana esimerkkinä.
Oletin, että nyt keskusteltiin Suomesta? Wikipedian mukaan Suomessa oli 1200-luvulla 65000 asukasta. Ei ne ristiretkeillyt kuin lähimpään pitäjään puukkohippasille ja vaimonryöstöön.
Kun sitä wikipediaa noin näppärästi käytät niin käypä kurkkaamassa, mitä ovat ristiretket. Voin ennakkoon paljastaa, etteivät liity mitenkään puukkohippoihin tai vaimonryöstöön.
Puhutaanko nyt Suomesta- tai Itämaasta vai mistä? Keski-Euroopan ja Suomen historialla ei ole mitään tekemistä keskenään. Täällä oli 6 kaupunkia ( Turku, Viipuri, Porvoo, Naantali, Rauma ja Ulvila) , loput suota ja metsää, siellä täällä jokin pieni kylä.
Puhutaan keskiajasta. AP ei määritellyt maata tai aluetta vain ajankohdan.
Osa, huomattava osa, suomalaisista elää edelleenkin keskiajalla.
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä pelkästään aatelisilla tai varakkaimmilla talonpojilla oli varaa edes pitää ratsua. Ja ratsuksi ei kelvannut mikä tahansa peltokyntökoni.
Suomeen ja Ruotsiin ratsuja tuotiin Ranskasta. Courser-hevonen maksoi satoja kuparitaalereita, Destriér jopa tuhansia (vertauksen vuoksi, samalla rahalla olisi saanut esimerkiksi 30 lehmää).
Arvokkain Suomessa käytetty hevostyyppi oli Destriér joita oli koulutettu sodankäyntiin jo varsasta asti. Niitä käyttivät pelkästään piispojen henkivartijat, linnanvartijat sekä upseerit.
Suomenhevosen jalostamaton muoto oli pienikokoinen, rasitusta melko huonosti kestävä ja karuihin olosuhteisiin hyvin sopeutunut hevonen. Sitä oli talonpojillakin omistuksessa, niiden hinta oli joitan kymmeniä kuparitaalereita, ja niillä pystyi matkaamaan esimerkiksi viereiseen kylään ilman että hevonen väsyi.
Lähteet: Riitta-Marja Leinonen, Martin Landin: Hevosen historia Suomessa
Jaa, onkohan tuossa kirjassa lainkaan otettu huomioon sitä että arkeologien tekemien luulöytöjen perusteella hevonen on ollut Suomessa luultua yleisempää vai perustuuko tuo spekulaatio teoreettiseen arveluun kuten esim. se että mukamas "Suomessa ei ollut kissoja ennen 1800-lukua sillä vanhempia kirjallisia mainintoja ei Suomessa kissoista ole" vaikka löydöt puhuvat toista?
Vesireitit toimivat hyvin pitkän matkan moottoritienä. Ainakin hämeenseudulla oli tapana kulkea veneellä. Myös asutus levisi vesitse. Metsästys jakalastus toi ruuan monelle. Markkinat ja kirkko keräsivät ihmisiä tapahtumiin. Samalla saattoi tutustua eri paikkakunna nuoriin, ja saattoi löytää puolison. Juorut kulkivat kuten nytkin. Kulkukauppiaat tiesivät kaiken. Kirkko ei hyväksynyt sukulaisia aviopuolisoksi, silloin jo tiedettiin että jälkeläiset ovat silloin sairaampia. Isommissa taloissa oli hevosia, jotka toimivat kulkupelinä.
AP mainitsikin että torpparit.
Harvoilla oli varaa hevoseen tai sen pitämiseen ja jos kylän läpi sattuu marssimaan sotaväki se hevonen luultavasti lähti sotajoukon mukaan, mutta niin saattoi lähteä ruuat ja hyväkuntoiset miehetkin.
Lähtökohtaisesti ainoastaan aateliset, sotaväki ja kauppiaat matkustivat viereistä kylää pidemmälle.