Kaikkien kaveri ei ole lopulta kenenkään kaveri
Eikö vain? Eli jos koko ajan yrittää "diplomaattisesti" miellyttää kaikkia ja olla ystävää joka suunnalle, ennemmin tai myöhemmin maailmassa ajautuu tilanteeseen, jossa on pakko valita puolensa. Ja jos ei pysty valitsemaan oikeaa tai vasenta (ja nyt en puhu politiikasta), niin jää yksin keskelle. Eli ei kannata olla liian mukava kaikille koko ajan, se kostautuu.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Kaikkiin suuntiin höveli kaverius jää pinnalliseksi. Ihmisillä on kuitenkin -syystä tai toisesta- aina skismoja keskenään ja jos joku "vihamieheni" kanssa kaveeraava tyyppi kuvittelee olevansa myös minun luotettava ystäväni, niin hän erehtyy. En pysty luottamaan ihmiseen, joka on hyvää pataa myös esim. minua kohtaan inhottavasti käyttäytyneen ihmisen kanssa.
Miten onnistuu hankkimaan vihamiehiä? Minulla ei tietääkseni ole ainuttakaan eikä ole koskaan ollutkaan. Rikoksen tekemällä?
Leila Koo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkiin suuntiin höveli kaverius jää pinnalliseksi. Ihmisillä on kuitenkin -syystä tai toisesta- aina skismoja keskenään ja jos joku "vihamieheni" kanssa kaveeraava tyyppi kuvittelee olevansa myös minun luotettava ystäväni, niin hän erehtyy. En pysty luottamaan ihmiseen, joka on hyvää pataa myös esim. minua kohtaan inhottavasti käyttäytyneen ihmisen kanssa.
Miten onnistuu hankkimaan vihamiehiä? Minulla ei tietääkseni ole ainuttakaan eikä ole koskaan ollutkaan. Rikoksen tekemällä?
Tietääksesi niin...
Vierailija kirjoitti:
AP kuulostaa ihmiseltä, joka kerää kuppikuntia ympärilleen ja sitten puhutaan paskaa muista. Kierrän kaukaa tällaiset tyypit.
Olen sinun kanssa samaa mieltä. On tiettyjä virallisia tilanteita esimerkiksi, joissa ei tulisi missään tapauksessa kerätä kuppikuntia, vaan kyetä yhteistyöhön myös niiden kanssa, joista ei pidä. Vieläpä olemaan asiallinen ja ystävällinen. Tällaisia paikkoja ja tilanteita ovat työpaikat, koulut ja päiväkodit esimerkiksi. Kuppikunnat ovat erittäin huono asia. Toiminta tulisi olla avointa ja ystävällistä kaikkia kohtaan. Se on aikuisen ihmisen tapa toimia. Ystävät ja vapaa-aika ovat sitten erikseen. Jokaisella on vapaalla oikeus olla yksin tai yhdessä kenen kanssa tahtoo.
Leila Koo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkiin suuntiin höveli kaverius jää pinnalliseksi. Ihmisillä on kuitenkin -syystä tai toisesta- aina skismoja keskenään ja jos joku "vihamieheni" kanssa kaveeraava tyyppi kuvittelee olevansa myös minun luotettava ystäväni, niin hän erehtyy. En pysty luottamaan ihmiseen, joka on hyvää pataa myös esim. minua kohtaan inhottavasti käyttäytyneen ihmisen kanssa.
Miten onnistuu hankkimaan vihamiehiä? Minulla ei tietääkseni ole ainuttakaan eikä ole koskaan ollutkaan. Rikoksen tekemällä?
Onks nää tyypit joilla on vihamiehiä sellaisia elämänsä draamakuninkaita ja -kuningattaria? Luulevat, että tempperamenttikohtaukset kertovat suuresta taiteilijapersoonasta?
Leila Koo kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkiin suuntiin höveli kaverius jää pinnalliseksi. Ihmisillä on kuitenkin -syystä tai toisesta- aina skismoja keskenään ja jos joku "vihamieheni" kanssa kaveeraava tyyppi kuvittelee olevansa myös minun luotettava ystäväni, niin hän erehtyy. En pysty luottamaan ihmiseen, joka on hyvää pataa myös esim. minua kohtaan inhottavasti käyttäytyneen ihmisen kanssa.
Miten onnistuu hankkimaan vihamiehiä? Minulla ei tietääkseni ole ainuttakaan eikä ole koskaan ollutkaan. Rikoksen tekemällä?
Onks nää tyypit joilla on vihamiehiä sellaisia elämänsä draamakuninkaita ja -kuningattaria? Luulevat, että tempperamenttikohtaukset kertovat suuresta taiteilijapersoonasta?
Jotkut onkin💋💋💋
Mielenkiintoinen aihe. Mietin että onko oikein vaatia ketään valitsemaan puolia,
vai onko ihan asianmukaista olettaa ystävältä, jolle on uskonut asioita, että hän ei kaveeraisi sellaisen ihmisen kanssa jonka kieroilun ja väärintekojen kohteeksi olet todistettavasti joutunut..?
Pitäisikö vaan tyynesti katsoa sivusta miten toinen istuu kahdella tuolilla samanaikaisesti? Kun taas toisaalta, eihän aikuisen ihmisen kuulu antaa lupia toiselle aikuiselle kenen kanssa saa viettää aikaansa..
Jos sanelet ehtoja, syyllistyt toisen kontrolloimiseen. Jos taas annat ystävän kaveerata sinua loukkaavan henkilön kanssa, alennut mitättömäksi ja altistat itsesi haavoittuvaan asemaan. Kumpikaan ei ole mielestäni hyvä vaihtoehto.
Toivon että jahkaajat lopulta jäävät yksin kun loukattu osapuoli ei enää huoli takaisin sen jälkeen kun kieroilijat ovat viimein iskeneet kyntensä kiinni.
Ei mikään ihme, että maailma on täynnä sotia, konflikteja ja kaikenlaisia kusipäitä kun aloituskin on saanut noinkin paljon yläpeukkuja... täytyy sitä nyt yrittää ainakin jotenkin tulla toimeen ja löytää keinoja kommunikaatioon. Ettei tarvitse turhaan sotia.
Paras olla vaan yksin ja olla kaikkien kanssa neutraaleissa väleissä sekaantumatta mihinkään. Ystävyys on yliarvostettu asia.
Ihmisten kanssa voi tulla toimeen, mutta kaveri ei tarvitse olla kaikkien kanssa. Kaikkea ei tarvitse miellyttää kypsä aikuinen tietää kyllä sen.
tämä varmaan toimii toisinkin päin. näin epäsosiaalisena ihmisenä minähän olen tavallaan kaikkien kaveri. kunhan ette puhu minulle.
Leila Koo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkiin suuntiin höveli kaverius jää pinnalliseksi. Ihmisillä on kuitenkin -syystä tai toisesta- aina skismoja keskenään ja jos joku "vihamieheni" kanssa kaveeraava tyyppi kuvittelee olevansa myös minun luotettava ystäväni, niin hän erehtyy. En pysty luottamaan ihmiseen, joka on hyvää pataa myös esim. minua kohtaan inhottavasti käyttäytyneen ihmisen kanssa.
Miten onnistuu hankkimaan vihamiehiä? Minulla ei tietääkseni ole ainuttakaan eikä ole koskaan ollutkaan. Rikoksen tekemällä?
Samaa mieltä, en keksi millaisessa tilanteessa saisin "vihamiehiä". Asioista voi olla erimieltä, mutta noin periaatteessa, ajattelen tulevani hyvin toimeen normaalien ihmisten kanssa.
En haluaisi olla tekemisissä jonkun Ano Turtiaisen kanssa, jonka kanssa minulla ei ole mitään yhteistä.
En oleta ystävieni "valitsevan minun puoltani" tilanteessa, jossa minulla on konflikti jonkun kanssa. Eikä minulla sellaisia tilanteita tyypillisesti olekaan. Fiksu tyyppi voisi jopa osoittaa minulle tilanteen harmaat sävyt, jos itse meinaan sortua mustavalkoisuuteen.
Minua saa sympatiseerata, mutta voi myös tarjota näkökulmaa siihen, miksi joku käyttäytyy niin kuin käyttäytyy.
Mutta enpä minä muita pahemmin dissaakaan, edes niitä jotka ovat sanoneet/tehneet jotain inhaa.
Jos jonkun seura ei miellytä, vältän hänen seuraansa, mutten aktiivisesti vihaa. En tuhlaa ajatuksiani tähän ihmiseen. Samaan tilanteeseen jos päädytään, kylmä korrektius riittäköön.
Karavaanari, karavaanari, on kaikkien kaveri. Teiden tukko.
Mielestäni on hyvä että on näitä kilttejä ihmisiä, liikaa on maailmassa häijyjä oman edun tavoittelijoita... kunhan nyt ei kynnysmatoksi ala. Aina ei voi olla samaa mieltä toisen kanssa ja meitä on moneen junaan... mutta sopeutuvuus, ystävällisyys ja kärsivällisyys eivät ole huonoja luonteenpiirteitä.