Mitä mieltä rotinaperinteestä

Rotinoiden lisäksi saatan muulloinkin lapsiperheeltä kysyä, että sopiiko tuoda joku leipomus mukana. Kyse ei siis ole siitä ettenkö luottaisi toisten kykyyn hankkia tarjottavia, vaan kahden aikuisen taloudessa on turha itselle leipoa ja vieras emäntäkin tietää että kahvin keitto ja keksipaketti riittää mainiosti, eikä tarvitse miettiä muuta tarjottavaa.

Tiesittekö, että tapahtumaa, jossa mennään rotinoiden kera katsomaan vauvaa, kutsutaan varpa(ja)isiksi? Tämä nimitys elää edelleen esim. Kainuussa.

Monilla paikkakunnilla Itä-Suomessa esim. kylätoimikunnat ja muut yhteisöt ovat herätelleet henkiin vanhan kauniin rotinaperinteen. Ei siinä tietenkään mitään yhteisöä taustaller tarvita, vaan muutama vasta synnyttäneen ystävä voi lyöttäytyä yhteen ja valmistaa vietävät. Ennen vietiin yleensä iso pullakranssi, sen sisällä ladottiin kuivaa kakkua, pikkuleipiä ja ainakin Karjalassa erilaisia suolaisia piirakoita. Mikään ei estä soveltamasta tähän päivään sopiviksi tuomisia. Itse tehty on aina itse tehty, jos vain taitoa riittää. Jos ei, niin monilla paikkakunnilla on pieniä kotileipomoita, joista voi tilata rotinakorin. Tuotteet ovat kuin kotitekoisia.  

Minusta rotinat ovat hyvä juttu ja itse en mene ikinä katsomaan tuoretta vauvaa ilman tuomisia. Tai jos menisin, niin en ainakaan olettaisi, että meille tarvisi mitään tarjoilla.