Hävettääkö teitä muita yli 30 v. joilla ei ole säästöjä ollenkaan tai korkeintaan joku tonni

Ei hävetä mut jos sais elää uusiksi en tekis muuta kuin töitä ja rahaa.

Ei. Mä en elä tätä elämää rahan takia, tai rahan vuoksi. Tässä on paljon muutakin.

Otan rennosti

Kenelle minä sitä häpeää sitten suorittaisin?

Muutama tonni ei ole mitään elämän rajoittamista ellei ole köyhäpaska.

Joskus hävettää, mutta sitten muistan että ai niin, onhan mulla muutama tonni siellä eläkesäästötilillä ja toisaalta eipä ole juuri velkaakaan. Elämyksiä on toisaalta mahtunut elämään senkin edestä ja uskon olevani onnellisempi näin kuin jos se rahat olisivat menneet vaikka ensiasuntoon. Jossei tule lapsia, niin eipä ole tarvetta jättää mitään perintöäkään, joten väliäkös tuolla.

Ei tietenkään. Jokaisella meistä on ollut eri lähtökohdat elämään. Jokaisen oma asia on elää oma elämänsä niillä annetuilla korteilla miten elää, ei kukaan toinen voi tulla sanomaan mikä toiselle on oikea tapa elää.

Ei. Miksi hävettäisi?

Mulla on yli 100.000 säästössä, mutta en ole silti onnellinen. Ei ole ystäviä, työ on raskasta ja ei ole mitään muutakaan. No rahaa on. 

Ei hävetä. Elämäni on vain mennyt näin. Ei onneksi kyllä ole velkaakaan. 

Asunnossa nyt teoriassa on joku satatonnia "omaa rahaa", mutta sillä nyt ei ole merkitystä koska kyseessä on koti jossa asutaan.

Muuten mennään kädestä suuhun, vaikka palkkani on iso, ei siitä mitään käteen jää kun elätän vaimon ja kolme lasta.

M40

Vielä hieman päälle nelikymppisenä mun nettovarallisuus taisi olla vielä hieman miinuksen puolella.

Mitään säästöjä tarvii. Pari tonnia sukan varressa riittää. Mihin sitä pitäisi säästää, ei mihinkään.

Ei hävetä mutta olen tyytyväinen siihen, ettei ole myöskään kenellekään yhtään velkaa.

M 45

Ei hävetä, mutta ahdistaa.

Olen jo vuosia yrittänyt saada tilille puskuria, mutta vähän väliä on tullut isompia välttämättömiä rahareikiä jotka nielivät säästöt. Nyt viimeksi lemmikin yllättävä eläinlääkäri veti taas luottokortin melkein tappiin ja säästötililtä ne muutamat sataset jotka sinne olin saanut haalittua edellisen isomman kuluerän jäljiltä. 

Nyt lisäksi työtilanne on hetken epävakaa eikä tulotaso tule olemaan muutamaan kuukauteen kovin kummoinen, joten puskurin saaminen on taas vaikeaa. Helpottaisi yleistä oloa suuresti jos saisin edes parin kuukauden palkkaa vastaavan summan jemmaan, mutta nyt on ollut pidempään todella huono tuuri...

Uskaltaisin väittää että moni havahtuu vasta nimenomaan yli kolmekymppisenä että säästöjäkin kannattaa olla. Kyllä säästämisen sillonkin ehtii alottaa. Ei oo ollenkaan liian myöhästä. Monella on vielä 40-50 vuotiaanakin enemmän velkaa kuin säästöjä.

Ite havahduin asiaan 32-vuotiaana. Nyt olen vuodessa säästänyt 8k vaikka tulot ei isot olekaan.

Ei se 30-vuotiaana vielä ole myöhäistä aloittaa.

Minulla oli 5 vuotta sitten alle 30 000 säästössä, nyt on 1 nolla tullut perään lisää.

Vierailija kirjoitti:

Asunnossa nyt teoriassa on joku satatonnia "omaa rahaa", mutta sillä nyt ei ole merkitystä koska kyseessä on koti jossa asutaan.

Muuten mennään kädestä suuhun, vaikka palkkani on iso, ei siitä mitään käteen jää kun elätän vaimon ja kolme lasta.

M40

Miksi sinusta tuntuu että elätät vaimosi?

Olen tyytyväinen siihen, ettei ole velkaa. Säästöjä olen kerännyt, mutta ne hupenevat aika ajoin. Tuntuu, että kodinkoneet menevät rikki liki yhtäaikaa ja sitten olen käynyt esimerkiksi työkyvyn kannalta tärkeässä leikkauksessa yksityisellä, kun en halunnut jonottaa liki vuotta.

Jos taaksepäin elämäänsä katselee, niin olisin ehkä voinut valmistua vuotta nopeammin ja jättää väliin erinäiset matkat. Lastakaan ei olisi pitänyt tehdä ennen kuin oli vakituinen työpaikka. Mutta ajattelen, että sitten olisi jäänyt myös paljon elämää elämättä. Lastakaan olisi, kun ekan vakiduunin sain 37-vuotiaana.

Pätkätöistä ei niistäkään säästöjä jää, kun välillä kärvistellään työttömänä työnhakijana ja joskus sen ekan työttömyyskorvauksen saamiseen menee pari kuukautta.

En osaa tuollaista asiaa hävetä. Kukaan ei tiedä paljon mulla on, en ole tottunut raha-asioista puhumaan. Toki siinä tilanteessa, jos joku tarvii rahaa niin siitä pitää puhua ja apua kehdata pyytää. Raha ei tee kenestäkään parempaa ihmistä eikä ärahattomuus huonompaa.