Näkyykö bulimia päälle päin?

Leuat varmaan aika vahvat siitä mässäilystä ja ahmimisesta johtuen..

No ainakin huonot hampaat siitä tulee

Kasvojen muotoja on niin monenlaisia. Ei kannata tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä pelkästään leukaperien muodosta. Totuus kuitenkin on, että kyllä bulimia vaikuttaa kasvojen muotoon eli siis turvottaa niitä. Siinäkin on hyvä syy olla aloittamatta sitä "harrastusta".

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 23:31"]

Kasvojen muotoja on niin monenlaisia. Ei kannata tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä pelkästään leukaperien muodosta. Totuus kuitenkin on, että kyllä bulimia vaikuttaa kasvojen muotoon eli siis turvottaa niitä. Siinäkin on hyvä syy olla aloittamatta sitä "harrastusta".

[/quote]Osaisiko joku selventää miksi sairaus turvottaa kasvoja/muuttaa kasvonmuotoja?

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 23:25"]

Ovatko esim. ylikehittyneet leukaperät/sylkirauhaset useimmiten merkki siitä, että henkilö sairastaa bulimiaa? Esim. http://www.geronguide.com/gallery/index.php/Bulimia-Nervosa/bulimia-effect-09

[/quote]

Tuohan voisi olla muuten vaan pyöreäkasvoinen tai kortisonia käyttävä tai bruksismista kärsivä ihminen.

Mulla on kaksi kaveria jotka aikanaan sairastivat bulimiaa. Muistan vain, että molemmilla oli useasti aivan kammottavan hajuinen hengitys. Enkä nyt siis tarkoita oksennuksen hajua, vaan ehkä sellainen ketoosityyppinen. Ulkonäöstä en osaa sanoa paitsi hampaiden osalta. Ne tietysti kärsivät jatkuvasta vatsahappoaltistuksesta.

Bulimikoilla on just tuon näköiset leuat. Tunnen monta tapausta. Kyllä bulimiaa usein näkyy päälle päin. Olen seurannut heitä läheltä niin huomaan tietyt merkit just kasvoissa ja käyttäytymisessä.

Itse olen sairastanut bulimiaa neljä vuotta enkä ole huomannut kasvoissani mitään muutoksia. Kasvonpiirteeni ovat tosin leveähköt jo valmiiksi, joten tietty sylkirauhasten turvonneisuus ei välttämättä näy. Tämän vuoden puolella, kun olen päässyt hoitoon, olen uskaltanut muutamille läheisilleni avata sairauttani ja jokainen jolle olen asiasta kertonut, on sanonut ettei olisi osannut koskaan epäillä mitään.

Kaikille ei tule minkäänlaisia muutoksia, itselläni hengityksen haju muuttui ja ikenet vetäytyivät, mutta hampaiden kuntoon sairaus ei ole toistaiseksi vaikuttanut muuten. Tämä on tosin tapauskohtaista.

Luule, että eräällä opiskelukaverilla yli kymmenen vuoden takaa oli bulimia, syynä se, että hänen puseronsa oli jatkuvasti jossain ihmeellisessä, kuivuneessa töhnässä! :O Tyttö oli tosi pulska ja tosiaan rinnuksillä oli aina jotain kuivunutta mähmää. Lisäksi puhui paljon ruuasta ja herkuttelusta. Meni välittömästi kouluruuan jälkeen vessaan (oksentamaan?). 

Kerran olin hänen luonaan tekemässä jotain ryhmätyötä, ja hän odotteli poikakaveriaan kotiin viikonlopuksi armeijasta. Purki siinä samalla kauppakasseja, ja ne oli täynnä herkkuja. Sipsejä, karkkia, limsaa, suklaavanukkaita, en enää edes muista mitä. Mutta koko viikonlopuksi ei oltu ostettu ollenkaan kunnon ruokaa tyyliin jogurttia, leipää, lihaa, perunoita.. Pelkkää mässyä vaan. Hän sitten näytti poikaystävänsä kuvan, ja kyseessä oli huomattavan ylipainoinen nuori mies, oikein sellainen hyllyvä plösökasa jolla ei ollut kaulaa ollenkaan jne. Jotenkin kävi sääliksi tuo pariskunta, yhdessä varmaan vaan vetivät herkkuja, ja tää tyttö ehkä sitten viikolla oksenteli.. Muistan myös että henkensä haisi pahalle, ei ehkä suoranaisesti oksennukselle vaan jollekin eltaantuneelle.

Bulimia näkyy ulospäin jos oksentelu on jatkunut kauan, ja on päivittäistä. Huomaamaton bulimia on sellainen, että oksentelusta saattaa olla kuukausien tauko ja sitten oksentaa esim. viikon ajan. Koska bulimia on ehdottomasti oire jostain syvemmästä ongelmasta, on kausittainen oksentelu aika yleistä ja valitettavasti se on sikäli pahinta mahdollista, että sen voi kätkeä lähipiiriltä, lääkäriltä yms. jotka voisivat auttaa tietäessään oireilusta. :(

On vähän väärin, että bulimia diagnosoitu sairaudeksi, koska se on aina oire, ja sitten tietämättömät ihmettelevät että mitä järkeä on oksentaa... Ei siinä olekaan järkeä, se on ahdistushäiriön aiheuttama ja erittäin tuhoisia ahdistuksen purkukeino. Olen sairastanut ahdistushäiriötä pari vuotta, ja oireiluna siitä olikin juuri bulimia. Intensiivinen terapiajakso poisti ahdistuksen ja sitä myötä oireilun.

Bulimia on siitä hassu sairaus, että sitä ei välttämättä huomaa mistään, jollei tosiaan osaa epäillä sairautta. Bulimia on yksityisempi kuin esim. pitkälle edennyt  anoreksia, ruumiinmuodosta tai muutoksista ei välttämättä tule yleisön näkyville mitään. Tietty osalla kasvot turpoavat, vatsa turpoaa ja tukka lähtee, mutta sairaus on todella yksilöllinen.

Toisin kuin kuvitellaan, kaikki sairastuneet eivät ole normaali -tai ylipainoisia, vaikka tietty suurin osa bulimikoista onkin normaalipainoisia.

Sormissa ja rystysissä voi olla nirhaumia, jos käyttää sormia apuna oksentamisessa. Ei kuitenkaan aina, koska moni oppii lopulta oksentamaan ihan vain kumartumalla pöntön ylle.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 09:25"]

Te, jotka sairastatte ja selkeästi ymmärrätte sairastavanne, miksi ette hae apua?

En tarkoita syyllistää tai arvostella, vaan ihan puhtaasta mielenkiinnosta kysyn, koska oma asenteeni on aina ollut se, että jos huomaan jonkun asian olevan vialla (henkisesti tai fyysisesti), haluan selvittää syyn ja korjata sen mahdollisimman pian ja aktiivisesti itse toimien. Vaikka se joskus onkin tosi rankkaa ja vaikeaa, erityisesti juuri henkisesti.

[/quote]

Itselläni sairauden alkuvaiheista hoidon aloittamiseen meni viisi vuotta. Suurimpia syitä olla haluamatta hoitoa olivat puhdas häpeä ja tunne siitä, etten ole tarpeeksi sairas. Koululääkärille kerroin oksentelevani ja hänen reaktionsa oli "no mitä jos ottaisit itseäsi niskasta kiinni, olethan fiksu tyttö." Tulin siihen tulokseen etten ole tarpeeksi sairas, eli kyseessä olu "lupa" jatkaa touhujani. Onneksi minulla on nyt ihana mies, joka pakotti hakemaan hoitoa heti kun sai tietää sairaudesta.

Aloittajan kysymykseen: itse en huomannut ainakaan kasvoissani turvotusta, hampaat kyllä menivät huonoon kuntoon ja vatsa toimi miten sattui ja oli turvonnut ja kurja. Asiat jotka eivät ulkopuoliselle näkyneet oli sekaisin mennyt kuukautiskierto ja mielialan vaihtelut, masennus.

Mulla oli kaulassa mustelman näköisiä verenpurkaumia (?), käheä ääni ja näytin aina tosi väsyneeltä. Sen huomasin vasta jälkeenpäin kun katsoin kuvia noilta ajoilta.

Bulimikkoja olen nähnyt ja monilla on tullut sitä turvotusta poskien alueella.

Kun itse nuorempana sairastin bulimiaa, niin ei sitä kyllä päälle voinut nähdä. Minulla oli hyvin sirot kasvot, ei ollenkaan tuollainen jykevä leuka. Eikä hampaissakaan ihme kyllä ole mitään vikaa, vaikka kymmenisen vuotta oksentelin useimpina päivinä, toisinaan 2-3 kertaakin päivässä, riippuen syömisistä. Ääni sen sijaan on hyvin käheä, miesmäisen matala, vieläkin, ja usein mietin, menikö se sellaiseksi bulimian myötä vai oliko minulle luonnollista murrosiän kehitystä muuten vaan... Äidilläni on ihan normaali naisen puheääni kyllä, enkä suvussa tiedä ketään muuta viski- (tai tässä tapauksessa ehkä yrjö-)bassoa...

Ja miksi en hakenut apua? En kokenut asiaa pätkääkään ongelmaksi. Päinvastoin, koin keksineeni aivan loistavan keinon, jolla voin sekä syödä hyvin ja raskaasti, että pysyä hoikkana. Syön kyllä sen hampurilaisaterian ja ison pussin karkkia, mutta sen kun käyn tyhjentämässä niin ongelma kuitattu. En myöskään tyhjentänyt niin usein että olisin kuihtunut liian laihaksi, näytin mielestäni 160-senttisenä ihan normaalilta hoikalta nuorelta noin 48 kg painossani joka oli se missä yritin pysyä. 

Käyttäytymisessä näkyy se, että haluaa vessaan ruokailun jälkeen . Lievänä ei tule selviä ulkonäön muutoksia. Tulee vetynein silmin pois. Moni paranee kyllä omin voiminkin iän myötä.

Nro 20 lisää vielä, että minulla oikeastaan tuohon ei liittynyt mitään ahdistusta tai pakkomielteisyyttä, vaan totesin vain että minulla on taipumus lihoa, ja että koska rakastan silti syödä, voin ratkaista ongelman oksentamalla ainakin epäterveelliset ruoat joita syön. Kun yliopisto-opintojen aikana kyllästyin oksentelemaan, lopetin sen yhdellä päätöksellä täysin ongelmitta, en tarvinnut mitään apua. Lihoin myös sen myötä vähitellen 70-kiloiseksi, mutta parempi näin...

eikö se sormien kurkkuun työntäminen tunnu hirveältä?

Itsellä jo nielukokeen näytteen otto menee melkein yli sietokynnyksen, saati että omat sormet kurkkuun työntäisin..

[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 23:21"]

eikö se sormien kurkkuun työntäminen tunnu hirveältä?

Itsellä jo nielukokeen näytteen otto menee melkein yli sietokynnyksen, saati että omat sormet kurkkuun työntäisin..

[/quote]

Minusta ei mitenkään. Toki siitä tulee se oksetuksen tunne mutta se on tarkoituskin. Itselläni tosin muutama vuosi aktiivisesti laatattuani jotenkin kurkun takaosasta meni sillä tavalla tunto, etten oikein saanut itseäni enää oksentamaan sormet kurkkuun laittamalla. "Onneksi" siin ävaiheessa osasin tehdä sen jo pelkillä vatsalihaksilla ja hengitystä säätelemällä (hengityksen pidätys uloshengityksen puoliväliin ja voimakas ylävatsan kouristaminen) eli oksentaminen jatkui...