Oliko se tässä? Miten tästä eteenpäin? Asia liittyy työn hakemiseen.
Olen 29v/N. Olen aina ollut töissä. Nyt kun viimeinen määräaikainen vuosi sitten loppui en ole enää koskaan onnistunut saamaan töitä.
Päivät ovat niin tyhjiä ja masentavia, haluaisin vain töihin ja niitä myös haen. Mulla elämä vain pysähtyi. Nyt alkaa jo olemaan niin vetämätön, surullinen, masentunut ja laiska olo. Ei jaksa enää elää. Tää kotona oleminen on tuhoamassa minua lopullisesti.
Onko minulla enää toivoa työllistyä?? Eihän elämä voi tähän loppua eihän?
Kommentit (15)
Sinä olet vielä niin nuori, että varmasti löydät vielä töitä. Työttömyysaikana voisit opiskella jotain työllistymistäsi tukevaa alaa.
No CVni on iso sillisalaatti olen aina mennyt sinne mistä töitä on saatu. Minulla on työkokemusta 3 eri alalta. Tämä varmaan karkoittaa työnantajat todella tehokkaasti. En ole ura ihminen.
Muista liikunta ja tietojen päivittäminen.
Hae vaikka siivoojan sijaisuuksia. Heitä tarvitaan aina. Sijaisuuksiin ei tarvita tutkintoa.
Itsellä sama mutta nautin rennosta vapaa-ajasta, haluan töihin mutta aika menee näinkin. Nyt kudon villasukkaa. Konmaritin koko huushollin. Aloitin lenkkeilemään. Toki välillä ahdistaa kauheasti että löytääkö mitään enää.
Ei se elämä siihen lopu, köyhyys vain alkaa. Ensimmäinen vuosi on vaikein, mutta siitä se pikkuhiljaa alkaa lutviutua. Muista liikunta. Sekään ei tosin ole ilmaista, mutta suht halpaa kuitenkin.
Terveisin: 90-luvun lama
No mulla on hyvin päivitetty kaikki tiedot, asunto on siisti. En ymmärrä miten joku kykenee näistä tyhjistä ja työttömistä päivistä nauttia. Minä sekoan! Työ tuo rytmiä ja tekemistä elämään, kiva saada palkkaa eikä ajatella jokaikistä senttiä.
Olen niin kiukkunen tästä tilanteesta! Ei mun ikäisen kuuluis olla kotona!!!
Vierailija kirjoitti:
No mulla on hyvin päivitetty kaikki tiedot, asunto on siisti. En ymmärrä miten joku kykenee näistä tyhjistä ja työttömistä päivistä nauttia. Minä sekoan! Työ tuo rytmiä ja tekemistä elämään, kiva saada palkkaa eikä ajatella jokaikistä senttiä.
Olen niin kiukkunen tästä tilanteesta! Ei mun ikäisen kuuluis olla kotona!!!
Ne ovat vain vieroitusoireita, kestävät aikansa, kunnes omaksut uuden identiteetin.
Sinun täytyy rakentaa itsesi ja arvosi nyt uudelleen.
Mä en jaksa olla koko päivä tekemättä mitään!! Tää olo on niin tuskainen ja järkyttävää. Minulla on nuorena ihmisenä niin paljon annettavaa.
Vierailija kirjoitti:
No mulla on hyvin päivitetty kaikki tiedot, asunto on siisti. En ymmärrä miten joku kykenee näistä tyhjistä ja työttömistä päivistä nauttia. Minä sekoan! Työ tuo rytmiä ja tekemistä elämään, kiva saada palkkaa eikä ajatella jokaikistä senttiä.
Olen niin kiukkunen tästä tilanteesta! Ei mun ikäisen kuuluis olla kotona!!!
Lähde ulos ja etsi lähin ulkokuntosali. Liiku itsesi hikeen.
Varaa aika työkkäristä. Suunnittele uusi ura.
Sitäkin yritän täällä, eli suunnitella uutta uraa. Minulle kerrottiin että alan jo olemaan liian vanha siihen. Et kukaan ei enää mua palkkaa 40 vuotiaana.
Sitä paitsi miten työnantajat suhtautuvat siihen että CVen tulee vuosien tauko työelämästä? Eli jos tää aika menee opiskeluun.
Ei sekään auta kuinka te-toimisto jarruttaa kokoajan kaikki suunnitelmat, heidän mielestä ihmisen pitäisi vain makaa kotona tekemättä mitään. Sieltä en ole nuorena ihmisenä saanut mitään tukea.
No ei ole mun ongelma että halutaan elättää ihmisiä jotka haluaisivat elättää itsensä.
Vierailija kirjoitti:
No CVni on iso sillisalaatti olen aina mennyt sinne mistä töitä on saatu. Minulla on työkokemusta 3 eri alalta. Tämä varmaan karkoittaa työnantajat todella tehokkaasti. En ole ura ihminen.
Meillä oli kaverin kanssa tästä työnantajien suhtautumisesta juuri puhetta. Että monen alan työkokemus on työnantajille monesti peikko, kun ajattelevat että tuo se sitten suhailee päämäärättömästi sinne sun tänne, näinköhän viihtyisi meilläkään kauaa vai lähteekö taas kokeilemaan uutta. Mutta miksi se pitää ajatella noin negatiivisesti? Miksi ei voi ajatella, että no siinäpä on työnhaluinen ihminen kun menee niihin töihin mitä saa, ja onpahan muuten vielä sopeutuvainenkin kun ei ole joutunut sopeutumaan vain uuteen työpaikkaan, vaan jopa uuteen alaan?
Työnantajat eivät ymmärrä sitä että elämiseen tarvitaan katto pään päälle ja ruoka, silloin otetaan kaikkea mitä tulee vastaan!!
up