Onko täällä muita, joiden miehet ei halua seksiä?

Meillä myös mies on haluton, mutta parin vuoden patistelun jälkeen mies meni lääkäriin, joka totesi että testosteroni puuttuu lähes kokonaan. Nyt mies on korvaushoidolla, ja aina kuulemma lääkkeen jälkeen mieleen juolahtaa ensimmäisenä seksi.

Tilanteemme ei ole vielä kokonaan korjaantunut, koska vuosien torjunta rikkoi minun itsetuntoni, ja siinä on vielä työsarkaa (terapiaan menossa).

Kuitenkin näemme jo valoa tunnelin päässä, ja uskon, että saamme vielä aikaan hyvän ja molempia tyydyttävän seksielämän.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 15:07"]

Meillä myös mies on haluton, mutta parin vuoden patistelun jälkeen mies meni lääkäriin, joka totesi että testosteroni puuttuu lähes kokonaan. Nyt mies on korvaushoidolla, ja aina kuulemma lääkkeen jälkeen mieleen juolahtaa ensimmäisenä seksi.

Tilanteemme ei ole vielä kokonaan korjaantunut, koska vuosien torjunta rikkoi minun itsetuntoni, ja siinä on vielä työsarkaa (terapiaan menossa).

Kuitenkin näemme jo valoa tunnelin päässä, ja uskon, että saamme vielä aikaan hyvän ja molempia tyydyttävän seksielämän.

[/quote]

Tällaisia viestejä on mukava lukea! Valitettavasti moni mies on vaan niin huono hakemaan apua, että mielummin erotaan :/

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 15:19"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 15:07"]

Meillä myös mies on haluton, mutta parin vuoden patistelun jälkeen mies meni lääkäriin, joka totesi että testosteroni puuttuu lähes kokonaan. Nyt mies on korvaushoidolla, ja aina kuulemma lääkkeen jälkeen mieleen juolahtaa ensimmäisenä seksi.

Tilanteemme ei ole vielä kokonaan korjaantunut, koska vuosien torjunta rikkoi minun itsetuntoni, ja siinä on vielä työsarkaa (terapiaan menossa).

Kuitenkin näemme jo valoa tunnelin päässä, ja uskon, että saamme vielä aikaan hyvän ja molempia tyydyttävän seksielämän.

[/quote]

Tällaisia viestejä on mukava lukea! Valitettavasti moni mies on vaan niin huono hakemaan apua, että mielummin erotaan :/

[/quote]

Minun mieheni kai suostuisi lääkäriin menoon, mutta on kuitenkin enemmän sitä mieltä että "katsotaan" ja jotenkin odottaa, että minä piristyisin tästä.

ap

Ei voi olla totta. En lukenut viestiketjusta kuin osan, mutta voisivat olla minun kirjoituksiani. En muista koska meillä olisi viimeksi ollut seksiä. Joku ylempänä valitti, että vain 2 kertaa kuussa. No meillä on viime kerrasta taatusti yli puoli vuotta. Mies on loistoisä ja hyvä puoliso muuten. En mitenkään voisi rikkoa lapsilta perhettä vain siki, että isi ei halua äitiä. Ja tilanne on vieläpä niin, että olen pitänyt ulkoisesta olemuksestani huolta ja olen hoikempi kuin ennen raskauksia, mutta mies on lihonut. Se jossain vaiheessa vaikutti omiin haluihini, mutta jotenkin pakotin itseni olemaan ajattelematta miehen elopainoa.

Yhdessä vaiheessa homma meni niin pahaksi, että hankin seksisuhteen. Alusta asti oli selvää, että se oli vain seksiä. Suhde on jo lakannut kauan sitten. Sain siinä elämäni parasta seksiä, mutta en olisi arvannut seurauksia. Sen jälkeen oma mies ei ole tuntunut yhtään miltään!! Olen niin solmussa, itsetunto maassa, enkä tiedä onko mies pettänyt. Mikä tästä olisi ulospääsy? Aiheesta puhuminen aiheuttaa aina riidan.

sama meillä Seksiä minun ehdotuksestani 2 kertaa vuodessa.  Itsetunto maassa. Mies muutenkin hieman narsistinen. Ei tämä ole nautittavaa elämää. Miten on näin huono tuuri käynyt. Monesti mietin onko miehellä toinen ja olen kysynytkin ja kiistää asian aina. Ei vaan jaksa. Miten eteenpäin? Eroaminen hankalaa pienen palkan ja lasten takia. 

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 18:13"]

sama meillä Seksiä minun ehdotuksestani 2 kertaa vuodessa.  Itsetunto maassa. Mies muutenkin hieman narsistinen. Ei tämä ole nautittavaa elämää. Miten on näin huono tuuri käynyt. Monesti mietin onko miehellä toinen ja olen kysynytkin ja kiistää asian aina. Ei vaan jaksa. Miten eteenpäin? Eroaminen hankalaa pienen palkan ja lasten takia. 

[/quote]

jatkan vielä, eli meillä mies ei suostu terapiaan. Itse käyn mutta ei se seksiä lisää eikä muutenkaan auta. Lääkäriin ei suostu. Nettipornoa on myöntänyt katsoneensa ja tekee omaa kivaakin. Huolehdin enemmän itsestäni kuin mies. 

Olen ihan nätti ja en mikään lihava. Nyt vielä yritän tästäkin laihduttaa. 

Nro 26 vielä täällä.

Jos joskus, hyvin, hyvin harvoin, mies tekeekin aloitteen, niin en ole innoissani vaikka haluaisin. Siinä tulee ensimmäiseksi kostonhimo, haluan satuttaa sinua kuten sinä minua ja torjun hänet. Kamalaa. Ei tästä taida tulla parisuhdetta enää. Pakko sinnitellä lasten takia.

Aha, olen ainoa.

ap

Et varmaan ole ainoa. Mutta asia saattaa olla monelle liian kipeä tunnustaa...

Meillä on tuo tilanne ollut jo kauan. Tässä vain vielä pahemmaksi ongelman tekee se, että saan muilta miehiltä ihailua ja omissa tyttöjen menoissani olen useinkin ollut tilanteessa, jossa tilaisuus syrjähyppyyn olisi ollut. Ja eikä miltään rumiluksilta, vaan miellyttäviltä, hyvännäköisiltä raavailta miehiltä. (Siis juuri sellaisilta, joiden kanssa seksiä voisi ja pitäisi harrastaa, jos olisi hakemassa vain sitä seksiä. Ulkonäkö on paljon pienempi seikka silloin, jos olisi oikeasti etsimässä parisuhdetta, älä käsitä väärin...)  Kertaakaan en ole vielä pettänyt enkä vakavissani edes harkinnut.

Mutta pelkään, että siihen tämä vielä menee, jos tilanne ei muutu.

Mies on ihana, hellä, huolehtiva, keskusteleva, loistava isä ja sosiaalinen seuramies eikä ulkonäössäkään ole mitään vikaa. Tiedän, ettei hänellä ole muita tai ei petä.

Kaikki alkoi siitä, kun hänen molemmat vanhempansa kuolivat liki yhtä aikaa suht nuorina viisi vuotta sitten. Hän on kertonut (ja olenhan sen huomannutkin!) että niihin aikoihin hän vain yksinkertaisesti lakkasi ajattelemasta seksiä. Suuri muutos siihen, että hän oli aiemmin tosi aktiivinen. Vielä aktiivisempi kuin minä, vaikka mäkin olen liki main tilanteessa kuin tilanteessa aina ollut kiinnostunut seksistä ja myös hyvin aloitteellinen.

Siihen mennessä suhdetta oli takana viisi vuotta, nyt on mennnyt toiset viisi vuotta vähän toisella tavalla. Seksuaaliterapeutilla kävimme. Siitä oli hetkeksi apua. Mutta aina palataan samaan, että kun ei edes ajattele koko asiaa, niin ei sitä sitten olekaan. Seksiä on nyt ehkä noin kerran kuussa, joskus ei sitäkään. Hulluksihan tässä tulee. Mutta mies on muuten niin ihana, että tuntuu aika kauhealta ajatukselta, että sen takia lähtisin. Mitä sitten, jos lähtisin lätkimään ja saisin seksiä, mutta KAIKKI mitä muuta meillä on hyvin elämässä, olisikin menetetty?

Et siis ole yksin, mä uskon, että meitä on varmaan enemmän kuin uskoisi. Tästä ei vaan niin paljon puhuta. On paljon normaalimpaa, jos mies valittaa saunaillassa kavereilleen, että muija ei anna. Mutta ottaa niin paljon naisen itsetunnolle avautua siitä, että mies ei halua, että moni kärsii mieluummin hiljaa.

Minulla on kanssa hellä, ajatteleva, lapsistaan yli kaiken välittävä mies, joka ei pelkää kotitöitä mutta toisaalta korjaa meidän auton ja rakentaa terassin jos niikseen tulee. Seksistä hän ei vain jotenkin... välitä. Pakko sanoa tämä ekan kerran ääneen ikinä, että hän ei ole siinä kauhean hyväkään. Olen yrittänyt olla avoin, saatavilla tai vähemmän saatavilla, olen yrittänyt opastaa että mistä tykkään... ei mitään.

Häntä ei vaan saa syttymään. 

Eilen illalla taas yritin tuntemuksistani huolimatta, mutta hän sanoi olevansa väsynyt. Ymmärrän sen, mutta tuntuu ettei hän koskaan tule mukavuusalueeltaan pois edes yrittääkseen. Seksi on useimmiten sitä samaa mitä aina, noin kaksi kertaa kuussa. Joskus harvoin enemmän. Se ei ole spontaania eikä himokasta, enkä minä enää ole edes varma onko minua kukaan koskaan himoinnut, siis minun itseni takia, ei pelkän seksin tarpeen takia.

Joskus minun mahaani koskee halusta. Joskus kirpaisee ihan mielettömästi joku typerän Ilta-Sanomien vinkit seksiin. En jaksa tätä, ja pelkään ihan samaa kuin sinä numero 3, että jos jätän miehen tämän takia, en saa toista muuten yhtä hyvää tilalle. Toisaalta aavistan, että mies saattaa tietää minun ajattelevan pettämistä tämän takia, ja on ehkä sen takia entistä enemmän haluton.

En tiedä mitä tehdä, eikä minulla ole ketään irl kenelle puhua.

ap

Täällä kohtalotoveri! Mies on hyvä puoliso, isä ja ystävä, mutta makuukamarissa on tooosi hiljaista. Mies kyllä saa minut tyydytettyä hyvinkin, mutta itse haluaa tosi harvoin. Meillä on kyllä myös kaksi pientä lasta, eli ollaan aika väsyneitä kumpikin, mutta ongelma on kyllä ollut jo ennen lapsia. Kunhan lapset vähän kasvaa, niin nostan kyllä kissan pöydälle. Minäkään en ole seksiasioissa mitenkään kovin aktiivinen tyyppi, mutta vähän enemmän kuin kerran vuoteen olis kyllä kiva. Eikä tää tietty itsetunnollekaan ole mikään mukava asia.

Täällä vielä nro 3.

Se tässä koko touhussa on jotenkin pahinta, että tämän kanssa menee jotenkin itsekin niin solmuun. Kun seksuaalisuus/itsetunto/naiseus/ylipäätään tämä koko oleminen on yksi iso yhteenkiedottu mytty, että vaikka monia asioita (välillä tätäkin) pystyy ajattelemaan järjellä ja yrittää lähestyä niitä neutraalisti ongelman ratkomiseksi, niin se ei tässä kohtaa vain onnistu. Se, että joku ei sinua halua, osuu jonnekin niin syvälle omiin tunteisiin ja itsetuntoon, ettei vain kykene olemaan järkevä.

Vaikka tietäisi, millä toisen todennäköisesti saa syttymään, niin ei sitten itsekään enää edes yritä tehdä aloitetta. Tai jos tekee ja toinen sattuukin sille lämpenemään, niin sitten mokaa sen omalta osaltaan sillä, että ajatukset kiertävät kehää siinä kaikessa loukkaantumisten ja pahan olon tunteissa, että lopulta ei sitten aina silloinkaan kykene aidosti nauttimaan siitä seksistä, jos sitä sattuu olemaan.

Tosi hankalaa kyllä. Pahinta on, että itse en ainakaan enää tiedä, mitä tälle voisi tehdä. Mitään fyysistä sairautta tai muutakaan ei tiettävästi ole, joka haluttomuuden aiheuttaisi. Joskushan voi niinkin olla, että toinen ei vain fyysisesti enää miellytä. Mutta mä luulen, että silloin kyse on jo ehkä muunkin tason ongelmista parisuhteessa (?). En tiedä.

Olisi kiva, kun joku tulisi ja kertoisi, millä tämän ratkaisee. Niin syvällä ja suossa, etten ole enää kovin optimistinen. Ihan täysin en ole toivoani heittänyt. Perustuen siihen, että sitä seksiä kuitenkin JOSKUS on ja muuten asiat on niin hyvin. Mutta toisaalta - aikaa on jo kulunut niin paljon, että en ihan hirveästi pistäisi likoon siitäkään, että aika parantaa.

Ehkä pahin pelkoni, samaan aikaan kuin kieriskelen tässä ongelmassani, on se, että tässä välillä jompikumpi meistä ottaa ja lähtee jonkun fyysisen haihattelun perään. Minä ihan suoraan vaan pelkästä puutteesta tai voi käydä niinkin, että mies törmää johonkuhun, joka tässä meidän tasaisessa (omien sanojensa mukaan juuri sellaisessa elämässä kuin on halunnut, ehkä tätä meidän seksiongelmaa lukuunottamatta) tilanteessa onnistuu herättämään seksin ajattelun eloon. Kumpikin vaihtoehto yhtä kamala. Mutta samaan hengen vetoon..mitähän hittoa tässä pitäisi tehdä.

Ex-mies oli jotenkin aina tosi haluton. Eikä johtunut mun ulkonäöstä, sitä ei vaan seksi jostain syystä jaksanut niin paljon kiinnostaa.

Suhteen alussa oli tietty enemmän, mutta ei silloinkaan mitenkään älyttömästi.

Jossain vaiheessa tajusin, että kaikki aloitteet tulee aina multa. Kun lopetin tekemästä aloitteita, seksi loppui siihen. Pisimmillään tuli yli vuoden tauko.

Sitten mies löysi toisen ja lähti lätkimään. Joskus mietin minkälaista heidän seksielämänsä mahtaa nykyään olla :)

Itse olen eron jlk saanut itsetuntoni takaisin kun olen deittaillut ihania miehiä, joilla on halua ja kiinnostusta :)

Hei 3, kirjoituksesi olisi voinut olla minun. Paitsi sen suhteen ettei kukaan ole meillä kuollut, vaan seksi on lopahtanut ensimmäisen lapsen synnyttyä. Jotenkin se seksittömyys tuntui normaalilta kun lapset olivat tosi pieniä, valvottivat ja nukkuivat meidän huoneessa tai vieressä. Mutta nuorimmaisemmekin on jo 6v ja miestä ei kiinnosta. Kaikki aloitteet viimeisten vuosien aikana ovat tulleet minulta enkä enää jaksaisi olla se, joka kantaa vastuun yksi  koko seksiasiasta. Mies argumentoi, että jos osoittaisin kiinnostusta useammin, hän kyllä olisi ihan valmis seksiin. Mutta itse hän ei osoita mitään kiinmostusta. Myös minin kohdallani on niin, että saan kyllä huomiota muilta miehiltä, olen hoikka, hyvävartaloinen ja pidän huolta itsestäni. En jaksa tätä enää kauan.tuntuu kauhealta ajatella, etten ehkä enää koskaan saa tuntea olevani haluttu siten, että molemminpuolinen halu myös toteutuu. 

8 lisää. Meill seksiä on parin kuukauden välein ja kun on, se on hyvää. Mutt tosiaan aloite tulee aina minulta, yleensä mainitsen jossain vaiheessa että edellisestä kerrasta alkaa olla jo aikaa ja tuntuu, että mies vaim sitten " hoitaa velvollisuutensa" vain siitä syystä että muistutin asiasta. Itse ei tulisi ajatelleeksi asiaa. 

[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 14:01"]

Olen jo niin rikki asian kanssa, etten enää tunne halua, minkäänlaista. En usko, että kukaan tulisi koskaan haluamaan minua, ylipainoista rumaa naista. Mutta että oma aviomies ei... onko täällä muita?

Tuntuu, että kaikilla muilla miehet haluaa seksiä joka päivä. Ei meillä vaan. 

[/quote]

tarkotatko niin kun sun kanssasi vai yleensä?

On täällä yksi. Miestä ei kiinnosta. Ei jaksa jne.

Mulla taas haluja on, vaikka muille jakaa. Aikaisemmin meillä oli erittäin viriili seksielämä. Siitä se sit

Siitä se sitten hiipui ja nyt ei vuoteen ole ollut mitään.  Niin ei oman miehen kanssa. Muualta haen seksini nykyään. Miehen luvalla jopa.

[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 16:29"]

Ex-mies oli jotenkin aina tosi haluton. Eikä johtunut mun ulkonäöstä, sitä ei vaan seksi jostain syystä jaksanut niin paljon kiinnostaa.

Suhteen alussa oli tietty enemmän, mutta ei silloinkaan mitenkään älyttömästi.

Jossain vaiheessa tajusin, että kaikki aloitteet tulee aina multa. Kun lopetin tekemästä aloitteita, seksi loppui siihen. Pisimmillään tuli yli vuoden tauko.

Sitten mies löysi toisen ja lähti lätkimään. Joskus mietin minkälaista heidän seksielämänsä mahtaa nykyään olla :)

Itse olen eron jlk saanut itsetuntoni takaisin kun olen deittaillut ihania miehiä, joilla on halua ja kiinnostusta :)

[/quote]

Tää on aivan kuin mun tarinani, joskaan suhde ei kestänyt kuin reilun vuoden. Jälkikäteen mietittynä hälytyskellojeni olisi pitänyt soida, kun suhteen alussa kuulin sanat: "Seksikin maistuu nykyään ihan eri tavalla, kun on nainen, jota haluaa panna" Joo, maistuihan se, ehkä puoli vuotta.

Onkohan kukaan saanut vastaavaa tilannetta korjaantumaan jotenkin muuten kuin eroamalla? Meilläkin on tilanne se, että ihan kaikki muu on hyvin eikä tulisi mieleenikään että tämän takia riistäisin lapsilta isän, panisin omaisuuden puoliksi...samat ajatukset kuin 3:lla. Mies on sitä mieltä että tilanne korjaantuu itsestään, itse en sitä usko. Tätä on jatkunut jo niin monta vuotta. Kysyessäni miksei mies ikinä tee aloitetta, on vastaus joko a) "kun katson sua, olet niin haluttoman näköinen ettei seksi kiinnosta" tai b) " kun sä olet aina niin väsynyt" . Kuitenkin jos pyydän miestä tulemaan kanssani sänkyyn, useinmiten hän mieluummin jää katsomaan telkkaa tai roikkumaan nettiin niin pitkäksi aikaa että olen takuuvarmasti nukantanut kun hän joskus puolenyön jälkeen kömpii sänkyyn. Mieheni ei siis halua minua, ja se sattuu. Vastuun tästä hän työntää minulle kuten noista saamistani vastauksista voi huomata. Myös minä pelkään, että jompimkumpi meistä jossain vaiheessa pettää ja sitten onkin iso sotku edessä. Mieheni on ikäisekseen harvinaisen hyvännäköinen, urheilullinen ja sellainen raavas mies, jost ei ikinä uskoisi päälle päin miten seksitön hän on.   

Voin hyvin kuvitella että jossain vaiheessa joku muu saa ne seksiajatukset heräämään. Itse mietin usein, millaista olisi jonkun tutun tai vastaantulijan kanssa. Vibraattorit ja dildot ovat olleet käytössä jo pitkään että saan paineet purettua, mutta eihäm se ole sama asia. Toivoisin niim kovasti että oma mieheni pitäisi minua haluttavana :(

Ja siis edellinen oli 8