Lue keskustelun säännöt.
Onko muita jotka syystä tai toisesta elävät rakkaudettomassa avioliitossa?
09.08.2013 |
Itse olen sellaisessa tilanteessa, erinäisistä syistä, sanoisin, että lasten takia, vaikka tiedostan myös sen, että lapsille tämä ei ole hyvästä.
Elämme siis miehen kanssa kämppiksinä, tämä vaihetta edelsi muutaman vuoden riitainen vaihe, sitten "luovutettiin". Eli kun ei tavallaan odota toiselta mitään, niin ei riitojakaan synny. Minulla on välillä tunne, että kotonani on pikkulasten lisäksi teinipoika, siis mieheni.
Árkemme sujuu ok, huolehdimme lapsista ja puuhailemme perheenäkin paljon. Miehen kanssa emme juttele muusta kuin lapsista ja jostain käytännön arkisista asioista, mitään "kumppanuutta" ei ole.
Välillä kuitenkin tilanne tuntuu niin raskaalta, kaipaan elämääni kumppania, romantiikkaa, seksiä, "sielujen sympatiaa" ja keskusteluja. Miestäni en rakasta enkä oikein edes pidä hänestä ihmisenä kovin paljon (on muuttunut melko ilkeäksi ja kapeakatseiseksi), eroa haudoin vuosikausia, mutta en saanut lähdettyä ja tässä ollaan.
Kommentit (4)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syy on ehkä joo osittain rahakin, mutta suurin syy on lapset. En yleensä ole mikään konservatiivi ajatuksissani, mutta mietin, että he saavat ns "normaalin" lapsuuden, äidin ja isän läsnä päivittäin, ei tarvitse ikävöidä. Lapset ovat myös aika kiinni minussa, joten vuoroviikkosysteemi tuntuu aivan mahdottoman pitkältä erolta. Itselleni myös, haluan olla lasteni kanssa joka päivä, en vain joka toinen viikko. Tämä on se suurin syy.
Ap jatkaa. Mies ei halua erota, joten odottavissa olisi isoja riitoja ja ongelmia, jos erohakemuksen jättäisin. En usko, että mies osaisi olla aikuinen ja järkevä siinä tilanteessa tai ajatella lasten parasta.
Jos eropäätös olisi yhteinen ja yhdessä erottaisiin sovussa lasten parasta ajatellen (johon siis itse olisin valmis), olisimme jo eronneet.
Luin ensin että raskaudettomassa avioliitossa ja ihmettelin, että mikä pirun onnellisuuden synonyymi se raskaus on. :D