Kummiongelma :/ Ketkä kummeiksi?

Minusta ei ole paljon vaadittu, jos haluaa lapselleen kirkkoon kuuluvat viralliset kummit oikean kasteen yhteydessä ja jos toivoo näiden kummien olevan sekä lapselle että aikuiselle tukena ja kulkevan rinnalla lapsen kasvaessa. Siihen ei tarvita rahaa, mutta kyllä vain kirkkoon kuulumista. Helsingissä kastetaan enää vain reilu 50 % lapsista, joten on yhä harvemmin saatavilla lähipiiristä kummeiksi sellaisia ihmisiä, joilla ei olisi jo tosi monta kummilasta. Ne harvat aikuiset, jotka täyttävät kriteerit, ovat valitettavasti ylikuormitettuja, kun ihmiset eroavat kirkosta jonkun Räsäsen takia (tai oikeammin sanottuna eivät halua maksaa kirkollisveroa). Haltiakummit ovat pelkkää typerää pelleilyä.

kannattaa pyytää ne, joiden kanssa on oikeasti yhteydessä ja joiden kanssa HALUAA itsekin pitää yhteyttä. Se yhteys ei synny pelkästään lapsen kautta, todettu on. Itselläni on 5 kummilasta ja ikävä kyllä yhteydenpito on jäänyt todella vähäisiksi niihin kummilapsiin, joiden vanhempiin minulla ei ole ihmeempää suhdetta. Toinen on sukulaiseni lapsi - hämmästyin kun pyysivät minut, sillä emme olleet ikinä missään tekemisissä, mutten osannut kieltäytyäkään. Näen lasta harvoin ja vierailut ovat aika vaivaannuttavia, kun pitää suunnilleen muistella, että missäs se sukulaisen mies olikaan töissä jne. Lapsi vaistoaa kyllä tämän etäisyyden eikä heittäydy myöskään mukaan. Nyt lapsi on jo isompi, ja kuittaan muistamiset postitse :/ välimatkaa on n. 10 km....

Toinen etäinen on miehen siskon lapsi - sisko ei halua olla kanssamme tekemisissä yhtään pakollista enempää. Saamme kutsun kaikkiin lahjoja edellyttäviin tilaisuuksiin (synttärit ja nimpparit) ja jouluna oven raosta sujautetaa lahja. Joulun aikaan ei voi mennä koskaan sisälle, kun valmistelut ovat kesken, eivätkä he voi koskaan ajaa meille päin lahja-asioissa. Ilmeisesti se 15 km matka on meille päin jotenkin pidempi...

Läheisin olen kummilapseen, joka asuu 250 km päässä sekä toiseen, joka asuu 300 km päässä. Molemmat ovat rakkaiden ystävieni lapsia, joiden kanssa on ilo olla tekemisissä ja mikä tärkeintä - vanhemmat HALUAVAT nähdä myös meitä., ja tapaamiset ovat iloisia ja luontevia ja lapsilla on hauskaa keskenään, kun tunnelma kyllä välittyy.

Minusta ap:lla on jonkinmoinen ongelma, kun hän ei oikein tunnu pitävän kenestäkään kummiehdokkaasta. Ei kovin hyvä lähtökohta siis kummisuhteelle. MInäkin sain sen kuvan, että kummeista ollaan rakentamassa turvaverkkoja, eikä mitkään postikortit kyllä verkoksi riitä...

Sinulla on melkoiset vaatimukset tulevalle kummille! Jossain määriteltiin kummi lapsen aikuiseksi ystäväksi. Mielestäni kuitenkin jokainen kummi saa itse päättää, miten haluaa olla kummi. 

Valitsin lapsieni kummeiksi ihmisiä,, jotka ovat pysyvä osa elämäämme ilman kummiuttakin.

Mä lähtisin liikkeelle siitä sinkkuveljestä. Mitä siitä jos hän muuttaa vuosien kuluttua kauemmas, niinhän saatatte tekin muuttaa. Ja kysymällä selviää jos hän haluaa olla kummi. Saattaa ottaa kunnia-asiakseen, niin ainakin mun tuntemat 20 - 25 vuotiaat miehet on tehneet. Työporukassa on muutama tuon ikäinen "kloppi" ja vaikka muuten haahuilevat siellä täällä mutta kummilapsi on heille yksi maailman tärkeimmistä asioista, jos heille se mahdollisuus suodaan.

2, kiva kuulla, en itse miellä niin, että lasten synttäreiden muistaminen esim kortilla ja läsnäolo muutaman kerran vuodessa olisivat melkoisia vaatimuksia :D Mutta kiva kuulla mielipiteesi, kas näin erilaisia olemme.

3, kiitos, hyvä kirjoitus. Pistetään korvantaakse. Olen samaa mieltä.

Ap

Mustakin toi sinkkuveli olisi noista paras.

Ja on vähän liikaa vaadittu kummilta, että olisi sellainen, joka ottaa vastuun lapsesta, jos vanhemmille jotain sattuu... Ei kukaan ole valmis sitoutumaan sellaiseen lupaukseen. Minsuta riittää, että kummi pysyy lapsen ystävänä, tapahtui mitä vaan. Ei se 8 lapsen kummikaan ole sitoutunut ja lupautunut ottamaan kaikkia 8 lastaa itselleen, jos kaikki vanhemmat kuolee tsunamissa.

Lapsettomat ja nuoret ovat yleensä hyvä valinta, koska he jaksavat touhuta lasten kanssa ja heille on eksoottista lähteä lapsen kanssa Lintsille tai Korkeasaareen. Ei kukaan viiden lapsen äiti jaksa/ehdi lähteä enää kummilapsen kanssa johonkin.

Itse ainakin unohtaisin tuon kirkkovaatimuksen. Olen läheinen ja muistava kummi kummitytölleni, vaikka en kirkkoon kuulukkaan (jos nyt tässä saa kummi-sanaa käyttää). En siis ole missään kirkon virallisissa papereissa kummi ja en itse asiassa muista kuuluvatko vanhemmat kirkkoon. En tiedä ketä se loppujen lopuksi haittaa? Harva kirkkoon kuuluva kummikaan nyt loppujen lopuksi antaa kristillistä kasvatusta lapselle, vaikka sehän se kummin eräs tehtävä taitaa jonkun mittapuun mukaan olla. Ja kirkkoon kuulmattomalla voi olla myös oikein hyvät arvot.

Itse valitsisin kummiksi ihmisen, jonka oletan olevan melkoisella varmuudella lähipiirissäni kauan. Tästä syystä esim. Sisarusten ja joidenkin hyvin läheisten ystävien voisi olettaa olevan tällaisia. Omassa perheessäni kaikki vanhempieni sisarukset, 6kpl,  menivät kummeksi kahdelle vanhemmalle ja pikkuveljelle ei kummeja löytynytkään ystäväpiiristä niin helposti. Kummeiksi valkoitui vanhempieni sen hetkisiä ystäviä ja perhetuttuja, joihin valitettavasti yhteys on sittemmmin katkennut. Tämä tuntui lapsena aika epäreilulta asetelmalta, kun yhtä ei muostettu, mutta toisia muistettiin.

No jos haluat kastaa lapsesi, pyydä kummeiksi vaikka isovanhempia. Et voi tietää millaisia kummeja valitsemasi ihmiset tulevat olemaan. Aika näyttää millainen suhde sukulaisille ja ystäville muodostuu lapseesi.

Minä itse en kuulu kirkkoon ja minulla on läheisempi suhde kouluikäiseen siskontyttööni kuin kummilla, vaikka välimatkaa on 500 ja kummilla vain 50.

Valitsisin myös sen sinkkuveljen. 

Hyvä reservihän teillä on valita kummeja. Tarvitset kaksi, joten ehdotan molempia miehen veljiä, toista vaimoineen. Usein kokevat sen kunnia tehtävänä, ei voi etukäteen tietääkään miten tärkeä tehtävä monelle on!

Ettehän te ilman turvaverkkoa siellä ole jos kerta lähistöllä on miehen veljiä jne. 

Ja kummin AINOA velvollisuus on opettaa kristinuskoon, kirkottomia ei kummiksi kelpuuteta.

Jos teidän lapsi kastetaan luterilaisen kirkon jäseneksi, niin kirkkoon kuulumaton ei voi olla virallinen kummi.

Te tarvitsette kaksi kirkkoon kuuluvaa kummia eli kävisikö miehen sinkkuveli ja sitten joku pariskunta. Jos yksi kirkkoon kuuluva riittää niin sitten tuo kirkkooon kuulumaton ystäväpariskunta lisäksi jos ei riitä niin joku muu, kuka vaan, että lukumäärä täyttyy. Kannattaa myös miettiä, onko teille tulossa lisää lapsia ja entäs heidän kumminsa. tuossa yhdellä oli ihan opettavainen esimerkki asiasta, kun ekoille lapsille 'tuhlataan' kaikki hyvät. aina ei voi etukäteen kuka olisi hyvä kummi. Meillä esim lyhyen tuttavuuden jälkeen kummeiksi pyydetty ystäväpariskunta on paljon paljon parempi kummipari lapselle kuin miehen veli vaimoineen vaikka ollaankin hyvissä väleissä tuohon veljeen. Kolmannelle muksulle piti miettiä kummeja tosissaan, kun kaikki 'hyvät' oli jo käytetty. Hänellä on kaikkein osallistuvimmat kummit meidän muksuista.

Eihän ap:llä ole mitään todellaista ongelmaa, tuossahan on pitkä lista mistä valita. Ei kannata tehdä kärpäsestä härkästä! Kirkkoon kuulumattomat voit unohtaa, jos haluat lapsellesi kristillisen kasteen, mutta jäljelle jää vielä monta vaihtoehtoa. Noista varmasti kaikki ovat ihan hyvä valintoja.

Joillakin on oikeasti niin, että ei ole KETÄÄN ketä voisi pyytää kummiksi. Kirkko kuitenkin vaatii vähintään sen 2kpl kummeja tai muuten määräävät jotain kirkkotanttoja "kummeiksi". Tuota kutsuisin jo ongelmaksi, en sitä ettei osaa valita monesta hyvästä vaihtoehdosta.

Eikä kummin tehtävä ole pitää lapsesta huolta, jos vanhemmille sattuu jotain. Toivottavaa tietysti, että pitäisi silti yhä yhteyttä. Ehkä sitä tarkoititkin.

[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 10:02"]

Asumme Helsingissä ilman turvaverkkoa, joten lapsemme kummeilta toivoisimme ensisijaisesti tukemista ja läsnäoloa esimerkiksi silloin jos meille vanhemmille jotain sattuisi. Toivoisimme syntymäpäivien ja nimipäivien muistamista, ei rahallisesti, mutta ihan vaikka esimerkiksi kortilla. 

Ongelmana on, ettemme todella tiedä, ketä pyytäisimme? Miten Te olette toimineet vastaavassa tilanteessa?

Miehen veli ja vaimonsa asuvat pääkaupunkiseudulla. Ovat ns. normaaleja, ja ns ihan kivoja, mutta vaikka ovat naimisissa, on yhteydenpito tähän miehen veljen vaimoon eli kälyyn jotenkin niin epäluonnollista. Ei koskaan soittele tai laita viestiä, emme ole oikein kunnolla edes käyneet kylässä heillä, saati että pyytäisi minua johonkin kanssaan, vaikka muuten menee ja bilettää harva se ilta. Olemme pariskuntina ilmeisesti vain niin erilaisia, vaikka mitään riitaa tms ei ole. Ovat kilpailevia, vertailevia. En jaksa ajatusta kilpailusta ja lasten vertailusta heidän kanssaan.

Miehen veli, joka elelee sinkkuna. On tosi fiksu ja mukava. Voi pariutua vielä monta kertaa ennen sitoutumista. En kuitenkaan tiedä osaako arvostaa kummiutta, kun on niin nuori (parikymppinen). Ei tiedä yhtään, mihin asettuu asumaan opiskelujensa jälkeen.

Siskoni miehineen. Suosikkimme kummeiksi. Miinuksena että heillä on monta, monta, monta kummilasta, joten en ole varma jaksavatko enää tähän päälle panostaa meidän pikkuiseemme. Asuvat kaukana. Näemme heitä erittäin harvoin ainoastaan kerran, pari vuodessa. Eivät tarjoaisi mitään seuraa/ tukiverkkoa kummilapselleen ja heidän meille tulonsa ovat heille aina pakkopullaa, kun eivät tykkää käydä missään. Ovat vain kotona aina.

Kaveripariskuntamme. Ovat todella herttaisia ja asuvat lähellä meitä, mutta tämä nainen ei muista edes omaa synttäripäiväänsä, saati jonkun kummilapsen. Miinuksena, eivät kumpikaan kuulu kirkkoon, joten voiko edes pyytää kummeiksi. En ole varma, onko meillä siten sama arvopohja ja kiinnostuksen kohteet?

Hyvä ystäväni, joka on tosi ihana ihminen ja olisi ollut varma valinta, mutta on alkanut seurustelemaan miehen kanssa, joka rajoittaa hänen yhteydenpitonsa meihin ja muuhun maailmaan lähes täysin. En halua ajatella, että ei olisi missään yhteydessä kummilapseensakaan näin yllättäen. :( Ei ole meihin enää tekemisissä alettuaan seurustelemaan tämän hirviömiehen kanssa.

Jääkö lapsemme ilman kummia? Missä ovat pariskunnat, jotka ovat sitoutuneet toisiinsa, kuuluvat kirkkoon ja ennen kaikkea arvostavat kummiutta? Onko muilla vastaavia kokemuksia..? Itselläni on ollut niin ihanat kummit, jotka ovat aina pitäneet yhteyttä ja muistaneet, ei rahallisesti, mutta henkisesti, joten siinä haastava vertailupohja...

[/quote]

Minä tahtoisin tietää paljonko SINÄ olet muihin yhteydessä?

Kun luin aloitustasi niin siitä paistaa se että arvostelet muita: yksi on tosi fiksu muttet tiedä minne hän asettuu asumaan. No, voihan ihmiset muuttaa vielä vanhanakin uusiin paikkoihin.

Sitten taas sanot että kun joku on sitä ja tota MUTTA hän taas on alkanut seurustella eikä enää samassa määrin ole SINUUN yhteydessä.

Kuulostat todella raakileelta. Ajatellaan nyt se ihan niinkuin se on: sinusskin on vikoja. Kuka tahtoo alkaa lapsesi kummiksi? Miksi sinuun pitää olla muiden yhteydessä vaan paljonko sinä olet muihin?

Asioilla on puolensa. Et sinäkään voi kuoria kermoja maidosta ja olettaa että sekin riittää. Sinulle ehkä mutta entä heille?

Ihmissuhteista täytyy pitää huoli. On ihan ymmärrettävää ettei aina olla yhteydessä toisiin kuten ennen, mutta pitäisi itsekin osallistua ja vaan odotella että kuka soittaa SINULLE. :(

Älä ainakaan pyydä siskoasi joka perheineen nyhjöttää vain kotona, hyvää ystävääsi jolla on "hirviömies" tai miehesi veljeä vaimoineen kun ovat "kilpailevia ja vertailevia".

Et sinäkään kyllä kovin herttaiselta kuulosta. :)

14, hah sä todella olet missannut pointin. Mistä kirjoituksestani ilmenee, olenko soitellut nyt tälle meidän yllättäen hylänneelle kaverilleni? Voi tottakai, olemme pyytäneet heitä yhdessä tämän miehensä kanssa kyläilemään ja kyllä, olen yrittänyt sopia tapaamisia ym. mutta on ihan suoraan sanonut, että ei voi soittaa meille, kun tämä mies ei anna. Joten säästä ohisektorin analyysisi, kiitos. 

Muuttamisesta ei toki voi tietää, mutta emme halua varta vasten kummia, joka tietää että suuntana on esim ulkomailla asuminen. Av:lla maan tapa ilmeisesti vääntää tikusta asiaa? :D

[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 11:00"]

 Mitä vikaa on kummissa jka muutta ulkoaille ??

 Samalla lailla sieltäkin voi kortin/ kirjeen laittaa tai soitella kulumisia.

 Kummia ei valita vain vauvalle, vaan  jälkikasvulle " loppu elämäksi ".

Tämän tuntuu moni unohtavan. Ajatellaan vain saisiko esim hoito-apua silloin kun lapsi on pieni. Kummeus on rinalla kulkemista.

itse valitsisin  noista kmmeiksi laiselle hänen  setänsä ja enon.

Muuttamisesta ei toki voi tietää, mutta emme halua varta vasten kummia, joka tietää että suuntana on esim ulkomailla asuminen. Av:lla maan tapa ilmeisesti vääntää tikusta asiaa? :D

[/quote]

Sedän ja enon? Äidillä ei ole veljeä.... Av:n luetunymmärtäminen taas huipussaan.... 

Aina voi valita myös sen sukulaisen ilman puolisoaan. Tai jos oikein haluaa, vaikka pelkästään sen sukulaisen puolison. Kukaan ei määrää, että pariskunnasta pitäisi molemmat valita. Toiset voi närkästyä, toiset voi olla tyytyväisiä. Asiasta kannattaisi puhua kyseisten ihmisten kanssa ja sanoa suoraan, että toivoo myös suoraa vastausta. Jotkut kun luulevat, että kummipyynnöstä ei voi kieltäytyä vaikka nimenomaan pitää kieltäytyä jos ei vähempää voisi kiinnostaa.