Kummiongelma :/ Ketkä kummeiksi?

Asumme Helsingissä ilman turvaverkkoa, joten lapsemme kummeilta toivoisimme ensisijaisesti tukemista ja läsnäoloa esimerkiksi silloin jos meille vanhemmille jotain sattuisi. Toivoisimme syntymäpäivien ja nimipäivien muistamista, ei rahallisesti, mutta ihan vaikka esimerkiksi kortilla. 

Ongelmana on, ettemme todella tiedä, ketä pyytäisimme? Miten Te olette toimineet vastaavassa tilanteessa?

Miehen veli ja vaimonsa asuvat pääkaupunkiseudulla. Ovat ns. normaaleja, ja ns ihan kivoja, mutta vaikka ovat naimisissa, on yhteydenpito tähän miehen veljen vaimoon eli kälyyn jotenkin niin epäluonnollista. Ei koskaan soittele tai laita viestiä, emme ole oikein kunnolla edes käyneet kylässä heillä, saati että pyytäisi minua johonkin kanssaan, vaikka muuten menee ja bilettää harva se ilta. Olemme pariskuntina ilmeisesti vain niin erilaisia, vaikka mitään riitaa tms ei ole. Ovat kilpailevia, vertailevia. En jaksa ajatusta kilpailusta ja lasten vertailusta heidän kanssaan.

Miehen veli, joka elelee sinkkuna. On tosi fiksu ja mukava. Voi pariutua vielä monta kertaa ennen sitoutumista. En kuitenkaan tiedä osaako arvostaa kummiutta, kun on niin nuori (parikymppinen). Ei tiedä yhtään, mihin asettuu asumaan opiskelujensa jälkeen.

Siskoni miehineen. Suosikkimme kummeiksi. Miinuksena että heillä on monta, monta, monta kummilasta, joten en ole varma jaksavatko enää tähän päälle panostaa meidän pikkuiseemme. Asuvat kaukana. Näemme heitä erittäin harvoin ainoastaan kerran, pari vuodessa. Eivät tarjoaisi mitään seuraa/ tukiverkkoa kummilapselleen ja heidän meille tulonsa ovat heille aina pakkopullaa, kun eivät tykkää käydä missään. Ovat vain kotona aina.

Kaveripariskuntamme. Ovat todella herttaisia ja asuvat lähellä meitä, mutta tämä nainen ei muista edes omaa synttäripäiväänsä, saati jonkun kummilapsen. Miinuksena, eivät kumpikaan kuulu kirkkoon, joten voiko edes pyytää kummeiksi. En ole varma, onko meillä siten sama arvopohja ja kiinnostuksen kohteet?

Hyvä ystäväni, joka on tosi ihana ihminen ja olisi ollut varma valinta, mutta on alkanut seurustelemaan miehen kanssa, joka rajoittaa hänen yhteydenpitonsa meihin ja muuhun maailmaan lähes täysin. En halua ajatella, että ei olisi missään yhteydessä kummilapseensakaan näin yllättäen. :( Ei ole meihin enää tekemisissä alettuaan seurustelemaan tämän hirviömiehen kanssa.

Jääkö lapsemme ilman kummia? Missä ovat pariskunnat, jotka ovat sitoutuneet toisiinsa, kuuluvat kirkkoon ja ennen kaikkea arvostavat kummiutta? Onko muilla vastaavia kokemuksia..? Itselläni on ollut niin ihanat kummit, jotka ovat aina pitäneet yhteyttä ja muistaneet, ei rahallisesti, mutta henkisesti, joten siinä haastava vertailupohja...