Miksei ihmisille voi puhua tavanomaisesta ahdistuksesta ilman että pyydetään hakemaan apua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille meille ihmisille ahdistus muodossa tai toisessa kuuluu elämään. Ongelmia tulee lähinnä, kun ihmiset eivät suostu hyväksymään ahdistuksen olemassaoloa elämässään ja pyrkivät raivokkaasti pois ikävistä tunteista niiden hyväksymisen ja sietämisen sijaan. Sinä teet ihan järkevästi kun tiedostat, että ahdistus on ihan normaali asia elämässä ja siitä pitäisi voida keskustella ihan arjessakin ystävien tai läheisten kanssa. Mutta monet ihmiset eivät tätä tajua. He pyrkivät nollaamaan kaiken ahdistuksen pois elämästään, eivätkä edes pysty keskustella tai kuunnella toisen ihmisen tavallista ahdistusta. Siten heti heitellään "hae apua ammattilaiselta"-kortti. 

Suomessa ongelma on, että meillä on mielenterveyspalveluita ihmisille vasta siinä vaiheessa, kun heillä on tai tulee olla joku diagnoosi. Puuttuu mielen hyvinvointia tukevia palveluita ainakin kunnalliselta taholta. Ehkä jotkut kolmannen sektorin tahot järestää (ainakin Suomen mielenterveysseuralla hyvät nettisivut mielenterveyden hyvinvoinnin edistämiseen) ja toki voi varata yksityisiä aikoja psykologille tai psykoterapeutille ihan mielen hyvinvointia tukemaan, ilman että on mitään vakavaa tai diagnoosia.

t- psykologi 

Nimenomaan. Ystävien ja läheisten. Ap avautuu tuttavilleen. Minusta on ihan ymmärrettävää että ihmiset eivät jaksa kuunnella tuttavien huolia vaan lopettavat keskustelun tuolla kehotuksella.

Tuttava on laaja käsite. Ap ei kertonut, kuinka läheisille tutuille on avautunut.

Ei, ei se ole laaja käsite. Tuttavat ovat niitä jotka tunnet, mutta eivät ole ystäviä, perhettä tai sukua. Jos joku on tuttava, hän ei ole läheinen.

ehkä ap on niitä joilla jokapäivä joku uus ahdistus ja masennus ja maailmanloppu ja pitää saada kertoa asiasta monta tuntia putkeen.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin nuorissa naisissa tuntuu yhä suurempi osa olevan aika höpsöjä tytteleitä, joita kauhistuttaa kaikki, mikä ei pyöri oman pepun ympärillä ja mistä ei saa huomiota. Toisille ei ole aikaa. Ja itsekin olen siis nainen, mutta tuntuu, että omasta nuoresta aikuisuudestani tilanne on vain pahentunut.

Ai, sekö ei sitten ole oman pepun ympärillä pyöriskelyä että haluaa itse keskustella yksipuolisesti omasta ahdistuksestaan? Koska en usko, että kukaan ihan normaalissa keskustelutilanteessa, jossa jaetaan kokemuksia molemminpuolisesti koronasta ja siihen liittyvistä hankaluuksista, ehdottaa terapiaa. Mutta jos ap jankuttaa aiheesta ties kuinka pitkään ja haluaa nimenomaan "avautua ahdistuksestaan" niin se on ihan eri asia. Se ei enää ole vastavuoroista ja mielekästä keskustelua, jossa jaetaan omia kokemuksia ja vastataan toiselle, vaan muuttuu hiljalleen toisen monologiksi siitä, kuinka se ja tämä on huonosti.