Harmittaa niin lapsen puolesta

Kuulostaa kurjalta ja itselläni on vastaavanlainen kokemus, kun tutustuin mieheni vanhempiin vuosia sitten. Itse olen puhelias ja avoin ja olinkin valmistautunut siihen, että vanhemmat kyselevät minulta paljon ensimmäisellä tapaamisella, koska se on itselleni osoitus kiinnostuksesta uutta tuttavuutta kohtaan. Syötiin lounasta siinä miehen perheen kesken, mutta vanhemmat eivät kysyneet minulta koko tapaamisen aikana yhtään mitään ja jäi tosi ihmeellinen olo, kun oli itse valmistautunut ja jännittänyt ja sitten on kuin ilmaa.

Kaikesta sitä näköjään voikin mielensä pahoittaa. Kyllä on elämä pienessä.

Ei kaikissa perheissä keskustella. 

Suotta siis tytär jännitti. Monet ihmiset on just tuollaisia kuin ne vanhemmat, ettei sanaa saa suustaan. Varmaan alko olisi pistänyt kielet laulamaan.

Kannattaa miettiä jatkaako seurustelua pojan kanssa kovin vakavasti. Pakettiin kuuluu valitettavasti kuitenkin jossain määrin myös pojan suku. Toki etu on tässä se, että tyttökin on jurottaja.

Nuorten seurusteluja tulee ja menee. Ehkä vanhemmat ajattelee, että ajan kanssa sitten tutustuu. Ihan en tuosta mieltä pahoittaisi. Tyttö seurustelee pojan kanssa, vanhemmat on sivuseikka. Kevyempää asennetta kehiib, eivät ole naimisiin menossa. Itsellä kolme poikaa ja aluksi tutustuin tyttöystäviin hyvin, mutta sitten ne vaihtuivat ja ikävöin. Sitten päätin tutustua paremmin vasta, kun asuvat yhdessä eli ovat vakavammin. Ja koskaan ei tiedä, jos vanhemmilla on muuta mielessä, huolia tai vastaavaa. Ei kovin jaksa keskuttyä johonkin tyttöseen. Tyttösi ei ole maailman napa.

Vierailija kirjoitti:

Suotta siis tytär jännitti. Monet ihmiset on just tuollaisia kuin ne vanhemmat, ettei sanaa saa suustaan. Varmaan alko olisi pistänyt kielet laulamaan.

jurottajat

Itse olen pyytänyt että vain vakavat seurustelukumppanit esitellään. Ei minun tarvitse tuntea lasteni paneskelu kumppaneita.

Olisko tyttö käsittänyt väärin? Poika tuo kotiin ja tyttö odottanut esittelyjä, ruokaa ja keskusteluja ihan omasta aloitteesta. Pojan satunnaisen kaverin käynti ei välttämättä aiheuta talonväessä mitään reaktioita. Ei meillä ainakaan ketään kaveria vanhemmille tulla esittelemään, suoraan lampsivat omaan huoneeseen. Oisko nyt vain kyse ylisuurista odotuksista? Ja nuo on vasta 18v. Ei ehkä kovin vakavaa seurustelua.

Tuossa aloituksessa on ristiriita. Wsiteltiin, mutta sitten ei esitelty? Kummin oli. Minäkin luulen, että poika kutsui vain käymään kotonaan ja tyttö jännitti ja kehitti siihen yhteyteen turhia odotuksia. Vähän lunkimpaa asennetta voisit nuorelle ohjata. Jos 18v käy jonkun pojan kotona, ei se ole noin suuri juttu. Ja mikä on jonkin ajan seurustelu? Kolme kuukautta? Ei noissa ikäluokissa ole kovin pitkä aika.

Vanhemmat oli samanlaisia ujoja kuin tyttäresi. Eipä oikein yllätä, usein ihmiset valitsee puolisoksi vanhempiaan muistuttavan. Nyt tyttö tietää minkälaisen kuvan ujona antaa itsestään. 

Olen ujo, joten on selvää etten pahoita mieltäni, jos minulle ei puhuta. En vaadi enempää kuin itse olen.  Tasa-arvoisuus on kuitenkin tärkeää.

Mitä tuo tasa-arvoisuus tässä nyt tarkoittaa? Poika tuo jonkun kaverin kotiin ja hirveä poru siitä, kun ei nyt punaista mattoa levitetty jalkojen alle. Haloo, yksi vierailu se vain oli. Eikä sen pohjalta voi edes tehdä kovin paljon päätelmiä. Imeellistä mielensä pahoittamista. Ja aloittaja kertoi turhan vähän tietojakin. Ei kannata odottaa toisilta niin paljon, muuten saa pettyä koko ajan. Jos tyttö olisi niin kovasti halunnut jutella vanhempien kanssa, olisi sitten marssinut juttelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Suotta siis tytär jännitti. Monet ihmiset on just tuollaisia kuin ne vanhemmat, ettei sanaa saa suustaan. Varmaan alko olisi pistänyt kielet laulamaan.

Jännittämistä vierastetaan, inhotaankin, sillä suuri osa suomalaisista on joko jännittäjiä tai entisiä jännittäjiä. Alkoholi pelastaa. 

Ap puhuu kuin lapsensa olisi kolmevuotias.

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikissa perheissä keskustella. 

tämä

Tyttö on aikuinen, miksi äiti pohtii noin tyttären asioita? Pitäiskö napanuoraa vähän venyttää? Tyttö tottuu, että hänen sielunelämäänsä ja olemistaan koko ajan pohditaan. Odotukset voi olla siksi liian korkealla. Vaikka olisi koko ajan äiskän mielessä ja pohdinnoissa, pojan vanhemmille hän nyt noin seurustelun alkuvaiheessa on vain randomtyyppi.

Omat appivanhemmat ovat juuri tuollaisia. Eivät edes katso päin, tervehdi tai muutakaan. Jos yritän keskustella, tehdään heti erittäin selväksi, ettei kiinnosta. Mielestäni tuo kertoo vain heidän käytöstavattomuudestaan. Valitettavasti oma puolisoni muistuttaa vanhetessaan yhä enemmän isäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Omat appivanhemmat ovat juuri tuollaisia. Eivät edes katso päin, tervehdi tai muutakaan. Jos yritän keskustella, tehdään heti erittäin selväksi, ettei kiinnosta. Mielestäni tuo kertoo vain heidän käytöstavattomuudestaan. Valitettavasti oma puolisoni muistuttaa vanhetessaan yhä enemmän isäänsä.

Ja kun täällä ketjussa sanotaan kokoajan vain että tyttö on vielä randomtyyppi, eikä seurustelua oteta vakavasti, niin itse en ainakaan koe olevani randomtyyppi kun olemme olleet naimisissa 10 vuotta ja meillä on kaksi lasta. Lastemme ristiäisissä appivanhemmat käyttäytyivät yhtä tökerösti esim minun vanhempia kohtaan, vastailivat tylysti jos heidän kanssaan yritettiin virittää keskustelua. Huono käytös tuntuu olevan heillä vain ihan normaali tapa...

Minä en esimerkiksi voi ottaa puolisoani nykyään mihinkään oman suvun juhliin mukaan, koska hänen käytöksensä aiheuttaa pahaa mieltä. Hän tulee epäsiistinä paikalle, katselee tarjoiluja nenänsä vartta pitkin, suurieleisesti ilmoittaa että ottaa pelkän kahvin kun mikään tarjoilu ei miellytä häntä, ei välttämättä onnittele juhlakalua, jos häntä puhutellaan ei katso silmiin ja vastailee töykeästi.

Poika oli todennäköisesti varoittanut vanhempiaan, ettei saa kysellä mitään.