Usko tulevaisuuteen mennyt, muita?
Olen 45-vuotias nainen. Eronnut muutama vuosi sitten. Muistan kuinka toiveikas olin tulevaisuuden suhteen vaikka ero oli totta kai rankka.
Mutta nyt muutama vuosi myöhemmin huomaan etten odota elämältä enää oikein mitään. Minulla on miesystävä muttemme asu yhdessä. Lapset muuttavat parin vuoden päästä pois kotoa ja sitten olen aivan yksin.
Vanhempani alkaneet sairastella ja heidän kanssaan tilanne vain huononee luonnollisesti.
Asunnosta velkaa vielä pitkäksi aikaa joten pienipalkkaisena turha haaveilla matkustelusta ym itseni hemmottelusta.
Tiedän että minulla on hyviä asioita elämässäni ja arvostan niitä. Enkä mielestäni ole masentunut.
Mutta jollain tavalla elämäniloni on kadonnut. En näe tulevaisuudessani oikein mitään positiivista.
Onko muilla samoja tunteita? Mitä tälle voisi tehdä?
Kommentit (4)
Etsi parempi ja rikkaampi miesystävä. Annat vain enemmän niinkyllä sellainen löytyy. Miten luulet, Belorffin, Aitolehden, Ym. kokoajan löytävän rikkaita miehiä.
Äänestä paremmin seuraavissa vaaleissa!
ÄO on vähentynyt äänestäjilläkin vuosi vuodelta? Ei olisi ihme, kun katselee sitä porukkaa, joka on johtamassa tätä maata. Onhan nyt joku Matti Vanhanen, Paavo Väyrynen, tai Jussi Hallo-Aho paljon vakuuttavampia ja loogisempia. Mutta se on niin että kansa valitsee johtajiksi suunnilleen yhtä tyhmiä tyyppejä kuin itsekin ovat.
Ehkä kuitenkin olisit lievästi masentunut? Ehkä sinun kannattaisi käydä juttelemassa näistä ajatuksistasi ammattilaisen kanssa.
Ota joku tärkeä uusi projekti. Työ, harrastus, kansalaistoiminta, opiskelu, aktivismi... ja puutarhanhoidon sekä kissa auttavat kaikkeen olemassaolon vaikeuteen. Kyl se siitä, sulla on vaan huono jakso menossa.