Lue keskustelun säännöt.
Poltin raskaana ollessani ja ruoskin siitä itseäni joka päivä
10.08.2020 |
Sain reilut 4v sitten lapsen. Lapsi ei vieläkään puhu, on epäily lapsuusiän autismista, ADHD:sta ja todettiin laaja-alainen kehityshäiriö. Lapsen kanssa on rankkaa joka päivä, mutta hän myös antaa paljon iloa ja meillä on paljon hyviä hetkiä ja touhutaan paljon yhdessä. Kuitenkin joka päivä minuun sattuu, kun mietin mitä aiheutin lapselle. Mietin, voiko hän koskaan ottaa muita kiinni kehityksessä, alkaako hän koskaan puhumaan, miten paljon hän ymmärtää, voiko elää itsenäisesti, onko miten avustettava jne.
Minun ei pitänyt tulla raskaaksi, koska minulla oli kierukka. Aloin tuntea mahassani jotakin outoa ja minulla oli outoja kipuja ja vihlaisuja. Yhtenä aamuna säikähdin, kun tunsin mahassa omituisen "hipaisun", jollaista en ollut ennen tuntenut. Menin heti ostamaan testin ja se oli positiivinen. Tulos oli todellinen järkytys, mutta lopetin siltä istumalta tupakoinnin ja varasin ajan terveyskeskukseen. Vielä suurempi järkytys oli, kun minulle kerrottiin raskauden olevan jo viikoilla 24+jotain.
Minulla ei ollut mitään muita oireita, kuin muutamia outoja tuntemuksia mahassa ennen tuota aamua ja muutamia vihlaisuja siellä täällä. Olin ajatellut aiempien tuntemusten johtuvan jostakin syömisistäni ja jonkin lihaksen olevan jumissa. Lisäksi minulla oli taaksepäin kallistunut kohtu ja olin normaalipainon ylärajoilla, joten raskaus ei näkynyt. Minulla oli myös istukka etuseinämässä, jonka takia ilmeisesti tunsin ensimmäiset liikkeet vasta noin myöhään. Kunnolla tunsinkin liikkeitä vasta lähempänä viikkoa 30. Minulla oli jatkuvasti myös tiputteluvuotoa, joten en huomannut siitäkään mitään.
Koska raskaus oli jo niin pitkällä, en voinut keskeyttää raskautta, enkä tiedä olisinko siihen edes pystynyt. Mutta en voinut kuvitellakaan, että olisin voinut olla raskaana, koska minulla oli ehkäisy, yleensä käytimme miehen kanssa lisäksi vielä kondomia, eikä minulla ollut mitään oireita.
Nyt kuitenkin koen jatkuvasti valtavaa syyllisyyttä lapsen tilanteesta ja koen olevani huono äiti. Sitä ei todellakaan auta se, että sukulaiset arvuuttelevat kilpaa, miksi lapsi ei puhu, yleensä päätyvät siihen lopputulokseen, että minä olen tehnyt jotakin. He eivät tiedä, että olen tupakoinut raskaana ollessani. Ainoastaan mieheni ja lääkärit ym. tietävät sen. Häpeän asiaa niin paljon, etten halua sitä kertoa sukulaisille. Enkä tosiaan halua heidän saavan lisää vettä myllyyn minun syyttelyyni.
Muita, joille käynyt samoin?
Kommentit (51)
Paljonko tupakoit? Mikaan tutkimus ei ole vahvistanut etta muutaman tupakan polttaminen paivassa tekisi mitaan pahaa.
Minakin tupakoin muutaman paivassa 70-luvulla jolloin se ei viela ollut niin kamala synti. Lapsellani on kaksi maisterintutkintoa USAn yliopistoista jotka ovat top 10 joukossa.
Minulla on ystava jonka aidilla oli kavereita joiden kanssa kokoontuivat joka paiva cocktaileille. Ei mitaan harmia tullut lapselle.
Ala syyta itseasi, kukaan ei tieda mika aiheuttaa autismin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän toi on semmoinen homma, että vaikea tässä on sääliäkään sinulle tarjota.
Se nyt tietysti on, että ei tuo vielä kai ihan toivoton juttu ole. Einsteinkään paljoa vielä jutellut tuossa iässä.
Siitä on niin pitkä aika, että ihan tarkkaa lukua en muista, mutta ihan säännöllinen tupakoitsija olin. Luultavasti siinä 10-15 tupakan paikkeilla se oli. Kyllä tästä on vaikea olla itseään syyttämättä.
En tosiaan olisi polttanut yhtäkään, jos olisin tiennyt raskaudesta. En sinä päivänä polttanut ainuttakaan, kun tunsin sen hipaisun ja sen jälkeen en ole yhtäkään tupakkaa polttanut, vaikka vaikeaa se oli aluksi. Ja jos olisin aikonut raskautua, olisin lopettanut tupakoinnin jo ennen yritystä.
Lapsi on kyllä tietyissä asioissa todella fiksu ja kekseliäs. Hänen eri terapeuttinsakin ovat sitä ihmetelleet, kun on niin taitava tietyissä asioissa ja hänellä on todella hyvä ongelmanratkaisukyky, vaikka kommunikointi on puutteellista.
Ap
En ymmärrä mikä tuossa on väärin, jos tosiaan totta puhuit ja raskaus oli noin yllätyksellinen. Olit hyvä äiti heti kun tiesit, että olit tuleva äiti. En usko, että lapsen vammat voivat johtua pelkästä tupakasta. Ryyppäsitkö tai käytitkö lääkkeitä raskausaikana? Jätitkö kertomatta jotain olennaista? Jos et, niin todennäköisesti geenit tai joku sattuma ovat se olennaisin syy lapsen erityisyyksille.
Puhu rohkeasti lääkärille ajatuksistasi. Voit ihan kysyä asiantuntijan mielipidettä siitä, mistä vammat johtuu. Jos kohtuuton syyllisyys jatkuu, kannattaa ehkä hankkia itselle jotain keskusteluapua vähäksi aikaa tai miettiä, kärsitkö jostain muustakin esim. masennuksesta, mikä saa negatiiviset tunteet korostumaan.
Hyvä että otat suoraselkäisesti vastuun ja syyllisyyden omista teoistasi. Harvinainen ominaisuus naisessa.
Jokaisella meillä on taakkamme, niiden kanssa oppii elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, älä ruoski itseäsi. Ethän tiennyt ja olit jopa fiksusti käyttänyt kaksinkertaista ehkäisyä. Ei kukaan ymmärtävä ihminen sinua tuomitse. On äitejä, jotka polttavat, vaikka tietävät olevansa raskaana. On äitejä, jotka eivät polta ollenkaan, mutta silti saavat vammaisen lapsen. Et voi tietää aiheuttiko polttamisesi vammat ja sillä ei ole nyt mitään väliäkään. Selvästi lapsesi halusi tulla luoksesi. Ehkä se oli tarkoitettu niin. ❤️
Outoja vastauksia. Tupakointi on haitallista ja 10-15 tupakkaa päivässä on paljon. Ei kukaan laittaisi vastasyntyneelle tupakkaa suuhun ja sitä paheksuttaisiin, vaikka äidin raskaudenaikainen tupakointi vastaa sitä. Erona on, että sikiölle vaikutukset on vieläkin vahingollisemmat.
Mutta tehty mitä tehty, sitä ei voi muuttaa. Yritä keskittyä siihen, miten voit auttaa lasta nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki aloituksessa oli totta, enkä käyttänyt mitään erikoisia lääkkeitä, Buranaa ja Panadolia tarvittaessa. Alkoholia otin myös, mutta todella harvoin, yleensä kerran tai kaksi kuussa ja niilläkin kerroilla annokset olivat illassa 3-4.
Olen puhunut näistä lääkäreiden kanssa ja kysynyt, mikä voi olla syynä ja suoraan sanonut, että luulen itse sen johtuvan tupakasta ja alkoholista. Lääkärit ovat sitä mieltä, että sitä ei voi kukaan sanoa, mikä tämän on aiheuttanut. Voi olla, että alkoholi ja tupakka, tai sitten voi olla että ilman niitäkin lapsella olisi nämä samat ongelmat. Synnytyksessä oli myös ongelmia, mutta lapsi ei kärsinyt hapenpuutteesta ja saikin ensimmäisellä arvioinnilla 9/10 pistettä ja toisella 10/10, minä kärsin synnytyksestä vieläkin. Ja sen muistin nyt myös, että lapsella oli vain yksi napavaltimo vai mikä se nyt oli. Kävin hiukan useammin sen takia ultrassa ja joka kerta kätilö sanoi, että virtaukset kuulostivat täydellisiltä.
Miehellä on suvussa pari hiukan erikoisempaa ihmistä, luultavasti jotain diagnosoimattomia sairauksia ja yksi luultavasti persoonallisuushäiriö. Muutamalla on myös oppimisvaikeuksia.
En mielestäni ole masentunut, mutta syyllisyydestä on vaikea päästä eroon. Olenkin käynyt siitä puhumassa neuvolan kautta pari kertaa, mutta ei se auta, en osaa päästää siitä irti.
En todellakaan olisi polttanut ainuttakaan, jos olisin tiennyt raskaudesta. Ja minä tosiaan poltin paljon, josta myös sätin itseäni, jos olisin polttanut vähemmän, ehkä lapsi voisi nyt paremmin. Mutta todellakin teen nyt kaikkeni lapseni eteen ja olen aina tehnyt, kun hänestä sain tietää.
Ap
Mikä teillä tuomitsijoilla on omassa elämässä huonosti? Jos on huolehtinut ehkäisystä (jopa tuplana!) ja ei ole mitään oireita, mistä tuollaisen voisi tietää? Miten siihen pitäisi valmistautua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki aloituksessa oli totta, enkä käyttänyt mitään erikoisia lääkkeitä, Buranaa ja Panadolia tarvittaessa. Alkoholia otin myös, mutta todella harvoin, yleensä kerran tai kaksi kuussa ja niilläkin kerroilla annokset olivat illassa 3-4.
Olen puhunut näistä lääkäreiden kanssa ja kysynyt, mikä voi olla syynä ja suoraan sanonut, että luulen itse sen johtuvan tupakasta ja alkoholista. Lääkärit ovat sitä mieltä, että sitä ei voi kukaan sanoa, mikä tämän on aiheuttanut. Voi olla, että alkoholi ja tupakka, tai sitten voi olla että ilman niitäkin lapsella olisi nämä samat ongelmat. Synnytyksessä oli myös ongelmia, mutta lapsi ei kärsinyt hapenpuutteesta ja saikin ensimmäisellä arvioinnilla 9/10 pistettä ja toisella 10/10, minä kärsin synnytyksestä vieläkin. Ja sen muistin nyt myös, että lapsella oli vain yksi napavaltimo vai mikä se nyt oli. Kävin hiukan useammin sen takia ultrassa ja joka kerta kätilö sanoi, että virtaukset kuulostivat täydellisiltä.
Miehellä on suvussa pari hiukan erikoisempaa ihmistä, luultavasti jotain diagnosoimattomia sairauksia ja yksi luultavasti persoonallisuushäiriö. Muutamalla on myös oppimisvaikeuksia.
En mielestäni ole masentunut, mutta syyllisyydestä on vaikea päästä eroon. Olenkin käynyt siitä puhumassa neuvolan kautta pari kertaa, mutta ei se auta, en osaa päästää siitä irti.
En todellakaan olisi polttanut ainuttakaan, jos olisin tiennyt raskaudesta. Ja minä tosiaan poltin paljon, josta myös sätin itseäni, jos olisin polttanut vähemmän, ehkä lapsi voisi nyt paremmin. Mutta todellakin teen nyt kaikkeni lapseni eteen ja olen aina tehnyt, kun hänestä sain tietää.
Ap
En tiedä liittyykö tämä mitenkään sinuun, mutta minulla on diagnosoitu ocd ja piirteitä vaativasta persoonallisuushäiriöstä. Arviointiin joutumiseni oli osin tulosta siitä, että en voi päästää irti yhdestä tekemästäni täysin ymmärrettävästä, mutta peruuttamattomasta ja kohtalokkaasta virheestä. Myöskin lapsuudessani oli erittäin vaativa ilmapiiri, missä pieniäkään virheitä ei sallittu. Ehkä haluat miettiä, päteekö joku näistä sinuunkin. En siis diagnosoi mutta ideoita, koska kuulostat ihan minulta toistaessasi, että et olisi ikinä tehnyt sitä, jos olisit tiennyt.
Tupakointi ja alkoholinkäyttö ovat voineet osaltaan aiheuttaa lapselle vammoja, mutta kokonaisuudessaan ne eivät lapsen diagnooseja selitä. Lapsen perimässä on myös taipumus autismiin ainakin. Älä ihmeessä kerro sukulaisille, se on ihan turhaa. Itsesi syytteleminen on sellainen asia, josta kannattaisi käydä puhumassa terapiassa. Et tiennyt raskaudesta, joten kyse ei ole tahallisesta teosta. Kukaan järkevä ihminen ei sinua syytä, toivottavasti opit elämään asian kanssa. Kaikkea hyvää sinulle ja koko perheelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää alkaa selvittää, jos pääsisin johonkin arviointiin, ei käynyt edes mielessäni mikään tuollainen. Olen luonteeltani muutenkin taipuvainen perfektionismiin ja omaan kyllä joitakin "pakko-oireita", esim. tarkistan asioita monta kertaa uudestaan.
En aiokaan kertoa sukulaisille, koska heidät tuntien siitä alkaa loppuiän kestävä syyttely, kun tekevät sitä jo ilman mitään faktapohjaa.
Ap
Minä synnytin vuonna 1977. Silloin synnytyssairaalassakin käytiin tupakilla. Niin minäkin. Synnytin terveen ja kauniin lapsen, joka ei ole elämässään sairastellut. Minun on vaikea siis uskoa, että sinun tupakointisi olisi aiheuttanut kaikki lapsesi ongelmat. Ole armelias itsellesi. Monilla ei-tupakoivien äitien lapsillakin on ongelmia ja sairauksia. Tsemppiä sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa hiukan provolta, mutta jos ei ole, niin aika säälittävää, ettet ole kertonut avoimesti tupakoineesi raskausaikana. Miksi sinun pitää leikkiä parempaa, kuin oletkaan ja saatko jotain tyydytystä siitä, miten kerrot ja avaudut meille, tuntemattomille, siitä, miten läheisesi miettivät, mistä ongelmat johtuvat? Sadistista tyydytystä, kun voit yksiksesi kuvitella kaiken johtuvan tupakoinnistasi, vaikka niin, tupakoimattomillehan ei koskaan syynny autistisia tai adhd-lapsia?
Miksi et ole kertonut epäilyistäsi läheisille? Tuskin kukaan voisi suhtautua enää tuomitsevammin tilanteeseesi, kuin sinä itse.
Tsemppiä ap. Mä en ole tupakoinut koskaan enkä käyttänyt raskauden aikana yhtään alkoholia. Silti vanhempi poikani ei puhunut vielä mitään yli 3v. Hän alkoi saamaan puheterapiaa ja sen myötä hän oppi puhumaan. Siihen meni vuosia. Kuitenkin hänestä tuli ihan normaali ja nyt hän opiskelee yliopistossa. Onko teille puheterapiaa ehdotettu? Jos on niin ota se apu vastaan siitä on valtavasti apua.
Vierailija kirjoitti:
Pitää alkaa selvittää, jos pääsisin johonkin arviointiin, ei käynyt edes mielessäni mikään tuollainen. Olen luonteeltani muutenkin taipuvainen perfektionismiin ja omaan kyllä joitakin "pakko-oireita", esim. tarkistan asioita monta kertaa uudestaan.
En aiokaan kertoa sukulaisille, koska heidät tuntien siitä alkaa loppuiän kestävä syyttely, kun tekevät sitä jo ilman mitään faktapohjaa.
Ap
Millä lailla se syyttely eroaisi siitä, että teet sitä eniten itse? Sinähän syytät itse itseäsi asiasta. Voisitte sitten yhdessä arvostella tupakointiasi, jos kertoisit.
Vierailija kirjoitti:
Mikä teillä tuomitsijoilla on omassa elämässä huonosti? Jos on huolehtinut ehkäisystä (jopa tuplana!) ja ei ole mitään oireita, mistä tuollaisen voisi tietää? Miten siihen pitäisi valmistautua?
Vastuu asiasta on ap:lla vaikka hän ei tupakoinut tahallaan/tietoisesti raskauden aikana.
Sama asia kuin jos ajaisin autolla yllättäin puskasta eteen hypänneen lapsen päälle. En tiennyt että pusikosta on kukaan tulossa, mutta vastuu lopputuloksesta on minun.
En ymmärrä, erityisesti naisten, halua luikerrella kaikkien vaikeiden asioiden syyllisyydestä milloin milläkin verukkeella. Aikuinen osaa omistaa tekojensa seuraukset, juoksematta niitä pakoon.
Vierailija kirjoitti:
Tupakointi ja alkoholinkäyttö ovat voineet osaltaan aiheuttaa lapselle vammoja, mutta kokonaisuudessaan ne eivät lapsen diagnooseja selitä. Lapsen perimässä on myös taipumus autismiin ainakin. Älä ihmeessä kerro sukulaisille, se on ihan turhaa. Itsesi syytteleminen on sellainen asia, josta kannattaisi käydä puhumassa terapiassa. Et tiennyt raskaudesta, joten kyse ei ole tahallisesta teosta. Kukaan järkevä ihminen ei sinua syytä, toivottavasti opit elämään asian kanssa. Kaikkea hyvää sinulle ja koko perheelle.
Miksi ap oli tupakoitsija alunperinkään? Sellaiset saavat vammaisia lapsia aina joskus. Ihan olisi voinut olla se, joka ei ois koskaan aloittanut. Kaikki tupakoinnin aloittaneet ovat henkiseltä tasoltaan tyhmiä ja epätassapainoisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki aloituksessa oli totta, enkä käyttänyt mitään erikoisia lääkkeitä, Buranaa ja Panadolia tarvittaessa. Alkoholia otin myös, mutta todella harvoin, yleensä kerran tai kaksi kuussa ja niilläkin kerroilla annokset olivat illassa 3-4.
Olen puhunut näistä lääkäreiden kanssa ja kysynyt, mikä voi olla syynä ja suoraan sanonut, että luulen itse sen johtuvan tupakasta ja alkoholista. Lääkärit ovat sitä mieltä, että sitä ei voi kukaan sanoa, mikä tämän on aiheuttanut. Voi olla, että alkoholi ja tupakka, tai sitten voi olla että ilman niitäkin lapsella olisi nämä samat ongelmat. Synnytyksessä oli myös ongelmia, mutta lapsi ei kärsinyt hapenpuutteesta ja saikin ensimmäisellä arvioinnilla 9/10 pistettä ja toisella 10/10, minä kärsin synnytyksestä vieläkin. Ja sen muistin nyt myös, että lapsella oli vain yksi napavaltimo vai mikä se nyt oli. Kävin hiukan useammin sen takia ultrassa ja joka kerta kätilö sanoi, että virtaukset kuulostivat täydellisiltä.
Miehellä on suvussa pari hiukan erikoisempaa ihmistä, luultavasti jotain diagnosoimattomia sairauksia ja yksi luultavasti persoonallisuushäiriö. Muutamalla on myös oppimisvaikeuksia.
En mielestäni ole masentunut, mutta syyllisyydestä on vaikea päästä eroon. Olenkin käynyt siitä puhumassa neuvolan kautta pari kertaa, mutta ei se auta, en osaa päästää siitä irti.
En todellakaan olisi polttanut ainuttakaan, jos olisin tiennyt raskaudesta. Ja minä tosiaan poltin paljon, josta myös sätin itseäni, jos olisin polttanut vähemmän, ehkä lapsi voisi nyt paremmin. Mutta todellakin teen nyt kaikkeni lapseni eteen ja olen aina tehnyt, kun hänestä sain tietää.
Ap
En tiedä liittyykö tämä mitenkään sinuun, mutta minulla on diagnosoitu ocd ja piirteitä vaativasta persoonallisuushäiriöstä. Arviointiin joutumiseni oli osin tulosta siitä, että en voi päästää irti yhdestä tekemästäni täysin ymmärrettävästä, mutta peruuttamattomasta ja kohtalokkaasta virheestä. Myöskin lapsuudessani oli erittäin vaativa ilmapiiri, missä pieniäkään virheitä ei sallittu. Ehkä haluat miettiä, päteekö joku näistä sinuunkin. En siis diagnosoi mutta ideoita, koska kuulostat ihan minulta toistaessasi, että et olisi ikinä tehnyt sitä, jos olisit tiennyt.
Eikö tuo ole teille ääliöille syy olla koskaan tupakoimatta? Jos sitten noin kaduttaa jokin terveydellinen ongelma siihen liittyen? Tupakointi ei ole mikään pakko, autolla ajelua ei voi verrata siihen tai muuta ihan sallittua ja hyödyllistäkin asiaa.
up