Lue keskustelun säännöt.
Mies heitti puolivakavissaan tällaisen ehdotuksen (muutto)
05.08.2013 |
Mies heitti että mitä jos myytäisiin nykyinen talo ja muutettaisiin hänen synnyinsijoilleen pienelle paikkakunnalle. Talot on siellä niin paljon edullisempia että se tarkoittaisi että meillä olisi lähes velaton talo. Miehellä olisi siellä töitä, mulla ei ainakaan aluksi. Suoraan sanottuna mua houkuttaisi ajatus että voisin olla ainakin muutaman vuoden kotiäitinä. Vanhimmalla lapsella on oppimisvaikeuksia ja saisin keskittyä niihin asioihin, pienintä ei tarvitsisi laittaa päiväkotiin jne. Olis ihana keskittyä lastenhoitoon oikein kunnolla.
Nykyisessä asuinpaikassa on vajaa 100 000 asukasta, siellä olisi alle 10 000. Tulisko siellä ihan höpöksi?
Mitä teillä tulee mieleen tästä. Mitä asioita pitäisi tajuta huomioida jne.?
Kommentit (75)
Hyviä pointteja olette tuoneet esille. Mua ei oikeastaan hirvitä ajatus että ihmisiin olis vaikea tutustua. Nykyisessä kaupungissa koen oloni oikeastaan aika yksinäiseksi. Vaikka täällä on aika paljon ihmisiä, niin ei mulla ole mitään läheisiä ystäviä. Mun ystävät jäi mun kotikonnuille joskus aikanaan. Oon elänyt viimeiset 10 vuotta niin perhekeskeistä elämää ettei ole juuri tarvetta valtavan sosiaaliselle elämälle. Lapsilla on täällä kyllä paljon ystäviä. Jotenkin mulla on kuitenkin luotto että he saisi ystäviä missä vaan.
Tunnen miehen kautta jonkin verran porukkaa sieltä pikkupaikkakunnalta ja ainakin yksi miehen kaverin vaimo on sen tyylinen että häneen olis kiva tutustua paremmin. Mulle riittäis että mulla olis siellä yksi tosi hyvä ystävä. Hän on sellainen että tykkää matkustella ja jos meillä olisi pienempi talolaina kuin nyt on, niin mulla olis myös varaa matkustella. Siinä varmasti ystävystyisi kun tekisi muutaman kivan reissun yhdessä :)
Tämä on kaikki vielä tosi yleistä pohdintaa mun osalta enkä tiedä miten vakavissaan mies tuon jutun ehdottikaan. Iso juttuhan se olis muuttaa melkein 300km päähän täältä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 09:26"]
Minä asun maalla, ja täällä on oikein hyvä asua. Kai elämästä sitten saa tuollaistakin, jos haluaa, että ojanpohjaa pitää käyttää koulumatkaan ja umpihangessa tarpoa aamuviideltä töihin. Vaikka yhtä hyvin voisi sekä koululainen että työssäkäyvä käyttää sitä aurattua tietä siinä. Mutta kukin tyylillään.
[/quote]
:D Niinpä!
Sitäpaitsi, kyllä meidän lapset joutuu nykyiselläänkin kävelemään kelissä kuin kelissä kouluun sellaset vähän vajaat 3 km suuntaansa. Ihan tietä käyttävät eivätkä ojassa tarvo :D
ap
Hyviä vastauksia olet saanut. Ja kannattaa arvostaa myös noita hieman kriittisemmin suhtautuvien vastauksia ja pohtia noita asioita. Maalle muutto ja velaton talo kuulostaa kivalta, mutta onko se sitten oikeasti kivaa vielä muutaman vuoden kuluttua, sitä kannattaa pohtia.
Itse miettisin heti tuon yksinäisyyden, sekä lasten että oman. Ja koulumatka, Suomessa on pimeää yli puolet vuodesta, joten pimeät metsätiet (tai vielä pahempaa, pimeät valtatiet, jossa rekat jyrisee ohi) ei kauheasti houkuttele.
Joku toikin esille lumityöt. Oletko / onko miehesi valmis kolaamaan joka aamu ennen töihin lähtöä kenties isonkin alueen?
Kannattaa myös muistaa, että syrjäseutujen talojen hinnat eivät suurella todennäköisyydellä tule nousemaan. Joten jos joskus haluatte sieltä pois, ei siitä saa sen enempää kuin olette maksaneet. Joten velka on edessä sitten myöhemmällä iällä.
Jos teistä molemmista asia tuntuu hyvältä, niin siitä vaan.. :)
Nykyään jotenkin ehkä ajatellaan että kaikkien pitää asua kaupungissa, missä kaikki asiat on saatavilla nyt ja heti. Ihmiset haluaa kaiken nyt ja heti.
Minä taas ajattelen että ei kaikille voi kaupunkielämä sopia eikä siinä ole todellakaan mitään väärää jos joku haluaa jotain muuta. Päinvastoin, on mukavaa välillä nähdä sitä muuttoliikettä toiseenkin suuntaan.
Ehkä tähän vaikuttaa se, että itse olen hyvin pieneltä paikkakunnalta kotoisin. Olen "joutunut" muuttamaan aikaisin kotoa pois, ja hyvin pärjännyt. Toisaalta mua taas kauhistuttaa täällä kaupungissa se, kun nuoret asuu niin pitkään kotona :D
Ps. Aina pääse takaisin, kuka sen sanoo että teidän pitää asua siellä loppuelämä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 09:49"]
Hyviä vastauksia olet saanut. Ja kannattaa arvostaa myös noita hieman kriittisemmin suhtautuvien vastauksia ja pohtia noita asioita. Maalle muutto ja velaton talo kuulostaa kivalta, mutta onko se sitten oikeasti kivaa vielä muutaman vuoden kuluttua, sitä kannattaa pohtia.
Itse miettisin heti tuon yksinäisyyden, sekä lasten että oman. Ja koulumatka, Suomessa on pimeää yli puolet vuodesta, joten pimeät metsätiet (tai vielä pahempaa, pimeät valtatiet, jossa rekat jyrisee ohi) ei kauheasti houkuttele.
Joku toikin esille lumityöt. Oletko / onko miehesi valmis kolaamaan joka aamu ennen töihin lähtöä kenties isonkin alueen?
Kannattaa myös muistaa, että syrjäseutujen talojen hinnat eivät suurella todennäköisyydellä tule nousemaan. Joten jos joskus haluatte sieltä pois, ei siitä saa sen enempää kuin olette maksaneet. Joten velka on edessä sitten myöhemmällä iällä.
[/quote]
Tuo talon arvo -pointti on kyllä todella olennainen.
Lumitöitä varten meillä on lumilinko ja mun mies on ahkera tekemään lumitöitä sen kanssa. Mä ite nautin suunnattomasti pihahommista ja teen aika paljon kolallakin lumitöitä vaikka meillä se linko löytyykin.
Kiitos viestistä!
ap
Tämän ketjun vastausten perusteella surkeimmat kokemukset tuntuvat olevan kaltaisillani, jotka ovet kokeneet tuon kaiken: suurin osa elämästä suurilla paikkakunnilla ja sen jälkeen muutto pieneen yhteisöön. Se saattaa sopia joillekin, mutta kauhean moni kokee sopeutumisen vaikeutta ja ikuista vierauden tunnetta ihan kuin... Vaikkapa 60-luvulla töiden perässä Ruotsiin muuttaneet suomalaiset.
Minusta ainakin tuntuu 10 vuoden jälkeen yhä siltä, etten tule koskaan kuulumaan tänne, tälle seudulle. En tunne oloani hyväksi, en nauti, ainoastaan sopeudun ja mukaudun. Kuttuuriero on ja pysyy minussa ja suurin ongema on ihmissuhteet ja oman yksityisyyden puute.
Mies tuntee pahaa mieltä siitä, että on "raahannut" minut tänne, joten koitan kovasti piilottaa tuntemuksiani, jotten loukkaisi häntä. Puhun paljon ääneen kaikesta kivasta mitä ikinä vain keksin, mutta... Hän tekee kaikkensa perheen eteen, en voi olla kiittämätön. Olen siis ajatuksineni aikamoisessa vankilassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä kannattaa miettiä omaa suhtautumista toisiin ihmisiin ja sitä, tuleeko toimeen tosi erilaisten ihmisten kanssa. Tai näin sanon omien kokemusteni perusteella. Mä muutin Helsingistä pienelle paikkakunnalle ja vielä haja-asutusalueelle pieneen kylään.
Ihmiset on täällä tosi erilaisia kuin minä ja mieheni, me ollaan tällaisia viherhippejä. Onneksi avarakatseisuutta ja suvaitsevaisuutta on löytynyt sekä meidän että kyläläisten puolelta, olemme tutustuneet kyläläisiin tosi hyvin. Ainakin mä voin puhua jopa ystävistä.
Ensimmäinen vuosi oli kyllä vaikea, joten jos teet päätöksen muuttaa, ei kannata muodostaa mielipidettään ihan alun perusteella. Oloutuminen vie jonkin aikaa.
Tältä palstalta saa aina lukea, miten maalaiset ovat pahansuopia juoruajia, mutta minä en juuri tällaiseen ole törmännyt. Toki ihmiset ovat täällä enemmän kiinnostuneita asioistamme kuin Helsingin-naapurit, mutta asia on aivan eri, tämä kylä on yhteisö, toisin kuin ne talot ja taloyhtiöt, joissa olen Helsingissä asunut (tiedän kyllä, että siellä on muunkinlaisia asuinpaikkoja). Kaikki kiinnostus ei ole negatiivista eikä siitä pidä heti lähteä puolustuskannalle.
Miten te nyt ton lumen kolaamisen saatte noin vaikeaksi. Ihan samat pihat ne on kolattava isolla paikkakunnalla kuin pienemmälläkin. Ei se kolaamisen raskaus liity kunnan asukaslukuun mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 10:02"]
Miten te nyt ton lumen kolaamisen saatte noin vaikeaksi. Ihan samat pihat ne on kolattava isolla paikkakunnalla kuin pienemmälläkin. Ei se kolaamisen raskaus liity kunnan asukaslukuun mitenkään.
[/quote]
No sinänsä se liittyy, että jos on pitkä pihatie (harvoin kaupungissa on varaa niin isoihin tontteihin) niin sen auraus täytyy itse hoitaa jos mielii tielle päästä.
kummityttöni elää pienessä kylässä ja hän inhoaa sitä että kaikki tuntee toisensa. Jos luokalla on 5 tyttöä, jää helposti joku vaille kaveria ja huonossa tapauksessa se on niin lopun lapsuuden, miten kummitytölle kävi.
Omalla lapsellani on oppimisvaikeuksia ja me ollaan Helsingin sisällä muutettu ns parhaimman koulun viereen tällä saralla. Lapsi on tärkein.
Tunnen työni puolesta muutaman puheterapeutin ja kaikki ovat samaa mieltä, Helsingissä lapsi saa parhaimman tuen ja pienissä kunnissa ei saa välttämättä edes 3 vuotias pääse puheterapiaan.
En voi uskoa että tukitoiminnot olisivat pienessä kunnassa edes samaa tasoa.
Kannattaa selvittää työttömyys. Hyvä ystäväni muutti miehen kotipaikalle. On viimeisen 15 v aikana ollut työttömänä yli 10 v, nyt on jo niin vanha, tuskin enää töitä saa. Miehelle oli tehty työpaikka isän perintönä, hänelle on kaikki ollut helppoa.
Vuosien varrella on tapahtunut vaikka mitä ja ystävästäni on tullut karkera. Mies ei halua elättää, joka viikko sanoo mene töihin. Joutuu kuljettamaan kaikkia lapsia koko ajan, mies ei suostu. Sanoo menköön pyörillä. Talvella lunta on todella, todella paljon ja auraukset eivät toimi edes samalla viikolla.
Isä ei edes suostu maksamaan esikoiselle autokoulua, sanoo tällekin mee töihin. Ystäväni saa vähän rahaa kun myy muiden lahjoittamia tavaroita huutiksessa ja kesäisin on ilmainen kirppis läpipuistossa. Jossa tietenkin ei käynyt juuri ketään koska kylässä ei juuri ketään asu.
Pahin kriisi heillä oli kun mies petti häntä. Omakotitalo oli myynnissä yli vuoden, ei yhtään tarjousta. Kävivät monen sadan km päässä parisudeterapiassa ja tulivat yhteisymmärrykseen, heillä ei ole varaa erota.
Kyllä, ystäväni on katkera ja aina välillä sanoo kun sais aikakoneen, valitsisi toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 10:01"]
Tämän ketjun vastausten perusteella surkeimmat kokemukset tuntuvat olevan kaltaisillani, jotka ovet kokeneet tuon kaiken: suurin osa elämästä suurilla paikkakunnilla ja sen jälkeen muutto pieneen yhteisöön. .
[/quote]
Aivan. Minä taas olen niitä, jotka ovat aina viihtyneet maalla. Mutta olosuhteiden pakosta olen asunut myös vuosia kaupungeissa. Minä taas en ikinä tuntenut kuuluvani joukkoon siellä. En tykännyt tehdä ja harrastaa samoja asioita kuin muut. Kaipasin koko ajan rauhaan, iltaisin tein pyöräretkiä maaseudulle. Oli ihanaa, kun sitten lopulta tuli tilaisuus muuttaa taas maalle, missä olen nyt viihtynyt ja toivottavasti saan loppuikäni asua.
:D :D :D
Asun maalla. Kunnassa on noin 5000 asukasta. Oma ihana rintamamiestaloni sijaitsee taajama-alueen ulkopuolella.
Elämäni on oikein mukavaa ja antoisaa. Ei se kuulkaa ole asuinpaikasta kiinni. Kun ihminen on onnellinen itsensä kanssa ja sisimmässään, niin viihtyy missä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 10:05"]
[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 10:02"]
Miten te nyt ton lumen kolaamisen saatte noin vaikeaksi. Ihan samat pihat ne on kolattava isolla paikkakunnalla kuin pienemmälläkin. Ei se kolaamisen raskaus liity kunnan asukaslukuun mitenkään.
[/quote]
No sinänsä se liittyy, että jos on pitkä pihatie (harvoin kaupungissa on varaa niin isoihin tontteihin) niin sen auraus täytyy itse hoitaa jos mielii tielle päästä.
[/quote]
Mä tosiaan asun ihan korvessa ja täällä on useampi aurauspalveluja tarjoava traktorinomistaja.
#28
Asuin 30v Helsingissä ja muutin kaupunkiin, jossa on 8000 asukasta. Olen viihtynyt mainiosti, kukaan ei ole vinoillut puhetyylistä, olen saanut ystäviä, lapsilla olisi harrastuksia enemmän, kuin mihin ehtii. On vakituinen työpaikka. Olen ollut täällä nyt 12v.
[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 10:05"]
[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 10:02"]
Miten te nyt ton lumen kolaamisen saatte noin vaikeaksi. Ihan samat pihat ne on kolattava isolla paikkakunnalla kuin pienemmälläkin. Ei se kolaamisen raskaus liity kunnan asukaslukuun mitenkään.
[/quote]
No sinänsä se liittyy, että jos on pitkä pihatie (harvoin kaupungissa on varaa niin isoihin tontteihin) niin sen auraus täytyy itse hoitaa jos mielii tielle päästä.
[/quote]
pihatyön lisäksi pyörätie. Jos koulumatka on 4 km ja vanhemmat eivät kuljeta lukiolaista kouluun on vaihtoehdot tosi vähissä. Pyörätie voi olla koko talven kunnossa jossa sitä ei voi käyttää lainkaan.
[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 09:00"]
Jos sulla on erityislapsi, huomioi se että pikkupaikkakunnilla heille ei ole palveluja, tai on vain ostopalveluja, eikä niihin pääse yhtä helposti kuin isoilla paikkakunnilla. Harrastusmahdollisuuksia on vähän, ellei rakasta juuri luonnossa patikointia. Velattomuus on tietenkin hieno asia, mutta entä työllistyminen - sinun työllistymisesi aikanaan? Oletteko laskeneet kustannuksiin kahden auton kulut? Missä koulut ovat, joutuuko lapsesi tarpomaan autotien reunaa ilman katuvaloja jos koulukyytiin vaadittava matka ei täyty? Oletko valmis siihen että koulukyydillä 10 km matka voi kestää mutkineen 45 minuuttia? Huomoi se, että nykyiset kaverit eivät välttämättä viitsi lähteä ajamaan teille kylään kovin usein syrjäkylälle. Et pääse kaupungille ostoksille niin helposti kuin haluaisit. Sinun on käytettävä energiaa uusien ystävien hankkimiseen ja joillakin paikkakunnilla sosiaaliset ympyrät ovat tosi luutuneita.
Meidän valinta oli ottaa iso laina ja muuttaa takaisin pikkukaupungista pk-seudulle, missä on työpaikkoja, opiskelupaikkoja ja ihmisiä.
[/quote]
Tuosta erityislasten palveluista olen omankokemuksen kautta erimieltä. Oma lapseni sai kunnon palvelua kun asuimme pienessä taajamassa,ei tarvinnut jonottaa puheterapiaan,ei toimintaterapiaan jne..Puheterapeutti kävi jopa viemässä/hakemassa lapsen tarhasta,kun lapsella oli käynti hänen luonaan. Muutimme isomalle paikkaunnalle ja täällä kaikki erityislapsen tarvitsemat palvelut ovat jopa vuosien jonotuksen päässä.
[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 10:05"]
[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 10:02"]
Miten te nyt ton lumen kolaamisen saatte noin vaikeaksi. Ihan samat pihat ne on kolattava isolla paikkakunnalla kuin pienemmälläkin. Ei se kolaamisen raskaus liity kunnan asukaslukuun mitenkään.
[/quote]
No sinänsä se liittyy, että jos on pitkä pihatie (harvoin kaupungissa on varaa niin isoihin tontteihin) niin sen auraus täytyy itse hoitaa jos mielii tielle päästä.
[/quote]
Harvon tontteja rakennetaan niin, että kolattavaa on paljon. Kyllähän se kolaaminen pyritään ottamaan rakennusten asemoinnissa huomioon. Jos taas omaa pihatietä on pitkälti, niin en tiedä ketään, joka sen kolalla putsaisi. Sellaiset vetää se auratraktori samalla, kun auraa sen muunkin tien.
Mutta kun pitää väkisin kävellä ojanpohjalla, tarpoa umpihangessa ja kolata käsin kilometrikaupalla :-)
Ne on niitä ihan omia päätöksi ihan miten itsestä tuntuu, tuollaiset puolivakavat tai -vallattomat!
muutin miehen perässä kahden tuhannen asukkaan kuntaan taajaman ulkopuolelle. Olen nyt täällä asunut 15 vuotta. Työmatka on joka paikkaan ainakin se puolituntia omalla autolla. Täällä ei julkiset kulje, en tiedä miten teillä. Täällä ainakin kaksi autoa on välttämätöntä. Olen saanut hyvin tuttuja ja ystäviä erilaisten järjestöjen kautta. Täällä on seurakunnan perhekahvila ja MLL toimii aktiivisesti. Koulu on yhdeksän kilometrin päässä samoin kuin harrastusmahdollisuudet. Lapsia pitää niihin kuljettaa autolla. Koulussa on kaikki ihan kunnossa, kunnolliset opet ja kaksi pienryhmää oppimisvaikeuksista kärsiville. Yläaste ja lukio ovat naapurikunnassa. Täällä ainakin on lapsen kanssa helppo asustaa, kun melkein kaikki tuntevat toisensa. Eskariryhmästä kaikki menevät samalle luokalle ja tuntevat toisensa. Erikoissairaanhoito toimii lasten osalta niin, että se on lähimmässä yliopistollisessa sairaalassa. Toisiin tutustuminen vaatii omaa aktiviisuutta. Täällä voi harrastaa monipuolisesti liikuntaa ja kädentaitoja. Jos on valmis ajamaan, niin naapurikunnista löytyy lisää harrasteita. Mutta jos nimenomaan kaipaa sitä, että pitää päästä shoppailemaan ja notkumaan kaupungille, niin sitten kannattaa harkita kaksi kertaa. Ja sitä työllistymistä mietittävä. Itse ainakin pelkään varmaankin pakollista kuntaliitosta, palvelut eivät ainakaan parane!