En ymmärrä mitä erikoista lapsissani on, mutta toki olen iloinen

Kun esikoinen syntyi, hän oli hurmuri syntyessään. Siivoja tuli vilkaisemaan häntä joka kerta kun huoneessa kävi ja kehumassa miten hieno hän on, hoitajat ihastelivat... Luulin että näin tekevät varmaan kaikille, jokaisen äidin mielestä tietysti se oma lapsi on ihana ja kaunis ja ainutlaatuinen.

Tämä on sitten jatkunut jo kahden vuoden ajan, kaupassa ventovieraat ovat pysäyttäneet ja jääneet juttelemaan, koska meillä on niin suloinen lapsi. Kun olemme ulkona vieraat jäävät juttelemaan.

Sukujuhlien jälkeen kehutaan miten hän käyttäytyy niin hienosti, eikä ole ikinä ongelmaa löytää hoitajaa.

Kuopus syntyi 3kk sitten, ja sama jatkuu... Kaupassa vieraat ihmiset jäävät ihailemaan, kysyvät minkäikäinen on, ja rupattelevat niitä näitä...

Olen toki otettu, ovathan lapseni tietysti mielestäni ihan mielettömän ihanat, mutta kohta ei tee enää mieli käydä heidän kanssaan missään, kun olisi ihan mukavaa jos saisi hoitaa edes ostokset rauhassa.