Lue keskustelun säännöt.
Miten hyväksyminen tapahtuu käytännössä? Siis vaikean asian hyväksyminen.
09.08.2020 |
Eckhart Tollet ja kaikki buddhat sanovat, että muutos tulee, kun hyväksyy olemassa olevan. Vaikka oli kuinka vaikea asia, niin ratkaiseva muutos tulee, kun ei taistele tapahtunutta vastaan, vaan hyväksyy asian kuin itse olisi valinnut sen.
Moni todistaa, että näin on parantunut masennuksesta, lapsen kuolemasta, uusperheen ongelmista - you name it.
Osaisiko joku kertoa, MITEN se hyväksyminen oikeasti tapahtuu? Kun tunteet vyöryvät yli ja se asia ahdistaa. Niin mikä on se jippo?
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle taas on epäselvää, mistä tietää mitä hyväksyä ja mitä ei.
Eikö pieni tyytymättömyys nimenomaan aja ihmistä eteenpäin? Jos olisi aina tyytyväinen, sitä istuisi vain paikallaan tekemättä mitään. Jos olen tyytyväinen juuri tähän hetkeen, miksi näkisin vaivaa muuttaakseni hetken toisenlaiseksi?
On selvää, ettei kaikkea voi hyväksyä (jos ei haluta äärimmilleen mennä), joten miten voimme päättää mitä tulisi hyväksyä ja mitä ei? Olisi ehkä helpompi hyväksyä asioita, jos siihen olisi jokin sääntö, että tämä on vain hyväksyttävä ja piste. Mutta tuskinpa se niin yksinkertaista on, vaan aina nekin asiat palaavat mieleen vaivaamaan, koska sitä ajattelee, että ehkäpä se murehtiminen johtaisi edes jonkinlaisen ratkaisun keksimiseen...
Hyväksytään ne asiat, joihin ei itse voi mitenkään vaikuttaa. Esimerkiksi se, että maailmassa on sotia, ihmisiä kuolee milloin mihinkin, on vammaisia ja sairaita jne. Vaikka tekisit mitä, et voi noita estää. Tyytymättömyys tapaa kehityksen, kuten joku on joskus osuvasti ilmaissut. Siksi on hyvä pyrkiä kehittymään ja kehittämään itseään koko elämän ajan. Mutta mahdotonta vastaan tappelusta ei mitään hyötyä ole. Maailma ei muutu paratiisiksi, vaikka kuinka yrittäisimme.
Piti toki kirjoittaa, että tyytyväisyys tapaa kehityksen.
Tämähän nyt on tapailija.
Zinc
Tapaileeko se muitakin ?
En aikanaan sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kokemusta erään vaikean asian hyväksymisestä, jonka kanssa taistelin vuosia. Sanoisin, että aika auttoi hyväksymään ja ehkä myös kokemukset siitä, että se vaikea asia ei haittaa elämää niin paljoa kuin aiemmin luulin. Prosessi oli automaattinen eikä tavoitteenani ollut hyväksyä sitä asiaa, jonka olen nyt hyväksynyt.
Tämä oli hyvin sanottu.
Ei siihen ole mitään yhtä ja oikeaa väylää. Kukin tekee hyväksymisprosessin tavallaan. Osalle se sujuu helpommin kuin toisille.
Vierailija kirjoitti:
Luovuttamalla hallinnasta. En voi hallita mitään. Antautuu sille.
Asiat on niin kun ne on ja 100 vuoden päästä olen kuollut, joten millään ei ole mitään väliä.
Minä olen vain yksi merkityksetön kokija muiden merkityksettömien kokijoiden joukossa. Millään maailmassa ei ole mitään merkitystä.
Kaikki tunteeni on itsekkyyttä ja pelkoa.
Ihmissuhteeni on itsekkyyttä ja narsismiani.
Kukaan ei oikeasti välitä kenestäkään, kaikki vain huutaa tullakseen nähdyksi, jos et heijasta, olet merkityksetön. Miksi peilin elämä olisi tärkeä? Ja koska kaikki olemme peilejä, emme ole tärkeitä.
Olemme mitättömiä ja turhia. Mikään ei tarvitse hyväksyntääni, en edes minä. Minä vain olen, kunnes enää en ole.
Näitä juttuja.
Liirum Laarum
Zinc
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle taas on epäselvää, mistä tietää mitä hyväksyä ja mitä ei.
Eikö pieni tyytymättömyys nimenomaan aja ihmistä eteenpäin? Jos olisi aina tyytyväinen, sitä istuisi vain paikallaan tekemättä mitään. Jos olen tyytyväinen juuri tähän hetkeen, miksi näkisin vaivaa muuttaakseni hetken toisenlaiseksi?
On selvää, ettei kaikkea voi hyväksyä (jos ei haluta äärimmilleen mennä), joten miten voimme päättää mitä tulisi hyväksyä ja mitä ei? Olisi ehkä helpompi hyväksyä asioita, jos siihen olisi jokin sääntö, että tämä on vain hyväksyttävä ja piste. Mutta tuskinpa se niin yksinkertaista on, vaan aina nekin asiat palaavat mieleen vaivaamaan, koska sitä ajattelee, että ehkäpä se murehtiminen johtaisi edes jonkinlaisen ratkaisun keksimiseen...
Hyväksytään ne asiat, joihin ei itse voi mitenkään vaikuttaa. Esimerkiksi se, että maailmassa on sotia, ihmisiä kuolee milloin mihinkin, on vammaisia ja sairaita jne. Vaikka tekisit mitä, et voi noita estää. Tyytymättömyys tapaa kehityksen, kuten joku on joskus osuvasti ilmaissut. Siksi on hyvä pyrkiä kehittymään ja kehittämään itseään koko elämän ajan. Mutta mahdotonta vastaan tappelusta ei mitään hyötyä ole. Maailma ei muutu paratiisiksi, vaikka kuinka yrittäisimme.
Piti toki kirjoittaa, että tyytyväisyys tapaa kehityksen.
Tämähän nyt on tapailija.
Zinc
Tapaileeko se muitakin ?
En aikanaan sinua.
Mistäs tiedät sen.
Voin ottaa minkä hahmon vain haluan.
Zinc
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle taas on epäselvää, mistä tietää mitä hyväksyä ja mitä ei.
Eikö pieni tyytymättömyys nimenomaan aja ihmistä eteenpäin? Jos olisi aina tyytyväinen, sitä istuisi vain paikallaan tekemättä mitään. Jos olen tyytyväinen juuri tähän hetkeen, miksi näkisin vaivaa muuttaakseni hetken toisenlaiseksi?
On selvää, ettei kaikkea voi hyväksyä (jos ei haluta äärimmilleen mennä), joten miten voimme päättää mitä tulisi hyväksyä ja mitä ei? Olisi ehkä helpompi hyväksyä asioita, jos siihen olisi jokin sääntö, että tämä on vain hyväksyttävä ja piste. Mutta tuskinpa se niin yksinkertaista on, vaan aina nekin asiat palaavat mieleen vaivaamaan, koska sitä ajattelee, että ehkäpä se murehtiminen johtaisi edes jonkinlaisen ratkaisun keksimiseen...
Hyväksytään ne asiat, joihin ei itse voi mitenkään vaikuttaa. Esimerkiksi se, että maailmassa on sotia, ihmisiä kuolee milloin mihinkin, on vammaisia ja sairaita jne. Vaikka tekisit mitä, et voi noita estää. Tyytymättömyys tapaa kehityksen, kuten joku on joskus osuvasti ilmaissut. Siksi on hyvä pyrkiä kehittymään ja kehittämään itseään koko elämän ajan. Mutta mahdotonta vastaan tappelusta ei mitään hyötyä ole. Maailma ei muutu paratiisiksi, vaikka kuinka yrittäisimme.
Piti toki kirjoittaa, että tyytyväisyys tapaa kehityksen.
Tämähän nyt on tapailija.
Zinc
Tapaileeko se muitakin ?
En aikanaan sinua.
Mistäs tiedät sen.
Voin ottaa minkä hahmon vain haluan.
Zinc
Et voi
Zinc
Kerro nyt kultu, pliiiis
Ketä kaikkia se tapailee ?
Zincc
hihi ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle taas on epäselvää, mistä tietää mitä hyväksyä ja mitä ei.
Eikö pieni tyytymättömyys nimenomaan aja ihmistä eteenpäin? Jos olisi aina tyytyväinen, sitä istuisi vain paikallaan tekemättä mitään. Jos olen tyytyväinen juuri tähän hetkeen, miksi näkisin vaivaa muuttaakseni hetken toisenlaiseksi?
On selvää, ettei kaikkea voi hyväksyä (jos ei haluta äärimmilleen mennä), joten miten voimme päättää mitä tulisi hyväksyä ja mitä ei? Olisi ehkä helpompi hyväksyä asioita, jos siihen olisi jokin sääntö, että tämä on vain hyväksyttävä ja piste. Mutta tuskinpa se niin yksinkertaista on, vaan aina nekin asiat palaavat mieleen vaivaamaan, koska sitä ajattelee, että ehkäpä se murehtiminen johtaisi edes jonkinlaisen ratkaisun keksimiseen...
Hyväksytään ne asiat, joihin ei itse voi mitenkään vaikuttaa. Esimerkiksi se, että maailmassa on sotia, ihmisiä kuolee milloin mihinkin, on vammaisia ja sairaita jne. Vaikka tekisit mitä, et voi noita estää. Tyytymättömyys tapaa kehityksen, kuten joku on joskus osuvasti ilmaissut. Siksi on hyvä pyrkiä kehittymään ja kehittämään itseään koko elämän ajan. Mutta mahdotonta vastaan tappelusta ei mitään hyötyä ole. Maailma ei muutu paratiisiksi, vaikka kuinka yrittäisimme.
Piti toki kirjoittaa, että tyytyväisyys tapaa kehityksen.
Tämähän nyt on tapailija.
Zinc
Tapaileeko se muitakin ?
En aikanaan sinua.
Mistäs tiedät sen.
Voin ottaa minkä hahmon vain haluan.
Zinc
Bullshittiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle taas on epäselvää, mistä tietää mitä hyväksyä ja mitä ei.
Eikö pieni tyytymättömyys nimenomaan aja ihmistä eteenpäin? Jos olisi aina tyytyväinen, sitä istuisi vain paikallaan tekemättä mitään. Jos olen tyytyväinen juuri tähän hetkeen, miksi näkisin vaivaa muuttaakseni hetken toisenlaiseksi?
On selvää, ettei kaikkea voi hyväksyä (jos ei haluta äärimmilleen mennä), joten miten voimme päättää mitä tulisi hyväksyä ja mitä ei? Olisi ehkä helpompi hyväksyä asioita, jos siihen olisi jokin sääntö, että tämä on vain hyväksyttävä ja piste. Mutta tuskinpa se niin yksinkertaista on, vaan aina nekin asiat palaavat mieleen vaivaamaan, koska sitä ajattelee, että ehkäpä se murehtiminen johtaisi edes jonkinlaisen ratkaisun keksimiseen...
Hyväksytään ne asiat, joihin ei itse voi mitenkään vaikuttaa. Esimerkiksi se, että maailmassa on sotia, ihmisiä kuolee milloin mihinkin, on vammaisia ja sairaita jne. Vaikka tekisit mitä, et voi noita estää. Tyytymättömyys tapaa kehityksen, kuten joku on joskus osuvasti ilmaissut. Siksi on hyvä pyrkiä kehittymään ja kehittämään itseään koko elämän ajan. Mutta mahdotonta vastaan tappelusta ei mitään hyötyä ole. Maailma ei muutu paratiisiksi, vaikka kuinka yrittäisimme.
Piti toki kirjoittaa, että tyytyväisyys tapaa kehityksen.
Tämähän nyt on tapailija.
Zinc
Tapaileeko se muitakin ?
En aikanaan sinua.
Mistäs tiedät sen.
Voin ottaa minkä hahmon vain haluan.
Zinc
Et voi
Zinc
Woin !
Real Zinc
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos et voi muuttaa asiaa, niin onko sinulla loppujen lopulta muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä ja oppia elämään asian kanssa.
Tunnistat ensin negatiiviset tunteet kuten vihan, tunnustelet ja mietit, että miltä se tuntuu, sitten ajan kanssa huomaat, että viha laantuu.
On vaihtoehtoja, pistää hanskat kokonaan tiskiin eli poistaa itsensä tai elää loppuelämä, mutta olla vaan hyväksymättä asiaa koskaan. Jos vaihtoehdot on nuo kaksi tai hyväksyminen, niin hyväksyminen kuitenkin usein koetaan helpoimmaksi tieksi. Mutta toisaalta varmasti monet im:t johtuu siitä, että ihminen ei vaan kestä muuttunutta todellisuutta, jossa joutuu elämään. Ja on myös paljon ihmisiä, jotka elää sen taakan kanssa, että eivät koskaan voineet hyväksyä jotain, mutta jotenkuten elävät tai ovat olemassa silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle taas on epäselvää, mistä tietää mitä hyväksyä ja mitä ei.
Eikö pieni tyytymättömyys nimenomaan aja ihmistä eteenpäin? Jos olisi aina tyytyväinen, sitä istuisi vain paikallaan tekemättä mitään. Jos olen tyytyväinen juuri tähän hetkeen, miksi näkisin vaivaa muuttaakseni hetken toisenlaiseksi?
On selvää, ettei kaikkea voi hyväksyä (jos ei haluta äärimmilleen mennä), joten miten voimme päättää mitä tulisi hyväksyä ja mitä ei? Olisi ehkä helpompi hyväksyä asioita, jos siihen olisi jokin sääntö, että tämä on vain hyväksyttävä ja piste. Mutta tuskinpa se niin yksinkertaista on, vaan aina nekin asiat palaavat mieleen vaivaamaan, koska sitä ajattelee, että ehkäpä se murehtiminen johtaisi edes jonkinlaisen ratkaisun keksimiseen...
Hyväksytään ne asiat, joihin ei itse voi mitenkään vaikuttaa. Esimerkiksi se, että maailmassa on sotia, ihmisiä kuolee milloin mihinkin, on vammaisia ja sairaita jne. Vaikka tekisit mitä, et voi noita estää. Tyytymättömyys tapaa kehityksen, kuten joku on joskus osuvasti ilmaissut. Siksi on hyvä pyrkiä kehittymään ja kehittämään itseään koko elämän ajan. Mutta mahdotonta vastaan tappelusta ei mitään hyötyä ole. Maailma ei muutu paratiisiksi, vaikka kuinka yrittäisimme.
Piti toki kirjoittaa, että tyytyväisyys tapaa kehityksen.
Tämähän nyt on tapailija.
Zinc
Tapaileeko se muitakin ?
En aikanaan sinua.
Mistäs tiedät sen.
Voin ottaa minkä hahmon vain haluan.
Zinc
Bullshittiä!
Sinun on nyt vain hyväksyttävä se.
Zinc
Mitä nopeammin hyväksyt, sen helpompi sinulle.
K'sipää saapui taas pilaamaan ketjun eli aika lopettaa tämä keskustelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
K'sipää saapui taas pilaamaan ketjun eli aika lopettaa tämä keskustelu.
Voithan sinä mennä poiskin, jos ymmärryksesi ei riitä.
Zinc
Vierailija kirjoitti:
K'sipää saapui taas pilaamaan ketjun eli aika lopettaa tämä keskustelu.
Ei sun oo pakko pilata tätä hei ..
Zinc
Hyväxy se !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle taas on epäselvää, mistä tietää mitä hyväksyä ja mitä ei.
Eikö pieni tyytymättömyys nimenomaan aja ihmistä eteenpäin? Jos olisi aina tyytyväinen, sitä istuisi vain paikallaan tekemättä mitään. Jos olen tyytyväinen juuri tähän hetkeen, miksi näkisin vaivaa muuttaakseni hetken toisenlaiseksi?
On selvää, ettei kaikkea voi hyväksyä (jos ei haluta äärimmilleen mennä), joten miten voimme päättää mitä tulisi hyväksyä ja mitä ei? Olisi ehkä helpompi hyväksyä asioita, jos siihen olisi jokin sääntö, että tämä on vain hyväksyttävä ja piste. Mutta tuskinpa se niin yksinkertaista on, vaan aina nekin asiat palaavat mieleen vaivaamaan, koska sitä ajattelee, että ehkäpä se murehtiminen johtaisi edes jonkinlaisen ratkaisun keksimiseen...
Siihen on hyvinkin helppo sääntö. Kysyt ko. asian kohdalla: "Voinko minä toiminnallani vaikuttaa tähän asiaan?" Jos vastaus on kyllä, ala toimia. Jos vastaus on ei, hyväksy asia sellaisenaan ja opettele elämään sen kanssa.
On asioita joista ei ole helppo sanoa pystyykö niihin vaikuttamaan vai ei. Joihinkin asioihin tarvitaan monta vaikuttajaa. Ajatellaan vaikka äänestämistä tai poliittisten mielipiteiden kertomista. Yksi ihminen ei vaikuta vielä mihinkään, mutta useampi vaikuttaa. Pitäisikö hyväksyä olosuhteet ja ryhtyä passiiviseksi, jos ei voi muuttaa maailmaa yksin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle taas on epäselvää, mistä tietää mitä hyväksyä ja mitä ei.
Eikö pieni tyytymättömyys nimenomaan aja ihmistä eteenpäin? Jos olisi aina tyytyväinen, sitä istuisi vain paikallaan tekemättä mitään. Jos olen tyytyväinen juuri tähän hetkeen, miksi näkisin vaivaa muuttaakseni hetken toisenlaiseksi?
On selvää, ettei kaikkea voi hyväksyä (jos ei haluta äärimmilleen mennä), joten miten voimme päättää mitä tulisi hyväksyä ja mitä ei? Olisi ehkä helpompi hyväksyä asioita, jos siihen olisi jokin sääntö, että tämä on vain hyväksyttävä ja piste. Mutta tuskinpa se niin yksinkertaista on, vaan aina nekin asiat palaavat mieleen vaivaamaan, koska sitä ajattelee, että ehkäpä se murehtiminen johtaisi edes jonkinlaisen ratkaisun keksimiseen...
Siihen on hyvinkin helppo sääntö. Kysyt ko. asian kohdalla: "Voinko minä toiminnallani vaikuttaa tähän asiaan?" Jos vastaus on kyllä, ala toimia. Jos vastaus on ei, hyväksy asia sellaisenaan ja opettele elämään sen kanssa.
On asioita joista ei ole helppo sanoa pystyykö niihin vaikuttamaan vai ei. Joihinkin asioihin tarvitaan monta vaikuttajaa. Ajatellaan vaikka äänestämistä tai poliittisten mielipiteiden kertomista. Yksi ihminen ei vaikuta vielä mihinkään, mutta useampi vaikuttaa. Pitäisikö hyväksyä olosuhteet ja ryhtyä passiiviseksi, jos ei voi muuttaa maailmaa yksin?
Ensinnäkin: Hyväksyminen ei ole sama kuin passiivisuus.
Toisekseen: Sinä voit sillä omalla äänelläsi vaikuttaa eli äänestäminen ei ole asia, johon et voi vaikuttaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle taas on epäselvää, mistä tietää mitä hyväksyä ja mitä ei.
Eikö pieni tyytymättömyys nimenomaan aja ihmistä eteenpäin? Jos olisi aina tyytyväinen, sitä istuisi vain paikallaan tekemättä mitään. Jos olen tyytyväinen juuri tähän hetkeen, miksi näkisin vaivaa muuttaakseni hetken toisenlaiseksi?
On selvää, ettei kaikkea voi hyväksyä (jos ei haluta äärimmilleen mennä), joten miten voimme päättää mitä tulisi hyväksyä ja mitä ei? Olisi ehkä helpompi hyväksyä asioita, jos siihen olisi jokin sääntö, että tämä on vain hyväksyttävä ja piste. Mutta tuskinpa se niin yksinkertaista on, vaan aina nekin asiat palaavat mieleen vaivaamaan, koska sitä ajattelee, että ehkäpä se murehtiminen johtaisi edes jonkinlaisen ratkaisun keksimiseen...
Siihen on hyvinkin helppo sääntö. Kysyt ko. asian kohdalla: "Voinko minä toiminnallani vaikuttaa tähän asiaan?" Jos vastaus on kyllä, ala toimia. Jos vastaus on ei, hyväksy asia sellaisenaan ja opettele elämään sen kanssa.
Tuossa tulee usein ongelmaksi se, että yliarvioi mahdollisuutensa vaikuttaa.
Taistelee tuulimyllyjä vastaan.
Käytännössä mua auttaa sen uskominen, että se mikä on tai mitä on tapahtunut, on itselle jotenkin hyväksi tai edes opettavaista, vaikka itse asia olisi pahakin. Miten toimia ikävässä tilanteessa parhaalla mahdollisella tavalla? Miten soveltaa elämänkatsomustaan ikäviin asioihin?
Esimerkiksi en nuorempana saanut haluamaani kumppania. Myöhemmin osoittautui, ettei hän niin hyvä olisi ollutkaan.
Luovuttamalla hallinnasta. En voi hallita mitään. Antautuu sille.
Asiat on niin kun ne on ja 100 vuoden päästä olen kuollut, joten millään ei ole mitään väliä.
Minä olen vain yksi merkityksetön kokija muiden merkityksettömien kokijoiden joukossa. Millään maailmassa ei ole mitään merkitystä.
Kaikki tunteeni on itsekkyyttä ja pelkoa.
Ihmissuhteeni on itsekkyyttä ja narsismiani.
Kukaan ei oikeasti välitä kenestäkään, kaikki vain huutaa tullakseen nähdyksi, jos et heijasta, olet merkityksetön. Miksi peilin elämä olisi tärkeä? Ja koska kaikki olemme peilejä, emme ole tärkeitä.
Olemme mitättömiä ja turhia. Mikään ei tarvitse hyväksyntääni, en edes minä. Minä vain olen, kunnes enää en ole.
Näitä juttuja.