Elämänmuutos ja kateellinen vaimo

Mielikuvituslaihduttajan pitkäveteinen trollaus, 0/5

Onko vaimollasi mahdollisuus ravitsemusterapeuttiin ja kunto-ohjaajaan, jos kiinnostusta olisi? Itse olen kateellinen kaikille, joilla työterveys maksaa nämä edes osittain. Meillä sotealalla (!) ei ole mahdollisuutta vastaavaan. Sairaudenhoitokin on omalla terveysasemalla ja muuhun ei itsellä ole varaa.

Duodecim:

"Pseudologia phantastica ei ole psykiatrinen diagnoosi, mutta se kuvaa kroonista ja tarkoituksetonta valehtelua. Sitä voi ilmetä ainakin kolmessa psyykkisessä häiriössä: aikuisiän teeskentelyhäiriössä (factitious disorder imposed on self), teeskentelyhäiriön äärimmäisessä muodossa eli Münchhausen-oireyhtymässä ja toiselle henkilölle sepitetyssä tai aiheutetussa sairaudessa (factitious disorder imposed on another).

Teeskentelyhäiriö sisältyy DSM-V-luokitukseen, mutta Münchhausen-oireyhtymää siinä ei sellaisenaan ole (1). ICD-10-luokituksessa kategoria F68.1 "

Vierailija kirjoitti:

Mielikuvituslaihduttajan pitkäveteinen trollaus, 0/5

Juu, niin on. Ei miehet toimi näin. On katsottu "Olet mitä syöt"-ohjelman mainoksia ja sen perusteella keksitty tämä soopa

Vierailija kirjoitti:

Olennaisin kysymys on se, että ennen kuin itse sait tämän kuntoiluinnostuksen, elittekö aika samalla lailla kumpikin?

Ja olitteko tyytyväisiä elämäänne ja toisiinne?

Koska kuullostaa siltä, että sä olet hurahtanut kuntoilun ja terveellisen elämän maailmaan tosi kovasti ja se on kyllä vähän kuin uskonto joillekin. Ja jotenkin sun tekstistäsi kuuluu läpi se, ettet kunnioita vaimoasi nykyisenlaisena.

Minä esim. haluan elämääni iloisia ja kivoja asioita, joita voi tehdä pakottomasti. Pyrin liikkumaan säännöllisesti ja syömään monipouolisesti mutta ajatus jostain ravitsemusterapeuteista ja kuntovalmentajista tuntuu ihan vieraalta ja omituiselta. Siis ymmärrän että joku voi sellaisesta nauttia, itse en.

Toisekseen, ei sun vaimon terveystilanne ole välttämättä sama kuin sinulla, vaika olisikin ylipainoa. Esim. meillä mulla kaikki arvot priimaa, eikä edes sisäelinten ympärillä rasvaa (muusta syystä magneettikuvauksissa tuli esille) vaikka ylipainoa ollut reilusti. Miehellä taas normaalipainossakin korkeaa verenpainetta ym.

Joten vaimosi voi olla terveempi kuin sinä, toki kunto on huonompi, mutta kunto ei nouse jos pakotetaan liikkumaan eikä sellainen ulkoapäin pakotettu elämänmuutos yleensä toimi.

AP, kuullostat aika ikävästi suhtautuvan vaimoosi, joten en ihmettele jos hän ei pidä edes sun muutoksesta, saati että haluaisi itse muuttua.

Jos ap sanoi että vaimo jaksaa tuskin paria kilometriä kävellä, ei enää puhuta viattomasta nautiskelusta. Eihän tuossa voi enää edes yhdessä tehdä juuri mitään! Mitrn lie sujuu makuuhuoneen puolellakaan? Vaikka puolisolle vielä syttyisi, luulisi energiatasojen olevan aika matalat.

Vierailija kirjoitti:

Erotkaa, vaimosi varmasti ansaitsee miehen joka ei kutsu häntä sohvavalaaksi.

Vaikka provohan tämä on, sen tunnistaa aina näistä valas kommenteista.

Just. Ja jos mies alkaa juomaan, niin sitä ei saa tunnustaa rehellisesti juopoksi vaan täytyy joko erota tai vaan kehua ja paijata.

Naiset.

Ai?

Eikö parisuhteessa tule kannustaa kumppania terveelliseen elämään eikä tuhota sitä?

Ihmeen sinnikkäästi akat pitävätkin kiinni oikeudestaan olla läskejä vaikka eivät itsekään siitä pidä.

Vierailija kirjoitti:

Motivaation on synnyttävä sisältä. Älä painosta tai motkota. Koeta näyttää, että arvostat ja rakastat häntä sellaisena kuin hän on. Oma esimerkkisi voi kuitenkin ennen pitkää innostaa häntä muutokseen. Pyydä kaveriksi ja lenkille ja sanot, että haluat, että voitte viettää yhdessä terveen vanhuuden. Ennen kaikkea: ole diplomaattinen.

Että täytyy sietää vaan vittuilua loputtomiin ja ap:n olla diplomaattinen?

Päinvastoin! Vedä rajasi mahdollisimman pian, ap. Sun ei tarvitse sietää tuollaista yhtään.

Vaimo oireilee siitä, ettei mies enää rakasta eikä mies voi rakastaa, koska vaimo lihoi. Kumpi antaa periksi? Etsittekö yhdessä yhteyden vai erkaannutte?

Mielenkiintoista, ettei mies pitänyt vaimoa läskinä silloin, kun molemmilla yhdessä huonot elintavat. Lihoiko vaimo vasta miehen laihduttaessa?

Mikä on perhe- ja työtilanne, onko vaimolla aikaa ja tilaa keskittyä hyvinvointiinsa, jos haluaisi ilman että se on tungettava johonkin väliin pakolla tyyliin herää kuudelta lenkille tai viikkaa pyykkiä kymmeneltä illalla?

Puhut aika halveksuvasti vaimostasi. Hän on ilmeisesti ollut tyytyväinen teidän yhteisiin punaviini/herkuttelu viikonloppuihin, ja se että sinä aika äkkinäisesti olet täysin kääntänyt kelkkasi, on varmaan järkytys.

Ajattele, että vaimosi yht'äkkiä hurahtaisi johonkin - esim. vapaaehtoistyöhön - ja saisi siitä arkeensa uutta energiaa. Sitten hän kaikin tavoin yrittäisi saada sinut mukaan, vaikka itse et haluaisi viettää vapaa -aikaasi esim soppajonojen ruuanjakajana. Hän alkaisi katsoa sinua toisin silmin, kun et osaa innostua hänelle tärkeästä asiasta, joka kiistatta edistää monien hyvinvointia, ja alkaa harkita eroa.

Pointtina, kuten muutkin neuvovat, että pakolla tuskin saa haluttua tulosta. Tärkeää olisi, että näytät edelleen rakastavasi häntä ihmisenä kovasti. Älä kuitenkaan lähde mukaan itsesäälikohtauksiin, vaan toista rauhallisesti sellaisen iskiessä, että haluat viettää vanhuutesi hänen kanssaan, ja toivot että hän pysyy terveenä. Korosta myös, että haluat hänen seuraansa kuntoillessakin. Sano, että on vaikeaa kuvailla kuinka paljon parempi olo sinulla nyt on, ja että toivot samaa hänelle.

On pakko hyväksyä, että suuret muutokset ja oivallukset elämässö eivät aina tule samaan tahtiin. Kärsivällisyys ja hienotunteisuus voidaan palkita tässäkin. Mutta - toden sanoakseni, mikäli vaimosi vaistoaa kyseessä olevan ultimatum - että ennen pitkää hänen on noudatettava sinun linjaasi tai lähdet kävelemään, on vaikea kuvitella positiivista lopputulosta. Ymmärrät varmaan itsekin, että sellaisen vaatimuksen kanssa eläminen on todella raskasta. Joko hyväksyt, että muutosta ei välttämättä tule, tai sitten on pakko miettiä eroa. Mutta muista, että rakkaus on harvinaista ja arvokasta jo itsessään.

Mieheni painaa yli 100 kg, mutta en ole sen vuoksi aikonut hänestä erota. Ja juu tienaan enemmän.

Kehotan AP:n vaimoa liittymään meihin: LÄLLY ry eli LäskiÄläLihojasiLaihdutaYhtään ry.

Meiltä saa vertaistukea.

Vierailija kirjoitti:

Heräämisesi muutoksen tarpeeseen itsessäsi sekä ihan konkreettinen fyysinen muutos itsessäsi on ollut melkoisen nopeaa ajallisesti kuitenkin, joten on täysin luonnollista, että vaimosikin on nykytilanteesta hämmentynyt ja varmasti osin ehkä järkyttynytkin. Ja jos hiukkaakaan omaa syystä tai toisesta epävarmuutta, niin myös ns.sukeltaa syvään päähän pelossaan, että jätät hänet. Mikä ilmeisesti on aiheellinen pelko?

Olettaisin kuitenkin, että vielä on haluja olla yhdessä? Osoita vaimollesi entistä enemmän huomiota, halaa, pussaile, kerro että tykkäät. Mutta pyydä myös mukaasi esim.lenkille, pyöräilemään, mitä ikinä se yhdessä liikkuminen olisikaan. Kerro, että on tylsää mennä yksin. Ja kun olette yhdessä liikkumassa, niin älä ahnehdi liikuntasuorityksen kestossa ja pituudessa, pienikin yhteinen liikunta-aika on hyvästä. Diplomaattinen todellakin saa olla, vaimosi on nyt hyvin herkkänä itsestään ja tietoinen omasta kehostaan, joten ei tarvitse mitään herättelykeskustelua sen suhteen. Sen sijaan ilmoita, miten kivaa on olla yhdessä ja liikkua ja viettää aikaa.

Kumpi teistä kokkaa? Teettekö yhdessä? Jos olet saanut itsellesi, näin varmasti on, ruokavaliovinkkejä, niin voisit hyvinkin ottaa vastuuta ruuanlaitosta ja loihtia hienot värikkäät ja terveelliset annokset - ja samalla ujuttaa hienoista linjamuutosta syömisiin. Edelleen pääpainon ollessa yhdessä olemisessa ja yhdessä nauttimisessa.

Vaikka itselläsi muutos on tapahtunut nopeasti, älä odota sen tapahtuvan yhdessä yössä vaimollesi. Häntä on nyt ravisteltu, hän näkee joka päivä muuttuneen itsesi ja häntä ehkä pelottaa tuo näkemänsä muutos. Ehkä omassa epävarmuudessaan näkee tilanteen sellaisena, että riskit sinun menettämiselle toisen timmimmän naisen muodossa ovat suuret mutta on itse vain nyt niin halvaantunut muutoksesi ymmärtäessään, ettei pysty toimimaan, eikä näkemään omaa terveydentilaansa jota muuttaa, koska pelkää menettävänsä nyt ja heti sinut.

Eli ap:n pitää paapoa, palvella ja palvoa loputtomiin ihmistä, joka ei anna takaisin kuin vittuilua?

Onko tämä ohjeesi tapauksissa, joissa sukupuolet ovat toisinpäin? Että nainen keittiöön passaamaan ja enemmän läheisyyttä ja kehuja, vaikka toinen tekisi mitä? Enpä usko.

Ei. Ei. Ei. Ap, jos alat nyt tuohon tiskirätti-rooliin, vahvistat vaimollesi, ettei hän ole vastuussa mistään itse. Tuohan on kuin vanhemman ja lapsen suhde! Eikä kahden tasavertaisen aikuisen. Älä missään nimessä lähde paapomaan, tai saat tehdä sitä aina.

Ymmärrän APtä hyvin. Ikävä tilanne. Minulla sama, mutta niin, että mies ei halua eikä koskaan tulekaan liikkumaan kuntoilumielessä. Paino nousee, ruoka maistuu ja harrastuksia ei ole. Tekee kyllä fyysistä työtä paljon, mutta ei se kuntoa kasvata eikä lihomista estä. Pikkuhiljaa arvostus on alkanut kaikkoamaan ja lähinnä ärsyttää toisen olemus. Ei ruoki rakkauden tunnetta enää. Lenkkeilen ja hiihdän, käyn salilla aina yksin. Vietän vapaa-aikaa aina yksin, miestä ei kiinnosta yhtään yhteinen aika. Siivoan talon ja teen ruuat yms. huushollaukset. Mutta olisipa vain rinnalla kumppani, jonka kanssa voisi jakaa yhteisiä liikunnan iloja.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tilanne hoitui melkein itsestään, mutta siinä kesti ainakin kaksi vuotta.

Minäkin tein elämäntapamuutoksen. Söin paremmin ja liikuin päivittäin. Miestä ei kiinnostanut yhtään, mutta annoin hänen olla. En nalkuttut tai maanitellut häntä mihinkään.

Parin vuoden jälkeen mies näki miten paljon parempi olo minulla oli. Hän löysi mukavan aktiivisen harrastuksen, ja siinä sivussa mässäily ja alkoholin käyttö vähentyi hänellä huomattavasti.

Siispä sanoisin että tärkeintä olisi löytää mieluinen harrastus. Ei kaikkien pidä käydä salilla tai lenkillä. Painostaminen ei toimi, muutoksen pitää lähteä sisältä päin.

Ihana tarina, kunpa meillekin kävisi näin. Meillä mies ei liiku pyytämättä minnekään kävellen tai pyörällä, ei halua/jaksa/pysty/viitsi harrastaa mitään liikuntaa ja liha ja kalja maistuu. Ei se muuten haittaa, mutta välillä surettaa, ettei meillä ole mitään yhteistä harrastusta tai kiinnostuksen kohdetta.

Seuraavan kerran, kun vaimosi ruikuttaa, että et rakasta tällaista läskiä ym. itsesääliruikutusta, niin sano, että rakastatpas ja vieläpä niin paljon, että haluat pitää hänet vielä pitkään elämässäsi. Pyydä käymään terveystarkastuksessa, koska olet huolissasi hänen terveydestään. Jos kaikki arvot ok eikä lääkärikään kehoita laihduttamaan, niin fine. Jos taas arvot pielessä, yritä motivoida liikkumaan terveyden nimissä. Jos mikään em. ei tehoa ja muutosta ei tapahdu, niin pyydät lopettamaan ruikutuksen ja olemaan tyytyväinen itseensä. Ja painotat, että jos hän on aidosti tyytyväinen oloonsa, sinäkin olet 😊

Entäpä jos puhuisitte asiasta ihan suoraan vaimon kanssa? Ei tarvitse olla julma, mutta rehellistä ja avointa keskustelua. Tuollaiset muutokset ovat aina vaikeita.

Ihan tyypillistä tuo on, eikä ole sukupuolesta kiinni. Jos ei ole puoliso työntämässä kiviä rattaiden eteen, niin sukulainen, tai työkaveri, usein ystävätkin lakkaa olemasta ystävällisiä tuossa kohtaa kun alkaa kateus kalvaa mutta itse ei halua tehdä mitään elämälleen.

Mikä on tosi hyvä on se että olet päättänyt että entiseen ei ole paluuta. Se on oikein. Tässä on kyse sinun elämästäsi, ja sitä ei voi elää kukaan muu kuin sinä.

Muutos tapahtuu monella tasolla, ja voipa olla että te vähän niinkuin "kasvatte" erilleen. Jos niin käy niin anna käydä. Selvästi et tunne että siinä mitään menettäisit. Teillä tuskin on enää pieniä lapsiakaan. Omaisuuden saa jaettua. Eroaminen ei ole koskaan mikään huvi, mutta ohimenevä kiusa kuitenkin isommassa kuvassa. Missään nimessä en käske eroamaan, mutta jos nyt niin sattuisi käymään ei siihen elämä lopu...kummallakaan.

Vaimoa et voi muuttaa. Toista ihmistä ei voi koskaan muuttaa, jos tämä ei itse sitä halua. Vaimolla on ollut tuossa hyvin aikaa seurata sun touhuja ja päättää haluaako osallistua elämäntaparemonttiin vai ei. On niitä sellaisiakin pariskuntia että molemmat lähtevät hommaan mukaan ja siitä tulee yhteinen yritys. Jos vaimo ei kertakaikkiaan halua tehdä itselleen mitään niin sinä et sille asialle mitään voi. Mikään nalkutus ja valitus ei tule tuota asiaa muuttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän APtä hyvin. Ikävä tilanne. Minulla sama, mutta niin, että mies ei halua eikä koskaan tulekaan liikkumaan kuntoilumielessä. Paino nousee, ruoka maistuu ja harrastuksia ei ole. Tekee kyllä fyysistä työtä paljon, mutta ei se kuntoa kasvata eikä lihomista estä. Pikkuhiljaa arvostus on alkanut kaikkoamaan ja lähinnä ärsyttää toisen olemus. Ei ruoki rakkauden tunnetta enää. Lenkkeilen ja hiihdän, käyn salilla aina yksin. Vietän vapaa-aikaa aina yksin, miestä ei kiinnosta yhtään yhteinen aika. Siivoan talon ja teen ruuat yms. huushollaukset. Mutta olisipa vain rinnalla kumppani, jonka kanssa voisi jakaa yhteisiä liikunnan iloja.

Sama tilanne. Yritittekö tehdä kompromissin ja sopia yhteisestä liikuntahetkestä vapaapäivänä? Fyysisesti rankan työn jälkeen ei moni jaksa harrastaa liikuntaa. Entä jos kokeilisitte molemmille uutta harrastusta? (Tanssi, keilaus, pyöräily... ei tarvi olla kummankaan intohimo) Olen itse ehdottanut näitä, muttei mies innostunut.

Jos kumppani ei enää syystä tai toisesta rakastaisi, en tiedä pystyisinkö alkaa muuttumaan ansaitakseni rakkauden. Tulisi sellainen olo, että kohta rakkaus olisi katkolla jostain muustakin. Eri asia, jos aidosti rakastaa ja siksi toivoo muutosta.