Miksi nuoren miehen pitäisi tyytyä naiseen, jolla on lapsi edellisestä suhteesta?

Tyytyä?? Toivottavasti tää oli vaan jonkun lapsettoman naisen tekemä säälittävä avaus.

Totuushan on se että ap sai taas pakit halveksimiensa yh-äitien edustajaltakin ja purkaa nyt kiukkuaan täällä.

Kuka sellaista on vaatinut? Jos et halua naista jolla on ennestään lapsi niin sitten etsit naisen jolla ei ole lapsia ja joka on sinusta kiinnostunut.

Jokainen saa vapaasti valita kenen kanssa alkaa suhteeseen. Ei sun tarvi tyytyä keneenkään eikä kenenkään tarvi tyytyä suhun. Ellei sitten satu rakastumaan.

No senkus et ole. Helvettiäkö tälläkin taas joku päätään vaivaa kun "kritisoidaan". Jos tommoset kritisoinnit (jotka on enemmän omien korvien välissä) vaivaa niin kannattasko hommata itsetunto tai jotain. Kenenkään ei ole pakko olla kenenkään kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään tarvitse tyytyä. Mutta sitten on myös turha narista, jos ei sopivaa naista löydy. 

Miksi oletat, että se johon tyytyy, olisikin sopiva? Tyytyminen sanana ei ainakaan kieli sopivuudesta.

Sääliksi käy vaan naista, jonka riman sinä ylität, ap. Ei kai kenenkään ole pakko ruveta elämään elämää, joka ei itselle sovi. Onko naisella lapsia vai onko hän neitsyt (ja sadan kamelin arvoinen) ei ole minkään mittari oikeassa rakkaudessa. Ihminen ei voi valita kehen rakastuu. Sen saat valita miten yrität elää ja silloin saat rankata myös kaikki sinkkuäidit roskikseen toivoen, että joku subjektiivisesti täydellinen, lapseton nainen valitsisi sinut ja antaisi myös sinulle mahdollisuuden. Toivottavasti teistä tulee onnellisia. Toisille on plussaa että lapset on tehty eikä vasta tekeillä. Toiset ei halua ollenkaan. Ihmisiä on erilaisia, jollekin kelpaa jopa ap. Ehkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään tarvitse tyytyä. Mutta sitten on myös turha narista, jos ei sopivaa naista löydy. 

Miksi oletat, että se johon tyytyy, olisikin sopiva? Tyytyminen sanana ei ainakaan kieli sopivuudesta.

Mitähän sinä nyt mahdat tarkoittaa? Sitten sitä sopivaa ei vaan löydy. Sekä miehillä että naisilla vain sattuu olemaan sellaisia kriteerejä, jotka eivät välttämättä kerro sopivuudesta yhtään mitään. Joskus "tyytyminen" voi johtaa ihan hyvään lopputulokseen. Itsekin "tyydyin" persaukiseen mieheen, mutta kyllä hän on minulle ihan sopiva enkä pois vaihtaisi. 

Kannattaako sitten enemmän se että otat lapsettoman naisen, teet lapsia, eroat, ja maksat sitten elatusmaksuja.

Minä kyllä ihmettelen keitä nämä ovat, joita ihan jatkuvasti kritisoidaan omista kriteereistä ja valinnoista. Itse olin sinkkuna vuosikausia, eikä yksikään tullut kritisoimaan minua yhtään mistään. 

Olen itse vapaaehtoisesti lapseton nainen, enkä halua seurustella miehen kanssa, jolla on alaikäisiä lapsia. Onneksi olen jo sen verran iäkäs, että suurimmalla osalla ikäisistäni sinkkumiehistä lapset alkaa olla jo aikuisiässä. Nuorempana oli tietenkin vaikeampaa löytää sopivaa kumppania, mutta minkäs teet.

Minusta siis ei todellakaan tarvitse tai edes pidä tyytyä sellaiseen mitä ei oikeasti halua. Yh:n kanssa ollessa pitää pystyä hyväksymään vähintään se, että ne lapset menee kumppanin elämässä sinun edellesi, todennäköisesti pitää pystyä sietämään myös kumppanin yhteydenpitoa exänsä kanssa lasten takia. Ei tuollainen sovi kaikille ja kukaan ei ole tyytyväinen, jos tällaisista asioista on suhteessa kokoajan kränää ja kiistelyä. Minusta on täysin ok haluta lapseton kumppani.

Ihmettelen kyllä tuota paheksuntaa asiasta. Tai sitä siis että ketkä tuollaista asiaa paheksuvat? Itse en muista että koskaan olisi kukaan kritisoinut minua siitä, että en halua "lapsellista" miestä. Ne harvat jotka tästä kriteereistä ovat ylipäätään tienneet, ovat olleet ystäviäni eivätkä ole ihmetelleet valintaani, koska tuntevat minut. Tuntemattomille ja ns puolitutuille en luonnollisestikaan ole alkanut edes selittämään parisuhdevaatimuksiani. Joskus joku sukulaistäti ihmetteli kun en ole aviomiestä löytänyt. En minä viitsinyt sen suuremmin kantaa ottaa. Totesin vaan että ei ole sopivaa henkilöä vastaan tullut.

Heippa!

Mulla on pari lasta, aika nuorii ja paljon mun ajast menee niitten kaa. Mut ihan hyvin mä olen miestä löytänyt enkä kyl tosiaan voi sanoa, et deittaamista haittais jos on lapsii. Varsinkin jos mahkui antaa isovanhemmille joskus. Nyt kyl täytyy toi korona jos alkaa niin vähän katsoon et vaikuttaako sit tätä kautta tutustumiseen. Jotenkin vaan tuntuu et ei viel ois valmis jättään rakkauden löytämist just kun toi etsiminen on jotenkin niin iso juttu. 

Tost lapsist täytyy kyl kanssa sanoo et joskus ne ihan auttaa siin löytämisess, kerrankin kun olis ystävällä käymäs niin muksut oli hiekkalaatikolla löytäneet ystävii joitten iskän kanssa sit styylasin kesän tai jotain. Tästä on nyt muutama vuosi mut kyl täytyy nostaa et se kesä oli kyl ihana ja paljost oon kiitollinen mun lapsille ja nyt mä olen alkan ymmärtään toi Katri Helenan Enkelin Silmin, se on aivan Totta!

Vierailija kirjoitti:

Oikein ennen vanhaan oli hyvä mikäli oli jo lapsi. Se oli merkki pystyvyydestä. Tämä siis ennen 1700-lukua.

On se kumma miten jotkut miehet jaksaakin arvostella meitä naisia dnahan kirjatusta suvun jatkamisesta.

Ei voi ymmärtää.

Miksi just naisten DNA:ssa olis suvun jatkaminen?

Mun DNA:sta se puuttuu, enkä ole ainut.

Kenenkään ei tarvitse tyytyä kehenkään. Jo se, että sanoo "tyytyvänsä" kertoo paljon sanojastaan. Että hän on toisen ihmisen kanssa, joka erehtyy kenties tällaista tyytyjää jopa rakastamaankin, vain jostain pakosta/armeliaisuudesta/vatevö kunnes löytää paremman.

Touvon todella, että yksikään nainen, jolla on jo lapsia, ei tyytyisi nuoreen mieheen eikä vanhempaankaan. Vaan löytäisi aikuisen kumppanin, joka hyväksyy myös lapset. Koska lapset menevät kaiken muun edelle. Jopa sen nuoren miehen.

Ja heittämällä.

Ongelma taitaa ap:lla olla että "edes" ne yh:t eivät tyydy häneen. Ja nyt kiukuttaa.

Ei naisilla, yksinhuoltajillakaan, ole mitään pakko ryhtyä suhteeseen ap:n kaltaisten miesten kanssa.

Kukas sua kritisoi? Valitset kenet haluat. Olen nainen ja mulla on lapsi, eipä kauheasti kiinnostaisi mennä edes treffeille jonkun kanssa joka pitäisi mua "tyytymisenä". Olipa syy lapsi tai ihan mikä tahansa.

Ihan sama täällä naisena. En seurustele lapsellisten miesten kanssa. Ja muutenkin miehellä tulee olla näköä ja kokoa ja hyvä koulutus. Eikä mikään syrjääntynut peräkammarin poika. Miinus tulisi jo mammapalstalla olosta.

Millainen mies muuten viettää vapaa-aikaansa naisten palstalla ja kertoo ettei tykkää yh-naisista? Ei jatkoon.

mikseivät tällaiset aloitukset enää poistu?

Onko mode ryyppäämässä?

Vierailija kirjoitti:

Tyytyminen ylipäätään on väärin. Valitse sellainen kumppani jonka oikeasti haluat.

Tosin sitäkin voi miettiä, mitä se lapsi siinä suhteessa sua haittaa?

Ei sinun tarvitse ruveta sille isäksi ja adoptoida se ellet itse niin halua.

Voitte vaikka sopia eri asunnoissa asumisesta jne. Nykyään on paljon vaihtoehtoja.

Nyt täytyy sanoa, että ei taida olla miehestä kiinni tuo isäksi rupeaminen tai varsinkaan adoptointi?! Aika harva yh haluaa että uudesta miehestä tulee lapselle uusi isä. Ja vaikka haluaisikin, niin eniten se vaikuttaa (ainakin toivottavasti) että mitä se LAPSI itse ajattelee kuviosta ja haluaako hän uudesta miehestä isän vai ei.

Mutta juu, mulla ei näin virallisena yh:na kiinnosta ap:n kaltaiset tapaukset yhtään. Jos lapsi/lapset häiritsee edes vähän, niin en edes harkitsisi parisuhdetta. Oon sen verran katseen kestävä ja hyvin toimeentuleva, että voin elää hyvin omannäköistä muiden mielipiteistä riippumatonta elämää. Eikä tarvi miettiä riittääkö miehiä ja kenet täytyy kelpuuttaa.