Miten te saatte lapset pysymään laihoina?

Miksi lapsella pitää näkyä luut? :O Tai olla tikkulaiha?

Terveen merkki kun ei luut törrötä, mutta ei ole liikaa läskiäkään. Vaan NORMAALIN painoinen.

Minulla on neljä lasta, yksi on tullut isäänsä, todella laiha, syö hyvin, mutta liikkuu yms. Minun mielestäni jo liian laiha kun ne luut näkyy.

Toinen poika on normaalin painoinen. Luut ei törrötä eikä ole tikkulaiha. Terveen näköinen. Liikkuu kyllä ja syö hyvin, mutta ei ole samanlainen himoliikkuja kuin esikoinen.

Tytöt ovat myös normaalin painoisia.

Mitä on teidän kotiruoka, ap? Perheissä, joissa on lihavia lapsia, kotiruoka on poikkeuksetta epäterveellistä. Eli kalaa, vihanneksia, juureksia, marjoja ym. vähän ja kaikenlaista nakkia ja makkaraa paljon. Sitten kummastellaan, kun lapset lihovat.

Jos ap:n lapset eivät ole lihavia kuin luuviuluihin verrattuna, eli ovat yhä käyriensä mukaan normaalipainoisia, kehottaisin ap:tä vähän löysäämään laihuusintoa. Kylkiluiden paistaminen ei ole mikään terveellisyyden merkki. Alipaino on aikuisena usein terveysongelma siinä missä ylipainokin, puhun kokemuksesta. Nuoretkin voi saada vielä innostumaan liikunnasta, mutta ei tuputtamalla urheilua vaan kehittämällä koko perheelle liikunnallista tekemistä. Eikä sen heti tarvitse tapahtua hiki päässä. Kävelette tai pyöräilette sinne konserttiin tai elokuviin, tai lähdette luontoon maalaamaan tai valokuvaamaan. Lapsen kiinnostukseen iskevä lahjonta voi myös toimia.

Mutta vaikkeivät lapsesi ikinä liikkuisi, pidä huolta siitä että heidän kehonsa ovat sinun mielestäsi kauniita ja hyviä sellaisenaan. Pyöreys voi muutenkin olla vaikea asia lapselle, mutta moninverroin se satuttaa, jos tuntee siksi olevansa vanhempansa edessä huonompi. Moni innostuu liikunnasta vasta aikuisiällä, älä turhaa stressaa. 

Minä olen aina ollut laiha ja ala-asteikäiset lapsenikin ovat laihoja. Laihuus on tullut joko tuurilla ja/tai geeniperimän ansiosta sillä painoa ei ole koskaan tarvinnut kontrolloida.

Minä väitän että tässä asiassa perimällä on iso rooli

Koska perimäänsä ei voi muuttaa niin ylipainoon taipuvaiset joutuvat vahtimaan syömistään ja/tai harrastamaan paljon liikuntaa. Tältä osin en kyllä osaa auttaa, koska meillä ei painon vahtimisesta ole kokemusta.

Mun lapsi on rajalla onko alipainoinen vai norm.painoinen, eli erittäin hoikka tyttö kyseessä. Olen itsekin miettinyt miksi niin pieni ja vaikea saada painoa ylös. Kaikista kamalinta kun parhaassa kasvuiässä ja tytön paino voi jopa tippua.

Olen päätellyt hoikkuuden johtuvan siitä, ettei tytölle maistu aamuisin ruoka. Kun tarjoan tytölle kunnon lämpimän ruoan siinä klo. 18, niin hän ei usein jaksa syödä enää iltapalaa ollenkaan. Ihme juttu, kun itse syön sen todella hyvällä ruokahalulla.

Tyttö ei siis todellakaan syö mitään pieniä annoksia, vaan jaksaa syödä jopa enemmän kuin minä. Vaikka hän on kooltaan puolet minusta. Herkkuja meillä ei syödä ruoan sijasta, vaan jos vielä mahtuu ruoan jälkeen niin sitten saa. Usein mahtuu, koska tyttö on varsinainen herkkuperse.

Kyllähän sitten liikkuukin joinain päivinä todella paljon, mutta on päiviä jolloin hän vaan ns. laiskottelee. Harrastus on liikunnallinen, mutta on vain kerran viikossa.

Vaikka hän syntyi pienikokoisena, niin taaperona oli varsin pullero. Kouluiässä alkoi sitten hoikistumaan.

Meillä teinin laihuus ongelma. Paino ei nouse millään. Kaikki verikokeet otettu ja mitään vikaa ei löydy. Tyttö itse toivoisi ainakin 10kg lisää. Pituutta nyt 165cm ja painoa 39kg. Kärsii tilanteesta todella. Meillä suvussa vahvasti geneettistä tuo laihuus. Ei kiva sekään. :(

Juuri eilen pohdin miten jotkut saa lapset syötettyä ylipainoisiksi. Meillä ei ole päivittäin herkkuja kaapissa, joten aika paljon saisi ruisleipää, vihanneksia, hedelmiä ja kotiruokaa vetää että sillä lihoisi. Ja joo, eivät jaksa vetää satoja kaloreja ruisleipää. Hedelmät menee kyllä todella nopeasti kaikki mitä kaupasta kannetaan, samoin maito. Teinit ymmärrän kun voivat omalla rahallaan ostaa mässyä eikä sitä pysty kontrolloimaan mutta se että pienet lapset on lihavia on eri juttu. Meillä lapset saavat ottaa leipää, hedelmiä jne milloin haluavat, mutta kaapeissa ei ole herkkuja.

Sulla on aika isot lapset. Paljonko saavat viikkorahaa? Ja sitten se tärkein kysymys: mihin rahansa käyttävät? Monet lapset ostavat aivan KÄSITTÄMÄTTÖMIÄ määriä makeisia ja suklaata (ja tietty sokerisia juomia) ilman että vanhemmat tietää. Jos se herkkupäivä olisikin oikeasti kerran viikossa, mutta kun se monilla on joka päivä. Lisäksi nykyään on esim. noiden karkkIen kanssa kohtuus kadonnut täysin. Yksi nykyinen karkkipussi on ainakin tuplasti senkokoinen kuin namipussi 80-luvulla (joka me ainakin silloin jaettiin kolmestaan perheen lasten kesken -> nykylapset syövät sen jättisäkkinsä yksin).

Mites kaikki muu kuin terveellinen kotiruoka (sekään ei toivottavasti kovin rasva- ja kermapitoista)? Siis limut, karkit, sipsit jne. Ja varsinkin ne määrät? Onko heillä omaa rahaa käytössä, mihin menee? Entä ruoka-annokset? Jos eivät juurikaan liiku, niin silloin annoskoot voivat olla paljon pienempiä, ihan tavallisessa kotiruoassakin. Eihän silloin enegiaakaan kulu samaan tahtiin kuin liikkuvilla. Pidä päiväkirjaa ruokamääristä (usein ei edes huomaa kaikkea) ja keskustelkaa lapsien kanssa (ja miehesi) asiasta. Tämähän vaikuttaa jossain määrin myös terveyteen. Ainakin tulevaisuudessa, jos ylipainoa tulee enemmänkin.

Helposti. Siis mikä ongelma toi nyt oikein on? Ei vaan syötä lapsia mitenkään ylenmäärin niin kyllähän ne hoikkina pysyvät!

[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 17:12"]

Minä olen aina ollut laiha ja ala-asteikäiset lapsenikin ovat laihoja. Laihuus on tullut joko tuurilla ja/tai geeniperimän ansiosta sillä painoa ei ole koskaan tarvinnut kontrolloida.

Minä väitän että tässä asiassa perimällä on iso rooli

Koska perimäänsä ei voi muuttaa niin ylipainoon taipuvaiset joutuvat vahtimaan syömistään ja/tai harrastamaan paljon liikuntaa. Tältä osin en kyllä osaa auttaa, koska meillä ei painon vahtimisesta ole kokemusta.

[/quote]

Olen samaa mieltä, että perimällä on paljon vaikutusta. Minä olen ollut alipainoinen lapsena, myös mieheni on ollut lapsena ja nuorena hoikka. Lapset on kuin elohopeat: jatkuvasti liikkeessä ja molemmat alipainoisia. Nuorempi on myös hyvin lyhyt ja yritän tuputtaa hänelle ruokaa viisi kertaa päivässä. Syömme terveellisesti kyllä, eikä ennen oikeaa ruokaa saa syödä herkkuja, koska muuten eivät syö oikeaa ruokaa. Minä aloin lihoa sitten 30-vuotis synttäreiden jälkeen. Nyt on 5kg turhaa läskiä itsellä.

Olen itse ollut pyöreä / lihava lapsena, mutta olin luonteeltani sellainen rauhallinen "istuskelija".

Omat lapseni eivät harrasta liikuntaa (ala-asteikäisiä), mutta ovat luonteeltaan sellaisia, että ovat liikkeessä lähes koko hereillä olo aikansa.

Sanotaanhan sitä aikuisistakin, että ne jatkuvasti jotain puuhastelevat kuluttavat enemmän.

Meillä kolme alakouluikäistä hoikkaa lasta. Naapureissa tukevampia ja ihmettelevät, mistä johtuu. Meillä mottona jo vauvasta asti: juodaan vain MAITOA JA VETTÄ juomina. Juhlahetkiin kuuluu mehu ja limpsa: saunailtoina, kylässä käydessä, kavereiden tullessa kylään. Karkkipäivä kerran viikossa, jonka usein unohtavat. Makean suurta himoa ei ole kehittynyt sokeriliemien ja makeiden välipalojen muodossa. Arkena ei rätätä suuria ruoka-annoksia. Lapset syö aamulla kunnon aamupalan, päivällä koulussa, iltapäivällä syödään porukalla leipää, jugurttia jne. ja illalla pieni välipala. Annoskoot ovat pienempiä kuin naapurin tukevilla lapsilla eli TOTTUMISKYSYMYS. Meillä ruoka ei ole pääasia vain menee siinä sivussa. Pääasia on perheen tiimityö ja yhdessäolo iltaisin viikonloppuisin, kun se on mahdollista. Harrastetaan myös liikuntaa yhdessä ja erikseen. Elämäntapamme on aktiivinen ehkä osittain kohtuullisen syömisen ansiosta. Sokeri nukuttaa..

[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 16:08"]

Meillä tehdään pääasiassa ihan normaalia kotiruokaa ja herkku ja karkkipäivä kerran viikossa. Näin kesäisin jäätelöä tulee syötyä normaalia enemmän. Lapset ovat tulleet isäänsä eivätkä harrasta mitään hikiliikuntaa. Taiteellisia lajeja lähinnä. Vuosikausia yritin innostaa heitä urheiluun, mutta en onnistunut. Nyt lapset ovat jo isohkoja, 2 jo yläasteella. He ovat myös kaukana laihasta. Eivät normaalijärjellä ajateltuna lihavia, mutta kun muita lapsia katsoo, niin siltähän nuo näyttävät. Suurimmalla osalla lapsista näkyy vyötärönseudulta kaikki luut, jalat ovat täysin tikut jne. Silti nuo vetävät kaikenmaailman mässyjä sun muuta. En ymmärrä, että miten mä olen saanut kaikista lapsistani tönkköreitisiä möhömahoja, kun taas sellaisetkin vanhemmat, jotka eivät välitä yhtään mitä lapset suustansa alas laittavat, saavat tikkulaihoja lapsia.

Ja mä korostan, että mä en ole mikään tiukkapipoinen terveysintoilija, mulla vain on aikaa laittaa ruokaa hyvin ja sitä on suht säännöllisesti.

[/quote]

Juuri meidän perheessämme se on ainakin ihan vain geenien ansiota. Lapsella on niin huono ruokahalu, että vaikka kuinka yrittäisin saada lapsesta pullukan, niin tuolla ruokahalulla siitä ei tulisi mitään.

Lapsen liikkumattomuus ja pyöreys on noidankehä. On lapsia, joilla on luonnostaan paljon parempi ruokahalu kuin toisilla. (sen näkee sisarusparvissa, joissa muut hoikkia ja yksi pyöreä). Nuo pyöreämmät lapset eivät jaksa liikkua niin paljon kuin pitäisi, ja sen vuoksi lihovat entisestään. Jos lapsella on siis pohjaton ruokahalu, äidillä on sellaisessa tapauksessa kova työ, että saa pidettyä lapsensa normaalipainossa. Sen eteen pitää oikeasti nähdä työtä ja vaivaa. Jos lapsella puolestaan on "normaali" tai huono ruokahalu, painonhallinta sujuu kuin itsestään eikä äidin tarvitse murehtia asiasta. Normaalipainoinen tai hoikka lapsi yleensä liikkuukin omasta tahdostaan luonnostaan tarpeeksi.

Itselläni on normaalipainoinen lapsi, joten mielestäni olen puolueeton asian suhteen.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 16:08"]

Meillä tehdään pääasiassa ihan normaalia kotiruokaa ja herkku ja karkkipäivä kerran viikossa. Näin kesäisin jäätelöä tulee syötyä normaalia enemmän. Lapset ovat tulleet isäänsä eivätkä harrasta mitään hikiliikuntaa. Taiteellisia lajeja lähinnä. Vuosikausia yritin innostaa heitä urheiluun, mutta en onnistunut. Nyt lapset ovat jo isohkoja, 2 jo yläasteella. He ovat myös kaukana laihasta. Eivät normaalijärjellä ajateltuna lihavia, mutta kun muita lapsia katsoo, niin siltähän nuo näyttävät. Suurimmalla osalla lapsista näkyy vyötärönseudulta kaikki luut, jalat ovat täysin tikut jne. Silti nuo vetävät kaikenmaailman mässyjä sun muuta. En ymmärrä, että miten mä olen saanut kaikista lapsistani tönkköreitisiä möhömahoja, kun taas sellaisetkin vanhemmat, jotka eivät välitä yhtään mitä lapset suustansa alas laittavat, saavat tikkulaihoja lapsia.

Ja mä korostan, että mä en ole mikään tiukkapipoinen terveysintoilija, mulla vain on aikaa laittaa ruokaa hyvin ja sitä on suht säännöllisesti.

[/quote]

Ei sillä mitään väliä, kummoiset reidet lapsillasi on. Nuohan ovat ruumiinrakennejuttuja. Mutta jos vyötäröllä on rasvaa, niin silloin he ovat lihavia. Ehkä sana "lihava" on väärä, mutta vyötärön rasva on kuitenkin luotettavin indikaattori. Monet aikuisetkin, jotka ovat mielestään sutjakoita M-kokoisia, voisivat hyvin laihduttaa, koska vatsarasva jää näppien väliin. 

Määrää lapsesi pihalle joka päivä. Ihan sama mitä siellä tekevät, tuskin sentään seisovat kädet taskussa. Puoli tuntia päivässä pakotettua liikuntaa ei ole likaa lapselle. AIkuisen homma on pitää terveydestä huolta ja minimiliikunnasta huolehtiminen on yksi osa sitä.

meillä lapset 3-9 v ja tähän asti on yhetinen ulkoilu pitänyt lapset hyvässä kunnossa. Meillä herkkuja saa joka päivä jälkkäriksi/päiväkahvilla, usein kaksikin kertaa, mutta pienen annoksen. Terveellinen ruoka taas on terveellistä: ei vaaleita leipiä, tyydyttynyttä rasvaa kohtuudella, lihaan on mutta kohtuudella, melko paljon aksviksia ja hedelmiä. Jos lapsi kinuaa jotain sokerimuroja tai suklaavanukkaita kaupasta, niin sanon, että voidaan ostaa, mutta syöt sen jäätelön/suklaan sijaan, koska ravintosisältö on sama. Näin lapset saavta kaikkia ravintoaineita, eikä herkkuihin muodostu liian kiihkeää suhdetta, kun niitä syödään yhdessä ja kohtuudella. Jos lapset saavat karkkia esim lahjaksi, niin usein antavat ne yhteiseksi jälkkäriksi jaettavaksi. Ikinä eivät syö omassa huoneessa pussillista karkkia, kuten itse tein lapsena lauantaisin.