Voisitteko kertoa että miten niiden yyhoiden ajatuksenjuoksu menee, jotka seuraa hakiessaan kertovat että "en hae lapsille isää"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on kyllä miehen kannalta todella kurja tilanne, varsinkin jos on pieniä lapsia.

Mikä?

Se, että nainen etsii itselleen puolisoa, mutta ei halua tuntematonta miestä määräilemään omia lapsiaan?

Hyviäkin isäpuolia varmasti on, mutta minun äitisini meni naimisiin ilkeän ja määräilevän häntä 20 vuotta vanhemman miehen kanssa. Iäkäs isäpuoli oli rasittava narisija. 

Mietipä mitä se käytännössä tarkoittaa, jos asuu joidenkin lasten kanssa mutta ei saa määräillä näitä?

Mietin. Meillä se tarkoitti määräilevää kääkänää, jonka mukaan koko perheen oli toimittava. Jos kääkkä nukkui, niin oli täysi hiljaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin sellaisen kumppanin, jonka kanssa voi viettää aikaa kun lapsi ei ole kotona. Tähän sopisi esimerkiksi työlleen omistautuva, yksin viihtyvä, taiteilija tms. jolla on siis vahvasti oma elämä eikä tarvitse naisen kanssa perhearkea vaan yhdessäoloa toisinaan. Kuitenkaan en ole sellainen, joka haluaisi uusia yhden illan juttuja koko ajan ja muutenkin kuin seksin merkeissä olisi kiva olla jonkun kanssa.

Niin eli sinä saat rusinat pullasta, kivaa kevyttä mutta sitoutunutta hauskanpitoa silloin kun lapsi ei ole paikalla? Varmaan odotat tältä toiselta myös sitä että hän odottaa uskollisena sinua yksin niillä viikoilla kun lapsi on sinulla ja haluat olla pelkkä äitirooli? Mitä ihmettä kukaan lapseton tai oikeaa parisuhdetta haluava voisi saada tällaisesta? Suosittelen ennemmin avointa suhdetta ettet tuhlaa jonkun toisen vuosia elämästä tuollaiseen.

Itse olen elänyt tällaisessa rusinat pullasta -suhteessa jo viitisen vuotta ja kyllä se on kuule rusinat pullasta myös suhteen toiselle osapuolelle. Hän on hyvin työorientoitunut (vela-mies) ja tekee pitkää päivää silloin kun voi. Hänelle sopii erinomaisesti se, että minullakin on oma elämä ja oma arki, jonka pyörittämiseen hänen ei tarvitse osallistua. Toki jaamme kuulumisia päivittäin, mutta kun olemme yhdessä, se on aina laadukasta parisuhdeaikaa aikuisten kesken - ja suhde on ihan oikea parisuhde, vaikka sinä sitä vähätteletkin. Oma arvaukseni on, että tällaiset suhteet lisääntyy radikaalisti lähivuosina.

Totta kyllä vaikuttaa siltä että sovitte toisillenne, se on hienoa. Vela ja työorientoitunut sopii tuohon diiliin varmasti. Minkäänlaista perhe-elämää haluavaa ihmistä tuo ei tietenkään tyydyttäisi.

Esimerkiksi itse haluan elää ns vakavassa parisuhteessa kahden ihmisen perheenä, siis että arki on enimmäkseen yhteistä eikä vain käydä treffeillä silloin tällöin. Mutta se on tietenkin mun näkemys enkä osaa samastua kun mulla ei tuota lapsi arkea ole enkä ole työn suhteen intohimoinen.

Mielenkiinnosta, jos tuo siis teillä molemmille toimii ja kun koette olevanne oikeassa parisuhteessa eikä tapailusuhteessa, kuinka usein tapaatte ihan livenä? Useimmiten yön yli treffejä vai enimmäkseen kahvittelua kun lapsi on harrastamassa tms?

Onpa jotenkin asenteellinen kysymys. "Kahvittelua lasten harrastaessa" emme "harrasta" ollenkaan. Vietämme yhdessä käytännössä joka toisen viikonlopun ja työkuvioiden salliessa lapsivapaina viikkoinani jonkun verran myös arkipäivinä. Vietämme yhdessä myös lomia, viikko, joskus kaksi. Emme ole toisillemme 'päiväkahviseuraa" vaikka selvästi sitä vihjaat. Teemme ihan samoja asioita kuin pariskunnat yleensä. Käymme lenkillä, teemme ruokaa, katsomme leffoja, reissaamme, käymme sukulaisten luona vierailuilla, tapaamme ystäviä, istumme iltaa, ja kyllä, harrastamme myös seksiä. Ennen kaikkea nautimme toistemme seurasta, me emme riitele koskaan. Suurin osa pariskuntien riidoista liittyy yleensä joko arjen pyörittämiseen tai raha-asioihin. Kun ei ole yhteistä arkea eikä yhteistä taloutta, eipä tarvitse riidelläkään. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin sellaisen kumppanin, jonka kanssa voi viettää aikaa kun lapsi ei ole kotona. Tähän sopisi esimerkiksi työlleen omistautuva, yksin viihtyvä, taiteilija tms. jolla on siis vahvasti oma elämä eikä tarvitse naisen kanssa perhearkea vaan yhdessäoloa toisinaan. Kuitenkaan en ole sellainen, joka haluaisi uusia yhden illan juttuja koko ajan ja muutenkin kuin seksin merkeissä olisi kiva olla jonkun kanssa.

Niin eli sinä saat rusinat pullasta, kivaa kevyttä mutta sitoutunutta hauskanpitoa silloin kun lapsi ei ole paikalla? Varmaan odotat tältä toiselta myös sitä että hän odottaa uskollisena sinua yksin niillä viikoilla kun lapsi on sinulla ja haluat olla pelkkä äitirooli? Mitä ihmettä kukaan lapseton tai oikeaa parisuhdetta haluava voisi saada tällaisesta? Suosittelen ennemmin avointa suhdetta ettet tuhlaa jonkun toisen vuosia elämästä tuollaiseen.

Itse olen elänyt tällaisessa rusinat pullasta -suhteessa jo viitisen vuotta ja kyllä se on kuule rusinat pullasta myös suhteen toiselle osapuolelle. Hän on hyvin työorientoitunut (vela-mies) ja tekee pitkää päivää silloin kun voi. Hänelle sopii erinomaisesti se, että minullakin on oma elämä ja oma arki, jonka pyörittämiseen hänen ei tarvitse osallistua. Toki jaamme kuulumisia päivittäin, mutta kun olemme yhdessä, se on aina laadukasta parisuhdeaikaa aikuisten kesken - ja suhde on ihan oikea parisuhde, vaikka sinä sitä vähätteletkin. Oma arvaukseni on, että tällaiset suhteet lisääntyy radikaalisti lähivuosina.

Totta kyllä vaikuttaa siltä että sovitte toisillenne, se on hienoa. Vela ja työorientoitunut sopii tuohon diiliin varmasti. Minkäänlaista perhe-elämää haluavaa ihmistä tuo ei tietenkään tyydyttäisi.

Esimerkiksi itse haluan elää ns vakavassa parisuhteessa kahden ihmisen perheenä, siis että arki on enimmäkseen yhteistä eikä vain käydä treffeillä silloin tällöin. Mutta se on tietenkin mun näkemys enkä osaa samastua kun mulla ei tuota lapsi arkea ole enkä ole työn suhteen intohimoinen.

Mielenkiinnosta, jos tuo siis teillä molemmille toimii ja kun koette olevanne oikeassa parisuhteessa eikä tapailusuhteessa, kuinka usein tapaatte ihan livenä? Useimmiten yön yli treffejä vai enimmäkseen kahvittelua kun lapsi on harrastamassa tms?

Miksi sinua noin kovasti harmittaa, jos muut haluavat (ja saavat) parisuhteeltaan jotain muuta? Miksi toisenlainen suhde ei sinusta voisi olla vakava ja oikea? 

ohis

Mä olen hakenut just noin. Olen eronnut ja seurustelen juuri tuolla periaatteella. Mä en koe mitään tarvetta asua yhdessä ja jakaa koko arki miesystäväni kanssa.

Kouluikäiset lapseni tuntevat hänet tietenkin, mutta harvoin teemme kaikki yhdessä jotain, en lähtisi esim lomamatkalle tuolla kokoonpanolla vaan menisin yksin lasteni kanssa tai kaksin miesystäväni kanssa.

Harrastan miesystäväni kanssa urheilua ja jonkin verran käymme teatterissa, siis ennen koronaa. Kun mun lapset ovat isällään, niin rakastelemme kuin kanit. Hänen lapset ovat parikymppisiä. Eivät hekään pidä mua mitenkään äitipuolena, en or ikinä asunut heidän kanssaan.

Mä olen introvertti, tarvitsen myös omaa aikaa, musta on ihanaa herätä yksin. Ehdin 20 vuotta olla naimisissa ja asua yhdessä ennen avioeroa. Ei ole ikävä sitä.

Olen hyvätuloinen ja talous on vakaalla pohjalla. En tarvitse elättäjä. En myöskään halua lisää lapsia eikä se tässä iässä nyt enää ehkä onnistuisikaan.

Timderissä näyttää olevan aika paljon 40+ miehiä, jotka haluavat perheen.

Mä haluan sanoa suoraan, että mä en halua. Haluan vakituisen miesystävän, jonka kanssa voin viettää aikaa ja harrastaa seksiä. Omat lapset teinejä, heillä on isä. En myöskään erityisesti halua ruveta kenenkään äitipuoleksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin sellaisen kumppanin, jonka kanssa voi viettää aikaa kun lapsi ei ole kotona. Tähän sopisi esimerkiksi työlleen omistautuva, yksin viihtyvä, taiteilija tms. jolla on siis vahvasti oma elämä eikä tarvitse naisen kanssa perhearkea vaan yhdessäoloa toisinaan. Kuitenkaan en ole sellainen, joka haluaisi uusia yhden illan juttuja koko ajan ja muutenkin kuin seksin merkeissä olisi kiva olla jonkun kanssa.

Niin eli sinä saat rusinat pullasta, kivaa kevyttä mutta sitoutunutta hauskanpitoa silloin kun lapsi ei ole paikalla? Varmaan odotat tältä toiselta myös sitä että hän odottaa uskollisena sinua yksin niillä viikoilla kun lapsi on sinulla ja haluat olla pelkkä äitirooli? Mitä ihmettä kukaan lapseton tai oikeaa parisuhdetta haluava voisi saada tällaisesta? Suosittelen ennemmin avointa suhdetta ettet tuhlaa jonkun toisen vuosia elämästä tuollaiseen.

Itse olen elänyt tällaisessa rusinat pullasta -suhteessa jo viitisen vuotta ja kyllä se on kuule rusinat pullasta myös suhteen toiselle osapuolelle. Hän on hyvin työorientoitunut (vela-mies) ja tekee pitkää päivää silloin kun voi. Hänelle sopii erinomaisesti se, että minullakin on oma elämä ja oma arki, jonka pyörittämiseen hänen ei tarvitse osallistua. Toki jaamme kuulumisia päivittäin, mutta kun olemme yhdessä, se on aina laadukasta parisuhdeaikaa aikuisten kesken - ja suhde on ihan oikea parisuhde, vaikka sinä sitä vähätteletkin. Oma arvaukseni on, että tällaiset suhteet lisääntyy radikaalisti lähivuosina.

Sama kokemus, paitsi miehellä on yksi lapsi myös. Molemmille on myös päivänselvää että lasten tarpeet on ensisijaiset, vaikka kumppani on supertärkeä. Yhteinen aika on upeaa, kun arkirasitteet puuttuvat eikä ole iänikuisia siivous yms riitoja. Kuitenkin toisesta on tärkeä henkinen tuki silloin, kun on huolta elämässä ja voi luottaa siihen, että tiukan paikan tullen toinen on rinnalla.

Minua kiinnostaisi nyt tietää, että alkoiko tämä ajatuksenjuoksu selvitä yhtään aloittajalle ja muille, jotka samaa ovat ihmetelleet?

Edelleen kiinnostaa.