7-vuotias käy käsiksi, mitä tehdä?

Lanttulääkkeillä :). Näin ainakin Kuopiossa, tuon ikäinen kajahtanut syö mm. Risperidonia kun äiti ei mahda lapselleen mitään. Lääkkeillä lapsi vaiennetaan niin että kykenee käymään koulussa ja hakkaa ja potkii muita lapsia siellä hieman vähemmän. 

Meillä yksi lapsista sai tuossa iässä kovia raivareita aivan mitättömistä asioista. Syyksi paljastui allergisoituminen tietyille ruoka-aineille. Esim. Pähkinöitä syötyään sai kunnon raivarit. Jos annoin antihistamiinia niin raivari loppui heti kun lääke alkoi vaikuttaa. Muuten saattoi rähistä ja raivota toistakin tuntia.

meillä tilanteeseen auttoi ruokavalio ja se että lapsi söi riittävän usein. Ja ennen kivivyöryä meillä osa näistä allergiaa aiheuttaneista ruoka-aineista näkyi jopa allergiatesteissäkin positiivisina löydöksinä vaikka mitään muita oireita ei ollut kuin käytöshäiriöitä. 

Kannattaa seurata liittyykö kohtuuttoman kovat raivarit tiettyihin ruoka-aineisiin.

tsemppiä!

[quote author="Vierailija" time="28.07.2013 klo 22:47"]

Meillä yksi lapsista sai tuossa iässä kovia raivareita aivan mitättömistä asioista. Syyksi paljastui allergisoituminen tietyille ruoka-aineille. Esim. Pähkinöitä syötyään sai kunnon raivarit. Jos annoin antihistamiinia niin raivari loppui heti kun lääke alkoi vaikuttaa. Muuten saattoi rähistä ja raivota toistakin tuntia.

meillä tilanteeseen auttoi ruokavalio ja se että lapsi söi riittävän usein. Ja ennen kivivyöryä meillä osa näistä allergiaa aiheuttaneista ruoka-aineista näkyi jopa allergiatesteissäkin positiivisina löydöksinä vaikka mitään muita oireita ei ollut kuin käytöshäiriöitä. 

Kannattaa seurata liittyykö kohtuuttoman kovat raivarit tiettyihin ruoka-aineisiin.

tsemppiä!

[/quote]

Veikkaanpa että hiukan vanhempana ainakin liittyvät alkoholiin..  tsemppiä

Muksuoppia voisi kokeilla ja sitten tietysti perheneuvolaa. Poikahan ilmeisesti haluaisi itsekin päästä huonosta mallista eroon. Keskimmäinen lapsi on vaikeassa asemassa ja taatusti mustasukkainen.

onko pikkuveli ainoa, johon käy käsiksi, vaiko myös kavereihin? Onko musosiaaliseen kanssakäymisen vaikeuksia?

Olette varmaan puhuuneet siitä, että noin ei saa tehdä ja miksi ei saa tehdä.

oletteko sen lisäksi käyneet läpi (ihan oikefasti, eikä vain retorisesna kysymyksenä, johon ei voi olla järkevää vastausta) miksi lapsi tekee asiaa, jonka tietää vääräksi? Mistä noin suuri agressio johtuu? Mustasukkaisuudesta? Toisen ärsyttämissestä? Ongeömista kaveripiirissä? Liian suurista odotuksista lasta ja hänen ikätasoaan kohtaan? Oletteko miettineet, voiko agression syytä poistaa? Oletteko yrittäneet poistaa sitä? Oletteko etsineet lapselle hyväksyttäviä keinoja purkaa aggressiotaan ja mielipahaansa silloin kun kaikkia sen syitä ei voi poistaa? 

Mitä te olette tehneet lasta auttaaksenne, sen rankaisemisen ohella?

kevyt ruumiillinen rangaistus on usein paikallaan häiriökäyttäytyjille. Minä ja mieheni tukistamme lapsiamme ja usein annamme sen lisäksi luunapin. Meillä on vanhanaikaisesti koivun oksa esillä, uhka sillä läiskimisellä paljaalle pepulle saa lapset käyttäytymään toisia kunniiottavasti. Perinteiset kasvatusmetodit kunniaan.

Kutsu manaaja.

Olemme keskustelleet asiasta paljonkin ja lapsi itse kokee ettei osaa hillitä itseään ja kun raivostuu jostain, ei tiedä mitä tekee. Yleensä tilanteen aiheuttaa se, että esim. pikkuveli tekee jotain (ottaa esim. enemmän mehua kuten tänään). Otteiden rajuus ei siis ole lainkaan suhteessa raivostumisen syyhyn. Olemme yrittäneet opetella häntä puhumaan tunteistaa mutta poika on aina ollut hyvin tempperamenttinen. Syksyllä aloitamme hänelle harrastuksen jossa toivomme että hän voisi opetella tunteiden hillintää. Toivomme että siitä olisi apua. On varmaan myös totta että joissain tilanteissa kohtelemme häntä hieman "isompana" joka saattaa osaltaan aiheuttaa ylilyöntejä. Ruumiillista kuritusta meillä ei käytetä emmekä aio käyttääkään

Mä myös kevyen ruumiillisen rankaisemisen kannalla

no toivottavasti ette aloita sitä harrastusta. nämä väkivaltaiset lapset vie liikaa aikaa ja energiaa ohjaajalta. ensin pää kuntoon, sitten harrastuksiin. terveisin kyllästynyt äiti

Meillä on ihan vastaava tapaus. Pojasta näkee suuttuessa, että menettää täysin kontrollin. Ei vaan osaa hillitä itseään. Asiasta on juteltu ja yritetty keksiä keinoja millä saada tilanne haltuun. Vaikealta se vaan tuntuu. Kaksi muuta lastamme on ihan eri luonteisia, suuttuessaankin heillä on tilanne hallussa. Tämä yksi vaan karjuu ja huutaa ja lopulta käy päälle. Toivoa sopii, että aika ja sitkeä kasvatus tuovat tulosta ja poika oppii itsehillinnän jalon taidon.

Ekaksi olen lasten kavereiden kanssa jutellessa havainnut, että aika usein tuossa 7v vaiheilla lapsilla esiintyy (taas kerran) jotain kriisiä ja sen myötä agressioita. Ei tietty tarkoita, että pitäisi hyväksyä, mutta aikuisille ymmärrykseksi. Oletteko jutelleet lapsen kanssa mitä se kuristaminen aikuisten oikeasti tarkoittaa, kaikkine seurauksineen? Sitten ennen kuristamista tai muuta väkivaltaa varmaan on jotain viitteitä, että pinna on palamassa tai on riehumisen tarvetta. Mitä te teette tällöin? Sillä muksulla on menossa taas yksi niistä lukuisista lapsuusiän kriiseistä ja sitä pitää paitsi kieltää ja komentaa myös halata ja auttaa käsittelemään niitä pahoja tunteita ja oloja. Tuollaiset lomareissujen perumiset vaan lisää sitä pahaa oloa. Kehitelkää joku luvallinen keino purkaa sitä pahaa oloa. Meillä on säkkituoli takkahuoneessa, jota saa hakata niin paljon kuin sielu sietää (nyrkkeilysäkki olisi parempi, mutta ei ole paikkaa) ja saunaan/ kylppäriin saa mennä huutamaan niin kovaa ja niin pahoja sanoja kuin huvittaa ja syliin saa tulla, kun siltä tuntuu. Näillä on meillä pärjätty.

[quote author="Vierailija" time="28.07.2013 klo 18:18"]

Olemme keskustelleet asiasta paljonkin ja lapsi itse kokee ettei osaa hillitä itseään ja kun raivostuu jostain, ei tiedä mitä tekee. Yleensä tilanteen aiheuttaa se, että esim. pikkuveli tekee jotain (ottaa esim. enemmän mehua kuten tänään). Otteiden rajuus ei siis ole lainkaan suhteessa raivostumisen syyhyn. Olemme yrittäneet opetella häntä puhumaan tunteistaa mutta poika on aina ollut hyvin tempperamenttinen. Syksyllä aloitamme hänelle harrastuksen jossa toivomme että hän voisi opetella tunteiden hillintää. Toivomme että siitä olisi apua. On varmaan myös totta että joissain tilanteissa kohtelemme häntä hieman "isompana" joka saattaa osaltaan aiheuttaa ylilyöntejä. Ruumiillista kuritusta meillä ei käytetä emmekä aio käyttääkään

[/quote]

No käytetäänhän teillä ruumiillista kuritusta, kun kerran ette suostu laittamaan kuriin lasta, joka KURISTAA toista lasta.

Hyi saatana mitä vanhempia, sillä pikkuveljelläkö ei ole mitään väliä?  Ei tietenkään teillä jeesustelevilla vanhemmilla, joiden perheissä fyysinen koskemattomuus koskee vain sitä kakaraa, joka kovimmin käsin puolustaa itseään. Ei vaan pysty hillitsemään itseään my ass. Tekee niin, koska voi tehdä niin.

Meillä lapset tietää, että toisia ei oikeasti satuteta, ja että vanhemmat kyllä lopettaa sellaisen käytöksen keinolla millä hyvänsä. Ja siksi niitä keinoja ei tarvitse käyttääkään, kun on se auktoriteetti olemassa.

Älkää nyt ainakaan antako lapsen jatkaa tuota kuvitelmaa että kontrolli menee täysin.

Itse olen ollut lapsena ja aikuisenakin räjähtävä reagoija, ja minulla ainakin on tietty kohta jossa voin joko yrittää tehdä jotain muuta tai sitten panna ranttaliksi. Jos olen riehunut, olen ollut siitä itse vastuussa myös.

Jos annatte lapsen kuvitella että hän ei itse ole vastuussa, niin mitä lapsi ikinä voi tehdä räjähdyksilleen?

On tietysti joku raja jonka ylitettyä itsensä hillitseminen on kohtuuttoman vaikeaa seitsemänvuotiaalle, mutta pointti onkin siinä että lapsen pitää itse tunnista koska tuo raja alkaa lähetä, ja itse opetella muita ratkaisutapoja kuin väkivaltainen riehunta.

Sanomattakin selvää on että lapsen väkivaltainen kohtelu ei auta lasta mitenkään käsittelemään tunteitaan, mutta ilmeisesti tämäkin pitää sanoa, piiskaajia kun näkyy tällä foorumilla olevan.

Itselläni on samnikäinen lapsi, joka tosin on huomattavasti rauhallisempi...mutta silti tämäkin lapsi menettää joskus hermonsa ja käy pikkuveljensä kimppuun.

Reagoin sillä sekunnilla tiukalla kiellolla ja käsken pojan (tai joskus jopa aivan fyysisesti nostan) omaan huoneeseensa ja laitan oven kiinni. Olen jatkuvasti kuitenkin kuuloetäisyydellä ja tarjoudun käymään tilannetta läpi heti, kun poika on rauhoittunut.

Vasta rauhoittumisen ja keskustelun jälkeen on anteeksipyynnön aika. Useimmiten nuorempi veli haluaa myös tuoda esiin mielipiteensä, joten kuuntelen myös häntä.

Jos tilanne etenee pelkäksi "juupas-eipäs-syyttelyksi", niin puhallan tiukasti pelin poikki, pyydän sopimaan riidan ja jatkamaan leikkejä normaalisti.

JÄÄHYPENKKI ja oikea jäähyttäminen, puhuttelu laskeutuneena lapsen silmien tasolle ja silmiin katsoen: "Meillä ei käydä käsiksi ja koska teit niin, olet nyt tässä jäähyllä miettimässä asiaa." Ikävuosien määrä minuutteja munakelloon tikittämään ja kun aika on istuttu loppuun, puhuttelu ja anteeksipyynnön vaatimus, halauksella lopetetaan. - Sitten pitää miettiä muuta, mitä lapsen elämästä selvästi puuttuu: yhdessäoloa perheen kesken. Jos ette keksi mikä lapselta puuttuu, lukekaa psykologian kirjoja tai menkää psykologille ja oppikaa ihmisestä.

Kuulostaa pahasti tulevalta mummon-potkijalta.

Murrosiässä se alkaa.

Kutosella saat ensimmäistä kertaa hakea poliisilaitokselta kun on ollut mukana - toki taustoissa vielä tässä kohtaa - vanhemmassa kaveriporukassa, joka teki väkivaltaisen ryöstön, uhri on koomassa.

Yläaste jää kesken. Sijoitetaan koulukotiin seiskalla, josta karkaa ja jää viikoa myöhemmin kiinni siwan ryöstöstä teräaseella uhaten. Samassa yhteydessä kirjataan (piikitettävien) huumausaineiden hallussapitorikos.

En jatka tulevaisuuden ennustamista pidemmälle. Tulee niin ahdistava olo.

:D tämä on sitten sympaattinen palsta.

[quote author="Vierailija" time="28.07.2013 klo 17:49"]

Keskimmäinen poikamme 7v käy käsiksi pikkuveljeensä ja yrittää kuristaa häntä. Aikaisemmin saimme jo menemään perille hänelle että ko. toiminta on ehdottomasti kielletty mutta nyt parin viime viikon aikana hän on pitkästä aikaa aloittanut saman toiminnan. Olemme antaneet hänelle kovimman rangaistuksen (herkut pois, pelit täysin pois ja lisäksi suunniteltu kesämatka peruttiin) jotta hän oppisi että näin ei vain voi tehdä. Onko kenelläkään mitään vinkkejä tilanteeseen?

[/quote]

Älä huoli, se menee ohi, kun aina löytyy isompi lapsi koulussa, joka kyllästyy pentusi hakkaamisen ja pieksää sen kunnolla takaisin.

Ei tarvitse vanhempien kurittaa, vaan joku isompi penska tekee sen teidän puolestanner.

Toisaalta sitten saattaa aikuisena käydä niin, että pikkuveljestä tuleekin vahvempi ja hakkaa isoveljensä paskaksi. Tätäkin olen nähnyt tapahtuvan.

Juuri tänään seurasin 5v esikoispoikaa, joka potkii ja hakkaa aikuisiakin ja kaikki vain lässyttää ja mössöttää. Kyllä elämä kouluttaa. Joskus se hakkaa väärää lasta ja se vetaisee turpiin takaisin ja pieksää kunnolla.

Sinänsä sääli, kun vanhemmat ei uskalla panna kuriin ja sitten pitää jonkun muun lapsen tehdä se ja joutuu sitten hankaluuksiin kun häiriikkökakaran vanhemmat ei ole uskaltaneet tehdä mitään.

Mutta kuten sanoin, älä huoli. Kakarasi saa kyllä joku päivä kunnnolla takaisin, kun ei osaa hillitä tunteitaan. Oppii sitten kun hänet on hakattu muutaman kerran.