Kerro tilanne, jolloin oikeasti pelkäsit

Mulla meni kerran unilääkkeen annostelu persiilleen, joka aiheutti kamalan tilanteen seuraavana aamuna. Nousin siis sängystä ja kaikki oli ihan normaalisti, joten suuntasin suihkuun. Hetken veden alla seistyäni minulta lähti näkö, ja tunsin kaatuvani holtittomasti taaksepäni, koska tasapaino petti. Sinä sekunnin murto osana tajusin että pyörryn, ja että on kaaduttava taakesepäin, etten lyö päätäni kohtalokkaasti.

En tiedä menetinkö varsinaisesti tajuntaani, mutta hetken päästä pääsin kontilleni seinään nojaten. Ylös en useista yrityksistä huolimatta voinut nousta sillä jalat eivät kantaneet lainkaan, eikä näköni palautunut.

Lähdin konttaamaan pois kylpyhuoneesta käsin eteeni hapuillen, ja onnistuin matkalla nappaamaan pyyhkeen mukaani. Ajatukseni oli etsiä puhelin ja soittaa mies kotiin. Tämä ei ehkä tässä kuulosta lainkaan niin pahalta, mutta koskaan en ole ollut niin peloissani ja avuton, kuin silloin olin täysin sokeana alasti ja märkänä, kontaten lattialla.

Kun oltiin autolla liikenteessä katsastamattomalla autolla, mies ajoi ja sillä oli autokortti hyllyllä, poliisit tuli vastaan, tai sivulta oikeestaan, lähti perään, ikinä ollu nii hädissään :D käännyttiin sivutiellä äkkiä niin ei tullu perään, en ees tiiä lähtikö ne meitä seuraamaan..

Entinen avomies oli erittäin mustasukkainen ja sairastui psyykkisesti. Psykoosissa sai päähänsä, että haistaa mun ajattelevan erästä toista miestä, kuristi, hakkasi päätäni lattiaan ja seinään ym. Aikaisemmin olin aina jollakin tavalla saanut käännettyä ajatuksensa jotenkin järkeville raiteille, mutta ikinä en tule unohtamaan hänen silmiään ja katsettaan, jotka tuolloin olivat vailla järjen hiventäkään ja täysin vieraat.

hullu n. 60 v mies alkoi huutaa tiellä ja pysäytti polkupyöräni ja aikoi lyödä- viime syksynä 2012- ajoin pois ja huusi.: "APUA, hullu mies täällä"- soitin poliisille ja se rauhoitti

--------

- ja toinen kesäkuu 1982: lihava, pukuun ja kavattiin puketunut n. 40 v mies ajoi takaa ja huohotti- juoksin karkuun: paikka Töölö HKi sunnuntai-ilta- seuraavan päiv'än lehdessä luki, että raiskaaja liikkeeellä Töölössä...

t- aito blondi

Kun poika oli oksentanut litran verta, oli tajuton ja soitin hätänumeroon - ikinä ei ole pelottanut niin paljon ja tietysti seuraavat pari päivää olivat pelottavia kaikkine hoitoine ja tutkimuksineen.

Olin lentokoneessa joka joutui tekemään hätälaskun ja meidän piti istua hätälaskuasennossa. :(

Kauan sitten tutun kotibileissä eräs mies oli vetänyt sekaisin alkoholia ja pameja, ja käyttäytyi arvaamattomasti. Yhtäkkiä minulla ja tällä miehellä tuli jotain riitaa ja tämä alkoi jahtaamaan minua leipäveitsen kanssa. En tiedä tänä päivänäkään olisiko oikeasti tehnyt sillä veitsellä jotain, vai pelotteliko... mutta ihan sairasta se oli siinä tilanteessa.

Olin nuorena likkana yksin marjametsällä. Löysin loistavan mättään täynnä kypsiä mustikoita. Keräsin marjoja niin ajatuksissani, että en huomannut lähestyväni jyrkänteen reunaa ennen kuin jalkani lipesi ja putosin. Mikä onni, että juuri sillä kohdalla oli kieleke ja suuri mänty.  Putous olisi voinut olla paljon suurempi ja kivet alla terävämpiä. Nyt jäin seisomaan kielekkeelle noin metrin alemmas ja halasin männyn runkoa, joka esti putoamisen pois kielekkeeltä. Siinä sitä seisoin ja pelkäsin. En uskaltanut heti yrittää ylöspäin, kun jalat tärisivät eikä käsissä ollut voimaa yhtään. Pääsin ylös omin avuin, mutta en ole sen jälkeen lähtenyt yksin sinne suunnalle kuljeskelemaan. Nytkin kun muistelen tapahtumaa, tunnen käsien hikoavan ja mietin kuinka toisin se marjamatka olisi voinut päättyä.

olin rock-juhlilla ja voin vaikka vannoa, että kupla-volkkari ajoi parkkipaikalla jalkateräni yli- eikä käynyt kuinkaan- vuosi oli 1981- kukaan ei usko

Olin laivalla kavereiden kanssa ja olin jäänyt yksin yökerhoon vähän pidemmäksi aikaa kun toiset olivat lähteneet jo nukkumaan. Kun tulin hyttiini musta mies lähti seuraamaan... hoki "i love you" ja mitä kaikkea, kiristin askeleitani ja tyyppi kävi kiinni - painoi seinää vasten ja laittoi kädet haaruksiin. Luojan kiitos olin hyttini kohdalla.... sain potkaistuksi tyypin pois ( oli kyllä hintelä ja pienikokoinen, onneksi ) ja äkkiä hyttiin. Sinne tyyppi jäi huutelemaan jotain solvauksia.... sydän hakkasi tuhatta ja sataa vielä hytissä ja oli inhottava olo :/

Mulla ja kaverilla oli kiire kaupunkiin, saatiin kaverini tuttu kuskaamaan meidät. Hänellä oli ajokortti ensimmäistä päivää. Nelostie, pitkä suora, rekka edessä, ohitus. Auto ei kiihdy kunnolla, vastaan tulee toinen rekka. Kuski painaa kaasua raivoisasti ja alkaa huutaa suoraa huutoa kun samaa kaistaa vastaantuleva rekka lähestyy, me takapenkkiläiset ollaan silmät kiinni ja mä huudan myös. Ehdittiin, mutta ei siihen paljon tyhjää jäänyt. Pelottavinta oli se että kuski itse oli kauhuissaan, ja tietty ne vastaantulevan rekan valot.

Olin 16-vuotias ja olin yksin kotona joku lauantaiaamupäivä. Ovikello soi ja menin pitkähihainen ja pikkuhousut päällä avaamaan oven. Siellä oli noin 25-vuotias mies, ovelta ovelle -kauppias. Hän onnistui jotenkin tulemaan sisään kaupitellen myymäänsä tuotetta. Sulki oven takanaan, tarttui minuun molemmin käsin, tärisi ja huohotti. Olisi aivan varmasti raiskannut jos en olis alkanut huutamaan suureen ääneen "saatanan hullu, mene pois". Lähti sitten täristen ja änkyttäen pois. Miehen henkilöllisyyskin selvisi ja ilmoitimme asiasta poliisille, joka ei tehnyt - yhtään mitään asialle. Mitään vahinkoa kun ei ollut sattunut. No en edelleenkään, näin 20 vuotta tapahtuman jälkeen, avaa mielelläni ovea vieraille ihmisille.

Toinen kerta oli sitten epäonnisen ensimmäisen avioliittoni grande finale. Mies uhkasi tappaa minut ja itsensä, rikkoi kännykkäni eikä päästänyt pakoon asunnosta. Pakenin sitten miehen nukahdettua pahoinpideltynä pakkaseen ja soitin ambulanssin itselleni. Poliisit tarkistivat tilanteeni sairaalassa ja tein selväksi, että haluan nostaa syytteen pahoinpitelystä miestäni vastaan. Poliisi ei kuitenkaan reagoinut tähän millään tavalla. Onneksi mennessäni parin päivän päästä poliisiasemalle asian vuoksi minut otettiin todesta.

Olen tosissani pelännyt myös lentokoneessa erittäin pahan turbulenssin vuoksi, lähiomaisen saatua sairauskohtauksen ja lapseni loukattua itsensä. Mutta syvimmät jäljet on jättänyt nuo kaksi kertomaani tilannetta.

No ainakin silloin, kun autoni lähti liukkaalla kelillä sivuluisuun Kehä 3:lla. Tein väärän ohjausliikkeen ja sitten pyörähdettiin 360 astetta ympäri. Takaa tuli autoja, mutta onneksi ehtivät väistää. Päädyin sivukaiteeseen, jonka edesä oli lumipenkka, joten loppupelissä ei käynyt mitään. Mulla oli kyydissä 2 lastani...

Kun silloinen aviomieheni uhkasi tappaa minut, en uskaltanut kertoa asiasta kenellekään, mutta "varauduin" nukkumalla veitsi kädessä, vaatteet päällä ja piilottamalla lompakon, kännykän ja avaimet patjan alle niin, että saan ne mahdollisimman nopeasti mukaan. Vasta useita vuosia myöhemmin onnistuin pääsemään hänestä eroon, tosin tappouhkauksia olen kuullut senkin jälkeen jo niin paljon, että ei enää tunnu missään. Mutta silloin olin niin loppuun kiusattu, että oikeasti pelkäsin ja olin muutenkin varsinainen hermokimppu.

Lapsena: kotiin oli tullut juopporemmi, joka tappeli ja häiriköi koko viikonlopun ajan, lauantaiyönä tilanne eskaloitui ja pahin suupaltti oli hakattu porukalla. Sunnuntaiaamuna minut, 6-vuotias pikkutyttö, lähetettiin katsomaan saliin, että hengittääkö se Eki-setä. Ikuisesti muistan sen murjotun, verisen ruhon, joka makasi salin nurkassa ja korisi. Pelotti niin pirusti. Sain tikkarin palkkioksi. Ja henkiin se Eki vielä sillä kertaa jäi. Mutta tietäähän ne suunsoittajat...