Isovanhemmat kantavat opiskelemaan lähtevälle nuorelle vanhaa roinaa mitä hän ei halua

Törkeää. Pahimmassa tapauksessa tavarat jäävät heilumaan heidän koteihinsa koko elämäksi, inhottavina muistutuksina vallankäytöstä.

Samaa sarjaa kuin hamstraajat. Tuollainen pitäisi tehdä rikolliseksi.

No aivan tuttua hommaa. Kun muutin pois kotoa opiskelemaan niin mummo antoi kaikki iänikuiset kahvilautaset ja kipot ja kupit aina mukaan kun kävin siellä. Jossain vaiheessa minulla oli opiskelijayksiössä ruokailuvälineet varmaan 15 hengelle. Hyväähän ne isovanhemmat tarkoittavat ja haluavat vain huolehtia. Ei kai toisaalta sen mummon tehtävä ole mitään uutta sohvaa tai telkkaria ostaa?

Suu auki ja sanotaan "ei kiitos". Jos siitä loukkaantuu, se on vain ja ainoastaan henkilökohtainen ongelma. Toinen vaihtoehto hukkua turhaan krääsään. 

Ovat itse pitäneet tavaroistaan kiinni kun ei siihen ikäluokkaan kuulu hävittää käyttökelpoista pois. Sitten ihan mielissään kun saavat pistää omista nurkistaan kiertoon "hyötykäyttöön".

Minä otin vastaan hymyillen ja kiikutin roskiin myöhemmin. Win-win-tilanne. 

Ajattele asia niin, että nyt nuoren aikuisuuden kynnyksellä olet saanut vielä tilaisuuden opettaa hänelle taidon, joka on aikuisuudessa äärimmäisen tärkeä: miten sanotaan EI.

Meillä tyrkyttivät mm. vintillä vuosikymmeniä säilöttyjä täkkejä ja tyynyjä. Suuttuivat kun kerroin, että ostettiin jo uudet Ikeasta. Kahvikeittimelle olisi tarvetta, halvin maksaa 20e, mutta sitä eivät halua ostaa.

Vierailija kirjoitti:

Ajattele asia niin, että nyt nuoren aikuisuuden kynnyksellä olet saanut vielä tilaisuuden opettaa hänelle taidon, joka on aikuisuudessa äärimmäisen tärkeä: miten sanotaan EI.

Minä joudun tässä välissä olemaan se joka sanoo ei ja otan vanhempieni kiukuttelut vastaan. Mitään roinaa ei oteta vastaan ja kuskata satoja kilometrejä vain roskikseen laittamisrn takia.

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Suu auki ja sanotaan "ei kiitos". Jos siitä loukkaantuu, se on vain ja ainoastaan henkilökohtainen ongelma. Toinen vaihtoehto hukkua turhaan krääsään. 

Tuohon tulee lisäksi voimakas syyllistäminen ja lapselle kerrotaan, miten ukille tulee nyt paha mieli ja mummoa ihan syömmestä ottaa moinen kiittämättömyys. Nuori saa olla kovaluontoinen, jos tuon kestää.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tyrkyttivät mm. vintillä vuosikymmeniä säilöttyjä täkkejä ja tyynyjä. Suuttuivat kun kerroin, että ostettiin jo uudet Ikeasta. Kahvikeittimelle olisi tarvetta, halvin maksaa 20e, mutta sitä eivät halua ostaa.

Uuttahan heidän ei tarvitse hankkia mitään.

Sano suoraan että nuorta kiinnostaa uudet jutut, että kiitos halusta auttaa, mutta ei ole käytetyille tavaroille tarvetta.

Jos suuttuvat niin minkäs sille mahtaa.

Kehittyneen maailman ongelmia.

Tuo on ihan normaalia. Sama toistuu myös muissa perheissä. Ollaan muka auttavinaan nuorta alkuun, mutta se krääsä on niin vanhaa ja päivittynyttä, ettei sellaista kukaan halua. Itse ne vanhukset haluaa nurkkiaan siivota ja päästä eroon romustaan. Sitten loukkaanutaan ja pahoitetaan mieli, kun ei kelpaa. Okeasti ne romut kuuluu kierrätykkseen ja kaatikselle.

Nuorilla on selvä visio mitä haluavat. Sitä on kunnioitettava. En tarkoita, että kaikki pitää käydä nuorille ostamassa, mutta voisi osallistua edes vähän ja hyväksyä nuorten toiveet.

Mun tytär on esteetikko ja haluaa sisustaa pikkuisen yksiönsä mieleisekseen. Hänellä on 15000e säästöt, joista laittaa 1000-2000e tähän tarkoitukseen. Mun vanhemmat ei mitenkään tajua uuden ostamista, kierrätettävää romua pitäisi kaiken olla. Menee varmaan välit tämän takia...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suu auki ja sanotaan "ei kiitos". Jos siitä loukkaantuu, se on vain ja ainoastaan henkilökohtainen ongelma. Toinen vaihtoehto hukkua turhaan krääsään. 

Tuohon tulee lisäksi voimakas syyllistäminen ja lapselle kerrotaan, miten ukille tulee nyt paha mieli ja mummoa ihan syömmestä ottaa moinen kiittämättömyys. Nuori saa olla kovaluontoinen, jos tuon kestää.

Ja kuinka enää ei ole minkäänlaisia arvoja, ollaan niin kiittämättömiä.

(Mun äitini lempilausahdus asiaan kuin asiaan, KUN EI OLE ARVOJA.)

minä otin kaikki vastaan ja kysyin antajalta, että ymmärtäväthän he, että nämä tulevat käyttöön ja voivat rikkoontua ja että en aio hankkia autoa, enkä voi näitä sitten palauttaa jos jostain syystä haluan näistä luopua.  Osa ei ymmärtänyt ja totesi, että ehkä parempi tosiaan ettei tätä, kun tämä on tädintädinkaimankaverinkaiman perintömuovikippo. Osa sanoi, että ei haittaa yhtään, kunhan saavat pois omista nurkistaan. Sitten joko käytin ne kipot ja tavarat rikkimenemiseen asti loppuun tai laitoin kirpparille, kun alkoi kyllästyttää. En vain jaksanut alkaa vänkäämään jokaiselle erikseen etten tahdo ja toisaalta ihan kiva se oli, että antoivat mukaan lautasia sun muita, eipä tarvinnut itse ostaa ja käyttää aikaa sellaiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Minä otin vastaan hymyillen ja kiikutin roskiin myöhemmin. Win-win-tilanne. 

En suostuisi siivoamaan toisten romuja. Helpompi sanoa suoraan ei kiitos ja säästää itsensä tavaran mihinkään roudaamisen vaivalta. Kenenkään ei tarvitse ottaa omaan kotiinsa yhtään tavaraa vain siksi, ettei jollekin toiselle tule paha mieli.

Tuo on ok niin kauan kuin se tarjottu tavara on sellaista, mitä se nuori tarvitsee. Mutta jos sieltä kannetaan jotain perunankuorimakonetta (kun se on jäänyt meillä täysin käyttämättä) tai kolmatta vispilää (ainahan vispilöitä tarvitsee) tai kapselikahvinkeitintä nuorelle, joka ei kahvia juo, niin tuo olisi pakko viheltää poikki. Tai jos kannetaan jotain iänikuista tavaraa, mitä käytettiin silloin kun nuoren äiti oli itse lapsi, niin kiitos ei kiitos myös silloinkin.

Ihan pelottaa, millaisia tavaramääriä tulee tarjolle siinä vaiheessa kun oma lapseni muuttaa omilleen. Äitini talouteen kun on yhdistetty kahden ruuanlaitosta pitävän aikuisen talous, ja kaikkea on siellä vähintään tuplaten.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tyrkyttivät mm. vintillä vuosikymmeniä säilöttyjä täkkejä ja tyynyjä. Suuttuivat kun kerroin, että ostettiin jo uudet Ikeasta. Kahvikeittimelle olisi tarvetta, halvin maksaa 20e, mutta sitä eivät halua ostaa.

Siis mummon tai papan tehtävä ei edelleenkään ole ostaa nuorelle mitään uusia tavaroita. Seuraavaksi varmaan se 55 tuuman taulu-TV.

Niin. Nuorethan kuulemma ovat huolissaan maapallon tilasta ja kannattavat kierrätystä. Tosiasiassa he haluavat kaiken uutena, uudet puhelimet joka vuosi, rajattomasti matkustelua jne. Heillä on valtava hillijalanjälki.

Mutta tässäkin ketjussa syyllistetään isovanhempia, jotka ovat eläneet kierrättäen ja erittäin pienellä hiilijalanjäljellä.

Nuoret ovat sekä tekopyhiä että pahansuopia.