Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset ottavat keskustelunaiheet niin henkilökohtaisesti ja raskaasti?
07.08.2020 |
Esimerkki. Keskusteltiin ystävän kanssa eräästä murhatapauksesta. Tähän kolmas ystävä: "Hyi miten synkkä aihe. Keskusteltaisiinko jostain iloisemmasta?" Ja sama tyyppi ei kestä kuulla mistään muustakaan ikävästä siinä missä itseäni vain stimuloi ja huvittaa, jos toinen ystäväni kertoo miten on ottanut yhteen naapurinsa tai pomonsa kanssa.
Sitten nämä hyvänpäivänihmiset vielä olettavat, että ainoa oikea tapa seurustella on puhua vain kivoja tai tyhjänpäiväisiä asioita. Politiikka, yhteiskunnalliset ongelmat, ihmismielen syöverit tms. ovat kaikki liian raskaita ja masentavia näille tuulipäille. Mistä sitten tulee tuo oikeutus määräillä sopivia keskustelunaiheita? Sitäkin minä aina ihmettelen. Kun muut haluaisivat väitellä kiihkeästi jostain asiasta, niin aina tulee tämä yksi ilonpilaaja jota vaivaa kauheasti että ihmiset ovat liian kiihkeitä.
Ranskassa keskustelun pitää ollakin kiihkeää, mutta Suomessa pitää ilmeisesti vain jaaritella joutavia, että päiväperhoilla olisi hyvä mieli.
Kommentit (37)
Niin on, pitäisi uskoa taivaan olemassaoloonkin, vaikka jokainen sisimmässään tietää, että mitään sellaista paikkaa ei ole olemassakaan. Lapsia pidetään siinä uskossa, että se on jokin paikka, mihin mennään. Jonkun on sanottava totuus, vaikka se sattuisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kun Suomessa ei ole muuta kuin pelkkää raivoa ja synkkyyttä. Olin viime vuonna ulkomailla ja silloin vasta huomasin eron. Suomessa on järkyttävä tämä yleinen ilottomuus.
Ilmankos suomalaiset on niin ihastuneita koronaan ja sen antamaan syyhyn eristäytyä, itse jokainen on tietysti niin ainutlaatuinen suojelukohde että eristykseen kannattaa hankkiutua.
Oikeesti mua on alkanut raivostuttamaan tää tyhjäpäiden dominointi. Mikä oikeus heillä on määritellä sopivat keskustelunaiheet? Jos muita kiinnostaa murhamysteeri, niin miksi pitää siitä keskusteleminen yrittää estää? Johtaako murhasta keskusteleminen siihen, että tulee itse murhatuksi vai mikä ajatus tuossa ahdistumisen takana on?
ap
Vierailija kirjoitti:
Niin on, pitäisi uskoa taivaan olemassaoloonkin, vaikka jokainen sisimmässään tietää, että mitään sellaista paikkaa ei ole olemassakaan. Lapsia pidetään siinä uskossa, että se on jokin paikka, mihin mennään. Jonkun on sanottava totuus, vaikka se sattuisikin.
Ahaa. Eli halutaan kieltää tosiasiat, jos ne on ikäviä? Moni pettäjämiehen kanssa elävä nainen on tämän tien valinnut. Mutta eikö ihmisille ikinä tule mieleen, miten vahingollista mielenterveydelle on elää valheellisessa utopiassa? Jos ei puhu jostain, niin sitä ei ole?
ap
Vierailija kirjoitti:
Niin on, pitäisi uskoa taivaan olemassaoloonkin, vaikka jokainen sisimmässään tietää, että mitään sellaista paikkaa ei ole olemassakaan. Lapsia pidetään siinä uskossa, että se on jokin paikka, mihin mennään. Jonkun on sanottava totuus, vaikka se sattuisikin.
Ja sitten suututaan ja uutisoidaan kun pappi saarnastuolista uskaltaakin sanoa että suurin osa ihmisistä menee hel*ttiin. Siinä ei ole ainakaan totuutta alettu kaunistelemaan. Kukin pitäköön huolen että asiat ylämaan ukkoon ovat kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poistettiinko aiempi sama aloitus?
Mielestäni on ok, että kaikki eivät ole vakavien keskustelunaiheiden tai esim. väittelyn ystäviä. Mutta kun näiden iloisten aiheiden vaatijoissa on paljon heitä, joilla se kevyt keskustelu on useimmiten toisten mollaamista ja arvostelua: julkkisten paheksuntaa, työkavereiden haukkumista, puolison parjaamista. Oli kyseessä ulkonäkö, luonteenpiirteet tai työskentelytyyli, niin aina löytyy jotain ilkeää sanottavaa. Tuosta jos menet puolestaan huomauttamaan, niin reaktio on aina jotain "no mutta älä nyt ota niin tosissasi, ei me tätä niin vakavissamme tarkoiteta!".
Eli joo, mieluummin keskustelen ja spekuloin vaikka niitä murhia kuin olen osallisena näissä "iloisissa" juoruringeissä. Ainakin murhan pohdinta keskittyy itse tekoon ja sen motiivien pohtimiseen eikä toisten ihmisten päättömään ja pahansuopaan haukkumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun Suomessa ei paljon huvikseen jutustella. Sosiaalisemmissa kulttuureissa yhteys sanojen ja asioiden välillä ei ole yhtä vahva ja konkreettinen kuin Suomessa, jossa on paljon ihmisiä, jotka olisivat varmaan valmiita kuol emaan jokaisen mielipiteensä puolesta.
Small talk = small minded talk. Hanki ystäviä jotka ovat samalla aaltopituudella kanssasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ainahan näissäkin on hyvä käyttää tilannetajua. Jos toinen on ihminen, joka aina dominoi, eikä koskaan halua keskustella toista kiinnostavasta aiheesta, niin kannattaa miettiä mitä lisäarvoa hänen seuransa sinulle tuo.
Sitten taas en esim. henkirikoksen uhrina perheenjäsenensä menettäneen kanssa alkaisi keskustella itseäni kiinnostavasta truecrime-tapauksesta ellen tietäisi sen olevan hänestäkin sopiva keskustelunaihe, ja esim. jollain tavalla" terapeuttista".
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on ok, että kaikki eivät ole vakavien keskustelunaiheiden tai esim. väittelyn ystäviä. Mutta kun näiden iloisten aiheiden vaatijoissa on paljon heitä, joilla se kevyt keskustelu on useimmiten toisten mollaamista ja arvostelua: julkkisten paheksuntaa, työkavereiden haukkumista, puolison parjaamista. Oli kyseessä ulkonäkö, luonteenpiirteet tai työskentelytyyli, niin aina löytyy jotain ilkeää sanottavaa. Tuosta jos menet puolestaan huomauttamaan, niin reaktio on aina jotain "no mutta älä nyt ota niin tosissasi, ei me tätä niin vakavissamme tarkoiteta!".
Eli joo, mieluummin keskustelen ja spekuloin vaikka niitä murhia kuin olen osallisena näissä "iloisissa" juoruringeissä. Ainakin murhan pohdinta keskittyy itse tekoon ja sen motiivien pohtimiseen eikä toisten ihmisten päättömään ja pahansuopaan haukkumiseen.
Nimenomaan, minullakin kiinnostus murhiin tai muihin käsittämättömältä tuntuviin tapauksiin johtuu siitä, että haluan ymmärtää, miten niin voi käydä? Onko kyseessä puhdas pahuus vai onko muita selityksiä?
Yksi keskustelun halvaannuttaja sanoo aina kaikkeen, vaikka puhuttaisiin kokoomuksen puheenjohtajavalinnasta tai maskisuosituksista, että "Meidän on sitä ihan turha spekuloida, ihan turha käyttää tällaiseen aikaa. Antaa viisaampien päättää." En oikein tiedä, mistä sitten hänen mielestään voi puhua, kun joku asiassa on jossain muualla meitä parempi auktoriteetti tai asiantuntija. Jos joku pohtii, miten syksyn opetus mahdetaan järjestää, tämä erehtymätön sanainen arkku laukoo: "Eihän se ole sinun tehtävä sitä suunnitella." Todella raskaita nämä keskustelutulppaihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset on yllättävän koleerisia jos heidän antaa olla. Eli määräillään muita ja yritetään jopa puuttua heidän ajatteluunsa keskustelunaiheiden kontrolloinnin kautta.
Olen ihminen, jonka on kovan kautta pitänyt opetella omien rajojen puolustaminen, ja minun sovitteleva ja joustava käytökseni on aiemmin houkutellut lähelleni ihmisiä, jotka mielellään sanelevat kaiken keskustelunaiheita myöten. Tässä on se suuri vaara, että kun et saa koskaan vaihtaa ajatuksia sinusta kiinnostavista tai sinulle kipeistä aiheista, myös kasvu ja irtipääseminen manipuloinnista ja dominoinnista on vaikeaa. Kaikki pohdinta ihmissuhteiden tai vuorovaikutusten ongelmista on vellomista niissä, turhaa psykologisointia ja narsistista itsessään piehtarointia, ihmisen pitää vain toimia puusilmäisesti eli näiden komentajien mielestä tehdä mitä he käskevät.
Olen niin onnellinen, että huolimatta näistä mitätöijistä sain lopulta kosketuksen tunteisiini ja opin pikku hiljaa ymmärtämään, millä tavalla nämä keskusteluaiheiden määrääjät käyttävät valtaa toiseen – väärin. Se vaati paljon itselleni kirjoittamista näistä asioista, sillä nämä läheiset määräilijäni eivät suostuneet asiasta keskustelemaan tai omaa jyräämistään näkemään.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on yllättävän koleerisia jos heidän antaa olla. Eli määräillään muita ja yritetään jopa puuttua heidän ajatteluunsa keskustelunaiheiden kontrolloinnin kautta.
Olen ihminen, jonka on kovan kautta pitänyt opetella omien rajojen puolustaminen, ja minun sovitteleva ja joustava käytökseni on aiemmin houkutellut lähelleni ihmisiä, jotka mielellään sanelevat kaiken keskustelunaiheita myöten. Tässä on se suuri vaara, että kun et saa koskaan vaihtaa ajatuksia sinusta kiinnostavista tai sinulle kipeistä aiheista, myös kasvu ja irtipääseminen manipuloinnista ja dominoinnista on vaikeaa. Kaikki pohdinta ihmissuhteiden tai vuorovaikutusten ongelmista on vellomista niissä, turhaa psykologisointia ja narsistista itsessään piehtarointia, ihmisen pitää vain toimia puusilmäisesti eli näiden komentajien mielestä tehdä mitä he käskevät.
Olen niin onnellinen, että huolimatta näistä mitätöijistä sain lopulta kosketuksen tunteisiini ja opin pikku hiljaa ymmärtämään, millä tavalla nämä keskusteluaiheiden määrääjät käyttävät valtaa toiseen – väärin. Se vaati paljon itselleni kirjoittamista näistä asioista, sillä nämä läheiset määräilijäni eivät suostuneet asiasta keskustelemaan tai omaa jyräämistään näkemään.
Täällä yksi kohtalotoveri. Yksi hyvä riittää. Voi niin hyvin kuin mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on yllättävän koleerisia jos heidän antaa olla. Eli määräillään muita ja yritetään jopa puuttua heidän ajatteluunsa keskustelunaiheiden kontrolloinnin kautta.
Olen ihminen, jonka on kovan kautta pitänyt opetella omien rajojen puolustaminen, ja minun sovitteleva ja joustava käytökseni on aiemmin houkutellut lähelleni ihmisiä, jotka mielellään sanelevat kaiken keskustelunaiheita myöten. Tässä on se suuri vaara, että kun et saa koskaan vaihtaa ajatuksia sinusta kiinnostavista tai sinulle kipeistä aiheista, myös kasvu ja irtipääseminen manipuloinnista ja dominoinnista on vaikeaa. Kaikki pohdinta ihmissuhteiden tai vuorovaikutusten ongelmista on vellomista niissä, turhaa psykologisointia ja narsistista itsessään piehtarointia, ihmisen pitää vain toimia puusilmäisesti eli näiden komentajien mielestä tehdä mitä he käskevät.
Olen niin onnellinen, että huolimatta näistä mitätöijistä sain lopulta kosketuksen tunteisiini ja opin pikku hiljaa ymmärtämään, millä tavalla nämä keskusteluaiheiden määrääjät käyttävät valtaa toiseen – väärin. Se vaati paljon itselleni kirjoittamista näistä asioista, sillä nämä läheiset määräilijäni eivät suostuneet asiasta keskustelemaan tai omaa jyräämistään näkemään.
Täällä yksi kohtalotoveri. Yksi hyvä riittää. Voi niin hyvin kuin mahdollista.
Harjoittelua tämä tuntuu vaativan. Hyvää vointia myös sinulle!
Tuntuu siltä, että moni ihminen on nykyään taikauskoinen. Jos vaikka rennosti huomautan jonkun asian yhteydessä että saatan jäädä auton alle ja kuolla minä hetkenä hyvänsä, joku alkaa heti huutaa: "Hyi kamala, älä puhu tuollaisia!" Ihan kuin manaisin itselleni jotain huonoa onnea täysin hypoteettisella huomiolla.
Lisäksi raivostuttaa ihmiset, joiden kanssa ei voi katsoa mitään "rankkaa" elokuvaa, koska heidän on pakko päivitellä joka kohtausta: "Voi ei, miksi he tappavat lapsia!? Tämä on hirveää, katsotaan jotain muuta!" Ei se maailma ole sen mukavampi paikka vaikka emme puhuisi ikävyyksistä.
Jos taas mietin joskus ääneen jotain maailmanpoliittista aihetta tai muuta "vakavaa", joku sanoo, ettei kannata vaivata päätään "liian raskailla" aiheilla. Ei minua rasita yhtään ajatella asioita, jotka minua kiinnostavat, onko aina pakko ajatella vain jotain koiravideoita? Eivät kaikki halua elää pää hattarapensaassa.
Ei nyt mikään vakava aihe, mutta esimerkkinä puheenaiheen päättämisestä.
Kerroin kaverilleni harkitsevani opiskelua. Hetki puhuttiin alasta ja keskustelu päättyi siihen, kun kaveri totesi asian ahdistavan. Sanoi ettei tiedä mitä itse tekisi ja kun keskusteltiin hetki siitä, totesi ette enää halua puhua aiheesta. Asiaan ei palattu enää koskaan. Ei kysynyt tuon jälkeen seuraavaan puoleen vuoteen minun suunnitelmistani. Hänellä vakityö, mutta ilmeisesti tyytymätön siihen. Ymmärrän kyllä, ettei halua puhua aiheesta joka on itselleen liian rankka.
Samoin ilmoitti, että haluaa kuulla vain minun kuulumisiani eikä vauvasta paljoakaan. Olin vauvan kanssa koko ajan kotona ja kaikki tekemiseni liittyivät jotenkin asiaan, joten puhuimme sitten hänestä. En tiedä huomasiko, mutta kun kysyi joskus, että mites vauva, niin vastasin vain, että ei mitään ihmeellistä, normaalisti touhuilee. Vaikutti olevan tyytyväinen tuhon tyyliin.
Hänen tunteista ja kokemuksista jauhettiin kyllä ummet ja lammet. Tuon määräilyn huomasin vasta noiden kahden asian myötä, jotka sattuivat aika lähekkäin.
Jatkossa keskustelut olivat kevyempiä, jollei hänellä ollut jotain painavaa kerrottavaa. Juoruja ja työpaikan asioita.
Yleensä murhista keskustellessa kaikilla on niin huonot lähtötiedot, että keskustelu on typerää ja sitten aletaan pohtia voisiko naapuri tappaa oman lapsen jne.
^Niin, tohon Mielivallan kommenttiin, että joillekin koira- tai kissavideot voi tuntua keveytensä takia raskailta. Muutaman voi katsoa, ja onhan ne hellyttäviä, mutta liika on liikaa. Kun ei niissä ole mitään sen enempää, mihin tarttua, niin alkaa tuntua todella junnaavalta ja raskaalta. Et voi "edistyä" kissavideoiden suhteen mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä murhista keskustellessa kaikilla on niin huonot lähtötiedot, että keskustelu on typerää ja sitten aletaan pohtia voisiko naapuri tappaa oman lapsen jne.
Psykiatriasta kovasti kiinnostunut ja Hannu Lauermaa suunnattomasti arvostava lääkärituttuni (ei ole erikoistunut psykiatriaan) teki ns. pärstädiagnoosin Auerista ja lopetti keskustelun Ulvilan surmasta lyhyeen toteamalla, että "murhaaja ja pedofiili se on, näkeehän sen jo naamastakin, ja pitää sulkea loppuiäkseen linnaan". Hienoa diagnostiikkaa. (Vaasan hovi sittemmin totesi, että murhan suorittaminen syyttäjän kuvaamalla tavalla ei ole fyysisesti ja ajallisesti mahdollista.)
Eli juuri kuten sanoit, keskusteluun osallistujalla ei ollut mitään muita lähtötietoja tapauksesta mutta kiire kommentoida ammatillisen auktoriteettinsa oikeuttamana.
No kun Suomessa ei ole muuta kuin pelkkää raivoa ja synkkyyttä. Olin viime vuonna ulkomailla ja silloin vasta huomasin eron. Suomessa on järkyttävä tämä yleinen ilottomuus.