Lue keskustelun säännöt.
Mieheni, johon ärsyynnyn joka päivä:
26.07.2013 |
Mieheni on ammattikoulun käynyt "työmies" ja "perusduunari" kuten itseään luonnehtii, duunariperheestä jossa arvostettu työntekoa ja arvosteltu "herroja". Mieheni on toisaalta herkkä, toisaalta jotenkin karski ja ova. Puhuu lapsille hempeästi ja jopa lässyttäen, suuttuessa saattaa sanoa kovastikin etenkin minulle. Ei polta, ei juuri käytä alkoholia (esim sanonut ettei ymmärrä saunakaljatissuttelua ja mahan kasvattamista) ja urheilee. Kotona siivoaa ja laittaa ruokaa, mutta hajamielinen, unohtelee paljon ja huono aikatauluissa. Tyypillisesti sanoo, että älkäähän hötkyilkö.. Isillä onkin kovin oma rytminsä, valvoo telkkarin ääressä, tahtoisi nukkua pitkään ja tehdä kaiken yksitellen hitaaseen tyyliinsä. Ottaa lapsen polvelle että otetasnhan rauhallisesti vaan. Ei mieti elämää pidemmälle tai ole tavoitteita lasten suhteen. Pohtiminen, lasten asioista ( koulut, lääkärit, vaatteet, harrastukset) huolehtiminen, elektroniikka yms minun vastuulla. Mies ei juuri käytä esim tietokonetta, ei omaa kielitaitoa. Ajattelussa jotenkin hidas, mutta on ymmärystä käytännön asioista, remontoinneista jne. Hidas aloittamaan, mutta tekiessään tekee kanssa loppuun asti. Romantiikan päälke ei ymmärrä mitään, tuntuukin että tätä nykyä olemme vain vanhemoia. Lapsille hyvin rakas ja läheinen isä. Ei osaa asettaa rajoja, mutta läheisyyttä antaa paljon. Mitä tykkäisitte tällaisesta miehestä? Olen itse pitkälti mieheni vastakohta ja hyvin tympääntynyt tällä hetkellä. Mietin, valitanko ja ajdistunko turhasta kun koko mies ottaa aivoon. Usein totea, että hän tuntuu eläkeläiseltä. Olen itse korkeasti koulutettu, temperamenttinen jne. Mietin, miten suhteemme kanssa toimia.
Kommentit (46)
Tuota, eiköhän miehesi perusluonne, arvo- ja ajatusmaailma ja esim. koulutuspohja ja perhetausta ollut selvillä ennen liiton vakinaistamista ja perheen perustamistakin, vai? Miksi ihmeessä jatkoit liittoa ja perheellistyit ihmisen kanssa, jonka erilaisuuden koet näin häiritseväksi? - Ei nimittäin todellakaan ole normaalia tai hyväksi ärsyyntyä kumppaniinsa päivittäin, jatkuvasti!
Ymmärtäisin, jos miehesi käytös tai elämäntavat olisivat muuttuneet vuosien varrella tai jonkun suuren elämänmullistuksen kautta jollain tapaa aiempien vastaisiksi ja liitollenne haitallisiksi tai sinulle sietämättömiksi, niinkin kun voi pitkissä liitoissa käydä. Kuitenkin suurin osa luettelemistasi piirteistä vaikuttaisi olevan ihan miehesi perusluoneessa ja taustassa, jotka - kuten itsekin sanoit - ovat teillä hyvin erilaiset. Miten ihmeessä sinä TÄSSÖ VAIHEESSA ihmettelet, että pitäisikö jatkaa liittoa tällaisen ihmisen kanssa ja näin erilaisina persoonina vai ei? Eikö se pohdinta olisi pitänyt tehdä ennen vakiintumista ja perheellistymistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kovin montaa täydellistä kumppania tuskin löytyy.. Musta sun mies kuulostaa ihan ok-tyypiltä :) pari potkua persuksiin ehkä vaatii.
Mun miehellä on vähän samoja piirteitä, on toki korkeasti koulutettu, varakas ja toodella kunnianhimoinen mitä työhön tulee.. Kotona vähän turhan usein viskiä lipittävä hajamielinen professori nenä kiinni sijoituksissa ja pörssikursseissa. Mahdottoman hyvä iskä, mahdottoman huono romantiikassa ja käytännön asioissa.
Nykyään nakkaan hammaslääkäri-ja neuvolan ajanvaraukset käteen ja laitan vielä puhelimeen muistutuksen, soitan aamulla ja iltapäivällä et muistaa mennä. Helpommalla pääsis kun ite menis, mutta....
Mitä lasten ja kodin hankintoihin tulee nakkaa taas mulle rahat käteen ja minä hoidan. Ei meillä olis muuten pesutornia tai astianpesukonetta yms :D
Hyvältä ja kunnolliselta mieheltä kuulostaa. Pidemmän suhteen aikana jotkin tavat saattavat alkaa ärsyttämään mutta kannattaa päästä yli niistä ja keskittyä mieluummin noihin positiivisiin asioihin joita aika monta tuossa tekstissäsi luettelit. :) Itse olen naimisissa juurikin tuollaisen miehen kanssa, lapsia ei tosin vielä ole. :) Hyvin pyyhkii. :)
[quote author="Vierailija" time="26.07.2013 klo 16:34"]
Ihan loistavia vastauksia ja ajattelemisen aihetta olen saanut, moneenkin suuntaan. On vaan vaikea parantaa suhdettamme yksin -paitsi muuttamalla itseä ja suhtautumistani - kun toinen ei ole kiinnistunut keskustelemaan parisuhteesta, perheestä tms pohtimaan. Eikä suostu mihinkään jonninjoutaviin pariterapioihon. Ap
[/quote]
Moniin muihin täällä nähtyihin parisuhteisiin verrattuna teillä on tosiaan aika ihana tilanne. Mies osallistuu, ei juo, petä tai lyö. Ymmärrän silti, ettei kuvaamasi suhde tyydytä. Mielestäni tilanne on ihan selvä. Tulet todennäköisesti vuosi vuodelta tyytymättömämmäksi siihen, ettet saa henkistä vastakaikua miehestäsi, ja lopulta varmaan eroatte.
Tärkeämpää olisi kuitenkin miettiä miten tulit valinneeksi noin paljon itsesi kanssa erilaisen miehen, jotta et valitsisi sellaista uudestaan. Suurin osa ihmisistä toistaa erilaisia valmiita käytösmalleja, ja niitä ei ole helppo ymmärtää tai purkaa.
Niin valitsin miehen omaa epävarmuuttani, nuorena opiskelijatuttönä kun elämässä tapahtui paljon lyhyessä ajassa ja tämä tuntui jotenkin turvalliselta kiintopisteektä. Toisaalta, ei silloinkaan pohtinut tulevaisuuttaan yms arvosteli minua joten syytä miettoä miksi olin niin epävarma itse, ja halusin sitoutua häneen kun olisin nättinä opiskelijaneitona saanut vaikka kenet. Ja pahoittelen kirjoitusvirheitä, näppäilen puolirikkinäisellä puhelimellani tänne. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon että ukkosi luonne on tuollainen, ei tuon koulutuksen takia.
Ärsyttää nämä minä olen niiiin akateeminen, yleensä akateemiset eivät korosta itseään.
En korosta muutpin, mutta tässä haen erojamme ja tuntuu, että perhetaustamme ja koulutuseromme vaikuttavat paljon meihin. No, mitä ajattelet mieheni luonteesta? Jakaisitko elämäsi tällaisen miehen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs siinä ittees kidutat. Ota ero. Muussa tapauksessa syytä vain itseäs kun olet edelleen suhteessa. Ärsyttää tollaset valittajat jotka ei uskalla tehdä ratkaisuja.
Minusta kuulostaa niin hyvältä perusihmiseltä. Työteliäs, huolehtii omasta terveydestä, levosta ja on lastensa kanssa, tekee kotihommia. Mitä vielä pitäisi. "akateeminen" viinilasin äärellä läppäri ja älypuhelin edessä korkealentoisia suunnitteleva älykkökö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.07.2013 klo 16:05"]Mitäs siinä ittees kidutat. Ota ero. Muussa tapauksessa syytä vain itseäs kun olet edelleen suhteessa. Ärsyttää tollaset valittajat jotka ei uskalla tehdä ratkaisuja.[/quote] eroaisitko sinä tällaisesta miehestä? Hän on myös lasten isä eikä ero ole pikkujuttu lapsiperheessä.
Paa tuleen tänne, kyllä mulle kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa samantyyppiseltä kuin oma isäni oli. Ei sekään mikään akateeminen ollut, mutta olipahan vaan ihan paras ja rakas isä ja muutenkin hyvä ihminen.
mitä helvettiä uikutat? miehesi on normaali ja hyvä isä ja mies puheittesi perusteella! sinulle siis normaali elämä on kamalaa. sanon tämän siksi että kirjoituksessasi oli enemmän hyviä puolia miehestäsi kuin huonoja. ja ylemmälle kirjoittajalle tekisi mieli haistataa v.... jos mies ei ole täydellinen joka asiassa se pitää jättää, vaikka olisi yhteisiä lapsia jne..
ole ap onnellinen miehestäs, ruikutat aivan turhasta. ja kyllä, olen mielipiteeni takana vaikka en teitä ja elämäänne tunnekkaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua huolettaa, jos lapset oppivat isältä junttimaisuuksia: mustavalkoisen ajattelutavan, karskia puhetta ja rumia sanoja. Mies on suuttuessaan käyttänyt minusta todella alkeellisia ilmauksia, tosin ei enää koska olen olen laittanut niin tiukan stopin moisilke puheille. Mutta jo se, että joku alentuu puheessaan niin alhaalle vaikuttaa suhtautumiseeni. Toisaalta tosiaan sanoo lapsia kultarakkaiksi jne. Harmittaa sekin, että olen yksin rajojen asettaha kun toinen ei saa aikaiseksi tai osaa. Ap
[quote author="Vierailija" time="26.07.2013 klo 16:14"]Paa tuleen tänne, kyllä mulle kelpaa.[/quote] millainen omasi sitten on?
Myönteistä miehessäsi on rauhallisuus, käytännöllisyys, periksiantamattomuus, rakkaus lapsiin, kotitöiden teko ja raittius. Niistä ominaisuuksista tykkäisin.
Muusta en sitten tykkäisikään. Tiedän, mitä on kantaa kaikki vastuu lastenkasvatuksesta, perheestä ja kodista. Ei siinä merkitse koulutus tai perhetausta mitään, jos mies ei osaa pistää rajoja lapsille tai ei välitä heistä vähääkään, kuten oli meidän akateemisessa perheessämme. Keskiluokkaisesta perheestä peräisin olevalla eksälläni oli oman uran luominen etusijalla. Joskus ihmettelinkin ääneen, mihin hän tarvitsee vaimoa ja lapsia, kun kotipalvelutkin voi nykyään ostaa ja pyykit voi pesettää pesulassa, jos ei viitsi omia sukkiaan pestä itse. Koulutusta oli molemmilla, mutta ei mieheni ollut kiinnostunut keskustelemaan kanssani. Hänen mielestään ajattelin väärin ja typerästi eikä hän jaksanut kuunnella mielipiteitäni vaan rupesi luennoimaan, miten minun pitäisi ajatella. Hän naureskeli ääneen englannintaidollani ja mitäitöi minut kielitaidottomaksi, vaikka osaan useampia kieliä kuin hän ja autoin hänet monesta pulasta, kun hän ei enää pärjännytkään silä ainokaisellaan, englannillaan. Silti hänellä oli otsaa vähätellä minua. Niin, että ei se sivistys ja koulutus tai toisenlainen tausta välttämättä tarkoita onnellista parisuhdetta. Eiköhän se riipu ihan yksilöistä, haluavatko he tulla keskenään toimeen ja rakastaa toisiaan elämänsä loppuun saakka.
Sinun pitää miettiä miehesi hyvät ja huonot puolet ja punnita, mitkä merkitsevät eniten. Mieti, voisiko sittenkin jossakin olla sinulle sopivampi mies kuin tämä nykyisesi, vai olisiko sittenkin niin, että ruoho ei sittenkään ole vihreämpi missään muualla.
Olisitko valmis tekemään itse jotakin avioliiton onnistumisen vuoksi? Pystyisittekö keskustelemaan ongelmistanne yhdessä miehesi kanssa kahdestaan? Olisitko valmis lähtemään miehesi kanssa pariterapiaan keskustelemaan asioista, joista olet tyytymätön avioliitossasi?
Vika taitaa olla sinun päässäsi.
Hyvältä mieheltähän tuo kuulostaa!!
Haluaisitko tosissasi miehen muuttuvan niin, että hän alkaa tosiaan tekemään suurinpiirtein kuin vitonen mainitsi?
[quote author="Vierailija" time="26.07.2013 klo 16:19"]
mitä helvettiä uikutat? miehesi on normaali ja hyvä isä ja mies puheittesi perusteella! sinulle siis normaali elämä on kamalaa. sanon tämän siksi että kirjoituksessasi oli enemmän hyviä puolia miehestäsi kuin huonoja. ja ylemmälle kirjoittajalle tekisi mieli haistataa v.... jos mies ei ole täydellinen joka asiassa se pitää jättää, vaikka olisi yhteisiä lapsia jne..
ole ap onnellinen miehestäs, ruikutat aivan turhasta. ja kyllä, olen mielipiteeni takana vaikka en teitä ja elämäänne tunnekkaan kiitos kommentista, oli virkistävää lukea se! Toisaalta mietin, millainen itse olet -ehkä olet enemmän kaltainen, millaisessa työssä olet? Millainen sun oma miehesi on? Ap
[/quote]
Ihan loistavia vastauksia ja ajattelemisen aihetta olen saanut, moneenkin suuntaan. On vaan vaikea parantaa suhdettamme yksin -paitsi muuttamalla itseä ja suhtautumistani - kun toinen ei ole kiinnistunut keskustelemaan parisuhteesta, perheestä tms pohtimaan. Eikä suostu mihinkään jonninjoutaviin pariterapioihon. Ap
Jokin niissä jullikoissa on kuitenkin alussa viehättänyt, kun vihille ja synnärille saakka ne on onnistuneet teidät jallittamaan.