Lue keskustelun säännöt.
Mieheni, johon ärsyynnyn joka päivä:
26.07.2013 |
Mieheni on ammattikoulun käynyt "työmies" ja "perusduunari" kuten itseään luonnehtii, duunariperheestä jossa arvostettu työntekoa ja arvosteltu "herroja". Mieheni on toisaalta herkkä, toisaalta jotenkin karski ja ova. Puhuu lapsille hempeästi ja jopa lässyttäen, suuttuessa saattaa sanoa kovastikin etenkin minulle. Ei polta, ei juuri käytä alkoholia (esim sanonut ettei ymmärrä saunakaljatissuttelua ja mahan kasvattamista) ja urheilee. Kotona siivoaa ja laittaa ruokaa, mutta hajamielinen, unohtelee paljon ja huono aikatauluissa. Tyypillisesti sanoo, että älkäähän hötkyilkö.. Isillä onkin kovin oma rytminsä, valvoo telkkarin ääressä, tahtoisi nukkua pitkään ja tehdä kaiken yksitellen hitaaseen tyyliinsä. Ottaa lapsen polvelle että otetasnhan rauhallisesti vaan. Ei mieti elämää pidemmälle tai ole tavoitteita lasten suhteen. Pohtiminen, lasten asioista ( koulut, lääkärit, vaatteet, harrastukset) huolehtiminen, elektroniikka yms minun vastuulla. Mies ei juuri käytä esim tietokonetta, ei omaa kielitaitoa. Ajattelussa jotenkin hidas, mutta on ymmärystä käytännön asioista, remontoinneista jne. Hidas aloittamaan, mutta tekiessään tekee kanssa loppuun asti. Romantiikan päälke ei ymmärrä mitään, tuntuukin että tätä nykyä olemme vain vanhemoia. Lapsille hyvin rakas ja läheinen isä. Ei osaa asettaa rajoja, mutta läheisyyttä antaa paljon. Mitä tykkäisitte tällaisesta miehestä? Olen itse pitkälti mieheni vastakohta ja hyvin tympääntynyt tällä hetkellä. Mietin, valitanko ja ajdistunko turhasta kun koko mies ottaa aivoon. Usein totea, että hän tuntuu eläkeläiseltä. Olen itse korkeasti koulutettu, temperamenttinen jne. Mietin, miten suhteemme kanssa toimia.
Kommentit (46)
Ehkäon kasvanut vanhemmuuteen pikkuhiljaa ja sitoutunut rakastamalka ja olemalla läsnä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunnioittaako hän sinua? Kuinka paljon sinua haittaa se että joudut yksin kantamaan vastuun? Voisiko siitä puhua ja kädestä pitäen neuvoa ottamaan miestä vastuuta vaikkapa hammaslääkärikäynnistä? ja painottaa kuinka tärkeää tämä on sinulle?
Tuntuu, ettei kunnioita naisia ylipäätään. Tuo kunnioituspuoli ollut ongelma, toisaalta kysyy aina mielipidettäni, ei sovivtekemisiään minulta tiedustelematta jne. Mutta kiukustuneena huomaa, että puhuu minusta ikävään sävyyn ja arvostelee naisia töissään, auton ratissa yms herkästi. Hellyyttä ei osoita muuta kuin seksissä. Ap
Tuntuu, ettei kunnioita naisia ylipäätään. Tuo kunnioituspuoli ollut ongelma, toisaalta kysyy aina mielipidettäni, ei sovivtekemisiään minulta tiedustelematta jne. Mutta kiukustuneena huomaa, että puhuu minusta ikävään sävyyn ja arvostelee naisia töissään, auton ratissa yms herkästi. Hellyyttä ei osoita muuta kuin seksissä. Ap
mina kun olin ulkosuomalaisena kuvitellut etta se on vaan vanha stereotypia etteivat suomalaiset miehet osaa puhua parisuhteesta, perheesta jne, eli ihan vaan elamantilanteestaan. tuntuu kylla uskomattoman lapselliselta ettei aikuinen ihminen kykene keskustelemaan perusasioista. tata palstaa kun lukee niin vaikuttaa ihmeen tavalliselta kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en nyt oikein keksinyt mikä tässä on ongelmana, sekö, että miestä ei niin nappaa huolehtia lasten hammaslääkäreistä tai jostakin tietokoneongelmista? Nyt ap on kyllästynyt elämäänsä miehen kanssa, koska joutuu jotkut hammaslääkärit huolehtimaan itse? Jos ap kerran osaa ja pystyy huolehtimaan hammaslääkäreistä, niin hän voi yhä vieläkin niistä huolehtia, miksi ihmeessä siihen pitää miestä mukaan sotkea kun siihen ei tarvita kuin yksi? Ei tuollaiset pienet jutut voi ja saa perhettä kaataa! Mies tekee kyllä oman osuutensa lasten kanssa ja töissään. Terapioita ei tarvita, vain vähän muutosta ap:n asenteeseen.
[quote author="Vierailija" time="26.07.2013 klo 16:34"]
Ihan loistavia vastauksia ja ajattelemisen aihetta olen saanut, moneenkin suuntaan. On vaan vaikea parantaa suhdettamme yksin -paitsi muuttamalla itseä ja suhtautumistani - kun toinen ei ole kiinnistunut keskustelemaan parisuhteesta, perheestä tms pohtimaan. Eikä suostu mihinkään jonninjoutaviin pariterapioihon. Ap
[/quote]
Minä niin ymmärrän sinua. Itselläni on ollut hieman samankaltainen tilanne ollut jo vuosia. Raskasta ja riuduttavaa. Minä valitsin jäämisen "huonoon" avioliittoon lasten takia. En tiedä oliko oikein vai väärin? Nyt lapset pian aikuisia, saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Tavallaan koen uhrautuneeni, tavallaan olen antanut jo periksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoita huolellisemmin, Ap! Inhottavaa lukea tekstiä, jossa on noin paljon virheitä.
Ymmärrän ap:n kyllästymisen tunteen, sillä itsellänikin on joskus saman tyyppistä... Olen myös temperamentikas ja haluan että tapahtuu, oli se tapahtuminen sitten vaikka remonttia tai mitä vain. Mieheni taas on hitaahko jullikka, jota on helkkarin vaikea saada keskustelemaan MISTÄÄN, joskus tuntuu että päässä ei liiku juuri mitään.
Tykkää touhuta lasten kanssa, mutta on tosiaan auttamattoman hidas kaikessa. Ihan kävelemisestä alkaen. Välillä tulee tunne, että kilahdan lopullisesti jos katselen vielä hetkenkin äijää joka valuu kuin jätkän räkä paikasta toiseen. Ei minunkaan mieheni polta tai käytä alkoholia.
Ja ap:lle: mieheni on akateeminen ja hyvin toimeentuleva, eli ei tuo akateemisuus yhtään auta asiaa. Jos ihminen on tyypiltään hidas, se sitten on.
Joten tässä ollaan. Toinen temperamentikas, toinen verkkainen. Lapset sekä että. Eiköhän tämä tästä. Jotenkin veikkaan, että jokaisessa suhteessa joku asia alkaa rasittaa pitemmän päälle, joten tuossa tilanteessa ei ehkä vaihtamalla parane.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.07.2013 klo 18:53"]
Hyvältä ja kunnolliselta mieheltä kuulostaa. Pidemmän suhteen aikana jotkin tavat saattavat alkaa ärsyttämään mutta kannattaa päästä yli niistä ja keskittyä mieluummin noihin positiivisiin asioihin joita aika monta tuossa tekstissäsi luettelit. :) Itse olen naimisissa juurikin tuollaisen miehen kanssa, lapsia ei tosin vielä ole. :) Hyvin pyyhkii. :)
[/quote]
Sinunko mielestäsi hyvään parisuhteeseen kuuluu piittaamattomuus aviopuolisoa kohtaan ja ylenmääräinen arvostelu? Ymmärrän ap:n tuskastumisen. Se että miehessä on muutamia hyviä puolia kuten rauhallisuus ja työteliäisyys, ei korvaa sitä puutetta, että ap:n mies ei arvosta ap:ta ihmisenä.
Ap, me teemme nuorena virhevalintoja omaa epävarmuuttamme. Kun emme tiedä paremmasta, valitsemme helposti ensimmäisen, joka vastaan kävelee. Suljemme silmämme virheiltä, jotka havaitsemme toisessa, ja kuvittelemme, että näiden puutteiden kanssa voi elää. Karvas totuus paljastuu meille sitten vähitellen. Jossakin vaiheessa pitää tehdä päätös, jatkaako elämää kynnysmattona vai hankkiiko uuden, itsenäisen elämän. Minä valitsin uuden elämän eronneena. En ole myöskään tehnyt mitään merkittävää hakeutuakseni uuteen parisuhteeseen. Ajattelin, että voin hyvin elää ilman miestäkin, jos joku hyvä tyyppi ei ihan vahingossa tupsahda elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mieheni on lähes kaikessa sinun miehesi vastakohta - onneksi. Eli en olisi edes mennyt yhteen tuollaisen miehen kanssa. Liikaa huonoja puolia mnulle tärkeissä asoioissa.
[quote author="Vierailija" time="26.07.2013 klo 16:23"]
Minua huolettaa, jos lapset oppivat isältä junttimaisuuksia: mustavalkoisen ajattelutavan, karskia puhetta ja rumia sanoja. Mies on suuttuessaan käyttänyt minusta todella alkeellisia ilmauksia, tosin ei enää koska olen olen laittanut niin tiukan stopin moisilke puheille. Mutta jo se, että joku alentuu puheessaan niin alhaalle vaikuttaa suhtautumiseeni. Toisaalta tosiaan sanoo lapsia kultarakkaiksi jne. Harmittaa sekin, että olen yksin rajojen asettaha kun toinen ei saa aikaiseksi tai osaa. Ap
[/quote]
Meidän naisten vika hyvin usein on se( kyllä, myös minun), että toivoisimme miehissämme olevan tismalleen samat hyvät ominaisuudet kuin itsessämmekin on. Miehen omat hyvät ominaisuudet on itsestäänselvyyksiä, korkeintaan plussaa.
Lisäksi omat vikamme ovat lähinnä hellyyttäviä ja suloisia juttuja, joista nyt kukaan ei voi suuttua ( ei ainkaan pitäisi), miehen viat sen sijaan on ihan kammottavia, ja niistä pitäisi päästä ihan kokonaan eroon.
Kun asiat on näin, siinä myös keskitytään sitten niihin miehen puutteiden kyttäämiseen, niistä ärsyyntymiseen sen sijaan että välillä mietittäisiin, että jos MINUA vituttaa, pitäisikö MINUN tehdä jotain itselleni?
Eli ap: ei, en eroaisi. Olen käynyt tuota samaa jahkaamista omassa suhteessani, ja todennut että paljon helpompaa kaikille on lopettaa se tyhjänpäiväinen nipottaminen, ja kantaa vastuu sellaisista asioista, jotka on miehelle hankalampia. Koska jos katsot, niin aivan varmasti miehesi kantaa paljon vastuuta sellaisista asioista, joihin sinusta ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.07.2013 klo 15:17"]
Meidän naisten vika hyvin usein on se( kyllä, myös minun), että toivoisimme miehissämme olevan tismalleen samat hyvät ominaisuudet kuin itsessämmekin on. Miehen omat hyvät ominaisuudet on itsestäänselvyyksiä, korkeintaan plussaa.
Lisäksi omat vikamme ovat lähinnä hellyyttäviä ja suloisia juttuja, joista nyt kukaan ei voi suuttua ( ei ainkaan pitäisi), miehen viat sen sijaan on ihan kammottavia, ja niistä pitäisi päästä ihan kokonaan eroon.
Kun asiat on näin, siinä myös keskitytään sitten niihin miehen puutteiden kyttäämiseen, niistä ärsyyntymiseen sen sijaan että välillä mietittäisiin, että jos MINUA vituttaa, pitäisikö MINUN tehdä jotain itselleni?
Eli ap: ei, en eroaisi. Olen käynyt tuota samaa jahkaamista omassa suhteessani, ja todennut että paljon helpompaa kaikille on lopettaa se tyhjänpäiväinen nipottaminen, ja kantaa vastuu sellaisista asioista, jotka on miehelle hankalampia. Koska jos katsot, niin aivan varmasti miehesi kantaa paljon vastuuta sellaisista asioista, joihin sinusta ei ole.
[/quote]
Tiivistänpä sitten puheenvuoroasi: Sinun mielestäsi on ok, että miehesi ei kunnioita sinua, kunhan muuten hoitaa hommansa. Kehotat myös ap:tä olemaan välittämättä siitä, että hänen miehensä kohtelee häntä huonosti.
Noinko vähän arvostat itseäsi ihmisenä? Etkö ole mielestäsi sen arvoinen, että sinua pitää kunnioittaa?
En ihmettele, että avioerotilastot on niin korkeat, kyllä niin heppoisin perustein jotkut harkitsee avioeroa. Kyllä kuulkaa jokaisessa ihmisessä on jotain ärsyttäviä puolia, ei täydellistä ihmistä ole.
[quote author="Vierailija" time="28.07.2013 klo 16:27"]
En ihmettele, että avioerotilastot on niin korkeat, kyllä niin heppoisin perustein jotkut harkitsee avioeroa. Kyllä kuulkaa jokaisessa ihmisessä on jotain ärsyttäviä puolia, ei täydellistä ihmistä ole.
[/quote]
Mistä näitä ihmisiä riittää, joilla tuntuu olevan pohjaton ymmärrys huonosti puolisoaan kohtelevia ihmisiä kohtaan?
Pitää muistaa, että myös henkinen väkivalta on väkivaltaa. Kenenkään ei pidä eikä tarvitse alistua väkivallalle vapaaehtoisesti, ei parisuhteessakaan, ei senkään vuoksi, että näitä avioerotilastoja kauhistelevia suorastaan kuhisee täällä AV:lla.
[quote author="Vierailija" time="28.07.2013 klo 16:42"]
[quote author="Vierailija" time="28.07.2013 klo 16:27"]
En ihmettele, että avioerotilastot on niin korkeat, kyllä niin heppoisin perustein jotkut harkitsee avioeroa. Kyllä kuulkaa jokaisessa ihmisessä on jotain ärsyttäviä puolia, ei täydellistä ihmistä ole.
[/quote]
Mistä näitä ihmisiä riittää, joilla tuntuu olevan pohjaton ymmärrys huonosti puolisoaan kohtelevia ihmisiä kohtaan?
Pitää muistaa, että myös henkinen väkivalta on väkivaltaa. Kenenkään ei pidä eikä tarvitse alistua väkivallalle vapaaehtoisesti, ei parisuhteessakaan, ei senkään vuoksi, että näitä avioerotilastoja kauhistelevia suorastaan kuhisee täällä AV:lla.
[/quote]
No minä vastasin ihan vain ap:n kuvauksen perusteella, enhän tätä pariskuntaa tunne. Eikä kuvauksessa ollut mielestäni mitään henkiseen eikä fyysiseen väkivaltaan viittaavaa. Vai viittaatko henkisellä väkivallalla riitatilanteessa sattuneisiin loukkaaviin sanoihin? Aika harvassa taitaa olla ne parit, joilla ei riitatilanteissa yhtään rumaa sanaa lennä. Pikemminkin ap:n kuvaus oli mielestäni miehestään hyvin positiivinen, vain saamattomuus ärsyttää, vai luinkohan huonosti? (Oikeasta) Henkisestä ja fyysisestä väkivallasta olen kanssasi samaa mieltä. Mutta kuten sanottua, vastasin ap:n kuvauksen perusteella, ja kyllä mielestäni nykyään otetaan avioeroja todella hepposisin perustein.
Sun mies kuulostaa ihan OK-tyypiltä. Sinä sen sijaan kuulostat siltä, että olet kyllästynyt elämääsi. Mä en ole ikinä tajunnut sitä, että puolison pitäisi tyydyttää ja täyttää kaikki ihmisen tarpeet. Eikö sulla ole kavereita? Pääasia, että puoliso ei hässää yhteisiä rahoja, ei ole väkivaltainen tai juoppo, hoitaa sovitut jutut ja ei rajoita toisen menoja.
Yrittäkää keskustella syvällisesti positiivisessa sävyssä. Miehet on ikuisia lapsia. Jos haluat, että hän lopettaa naisten mollaamisen, kysy häneltä, että miksi hän puhuu naisista niin.. Kerro myös, että mielestäsi kaikki ihmiset ovat samanarvoisia.. ja että sukupuolesi mollaaminen ei tunnu kivalta. :-)
Niin, ja rakastaa kyllä lapsiaan kovasti ja osoittaa sen. Toisaalta olisi valmis esim asumaan työn takia toisella paikkakunnalla kuin perhe tai tekemään pitkiäkin reissuhommia. Minä en ole tähän suostumnut, vaikka mies on ehdottanut kun hänellä työssään olisi mahdollisuus. On perusyellut mulle, että ei läheskään kaikilla muillakaan isät ole kotona ja hyvin naiset kodin ja lapset hoitaa. Itsessään siis kasvatus- ja vastuunkantoälyä ei ole. Ap