Lue keskustelun säännöt.
Mieheni, johon ärsyynnyn joka päivä:
26.07.2013 |
Mieheni on ammattikoulun käynyt "työmies" ja "perusduunari" kuten itseään luonnehtii, duunariperheestä jossa arvostettu työntekoa ja arvosteltu "herroja". Mieheni on toisaalta herkkä, toisaalta jotenkin karski ja ova. Puhuu lapsille hempeästi ja jopa lässyttäen, suuttuessa saattaa sanoa kovastikin etenkin minulle. Ei polta, ei juuri käytä alkoholia (esim sanonut ettei ymmärrä saunakaljatissuttelua ja mahan kasvattamista) ja urheilee. Kotona siivoaa ja laittaa ruokaa, mutta hajamielinen, unohtelee paljon ja huono aikatauluissa. Tyypillisesti sanoo, että älkäähän hötkyilkö.. Isillä onkin kovin oma rytminsä, valvoo telkkarin ääressä, tahtoisi nukkua pitkään ja tehdä kaiken yksitellen hitaaseen tyyliinsä. Ottaa lapsen polvelle että otetasnhan rauhallisesti vaan. Ei mieti elämää pidemmälle tai ole tavoitteita lasten suhteen. Pohtiminen, lasten asioista ( koulut, lääkärit, vaatteet, harrastukset) huolehtiminen, elektroniikka yms minun vastuulla. Mies ei juuri käytä esim tietokonetta, ei omaa kielitaitoa. Ajattelussa jotenkin hidas, mutta on ymmärystä käytännön asioista, remontoinneista jne. Hidas aloittamaan, mutta tekiessään tekee kanssa loppuun asti. Romantiikan päälke ei ymmärrä mitään, tuntuukin että tätä nykyä olemme vain vanhemoia. Lapsille hyvin rakas ja läheinen isä. Ei osaa asettaa rajoja, mutta läheisyyttä antaa paljon. Mitä tykkäisitte tällaisesta miehestä? Olen itse pitkälti mieheni vastakohta ja hyvin tympääntynyt tällä hetkellä. Mietin, valitanko ja ajdistunko turhasta kun koko mies ottaa aivoon. Usein totea, että hän tuntuu eläkeläiseltä. Olen itse korkeasti koulutettu, temperamenttinen jne. Mietin, miten suhteemme kanssa toimia.
Kommentit (46)
[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 09:00"]
Niin valitsin miehen omaa epävarmuuttani, nuorena opiskelijatuttönä kun elämässä tapahtui paljon lyhyessä ajassa ja tämä tuntui jotenkin turvalliselta kiintopisteektä. Toisaalta, ei silloinkaan pohtinut tulevaisuuttaan yms arvosteli minua joten syytä miettoä miksi olin niin epävarma itse, ja halusin sitoutua häneen kun olisin nättinä opiskelijaneitona saanut vaikka kenet. Ja pahoittelen kirjoitusvirheitä, näppäilen puolirikkinäisellä puhelimellani tänne. Ap
[/quote]
Huh huh. Olet siis mielestäsi miestäsi huomattavasti " laadukkaampi" tapaus? Aika paksua tekstiä, ja tuossa on aika lailla avain teidän ongelmiinne.
Mikä saa sut kuvittelemaan, että "kuka tahansa" olisi ottanut sinut? Joo, olit varmaan nätti ja näpsäkkä, mutta niin on n. puolet muistakin opiskelijaneitosista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.07.2013 klo 16:10"]
[quote author="Vierailija" time="28.07.2013 klo 15:17"]
Meidän naisten vika hyvin usein on se( kyllä, myös minun), että toivoisimme miehissämme olevan tismalleen samat hyvät ominaisuudet kuin itsessämmekin on. Miehen omat hyvät ominaisuudet on itsestäänselvyyksiä, korkeintaan plussaa.
Lisäksi omat vikamme ovat lähinnä hellyyttäviä ja suloisia juttuja, joista nyt kukaan ei voi suuttua ( ei ainkaan pitäisi), miehen viat sen sijaan on ihan kammottavia, ja niistä pitäisi päästä ihan kokonaan eroon.
Kun asiat on näin, siinä myös keskitytään sitten niihin miehen puutteiden kyttäämiseen, niistä ärsyyntymiseen sen sijaan että välillä mietittäisiin, että jos MINUA vituttaa, pitäisikö MINUN tehdä jotain itselleni?
Eli ap: ei, en eroaisi. Olen käynyt tuota samaa jahkaamista omassa suhteessani, ja todennut että paljon helpompaa kaikille on lopettaa se tyhjänpäiväinen nipottaminen, ja kantaa vastuu sellaisista asioista, jotka on miehelle hankalampia. Koska jos katsot, niin aivan varmasti miehesi kantaa paljon vastuuta sellaisista asioista, joihin sinusta ei ole.
[/quote]
Tiivistänpä sitten puheenvuoroasi: Sinun mielestäsi on ok, että miehesi ei kunnioita sinua, kunhan muuten hoitaa hommansa. Kehotat myös ap:tä olemaan välittämättä siitä, että hänen miehensä kohtelee häntä huonosti.
Noinko vähän arvostat itseäsi ihmisenä? Etkö ole mielestäsi sen arvoinen, että sinua pitää kunnioittaa?
[/quote]
Voi ristus miten ääliö av-lehmä siellä taas tekee omia päätelmiään vajavaisilla kyvyillään.
Missä kohtaa mä olen sanonut että mieheni ei kunnioita minua tai arvosta? Todellakin, rakastaa, kunnioitta ja arvostaa, vaan EI ARVOSTELE jatkuvasti, kuten itselläni oli ja ap:lla selvästi on tapana.
Naisena on hirveän helppo takertua miehen muutamaan todella tökeröön sanaan, jos on itse jatkuvasti verbaalisesti alistanut miestään, vaikkakin kaunein sanakääntein. Kuten veikkaan ( huom. veikkaan, en siis tiedä) ap:nkin tekevän. Ajavan miehen ahtaalle vaatimalla tätä toimimaan luonnettaan vastaan, ja sitten kun mies ei kestä, on mies taas se paska.
En mä tiedä käytännössä mitään ap:n suhteesta. Tässä on luettavissa vain yksi puoli. Se mikä ap:n teksteistä kuultaa läpi, on se, että hän ei ole tajunnut, ettei itse ole yhtään sen parempi tai ihmeellisempi tai luonteeltaan ihanampi kuin miehensä, vaan he ovat vain erilaisia. Kestääkö sitä erilaisuutta sitten, se on toinen asia, mutta sellaista on ihan turha haaveilla, että mies muuttuisi sellaiseksi kuin ap toivoo.
[quote author="Vierailija" time="28.07.2013 klo 15:00"]
Ap, me teemme nuorena virhevalintoja omaa epävarmuuttamme. Kun emme tiedä paremmasta, valitsemme helposti ensimmäisen, joka vastaan kävelee. Suljemme silmämme virheiltä, jotka havaitsemme toisessa, ja kuvittelemme, että näiden puutteiden kanssa voi elää. Karvas totuus paljastuu meille sitten vähitellen. Jossakin vaiheessa pitää tehdä päätös, jatkaako elämää kynnysmattona vai hankkiiko uuden, itsenäisen elämän. Minä valitsin uuden elämän eronneena. En ole myöskään tehnyt mitään merkittävää hakeutuakseni uuteen parisuhteeseen. Ajattelin, että voin hyvin elää ilman miestäkin, jos joku hyvä tyyppi ei ihan vahingossa tupsahda elämääni.
[/quote]
Joo, hyvä noinkin, mutta aika naiivia on kuvitella, että elämässä olisi sellainen ihminen, jossa ei olisi vikoja, ja joka ei koskaan ärsyttäisi. Mä en ainakaan vielä ikinä ole törmännyt päästään terveeseen ihmiseen, joka eläisi moisessa parisuhteessa. Pari hyvin nuorta naista on idolisoinut puolisonsa täysin, ja ne puolisot on olleet oikeasti täysiä sikoja, paitsi noiden itse itsensä rakkaudella sokaisseiden naisten mielestä.
Kyllähän minä muuten sinun tilityksesi ostaisin, mutta mutta, katsos pikkuinen, kun nyt on niin, että joku otti juuri tuon miehen puolisokseen ja harkitsi tarkkaan perheen perustamista siinä onnistuenkin, niin minusta jotenkin tuntuu, että tuo joku voisi käyttää niitä hämmästyttävän teräviä aivojaan keksiäkseen miten saisi nyt suhteensa toimivammaksi ja kommunikaation puolison kanssa luonnistumaan. Koulutus kun ei pelasta ketään siltä faktalta, että ihan itse on se parisuhteensa kehitys hoidettava, joka päivä. :) Tsemiä täältä myös kouluttautuneelta, mutta silti elämänkoulua joka päivä käyvältä.
[quote author="Vierailija" time="28.07.2013 klo 18:27"]
[quote author="Vierailija" time="28.07.2013 klo 16:10"]
[quote author="Vierailija" time="28.07.2013 klo 15:17"]
Meidän naisten vika hyvin usein on se( kyllä, myös minun), että toivoisimme miehissämme olevan tismalleen samat hyvät ominaisuudet kuin itsessämmekin on. Miehen omat hyvät ominaisuudet on itsestäänselvyyksiä, korkeintaan plussaa.
Lisäksi omat vikamme ovat lähinnä hellyyttäviä ja suloisia juttuja, joista nyt kukaan ei voi suuttua ( ei ainkaan pitäisi), miehen viat sen sijaan on ihan kammottavia, ja niistä pitäisi päästä ihan kokonaan eroon.
Kun asiat on näin, siinä myös keskitytään sitten niihin miehen puutteiden kyttäämiseen, niistä ärsyyntymiseen sen sijaan että välillä mietittäisiin, että jos MINUA vituttaa, pitäisikö MINUN tehdä jotain itselleni?
Eli ap: ei, en eroaisi. Olen käynyt tuota samaa jahkaamista omassa suhteessani, ja todennut että paljon helpompaa kaikille on lopettaa se tyhjänpäiväinen nipottaminen, ja kantaa vastuu sellaisista asioista, jotka on miehelle hankalampia. Koska jos katsot, niin aivan varmasti miehesi kantaa paljon vastuuta sellaisista asioista, joihin sinusta ei ole.
[/quote]
Tiivistänpä sitten puheenvuoroasi: Sinun mielestäsi on ok, että miehesi ei kunnioita sinua, kunhan muuten hoitaa hommansa. Kehotat myös ap:tä olemaan välittämättä siitä, että hänen miehensä kohtelee häntä huonosti.
Noinko vähän arvostat itseäsi ihmisenä? Etkö ole mielestäsi sen arvoinen, että sinua pitää kunnioittaa?
[/quote]
Voi ristus miten ääliö av-lehmä siellä taas tekee omia päätelmiään vajavaisilla kyvyillään.
Missä kohtaa mä olen sanonut että mieheni ei kunnioita minua tai arvosta? Todellakin, rakastaa, kunnioitta ja arvostaa, vaan EI ARVOSTELE jatkuvasti, kuten itselläni oli ja ap:lla selvästi on tapana.
Naisena on hirveän helppo takertua miehen muutamaan todella tökeröön sanaan, jos on itse jatkuvasti verbaalisesti alistanut miestään, vaikkakin kaunein sanakääntein. Kuten veikkaan ( huom. veikkaan, en siis tiedä) ap:nkin tekevän. Ajavan miehen ahtaalle vaatimalla tätä toimimaan luonnettaan vastaan, ja sitten kun mies ei kestä, on mies taas se paska.
En mä tiedä käytännössä mitään ap:n suhteesta. Tässä on luettavissa vain yksi puoli. Se mikä ap:n teksteistä kuultaa läpi, on se, että hän ei ole tajunnut, ettei itse ole yhtään sen parempi tai ihmeellisempi tai luonteeltaan ihanampi kuin miehensä, vaan he ovat vain erilaisia. Kestääkö sitä erilaisuutta sitten, se on toinen asia, mutta sellaista on ihan turha haaveilla, että mies muuttuisi sellaiseksi kuin ap toivoo.
[/quote]
Ap kertoi aikaisemmin, ettei hänen miehensä arvosta häntä. Sinä puolestasi kerroit käyneesi saman jahkaamisen omassa liitossasi. Johtopäätös: mielestäsi on yhdentekevää, kunnioittaako mies sinua tai ap:n mies ap:ta.
Annan ilmaisen neuvon: ole seuraavan kerran täsmällisempi puheenvuorossasi, jotta tiedämme, ettet tosiaankaan tarkoittanut tätä vaan jotakin ihan muuta.
Toisenkin neuvon annan. Voisit osotittaa arvostusta muitakin ihmisiä kuin omaa miestäsi kohtaan. Voisit aloittaa vaikkapa täältä AV:lta. Voisit ensimmäiseksi lakata nimittämästä ihmisiä "ääliö av-lehmäksi". Et nimittäin vaikuta erityisemmin älykkäältä sättimällä muita ihmisiä oman vajavisen ilmaisukykysi seurauksena.
Me uut lukijat emme ole ajatustenlukijoita, emmekä tiedä tarkoitustasi, ellet ilmaise sitä selkeästi omassa puheenvuorossasi. Taitoahan sinulta ei puutu, kuten viimeisempi puheenvuorosi osoitti. Kysymys lieneekin halustasi ilmaista itseäsi.
Kannustaisin vaihtamaan miestä. Löydät kyllä itsellesi sopivamman puolison. Minäkin löysin, ja elämä helpottui heti.