Lue keskustelun säännöt.
Mikä logiikka on, että anoppilassa lapset eivät saa edes vilkaista pöydässä puhelintaan, mutta sarjakuvia saavat lukea mielin määrin?
07.08.2020 |
Aamupalalla, välipalalla ja iltapalalla saavat sydämensä kyllyydestä plärätä Aku Ankkoja, mutta jos joku ottaa puhelimen esiin, appiukko on heti komentamassa että nuo tuollaiset värkit heti pois ruokapöydässä.
Mitä jos ne lapset katsovatkin sieltä puhelimesta sarjakuvia, niin miten tuo eroaa paperilehdestä?
Kommentit (29)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhelimen plärääminen on appivanhemmille vieras asia, jota pidetään automaattisesti pahana ja karsastetaan.
Niinhän tämä on aina mennyt. Juuri ystäväni 80-vuotias äiti kertoi, kuinka on ollut aina kova lukemaan. Hänen lapsuudessaan ja nuoruudessaan asiaa paheksuttiin, ja hän joutui lukemaan salaa, kävi kirjastossakin salaa.
60-luvulla lasten television katsomista katsottiin karsaasti, ei nuorena, ei liian paljoa jne...
Nyt sitten paheksutaan puhelimia.
Vierailija kirjoitti:
Puhelimen plärääminen on appivanhemmille vieras asia, jota pidetään automaattisesti pahana ja karsastetaan.
Niinhän tämä on aina mennyt. Juuri ystäväni 80-vuotias äiti kertoi, kuinka on ollut aina kova lukemaan. Hänen lapsuudessaan ja nuoruudessaan asiaa paheksuttiin, ja hän joutui lukemaan salaa, kävi kirjastossakin salaa.
60-luvulla lasten television katsomista katsottiin karsaasti, ei nuorena, ei liian paljoa jne...
Nyt sitten paheksutaan puhelimia.
En nyt lähtisi vertaamaan. Se kirja luetaan ja jätetään paikoilleen, televisiosta katsotaan ohjelma ja sitten se suljetaan. Puhelin ja some roikkuu kaikkialla mukana ja siihen luuriin jumiudutaan sitten joka paikassa ja koko ajan.
Mun vanhemmat, varsinkin isä, on just tollasia. Isä tollottaa telkkaria tuntikausia päivässä, mutta kännykästä aina tuhahtelee, että pitääkö sitä taas selata. Olin vanhemmillani samaan aikaan kuin 12-vuotias veljenpoikani. Aina kun tämä lapsi istui alas kännykän kanssa, niin isä tuli hätistelemään ulos "puuhaamaan". Ei varmaan kannata kamalasti ihmetellä, jos ensi kesänä mummolaviikko ei enää kiinnosta...
Vierailija kirjoitti:
Puhelimen plärääminen on appivanhemmille vieras asia, jota pidetään automaattisesti pahana ja karsastetaan.
Niinhän tämä on aina mennyt. Juuri ystäväni 80-vuotias äiti kertoi, kuinka on ollut aina kova lukemaan. Hänen lapsuudessaan ja nuoruudessaan asiaa paheksuttiin, ja hän joutui lukemaan salaa, kävi kirjastossakin salaa.
60-luvulla lasten television katsomista katsottiin karsaasti, ei nuorena, ei liian paljoa jne...
Nyt sitten paheksutaan puhelimia.
Sarjakuvat olivat saatanasta, etenkin jos niitä luki pöydässä.
Niihin uskottiin koukuttuvan, niin että addikti vietti yönsäkin taskulamppu kädessä peiton alla salaa lukien. Kunnon lapsihan nukahti kun valo sammui.
Olisiko ollut niin, että kun päivisin ei saanut lukea ja univaikeuksista ei puhuttu, sarjakuvat saivat syyt päälleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat, varsinkin isä, on just tollasia. Isä tollottaa telkkaria tuntikausia päivässä, mutta kännykästä aina tuhahtelee, että pitääkö sitä taas selata. Olin vanhemmillani samaan aikaan kuin 12-vuotias veljenpoikani. Aina kun tämä lapsi istui alas kännykän kanssa, niin isä tuli hätistelemään ulos "puuhaamaan". Ei varmaan kannata kamalasti ihmetellä, jos ensi kesänä mummolaviikko ei enää kiinnosta...
Mutta kun sitäpuhelinta voi kotonakin selata. On töykeää mennä vieraisille ja siellä vain tuijotella puhelinta. Tuskin sinäkään menisit viikon kreikanlomalle vain tuijottaaksesi puhelinta hotellihuoneessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhelimen plärääminen on appivanhemmille vieras asia, jota pidetään automaattisesti pahana ja karsastetaan.
Niinhän tämä on aina mennyt. Juuri ystäväni 80-vuotias äiti kertoi, kuinka on ollut aina kova lukemaan. Hänen lapsuudessaan ja nuoruudessaan asiaa paheksuttiin, ja hän joutui lukemaan salaa, kävi kirjastossakin salaa.
60-luvulla lasten television katsomista katsottiin karsaasti, ei nuorena, ei liian paljoa jne...
Nyt sitten paheksutaan puhelimia.
En nyt lähtisi vertaamaan. Se kirja luetaan ja jätetään paikoilleen, televisiosta katsotaan ohjelma ja sitten se suljetaan. Puhelin ja some roikkuu kaikkialla mukana ja siihen luuriin jumiudutaan sitten joka paikassa ja koko ajan.
Et nyt käsittänyt tuota ydinajatusta joka oli, että eri sukupolvet käsittelee itselleen vieraita asioita eri tavoin. Kun joskus lukeminen oli ajanhaaskausta, niin sen ajatusmaailman oppineet pitivät sitä ajanhaaskauksena. Lukeminen on ollut oman aikansa kännykkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhelimen plärääminen on appivanhemmille vieras asia, jota pidetään automaattisesti pahana ja karsastetaan.
Niinhän tämä on aina mennyt. Juuri ystäväni 80-vuotias äiti kertoi, kuinka on ollut aina kova lukemaan. Hänen lapsuudessaan ja nuoruudessaan asiaa paheksuttiin, ja hän joutui lukemaan salaa, kävi kirjastossakin salaa.
60-luvulla lasten television katsomista katsottiin karsaasti, ei nuorena, ei liian paljoa jne...
Nyt sitten paheksutaan puhelimia.
En nyt lähtisi vertaamaan. Se kirja luetaan ja jätetään paikoilleen, televisiosta katsotaan ohjelma ja sitten se suljetaan. Puhelin ja some roikkuu kaikkialla mukana ja siihen luuriin jumiudutaan sitten joka paikassa ja koko ajan.
Et taida muistaa, miten tv:tä moitittiin samasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat, varsinkin isä, on just tollasia. Isä tollottaa telkkaria tuntikausia päivässä, mutta kännykästä aina tuhahtelee, että pitääkö sitä taas selata. Olin vanhemmillani samaan aikaan kuin 12-vuotias veljenpoikani. Aina kun tämä lapsi istui alas kännykän kanssa, niin isä tuli hätistelemään ulos "puuhaamaan". Ei varmaan kannata kamalasti ihmetellä, jos ensi kesänä mummolaviikko ei enää kiinnosta...
Mutta kun sitäpuhelinta voi kotonakin selata. On töykeää mennä vieraisille ja siellä vain tuijotella puhelinta. Tuskin sinäkään menisit viikon kreikanlomalle vain tuijottaaksesi puhelinta hotellihuoneessa?
Ihan kohtuullista, että viikon vierailulla voi välillä kännykkää käyttää. Ja kyllä, olen viime vuosina jokaisella lomallani selannut kännykkää. Mutta toki sinä tulkitsit asian niin, että tuijotetaan kännykkää koko ajan mummolassa tai hotellihuoneessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se oikein hyvä että lapsesi tekevät välillä muuta kuin tuijottavat kännykkää. Onko asiassa joku logiikka on ihan sivuseikka.
Ootko ap koskaan kuullut: Oma tupa, oma lupa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh, seurustelin ihmisen kanssa joka oli ihan 4-kymppinen ja hänen mielestä myöskään pöydässä ei voinut käyttää kännykkää, ei lapsi eikä aikuinen. Esim. uutisia sai lukea lehdestä ja tv sai pauhata päällä, mutta uutisia tms. ei saanut lukea kännykästä jos istui ruokapöydässä vaikka kahvilla tai aamupalalla tms.
Tosin sitten itse kuitenkin käytti välillä, näpytteli jotain viestejä tms., ilmeisimmin silloin kun oli jostain syystä minulle suuttunut ja halusi jotenkin loukata ja näpäyttää, ja siis tilanteissa missä nimenomaan oltiin illallisella ravintolassa tms. mihin taas kännykkä tosiaan ei kuulu.
Eron jälkeen tapailtiin vielä jossain kohtaa ja näpytteli myös kännyä välilllä kesken ravintolaillallisen tms., hyvinkin myöhään illalla, hyvin varmastikin jollekin toiselle naiselle...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat, varsinkin isä, on just tollasia. Isä tollottaa telkkaria tuntikausia päivässä, mutta kännykästä aina tuhahtelee, että pitääkö sitä taas selata. Olin vanhemmillani samaan aikaan kuin 12-vuotias veljenpoikani. Aina kun tämä lapsi istui alas kännykän kanssa, niin isä tuli hätistelemään ulos "puuhaamaan". Ei varmaan kannata kamalasti ihmetellä, jos ensi kesänä mummolaviikko ei enää kiinnosta...
Mutta kun sitäpuhelinta voi kotonakin selata. On töykeää mennä vieraisille ja siellä vain tuijotella puhelinta. Tuskin sinäkään menisit viikon kreikanlomalle vain tuijottaaksesi puhelinta hotellihuoneessa?
Miksi puhelimen tuijottaminen siis on töykeää, mutta sarjakuvien ei? Kyllä minä ainakin Kroatian lomalla tuijottelin paljonkin puhelinta hotellihuoneessa, kun olimme tulleet päiväretkiltä tai uimasta. Sama kai se on selaanko minä siinä huoneen parvekkeella puhelinta vai luenko kirjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ruokapöydässä pitäisi keskittyä ruokailuun ja keskustella muiden kanssa. Yksin syödessä voi sitten tehdä mitä tahtoo.
VHS-kasetti ja videovuokraamo on paha ja turmelee nuoret!
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat, varsinkin isä, on just tollasia. Isä tollottaa telkkaria tuntikausia päivässä, mutta kännykästä aina tuhahtelee, että pitääkö sitä taas selata. Olin vanhemmillani samaan aikaan kuin 12-vuotias veljenpoikani. Aina kun tämä lapsi istui alas kännykän kanssa, niin isä tuli hätistelemään ulos "puuhaamaan". Ei varmaan kannata kamalasti ihmetellä, jos ensi kesänä mummolaviikko ei enää kiinnosta...
Mun isä on myös tuollainen, joka tuijottaa telkkaria päivät läpeensä, vaikka sieltä ei tulisi mitään muuta kuin jotain aivotonta roskaa. Internet, älypuhelimet, pelit yms. ovat kuitenkin hänestä kaikki kamalaa humpuukia, eikä niitä pitäisi käyttää. Itse ei ole ikinä edes käynyt internetissä kun ei osaa, eikä halua opetella.
Vierailija kirjoitti:
Minusta ruokapöydässä pitäisi keskittyä ruokailuun ja keskustella muiden kanssa. Yksin syödessä voi sitten tehdä mitä tahtoo.
Nimenomaan, niin minunkin mielestäni. Miksi siis sarjakuvat sallitaan, mutta ei puhelinta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ruokapöydässä pitäisi keskittyä ruokailuun ja keskustella muiden kanssa. Yksin syödessä voi sitten tehdä mitä tahtoo.
Nimenomaan, niin minunkin mielestäni. Miksi siis sarjakuvat sallitaan, mutta ei puhelinta?
Sarjakuvassa ei ole yhtä paljon ärsykkeitä kuin puhelimessa
Älypuhelimet+kärsivällisyys , lukekaa tuosta yhdistelmästä, erityisesti lasten kohdalla.
Ehkä tajuatte sitte jotain, ehkä.
Kuinka moni lapsi lukee puhelimella sarjakuvia? Tuskin kovin moni. Ja kun se lehti on fyysisesti edessä niin sitä on helpompi "vahtia", puhelimella se helposti menee kaiken muun tekemiseksi.