Turha kaunistella. On tilanteita joista ei vain enää nousta.

Vierailija kirjoitti:

Äitini ainakin oli kotiäitinä reilusti yli 40 vuotiaaksi, jonka jälkeen opiskeli sairaanhoitajaksi ja psykoterapeutiksi. Erittäin pidetty, työllistetty ja pätevä ammatissaan nyt eläkkeen lähestyessä. Eli tuo on täyttä p-skaa.

Paras ystäväni tapasi nykyisen avovaimonsa 42-vuotiaana. Nykyään ovat naimisissa ja lapsia. Täyttä p-skaa tämäkin väite.

Ihminen voi muuttaa elämänsä suunnan jos itse on motivoitunut.

Mutta oliko se ystäväsi ensimmäinen parisuhde ikinä? Tätähän aloituksessa haettiin.

Vierailija kirjoitti:

Olen 38-vuotias, kouluttamaton ja surkealla työkokemuksella varustettu nainen, joka vasta nyt alkaa toipua lapsuuden ja nuoruuden traumoista. Ei minulle kukaan ole koskaan sanonut, että asiat olisi minulle mahdollisia, mutta salaa mielessäni olen toivonut, että joskus vielä olisin muutakin kuin mitä nyt olen. 

Nämä aloitukset saa mielen matalaksi.

En minä ainakaan jaksa taistella tietäni mihinkään, kun joka kulmalla on vastassa vain ap:n kaltaisia lannistajia. 

Olen pahoillani, että aloituksella oli tällainen vaikutus.

Meitä on ilmiselvästi ihmisinä erilaisia tyyppejä. Jotkut, kuten mä saavat voimaa ja tykkäävät realismista, jopa inhorealismista. Me emme halua kuulla siloiteltua totuutta vaan olemme tyytyväisiä, jos joku sanoo asiat meille suoraan. Ei se tarkoita, että se usein negatiivinen mielipide olisi mikään ehdoton totuus, mutta mä ainakin otan mieluummin vastaan siloittelemattoman mielipiteen kuin semmoisen ympäripyöreän ja kaunistellun, jonka sanomana on, että kaikki on mahdollista. Ymmärrän, että se ei sovi kaikille ja tietenkään ikinä ei pidä menettää toivoa. Siksi meidän kaikkien kannattaa löytää ne väylät, jotka edistävät elämäämme sillä tavalla kuin meille yksilöinä sopii. Sun kannattaa pitää tuo usko parempaan tulevaisuuteen eikä todellakaan kuunnella mun tyylisiä ihmisiä. Me tasapainottelemme siinä toivon menettämisen ja optimistisen tulevaisuuskuvan rajalla. Mä en kovin suuresti usko parempaan tulevaisuuteen itselleni, mutta se on vain mielipide, joka on muokkautunut mun kokemuksieni kautta. Se ei ole koko totuus. Eikä se estä muita onnistumasta.

ap

Miten ihmeessä saadaan nuoriso raiteille? Nykyään jopa 35v sekoilevat baareissa ja haluavat vain irtosuhteita. Ei synny lapsia, biletys vie voiton. Osa taas istuu kotona, pelaamassa tms, eikä ole koskaan seurustellut. Kova kahtiajako näkyvissä.

Voi aikoja kirjoitti:

Miten ihmeessä saadaan nuoriso raiteille? Nykyään jopa 35v sekoilevat baareissa ja haluavat vain irtosuhteita. Ei synny lapsia, biletys vie voiton. Osa taas istuu kotona, pelaamassa tms, eikä ole koskaan seurustellut. Kova kahtiajako näkyvissä.

Miten tämä liittyy ketjun aiheeseen? En ole ikinä istunut kotona pelaamassa enkä oikeastaan hirveästi bilettänytkään - varsinkaan sen jälkeen, kun täytin 30.

ap

Vastuunpakoilu, parisuhdekokemus?

Niin no pari ekaa on sellaisia tuossa listassa, että niillä ei oikeastaan ole mitään väliä. 

JhS kirjoitti:

Olympiavoittaja ei enää nelikymppisestä tule, mutta urheilun riemua ja jopa kisamenestystä saavuttaa kyllä.

Ammuntalajeissa voi menestyä vanhempanakin, kunhan näkö on hyvä eikä tärise :). Se on myös laji, jossa voi menestyä syntymälahjan ansiosta, eli jos sattuu olemaan "hyvä silmä". 

En ole ap:n kanssa yhtään samaa mieltä siitä, että 4-kymppinen ei voisi oppia ottamaan vastuuta elämästään. 

Vierailija kirjoitti:

Niin no pari ekaa on sellaisia tuossa listassa, että niillä ei oikeastaan ole mitään väliä. 

Riippuu täysin ihmisestä. Mulle niillä on väliä, koska haluaisin olla tuottava yhteiskunnan jäsen ja löytää kumppanin rinnalleni. Näyttää kumminkin siltä, että kumpikaan ei tule onnistumaan.

ap

Itse sain elämäni ensimmäisen vakituisen työpaikan 40-vuotiaana eli viime vuonna. Sitä ennen olin pitkäaikaistyötön. Läheiseni sairastui tänä vuonna vakavasti ja olen joutunut hoitamaan kaikki hänen asiansa ja ottamaan vastuuta, mikä on sujunut luonnostaan. Suhdetta ja seksiä minulla ei ole koskaan ollut eikä välttämättä tulekaan - mutta aivan yhtä hyvin voi tulla. En ymmärrä miksi ihminen voisi löytää kumppanin 27-vuotiaana muttei 40-vuotiaana, varsinkaan, kun en odota kumppanin olevan nuori.

Sanoisin, että melkein

Kohta

1. Perusta oma yritys, voit saadakin vielä uran. Kukaan ei kysele työputkesi perään, kun olet toimarina

2. Etsi samanmoinen, niin voit saadakin, tosin jos molemmat on yhtä saamattomia, niin eihän sitä löydy

3. Jokseenkin noin

Zinc

Vierailija kirjoitti:

Itse sain elämäni ensimmäisen vakituisen työpaikan 40-vuotiaana eli viime vuonna. Sitä ennen olin pitkäaikaistyötön. Läheiseni sairastui tänä vuonna vakavasti ja olen joutunut hoitamaan kaikki hänen asiansa ja ottamaan vastuuta, mikä on sujunut luonnostaan. Suhdetta ja seksiä minulla ei ole koskaan ollut eikä välttämättä tulekaan - mutta aivan yhtä hyvin voi tulla. En ymmärrä miksi ihminen voisi löytää kumppanin 27-vuotiaana muttei 40-vuotiaana, varsinkaan, kun en odota kumppanin olevan nuori.

Minä ymmärrän, varsinkin jos se olisi ensimmäinen kumppani tälle 40-vuotiaalle. Muuten ei kai pitäisi suurempaa estettä olla. Elämänkokemustakin on ja ehkä paremmin tiedetään mitä halutaan.

ap