Ikävä tapaus päiväkodilla :(
Tänään tapahtunutta.
Taustaa (kaunistelematta): minulla on 2 lasta, eri isille. En ole kummankaan lasten isän kanssa yhdessä. Menin naimisiin puolivuotta sitten "uuden miehen" kanssa.
Vein aamulla nuoremman vain hoitoon, koska vanhemman lapsen isällä menossa kesäloma ja hän halusi ottaa lapsen pitkäksi viikonlopuksi. Kipaisin päiväkodin sisällä viemässä lapsen takin sisälle lapsen jäädessä jo innokkaasti leikkimään ulos. Ilmeisesti hoitajat luulivat minun lähteneen, kun puhuivat minun/meidän tilanteestamme ulkona, siitä että vain toinen lapsi tuli hoitoon (koska eri isät ja isällä kesäloma, oma huomautus) ja että tämä on sitä nykypäivää (ennen oli asiat paremmin-tyylillä, oma huomautus). Kuulin tämän kun tulin takkia viemästä ja hoitajat seisoivat ulkona selin minuun.
Kaksi lasta- eri isät- uusi mies-taakkaa olen kantanut ihan siitä lähtien, kun esikoisen isän kanssa erosimme lapsen ollessa 4kk. Tuontyyliset kommentit alan ammattilaisilta lipsahduksena, salassa kuultuna, todella satuttavat. Nielin kiukkua ja surua työmatkan ja työpaikalla soitin asiasta ja asiallisesti kerroin mitä kuulin ja että se loukkasi minua, koska kukaan ei voi tietää mitä minulla on koettuna.
Mietin, että ylireagoinko? Vieläkin surettaa. Heikko itsetunto ja tuo asia on minun akilleen kantapää... :(
Kommentit (80)
eiköhän äänen sävyistä kuulle jos se ivallista
En jaksanut lukea kaikkia viestejä ketjussa, vastaan vain lyhyesti mikä on oma mielipide. Ap, sinun historiassasi ei ole mitään vikaa. jokainen ihminen elää oman elämänsä sillä tavalla kuin parhaakseen näkee. Koita päästä sinuiksi tapahtuneiden kanssa niin totuus ääneen sanottuna ei loukkaisi sinua niin paljon. Hyväksy menneisyytesi ja nauti elämästäsi.
Tässä tapauksessa oli heti tehty/saatu toinen lapsi eri isälle. Sattuuhan sitä. Siitäkin oli tullut ero ja komas mies nyt ja ymmärsinkö oikein että siitä suhteesta tulossa myös lapsi. Hurjaa.
Kyllä varmaan vanhempia työntekijöitä ihmetyttää nykymeininki monesti! Voi olla niin, että joka lapsella eri isä tai että vanhemmat niin kiireisiä, että lapsen hakee milloin mikäkin varahakija jne. Monenlaisia tarinoita.
Itsellänikin lapset eri iseiltä ja hyväksyn ihan täysin kaiken ihmettelyn. Ainoa mikä minua harmittaa on se, että päiväkodissa minua pidetään lasten asioista vastaavana 100% eikä isejä huomioida vanhempina. Vaikka siis ovat tiivisti lasten elämässä mukana. Jos en huomauttaisi, että "voisitteko antaa joulujuhlakutsun myös isälle ja kopioida vasun isääkin varten", niin isät jäisivät aivan pimentoon lastensa asioista. Vaikka heillä on huoltajuus ja näin ollen oikeus tietää lapsen asioista ja olla kaikin tavoin mukana lapsen elämässä.
Mutta tuo kannattaa hyväksyä että ihmetellään. Varmasti voi olla mikä vaan tausta sullakin tuolle tilanteelle, mutta jos elää uusioperheessä, niin ihmetellään paljonkin. Voidaan jopa huolestua, että mites ne lapset tuolleen on milloin missäkin (isän luona, mummolassa: lapsilla eri isät ja eri mummot, vierailevat eri aikaan omaistensa vapaiden mukaan jne.) Se voi ulkopuolisen silmin olla aika sekavaa vaikka perheelle se on ihan luontevaa ja osa arkea.
Ja hienoa, kun otit puheeksi päiväkodissa! Asioista kannattaa aina puhua avoimesti ettei jää hampaan koloon.
Mitä jos ette tekisi niitä lapsia eri miehille kuin liukuhihnalta.
Kateelliset juoruavat. Kaikki ihmiset eivät suinkaan juoruile.
Sinulla on Ap jotakin, mistä nämä hoitajat tuntevat kateutta. Kateus purkautuu elämääsi arvostelemalla. Hehän eivät voi tietää, että esim. ensimmäinen miehesi jätti sinut vauvan ollessa pieni ja toinen miehesi kuoli.
Monet naiset tässäkin ketjussa sinulle vastanneista ovat vähä-älyisiä, eivätkä kykene mitenkään asettumaan toisen asemaan vaan heidän harratuksensa on lyödyn lyöminen.
Entä jos tämä hoitajien keskustelu johtui jostain ihan muusta kuin ap:n perhetilanteesta.
"Toinen vain tuli hoitoon. Tämä on sitä nykypäivää." Tuohan on se hoitajan kommentti ilman ap:n huomautuksia. Eli eivät ole hokanneet, että lapsilla eri isät ja toinen voi olla omalla isällään vaan ajattelivat, että toinen on sairaana kotona, mutta äiti (tai lasten isä) ei voi samalla hoitaa tätä toista.
Eihän tuotakaan saisi paheksua, mutta totuus on, että se kuitenkin on useimpien mielestä paheksuttavaa.
[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 09:17"]
Kyllä varmaan vanhempia työntekijöitä ihmetyttää nykymeininki monesti! Voi olla niin, että joka lapsella eri isä tai että vanhemmat niin kiireisiä, että lapsen hakee milloin mikäkin varahakija jne. Monenlaisia tarinoita.
Itsellänikin lapset eri iseiltä ja hyväksyn ihan täysin kaiken ihmettelyn. Ainoa mikä minua harmittaa on se, että päiväkodissa minua pidetään lasten asioista vastaavana 100% eikä isejä huomioida vanhempina. Vaikka siis ovat tiivisti lasten elämässä mukana. Jos en huomauttaisi, että "voisitteko antaa joulujuhlakutsun myös isälle ja kopioida vasun isääkin varten", niin isät jäisivät aivan pimentoon lastensa asioista. Vaikka heillä on huoltajuus ja näin ollen oikeus tietää lapsen asioista ja olla kaikin tavoin mukana lapsen elämässä.
Mutta tuo kannattaa hyväksyä että ihmetellään. Varmasti voi olla mikä vaan tausta sullakin tuolle tilanteelle, mutta jos elää uusioperheessä, niin ihmetellään paljonkin. Voidaan jopa huolestua, että mites ne lapset tuolleen on milloin missäkin (isän luona, mummolassa: lapsilla eri isät ja eri mummot, vierailevat eri aikaan omaistensa vapaiden mukaan jne.) Se voi ulkopuolisen silmin olla aika sekavaa vaikka perheelle se on ihan luontevaa ja osa arkea.
Ja hienoa, kun otit puheeksi päiväkodissa! Asioista kannattaa aina puhua avoimesti ettei jää hampaan koloon.
[/quote]
Oletko ajatellut, että siellä päiväkodissa on vaikka 100 lasta. Jos jokaisen lapsen kaikille vanhemmille aina erikseen lähetettäisiin kaikki tieto, niin osa marisisi, että ei me tarvita kahta kutsua. Sitä kun oletetaan, että vanhemmat ovat lapsen suhteen puheväleissä ja tiedottavat puolin ja toisin asioista, asuttiin yhdessä tai ei.
"Kateelliset juoruavat. Kaikki ihmiset eivät suinkaan juoruile."
Jos ihmettelee kaverille, miksi lissu katselee juoppoa miestään, on siis kateellinen (juoposta miehestäkö)? Jos "juoruilee" tuttavalle, että pirkkokin se sitten jäi työttömäksi, on kateellinen (työttömyydestä)? Jos sanoo, että taitaa virtasillakin mennä huonosti kun myyvät omakotitaloaan ja autotkin on vaihtuneet vanhoihin ja halpoihin, on kateellinen (huonosta taloustilanteesta ja autonromuista)?
Miksi ihmeessä monilla on tarve kuvitella, että kaikki arvostelu, negatiivinen huomio ja eri mieltä oleminen on kateutta? Jos hoikka tuttavanne kauhistelee ohikulkevaa toistasataakiloista puuskuttavaa naista, hän on vain kateellinen?
Tosiasia on, että hyvin harvalla on mitään sellaista, josta olisi syytä olla kateellinen vaikka moni haluaakin ajatella muuta.
[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 09:23"]
Kateelliset juoruavat. Kaikki ihmiset eivät suinkaan juoruile.
Sinulla on Ap jotakin, mistä nämä hoitajat tuntevat kateutta. Kateus purkautuu elämääsi arvostelemalla. Hehän eivät voi tietää, että esim. ensimmäinen miehesi jätti sinut vauvan ollessa pieni ja toinen miehesi kuoli.
Monet naiset tässäkin ketjussa sinulle vastanneista ovat vähä-älyisiä, eivätkä kykene mitenkään asettumaan toisen asemaan vaan heidän harratuksensa on lyödyn lyöminen.
[/quote]
Jep jep. Kaikihan unelmoi kuudestatoista lapsesta kuudentoista eri miehen kanssa.
Suurin ongelma tuossa taitaa olla se oma heikko itsetuntosi, kuten jo asian tiedostatkin. Miksi häpeilet taustaasi? Nykyään on monenlaisia perheitä ja tuskin perheenne päiväkodissa mikään ainutlaatuinen erikoisuus on.
Toki päiväkodin työntekijätkin voivat juoruilla ja laukoa asiattomia kommentteja ja se ei tietenkään ole hyväksyttävää.
Mutta oletko ihan varma, ettet nyt vain tulkitse tilannetta arvosteluksi perhettäsi kohtaan? Minusta on ihan normaalia toimintaa, että päiväkodissa aamulla keskustellaan työntekijöiden kanssa keitä on sinä pivänä hoidossa ja keitä pois. Ja itse pidän ihan asiallisena sitäkin, että hoitaja mainitsee toiselle, että "tänään vain Lissu on paikalla, Leena lomailee oman isänsä kanssa". Kyllähän päivän puuhissa voi tulla tilanteita, joissa on hyvä tietää sisaruksen olevan lomalla (eikä esimerkiksi sairaana), hoidossa olijaa tilanne voi esimerkiksi harmittaa. Sinänsä minusta on kyllä asiallista antaa palautetta päiväkodille tuosta pihalla juttelusta silloin kun lapsia tuodaan ja haetaan. Vaikka on ihan on, että työntekijät tietävät kuka on sairaana ja kuka lomailee, niin ei noista tarvitse silloin puhua kun vanhempia on paikalla. Olisihan siellä saattanut olla muitakin vanhempia paikalla ja heille ei kuulu ollenkaan onko Leena isällään vai ei.
[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 21:40"]
Tänään tapahtunutta.
Taustaa (kaunistelematta): minulla on 2 lasta, eri isille. En ole kummankaan lasten isän kanssa yhdessä. Menin naimisiin puolivuotta sitten "uuden miehen" kanssa.
Vein aamulla nuoremman vain hoitoon, koska vanhemman lapsen isällä menossa kesäloma ja hän halusi ottaa lapsen pitkäksi viikonlopuksi. Kipaisin päiväkodin sisällä viemässä lapsen takin sisälle lapsen jäädessä jo innokkaasti leikkimään ulos. Ilmeisesti hoitajat luulivat minun lähteneen, kun puhuivat minun/meidän tilanteestamme ulkona, siitä että vain toinen lapsi tuli hoitoon (koska eri isät ja isällä kesäloma, oma huomautus) ja että tämä on sitä nykypäivää (ennen oli asiat paremmin-tyylillä, oma huomautus). Kuulin tämän kun tulin takkia viemästä ja hoitajat seisoivat ulkona selin minuun.
Kaksi lasta- eri isät- uusi mies-taakkaa olen kantanut ihan siitä lähtien, kun esikoisen isän kanssa erosimme lapsen ollessa 4kk. Tuontyyliset kommentit alan ammattilaisilta lipsahduksena, salassa kuultuna, todella satuttavat. Nielin kiukkua ja surua työmatkan ja työpaikalla soitin asiasta ja asiallisesti kerroin mitä kuulin ja että se loukkasi minua, koska kukaan ei voi tietää mitä minulla on koettuna.
Mietin, että ylireagoinko? Vieläkin surettaa. Heikko itsetunto ja tuo asia on minun akilleen kantapää... :(
[/quote]
AP tässä vielä. Asia hoitui minusta hienosti, eilen aamulla yksi hoitajista jututti minua hetken siinä ja myönsin että olen varmasti saattanut "vetää hernettä nokkaan" turhan helposti. Selitin, että olen aika sensitiivinen aiheelle ja että saatan tehdä siitä isomman numeron mitä se on, ja hoitaja kertoi että tilanteessamme ei ole mitään mistä he ajattelsivat pahaa, vaan että nykyaikana tosiaan uusperheet ovat yleisiä. Ehkä se oli se äänensävy mihin tartuin, kirjoitettuna tekstinä siinä ei ole mitään kauhean ikävää, mutta siinä paikan päällä kuultuna vaikutti todellakin erilaiselta.
Pitäisi yrittää nykymaailman tapaan kivettää ja kovettaa itsensä ja päästä eroon sinisilmäisyydestä ja ryhtyä itsekkääksi, mistä täällä mainittiinkin. Kilttinä ja alistuvaisena sitä on joutunut aika monenlaisiin tilanteisiin, ja kaiken jälkeen leimataan pahaksi noidaksi joka suunnittelee erot miehistä eikä omaa minkäänlaista moraalia. Onneksi on läheiset jotka tietävät ja tuntevat minut. :)
Ja täällä jo todettiinkin spekuloivaan tyyliin, että odotan varmasti jo kolmatta (mistä lie tekstinkohdasta sellaista ymmärsivät), - ei, en ole raskaana eikä meillä ole mieheni kanssa ajatusta tehdä yhteistä lasta. Se todellakin olisi jo monimutkainen kuvio ja minulla on hyvin vaikeat muistot vauva-ajoista, varjostaisi varmasti odotusta ja lapsen syntymän jälkeistä elämää.
Mukavaa loppukesää kaikille. -AP-
[quote author="Vierailija" time="26.07.2013 klo 11:16"]
[quote author="Vierailija" time="26.07.2013 klo 08:47"]
[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 21:40"]
Tänään tapahtunutta.
Taustaa (kaunistelematta): minulla on 2 lasta, eri isille. En ole kummankaan lasten isän kanssa yhdessä. Menin naimisiin puolivuotta sitten "uuden miehen" kanssa.
Vein aamulla nuoremman vain hoitoon, koska vanhemman lapsen isällä menossa kesäloma ja hän halusi ottaa lapsen pitkäksi viikonlopuksi. Kipaisin päiväkodin sisällä viemässä lapsen takin sisälle lapsen jäädessä jo innokkaasti leikkimään ulos. Ilmeisesti hoitajat luulivat minun lähteneen, kun puhuivat minun/meidän tilanteestamme ulkona, siitä että vain toinen lapsi tuli hoitoon (koska eri isät ja isällä kesäloma, oma huomautus) ja että tämä on sitä nykypäivää (ennen oli asiat paremmin-tyylillä, oma huomautus). Kuulin tämän kun tulin takkia viemästä ja hoitajat seisoivat ulkona selin minuun.
Kaksi lasta- eri isät- uusi mies-taakkaa olen kantanut ihan siitä lähtien, kun esikoisen isän kanssa erosimme lapsen ollessa 4kk. Tuontyyliset kommentit alan ammattilaisilta lipsahduksena, salassa kuultuna, todella satuttavat. Nielin kiukkua ja surua työmatkan ja työpaikalla soitin asiasta ja asiallisesti kerroin mitä kuulin ja että se loukkasi minua, koska kukaan ei voi tietää mitä minulla on koettuna.
Mietin, että ylireagoinko? Vieläkin surettaa. Heikko itsetunto ja tuo asia on minun akilleen kantapää... :(
[/quote]
Mielestänityöntekijät olivat asiattomia, kun sinun kuullen puhuivat asiasta.
Mietitäänpä tilanne, vaatekaupassa. Myyjä arvostelee asiakasta, tietämättä, että hän kuulee. Asiatonta toimintaa.
[/quote]
Vaatekaupassa tuo olisi sama kuin se, että olisit sovittamassa ja myyjät puhuisivat ulkopuolella, että "nyt asiakas sovittaa sinistä ja punaista puseroa, mutta sanoi, että ei missään nimessä huoli kuviollista. Se on tätä nykymuotia." Todella loukkaavaa, eikö totta!
[/quote]
Ei vaatekaupan keskustelu menisi noin vaan näin: " Siellä se läski lehmä yrittää mahtua siihen punaiseen mekkoon. Eikö se lunttu tajua, ettei se väri sovi sille ja kokokin on kaksi numeroa liian pieni..."
Asiatonta juoruilla, mehdollisesti lapsien läsnäollessa. Ei kuulu tuollainen puhe työajalle ja ottaisin itsekin puheeksi ja vielä esimiehen kanssa. Tuon olisi voinut kuulla myös joku toinen vanhempi ja perheiden yksityisasiat eivät muille kuulu.
[quote author="Vierailija" time="26.07.2013 klo 11:16"]
[quote author="Vierailija" time="26.07.2013 klo 08:47"]
[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 21:40"]
Tänään tapahtunutta.
Taustaa (kaunistelematta): minulla on 2 lasta, eri isille. En ole kummankaan lasten isän kanssa yhdessä. Menin naimisiin puolivuotta sitten "uuden miehen" kanssa.
Vein aamulla nuoremman vain hoitoon, koska vanhemman lapsen isällä menossa kesäloma ja hän halusi ottaa lapsen pitkäksi viikonlopuksi. Kipaisin päiväkodin sisällä viemässä lapsen takin sisälle lapsen jäädessä jo innokkaasti leikkimään ulos. Ilmeisesti hoitajat luulivat minun lähteneen, kun puhuivat minun/meidän tilanteestamme ulkona, siitä että vain toinen lapsi tuli hoitoon (koska eri isät ja isällä kesäloma, oma huomautus) ja että tämä on sitä nykypäivää (ennen oli asiat paremmin-tyylillä, oma huomautus). Kuulin tämän kun tulin takkia viemästä ja hoitajat seisoivat ulkona selin minuun.
Kaksi lasta- eri isät- uusi mies-taakkaa olen kantanut ihan siitä lähtien, kun esikoisen isän kanssa erosimme lapsen ollessa 4kk. Tuontyyliset kommentit alan ammattilaisilta lipsahduksena, salassa kuultuna, todella satuttavat. Nielin kiukkua ja surua työmatkan ja työpaikalla soitin asiasta ja asiallisesti kerroin mitä kuulin ja että se loukkasi minua, koska kukaan ei voi tietää mitä minulla on koettuna.
Mietin, että ylireagoinko? Vieläkin surettaa. Heikko itsetunto ja tuo asia on minun akilleen kantapää... :(
[/quote]
Mielestänityöntekijät olivat asiattomia, kun sinun kuullen puhuivat asiasta.
Mietitäänpä tilanne, vaatekaupassa. Myyjä arvostelee asiakasta, tietämättä, että hän kuulee. Asiatonta toimintaa.
[/quote]
Vaatekaupassa tuo olisi sama kuin se, että olisit sovittamassa ja myyjät puhuisivat ulkopuolella, että "nyt asiakas sovittaa sinistä ja punaista puseroa, mutta sanoi, että ei missään nimessä huoli kuviollista. Se on tätä nykymuotia." Todella loukkaavaa, eikö totta!
[/quote]
Ei vaatekaupan keskustelu menisi noin vaan näin: " Siellä se läski lehmä yrittää mahtua siihen punaiseen mekkoon. Eikö se lunttu tajua, ettei se väri sovi sille ja kokokin on kaksi numeroa liian pieni..."
Asiatonta juoruilla, mehdollisesti lapsien läsnäollessa. Ei kuulu tuollainen puhe työajalle ja ottaisin itsekin puheeksi ja vielä esimiehen kanssa. Tuon olisi voinut kuulla myös joku toinen vanhempi ja perheiden yksityisasiat eivät muille kuulu.
[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 21:40"]
Tänään tapahtunutta.
Taustaa (kaunistelematta): minulla on 2 lasta, eri isille. En ole kummankaan lasten isän kanssa yhdessä. Menin naimisiin puolivuotta sitten "uuden miehen" kanssa.
Vein aamulla nuoremman vain hoitoon, koska vanhemman lapsen isällä menossa kesäloma ja hän halusi ottaa lapsen pitkäksi viikonlopuksi. Kipaisin päiväkodin sisällä viemässä lapsen takin sisälle lapsen jäädessä jo innokkaasti leikkimään ulos. Ilmeisesti hoitajat luulivat minun lähteneen, kun puhuivat minun/meidän tilanteestamme ulkona, siitä että vain toinen lapsi tuli hoitoon (koska eri isät ja isällä kesäloma, oma huomautus) ja että tämä on sitä nykypäivää (ennen oli asiat paremmin-tyylillä, oma huomautus). Kuulin tämän kun tulin takkia viemästä ja hoitajat seisoivat ulkona selin minuun.
Kaksi lasta- eri isät- uusi mies-taakkaa olen kantanut ihan siitä lähtien, kun esikoisen isän kanssa erosimme lapsen ollessa 4kk. Tuontyyliset kommentit alan ammattilaisilta lipsahduksena, salassa kuultuna, todella satuttavat. Nielin kiukkua ja surua työmatkan ja työpaikalla soitin asiasta ja asiallisesti kerroin mitä kuulin ja että se loukkasi minua, koska kukaan ei voi tietää mitä minulla on koettuna.
Mietin, että ylireagoinko? Vieläkin surettaa. Heikko itsetunto ja tuo asia on minun akilleen kantapää... :(
[/quote]
Jospa eivät edes sinusta puhuneet? Sinulle arka asia ja kun kuulet aiheesta puhumista niin se on arvostelua?
Kaikista puhutaan, ei vaan ja ainoastaan arvostellen muiden ratkaisuja vaan ihan jutellen siitä mitä muut nyt ovat kokeneet/tehneet/saavuttaneet..
Mutta kaikki puhuminenhan on toki juoruamista ja haukkumista. Kannattaa nyt päästä ensin sinuiksi oman itsensä kanssa ennenkö alkaa selvittämään muulle maailmalle mistä asiasta sopii puhua.
Et kuullut mistä juttu lähti alkunsa ja mistä ovat juttua sitten jatkaneet. Ties vaikka ovat kehuneetkin siitä että saa mamma X elämänsä kuntoon vaikka eroileekin.
Minä ymmärsin, että ehkä henkilökunta oli tietämätön tuosta ap:n perhekuviosta. Hehän olivat keskustelussaan ihmetelleet, että toinen lapsista tulee hoitoon ja toinen ei. Eivät siis olleet pohtineet ääneen syitä. Kyllä minä itsekin saattaisin (ääneti) ihmetellä, jos olisin tilanteessa, jossa toinen perheen lapsista tuotaisiin hoitoon ja toista ei.
Selityksiä tällaiselle toiminnalle löytyy kyllä useita:
A) AP:n kaltainen tapaus, jossa AP töissä ja lapsilla eri isät, joista toisella mahdollisuus olla oman lapsensa kanssa.
B) toinen lapsista sairaana ja ap tuo toisen hoitoon. sairasta lasta hoitaa jompi kumpi vanhemmista itse tai vanhemman firman palkkaama hoitaja.
C) jotain muuta.
t. joskus nuorena pk:ssa harjoittelijana työskennelyt, joka jo silloin ihmetteli henkilökunnan tapaa puhua keskenään lasten vanhemmista ja mietti, onko se maantapa...
Sinulla on lapsia useammalle miehelle. Maailma on täynnä eronneita, yksinhuoltajia, kaukosuhteita, vaikeita parisuhteita jne. Sinun tilanteesi on yksi monista. Ei sen kummempi kuin mikään muukaan.
Kyllä kuulkaa pk:n työntekijöissäkin on niitä, jotka ovat eronneet ja joilla on uusperhe ja mahdollisesti lapsia useamman henkilön kanssa. Niin että monellakaan ei NYKYAIKANA ole edes varaa arvostella lasten vanhempia.
Itselläni on 2 lasta ex-mieheni kanssa ja yksi yhteinen nykyisen aviomieheni kanssa eikä se hävetä minua yhtään. En ole "tehnyt lapsia liukuhihnalta monelle miehelle",. lasten ikäerokin on iso, enkä ole muutenkaan mitenkään löyhämoraalinen vaikka täällä monet näkyvät niin kuvittelevankin kaikista eronneista naisista/äideistä.
Tunnen ihmisiä, joiden puoliso on kuollut ja siksi ovat toistamiseen naimisissa ja saattaa olla uusperhe. Voin vain kuvitella miten loukkaavaa on kuulla tällaisia haukkumisia kuin mitä täällä esimerkiksi kohdistetaan uusperheellisiin.
Mitäs jos teistä eräät opettelisivat hieman avarakatseisuutta?
Jos kaksi eri miehille saatua lasta alle 7-v. ja nyt jo naimisissa kolmannen miehen kanssa niin vaikuttaa harkitsemattomalta ja narsistiselta elämäntavalta. Ymmärrän hyvin kyllä jos esim. joku tuttava ihmettelee, pk-tätejen pitäisi olla puuttumatta.
[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 22:15"]
Aikamoinen tylytys täällä ap:lle siksi, että hän on rakastunut, luottanut, toivonut pysyvyyttä, tehnyt ne lapset eikä abortoinut. Ja nyt huolehtii lapsistaan.
Ja edelleen ap, kahdesta erosta, kahdesta pettymyksestä huolimatta, jaksaa luottaa tulevaisuuteen, elämään, rakkauteen. Hän ei ole kyynistynyt, hän kykenee rakastamaan, - luottamaan siihen, että myös häntä rakastetaan! ja että kannattaa - seurustella, elää. Kun löytyy mies, joka rakastaa, jota rakastaa, hän uskaltaa elää, tarttua rakkauteen, uskaltaa luottaa tulevaan.
Pettymyksistään huolimatta ap on herkkä. Hän ei ole kyyninen selkään puukottaja, muiden arvostelija, ilkeämielinen "olen parempi kuin muut, olen ollut xx vuotta tämän yhden miehen kanssa ja olen kuulkaas tasapainoinen ja onnellinen ja sinä, joka elät toisin, olet roskaa" paskan jauhaja.
Aina se elämä ei mene niinkuin itse toivoo tai suunnittelee, ei, vaikka miten yrittää. Kaikki ei ole itsestä kiinni. Onko ne valinnat vääriä, kun ero tulee? En tiedä. Miksi pitäisi katua elettyä elämää, mennyttä? Miksi pitää hävetä, katua, ruoskia itseään siitä, että rakastui, rakasti - eikä se sitten kantanutkaan lopun elämää, eläkkeelle asti, kuolemaan asti. Pitäisikö hävetä lapsiakin? Katua, että Fiddu kun tuli synnytettyä? Hävetä, että rakastaa lapsiaan? Että he tapaavat isäänsä, koska isät on erit - vaikka kaikille viidelle.
Mitä helvettiä se kenellekään kuuluu, miten kukakin elämäänsä elää!! ja montako isää on elämässä mukana.
Onko kunniakkaampaa se, että takana on 10 lyhyttä suhdetta, kuin se, että takana on vaikkapa kaksi tai kolme pitkää suhdetta, joista on lapsia?
Kaikista tai ei kaikista?
[/quote]
Kaks lasta kahdelle eri isälle on vielä ok, mutta älä tee enää lisää.