Lue keskustelun säännöt.
Jumala ei vaan vastaa mulle!
25.07.2013 |
Olen hyvin uskonnollisesta kodista, joka ilta lapsena on luettu iltarukous jne. Isäni tappoi itsensä ollessani 9v.
Rukoilin aikani lapsen uskossa, että isä tulisi takaisin. Menetin uskoni kokonaan joskus ollessani 14-15v. Minut raiskattiin ja hakattiin sairaalakuntoon.
Nyt olen jo lähemmäs 40v. Tarvitsisin Isää elämääni, olen rukoillut jo monta vuotta. Miksi hän ei vastaa minulle? Olenko liian saastunut vai miksi? Miksi? Uskovat vastatkaa, minun voimat loppuvat kohta.
Kommentit (45)
Ei mullekaan! Jeesustakin yritin taannoin maata esiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 22:16"]
[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 21:09"]
Jumala kuulee jokaisen rukouksen tai väsyneen huokauksen. Jeesus rakastaa erityisesti sinua, koska sitä tarvitset. Iso halaus sinulle, en voi kuvitellakaan miten rankkoja asioita olet kokenut.
Itselläni on melko helppo elämä ollut, joskus ihan pelottaa mitä tulevaisuus voi tuoda tullessaan.. Perheeni ei ole ollut uskovainen, mutta aloin kaivata Jumalaa parikymppisenä. Mielestäni uskovan ei tarvitse olla mikään hihhuli, vaan Jumalaan voi uskoa ja turvata tällainen tavallinen ihminenkin.
Ei Jumalalta kannata mitään selvää vastausta odottaa, siinä vain tulee pettymään. Itsellänikin on epäuskon hetkiä, mutta kuitenkin sisimmässän tiedän että Jumala on tosi, hän vain kertoo itsestään niin erilaisilla tavoilla kuin itse odotan.
Jos olet masentunut, niin siihen pitää hakea apua psykiatrian puolelta. Jumalan läheisyys auttaa myös, itse saab eniten hengellisestä musiikista sekä kirjallisuudesta. Raamattu on tietenkin se tärkein kirja. Lueppa Todd Burpon "Taivas on totta". Se on ihana kirja jos haluat vahvistusta siihen että Jeesus tulee vielä meitä hakemasn taivaaseen!
[/quote]
Ehkä en uskoa osaa ajatella sitten oikein. Koska en jaksa ajatella sellaisia, että minut tultaisiin hakemaan taivaaseen kuoleman jälkeen. Ihan tarpeeksi on elää tässä elämässä. Masentunut en ole, enkä psykiatreja tarvitse :)
Mutta kyllä ihan normaali ihminen kaiken nähtyään lapsena ei ihan kepeästi elele aikuisena elämäänsä eteen päin. Se kaikki kulkee kuitenkin koko elämän matkassa ja matkassa kulkee myös katkeruus ja kateus, miksi juuri minulle näin. Matkassa kulkee myös s, että pystyi isän kuoleman jälkeen rukoilemaan, että anna sille äijälle kuitenkin anteeksi, sillä ei se tiennyt pahaa tekevänsä, koska sillä itsellä oli niin ongelmia.
Ehkä minua on kuitenkin kuunneltu, kun hengissä olen edelleen.
[/quote]
Samaistun tuohon, että kauheilla kokemuksilla on seurauksensa. itseäni ärsyttää se, että toiset saavat kaiken ja toiset kärsimyksen. joku anteeksianto ja muu, ainakaan sitä ei voi saaranata sellainen jolla on ollut helpompaa.
Kärsimyksen ongelma on suuri. Ehkä me tosiaan olemme vain matkalla ja se todellinen elämä alkaa kuoleman jälkeen.
[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 22:47"]
[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 22:05"]
[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 20:46"]
[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 20:15"]
[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 20:09"]
[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 20:03"]
[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 19:47"]
[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 19:19"]
[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 19:15"]
[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 19:12"]
[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 19:11"]
Samaa olen ihmetellyt itsekin. Joillekin tuntuu, että tups vain yhtäkkiä usko tulee sieluun ja on uudestisyntynyt. Itse olen rukoillut vuosia ja ollut ahdistunut ja pari kertaa yrittänyt tappaa itseni. Kun sanotaan, että kolkuttavalle avataan. Olen monia kertoja miettinyt, että kuinka syvälle pitää mennä.
Nyt tuntuu, että vihdoin on alkanut avautumaan jotain. Ei vielä mitään huikeaa uskoontuloa tai valaistumista tai ahdistuksen ja masennuksen yhtäkkistä poistumista. Mutta edes jotain.
[/quote]
Niin ja olen ihmetellyt, että mitä ihmeen syntiä olen tehnyt vauvana jo, kun minua on rankaistu jo lapsuudessa pelolla ja ahdistuksella ja alistamisella ja ehkä jopa raiskauksella, mutta siitä onneksi muisti suojelee jo jotain, kun kaikkea en kestäisi.
Miksi toisille tulee mannaa syntymästä saakka ja toisilla elämä on koko ajan taistelemista ja tappelemista eteen päin.
[/quote]
Siksi, koska sinut on aivopesty uskomaan olevasi jotenkin likainen ja syntinen. Uskonnon pitäisi olla iloinen asia eikä ahdistuksen aihe. Ehdottaisin jonkinlaista terapiaa.
[/quote]
Ööö, kuka minut on aivopessyt. Ihmettelen vain, että minkä ihmeen takia esim. minun elämäni on lapsesta saakka ollut hakkaamista ja pelkäämistä ja ahdistusta sen vuoksi. Sen lisäksi siitä selviämiseen on mennyt todella kauan ja elämä on ahdistanut todella paljon. Muutakin pahaa on sattunut.
Olen rukoillut apua ahdistukseeni, mutta ei sitä helpotusta ole tuntunut tulevan
vai meinaatko, että jumala kuuntelee vain iloisia ja onnellisia ihmisiä ja me ahdistuneet saamme jäädä yksin tänne miettimään partakoneenterä kourassa, jaksaako eteen päin
[/quote]
En todellakaan tarkoittanut sitä. En ihan tiedä mitä tarkoitat tuolla "sen vuoksi" uskonnon vuoksi tai minkä? Uskonto on siitä metka juttu, että se toimii juuri niinkuin mihin itse uskot. Eli jos uskot että sinua koitellaan ja ettei jumala kuuntele, näin sitten on. Jos taas alat uskoa, että nyt tuli merkki jumalalta, niin se on sitten siinä.
Sinulla on ollut vaikeaa, mutta loppuelämäsi voit vain itse muuttaa.
[/quote]
Mistä olet saanut päähäsi, että olen uskonnon vuoksi yrittänyt tappaa itseni. Huusin Jumalaa avuksi, kun lapsena istuin metsässä piilossa. ettei isä löydä minua. Tai juoksin pakoon lumessa, ettei isä ammu minua. Tai kuuntelin peiton alla, kun veljeni hakkasi isää sairaalakuntoon ja yritti ampua äitini. Ja...esimerkkejä on satoja, ettei jaksa edes kirjoittaa niitä.
Olen rukoillut kun on ahdistanut. Kas kun sellaisista lähtökohdista ei ihan kaikki selviä lauleskellen ja nauraen. Hiukan otti elämä koville.
Rukoillut, kun on tuntunut ettei pysty elämään.
Miettinyt, että mitä pahaa olen tehnyt vauvana, että minua näin rankaistiin rankalla elämällä. Kun tuntuu, että toiset on eläneet pumpulissa ja tups vain tulleet uskoonkin hiukan rukoilemalla ja mannaa sataa taivaasta
Tiedän, että näin ei saisi kirjoittaa. Mutta kun uskon, että Jumala näkee senkin sanahelinän läpi, mitä rukoilemme, vaikka olemme kaikesta huolimatta kateellisia, katkeria ja paskaihmisiä. Rukoilemme saadaksemme hyötyä ja anteeksiantamusta, kun emme haluaisi ottaa vastuuta teoistamme. Olemme kovia itsellemme, kun emme ole saaneet armoa ja apua.
Joku toinen on saanut aina apua ja rakkautta, joten hänellä on varaa olla jalomielinen ja ajatellaa sieviä ajatuksia.
Entä me, jotka on rikottu jo lapsena ja emme kykene armollisuuteen ja anteeksiantamukseen, koska kukaan ei ole koskaan meitä rakastanut ja ollut meille armollinen.
Näitä olen puhunut Jumalalle ja ihmetellyt, että miten voisin rukoilla sanahelinää, koska sydämessäni on niin paljon pahaa, sen takia, että kaikkea kokemaansa ei ole ihan vieläkään valmis antamaan anteeksi ja ajattelemaan, että hienoa, kun on ollut näin kova elämä ja näin paljon koettelemuksia. Se ei paljon auta, kun ahdistaa niin, että tuntuu, ettei enää huomista jaksa nähdä. Kun rukoilee, että auta minua. Ja tuntuu, että kukaan ei kuuntele,
[/quote]
Me ollaan ihan samassa tilanteessa. Minä sain jo avun, rukoilen, että sinäkin saat.
[/quote]
Kiitos sinulle. Minustakin tuntuu, että hiukan on alkanut ovi avautumaan. Mutta ensin pitää tehdä sekin selväksi, että olen niin paljon itsekin syntiä ja pahaa tehnyt, että yritän nyt ensin niitä pyytää anteeksi ja olla tekemättä lisää pahaa. Kun ei kärsimys ole jalostanut paremmaksi ihmiseksi, vaan tehnyt paskemmaksi ja sitä tässä nyt yrittelen ensin anteeksi pyytää, että ..niin.. en tiedä. Rukoilen silti joka päivä ja raamattuakin luen joskus.
[/quote]
Jeesus sovitti kaikki kaikkien synnit eli myös sinun kaikki synnit on jo anteeksiannettu Jeesuksen sovitustyön tähden. Et itse pysty itseäsi tekemään hyväksi vaan Jumala tekee sen sinussa. Kaikki rakkaus ja hyvyys tulee Jumalalta. Turvaudu Jumalaan, älä itseesi. Etsi Jumalaa. Älä yritä löytää vastauksia itsestäsi, se vie harhaan. Kuulostaa että kadut ja sulle on annettu synnintuntoa, turvaudu Jumalaan ja usko että olet saanut kaikki syntisi anteeksi Jeesuksessa, niinkuin oletkin. Synnintuntokin on johdatusta, ja silloin on tärkeää turvautua Jumalaan, ei itseensä koska itse ei itseään voi muuttaa vaan se muutos tapahtuu Jumalan armosta joka rakasti maailmaa niin paljon että antoi ainoan Poikansa jottie yksikään joka Häneen uskoo joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän. Rukoilen sinun puolestasi. Siunausta!
[/quote]
Ei se anteeksisaaminen ole ihan niin yksinkertaista. Kun on loukannut ihmisiä, häpeää tekojaan ja ei pysty ikinä näille ihmisille korvaamaan tekojaan. Joten hiukan hankala tässä on vain hypätä tekojensa yli sillä, että olisi syntinsä anteeksi saanut.
Ei vain kykene rukoilusta huolimatta vetämään rakseja tekojensa päälle. Ja ei sekään auta, että välillä tulee epäusko, että haluaako anteeksiantoa siksi, että pääsisi kuin koira veräjästä. Näitä siis juttelen iltaisin rukouksissani, että mistä tiedän, mikä on oikeaa katumista ja kun olen ihminen, niin olen myös kiero ja yritänkö tässä nyt huiputtaa ja päästä helpolla, kun on mokattu joskus.
Ja kyllä, yritän luottaa siihen, että saisin syntini anteeksi ja sen jälkeen menisin ja en syntiä enää tekisi.
Ja myös omaa kovuuttani rukoilen pois, että oppisin itsekin antamaan anteeksi.
Ihmisenä olo ei ole helppoa. Ei edes silloin, kun yrittää tulla uskoon. Kun olisikin vielä lapsenkaltainen, mutta kun se on viety pois jo ennen kuin ehti edes olla lapsi.
Mutta etsin tietä edelleen.
[/quote]
Itsekin kamppailen samanlaisten ajatusten kanssa. Oon siis tuo sulle ennen tätä sun vikaa viestiä vastannut.
Aito katumus on kai sitä että myöntää ne synnintekonsa, että tuo ne Jumalan eteen ihan sellasina kun ne on. Synninteot on aina synnintekoja eikä ne muutu joksikin mistä hyppäät yli tai laitat rastin yli vaikka saat ne anteeksi uskomalla Jeesukseen. Ethän sä anteeksiantoa tarvitsisi teoille jotka ovat olleet hyviä ja oikeita vaan juuri niille väärille teoille, eivätkä ne oikeaksi muutu vaikka saatkin ne anteeksi. Se anteeksiannon vastaanottaminen on vaikeaa jos haluaa kärsiä, mutta kun uskoo että Jeesus kärsi jo sun puolestasi niin sun ei enää tarvitse kärsiä. Jumala ei tahdo että sä kärsit vaan että sä katuisit syntejäsi ja saisit vapahduksen niistä, Jumala antoi oman Poikansa kärsiä sun puolesta niin ei Hän halua että sä niistä vielä kärsit turhaan vaan että rakastat Jumalaa ja Jeesusta joka sunkin puolestasi kärsi ja voitti kuoleman (joka siis kohtaisi kaikkia ellei Jeesus olisi kuolemaa voittanut koska yksikään ihminen ei ole synnitön) ja annat Jumalan rakastaa sut ehjäksi ja siitä seuraa se että Jumalan armosta Jeesuksessa sitten voit olla hyvä, itse ei siihen kukaan kykene (siis olemaan hyvä) siis että se olisi itsestä lähtöisin, vaan se tulee Jumalalta ja on osoitus Jumalan rakkaudesta. Eikä se ole helppoa todella katua eli myöntää Jumalan edessä kaikki synnit mitä on tehnyt, ei todellakaan, mut Jumala auttaa sua siinä. Niin eikä se synninteko lopu siihen kun tulee uskoon (kai) vaan loppuu synnissä eläminen, kun ei voi enää elää synnissä. Ja kyllä ihminen todella yrittääkin kieroilla itsensä ulos ja paeta sitä katumusta ja Jumalaa, se on sitä syntisyyttä mikä ihmisessä on ja vaan Jumala sen voi ihmisessä voittaa kun ihminen uskoo Jeesukseen ja mitä Hän teki, eli voitti kuoleman, sovitti kaikki synnit ja ylösnousemuksellaan mahdollisti jokaisen ihmisen tulla Jumalan luokse (koska ihminen ei itse koskaan olisi tarpeeksi hyvä koska kaikki hyvyys tulee Jumalalta eikä yhtään ihmisestä itsestään). Jeesuksessa on se anteeksianto jonka Jumala on ihmisille antanut ja ihminen pelastuu kadotukselta (eli siitä että on erossa Jumalasta) juuri uskomalla että on pelastunut siksi mitä Jeesus meidän puolesta teki.
[/quote]
Kiitos sinulle. Luen tämän huomenna uudestaan. Aivoni eivät vain aina meinaa ymmärtää tätä asiaa ja tempoilen vastaan, koska en koe olevani tarpeeksi hyvä. Mutta kirjoituksesi oli todella valaiseva. Kiitos sinulle todella paljon ja rauhallista yötä sinulle. Kiitän Jumalaa illalla hänelle jutellessäni siitä, että lähetti sinut vastaamaan minulle.
[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 22:59"]
[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 22:47"]
[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 22:05"]
[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 20:46"]
[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 20:15"]
[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 20:09"]
[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 20:03"]
[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 19:47"]
[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 19:19"]
[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 19:15"]
[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 19:12"]
[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 19:11"]
Samaa olen ihmetellyt itsekin. Joillekin tuntuu, että tups vain yhtäkkiä usko tulee sieluun ja on uudestisyntynyt. Itse olen rukoillut vuosia ja ollut ahdistunut ja pari kertaa yrittänyt tappaa itseni. Kun sanotaan, että kolkuttavalle avataan. Olen monia kertoja miettinyt, että kuinka syvälle pitää mennä.
Nyt tuntuu, että vihdoin on alkanut avautumaan jotain. Ei vielä mitään huikeaa uskoontuloa tai valaistumista tai ahdistuksen ja masennuksen yhtäkkistä poistumista. Mutta edes jotain.
[/quote]
Niin ja olen ihmetellyt, että mitä ihmeen syntiä olen tehnyt vauvana jo, kun minua on rankaistu jo lapsuudessa pelolla ja ahdistuksella ja alistamisella ja ehkä jopa raiskauksella, mutta siitä onneksi muisti suojelee jo jotain, kun kaikkea en kestäisi.
Miksi toisille tulee mannaa syntymästä saakka ja toisilla elämä on koko ajan taistelemista ja tappelemista eteen päin.
[/quote]
Siksi, koska sinut on aivopesty uskomaan olevasi jotenkin likainen ja syntinen. Uskonnon pitäisi olla iloinen asia eikä ahdistuksen aihe. Ehdottaisin jonkinlaista terapiaa.
[/quote]
Ööö, kuka minut on aivopessyt. Ihmettelen vain, että minkä ihmeen takia esim. minun elämäni on lapsesta saakka ollut hakkaamista ja pelkäämistä ja ahdistusta sen vuoksi. Sen lisäksi siitä selviämiseen on mennyt todella kauan ja elämä on ahdistanut todella paljon. Muutakin pahaa on sattunut.
Olen rukoillut apua ahdistukseeni, mutta ei sitä helpotusta ole tuntunut tulevan
vai meinaatko, että jumala kuuntelee vain iloisia ja onnellisia ihmisiä ja me ahdistuneet saamme jäädä yksin tänne miettimään partakoneenterä kourassa, jaksaako eteen päin
[/quote]
En todellakaan tarkoittanut sitä. En ihan tiedä mitä tarkoitat tuolla "sen vuoksi" uskonnon vuoksi tai minkä? Uskonto on siitä metka juttu, että se toimii juuri niinkuin mihin itse uskot. Eli jos uskot että sinua koitellaan ja ettei jumala kuuntele, näin sitten on. Jos taas alat uskoa, että nyt tuli merkki jumalalta, niin se on sitten siinä.
Sinulla on ollut vaikeaa, mutta loppuelämäsi voit vain itse muuttaa.
[/quote]
Mistä olet saanut päähäsi, että olen uskonnon vuoksi yrittänyt tappaa itseni. Huusin Jumalaa avuksi, kun lapsena istuin metsässä piilossa. ettei isä löydä minua. Tai juoksin pakoon lumessa, ettei isä ammu minua. Tai kuuntelin peiton alla, kun veljeni hakkasi isää sairaalakuntoon ja yritti ampua äitini. Ja...esimerkkejä on satoja, ettei jaksa edes kirjoittaa niitä.
Olen rukoillut kun on ahdistanut. Kas kun sellaisista lähtökohdista ei ihan kaikki selviä lauleskellen ja nauraen. Hiukan otti elämä koville.
Rukoillut, kun on tuntunut ettei pysty elämään.
Miettinyt, että mitä pahaa olen tehnyt vauvana, että minua näin rankaistiin rankalla elämällä. Kun tuntuu, että toiset on eläneet pumpulissa ja tups vain tulleet uskoonkin hiukan rukoilemalla ja mannaa sataa taivaasta
Tiedän, että näin ei saisi kirjoittaa. Mutta kun uskon, että Jumala näkee senkin sanahelinän läpi, mitä rukoilemme, vaikka olemme kaikesta huolimatta kateellisia, katkeria ja paskaihmisiä. Rukoilemme saadaksemme hyötyä ja anteeksiantamusta, kun emme haluaisi ottaa vastuuta teoistamme. Olemme kovia itsellemme, kun emme ole saaneet armoa ja apua.
Joku toinen on saanut aina apua ja rakkautta, joten hänellä on varaa olla jalomielinen ja ajatellaa sieviä ajatuksia.
Entä me, jotka on rikottu jo lapsena ja emme kykene armollisuuteen ja anteeksiantamukseen, koska kukaan ei ole koskaan meitä rakastanut ja ollut meille armollinen.
Näitä olen puhunut Jumalalle ja ihmetellyt, että miten voisin rukoilla sanahelinää, koska sydämessäni on niin paljon pahaa, sen takia, että kaikkea kokemaansa ei ole ihan vieläkään valmis antamaan anteeksi ja ajattelemaan, että hienoa, kun on ollut näin kova elämä ja näin paljon koettelemuksia. Se ei paljon auta, kun ahdistaa niin, että tuntuu, ettei enää huomista jaksa nähdä. Kun rukoilee, että auta minua. Ja tuntuu, että kukaan ei kuuntele,
[/quote]
Me ollaan ihan samassa tilanteessa. Minä sain jo avun, rukoilen, että sinäkin saat.
[/quote]
Kiitos sinulle. Minustakin tuntuu, että hiukan on alkanut ovi avautumaan. Mutta ensin pitää tehdä sekin selväksi, että olen niin paljon itsekin syntiä ja pahaa tehnyt, että yritän nyt ensin niitä pyytää anteeksi ja olla tekemättä lisää pahaa. Kun ei kärsimys ole jalostanut paremmaksi ihmiseksi, vaan tehnyt paskemmaksi ja sitä tässä nyt yrittelen ensin anteeksi pyytää, että ..niin.. en tiedä. Rukoilen silti joka päivä ja raamattuakin luen joskus.
[/quote]
Jeesus sovitti kaikki kaikkien synnit eli myös sinun kaikki synnit on jo anteeksiannettu Jeesuksen sovitustyön tähden. Et itse pysty itseäsi tekemään hyväksi vaan Jumala tekee sen sinussa. Kaikki rakkaus ja hyvyys tulee Jumalalta. Turvaudu Jumalaan, älä itseesi. Etsi Jumalaa. Älä yritä löytää vastauksia itsestäsi, se vie harhaan. Kuulostaa että kadut ja sulle on annettu synnintuntoa, turvaudu Jumalaan ja usko että olet saanut kaikki syntisi anteeksi Jeesuksessa, niinkuin oletkin. Synnintuntokin on johdatusta, ja silloin on tärkeää turvautua Jumalaan, ei itseensä koska itse ei itseään voi muuttaa vaan se muutos tapahtuu Jumalan armosta joka rakasti maailmaa niin paljon että antoi ainoan Poikansa jottie yksikään joka Häneen uskoo joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän. Rukoilen sinun puolestasi. Siunausta!
[/quote]
Ei se anteeksisaaminen ole ihan niin yksinkertaista. Kun on loukannut ihmisiä, häpeää tekojaan ja ei pysty ikinä näille ihmisille korvaamaan tekojaan. Joten hiukan hankala tässä on vain hypätä tekojensa yli sillä, että olisi syntinsä anteeksi saanut.
Ei vain kykene rukoilusta huolimatta vetämään rakseja tekojensa päälle. Ja ei sekään auta, että välillä tulee epäusko, että haluaako anteeksiantoa siksi, että pääsisi kuin koira veräjästä. Näitä siis juttelen iltaisin rukouksissani, että mistä tiedän, mikä on oikeaa katumista ja kun olen ihminen, niin olen myös kiero ja yritänkö tässä nyt huiputtaa ja päästä helpolla, kun on mokattu joskus.
Ja kyllä, yritän luottaa siihen, että saisin syntini anteeksi ja sen jälkeen menisin ja en syntiä enää tekisi.
Ja myös omaa kovuuttani rukoilen pois, että oppisin itsekin antamaan anteeksi.
Ihmisenä olo ei ole helppoa. Ei edes silloin, kun yrittää tulla uskoon. Kun olisikin vielä lapsenkaltainen, mutta kun se on viety pois jo ennen kuin ehti edes olla lapsi.
Mutta etsin tietä edelleen.
[/quote]
Itsekin kamppailen samanlaisten ajatusten kanssa. Oon siis tuo sulle ennen tätä sun vikaa viestiä vastannut.
Aito katumus on kai sitä että myöntää ne synnintekonsa, että tuo ne Jumalan eteen ihan sellasina kun ne on. Synninteot on aina synnintekoja eikä ne muutu joksikin mistä hyppäät yli tai laitat rastin yli vaikka saat ne anteeksi uskomalla Jeesukseen. Ethän sä anteeksiantoa tarvitsisi teoille jotka ovat olleet hyviä ja oikeita vaan juuri niille väärille teoille, eivätkä ne oikeaksi muutu vaikka saatkin ne anteeksi. Se anteeksiannon vastaanottaminen on vaikeaa jos haluaa kärsiä, mutta kun uskoo että Jeesus kärsi jo sun puolestasi niin sun ei enää tarvitse kärsiä. Jumala ei tahdo että sä kärsit vaan että sä katuisit syntejäsi ja saisit vapahduksen niistä, Jumala antoi oman Poikansa kärsiä sun puolesta niin ei Hän halua että sä niistä vielä kärsit turhaan vaan että rakastat Jumalaa ja Jeesusta joka sunkin puolestasi kärsi ja voitti kuoleman (joka siis kohtaisi kaikkia ellei Jeesus olisi kuolemaa voittanut koska yksikään ihminen ei ole synnitön) ja annat Jumalan rakastaa sut ehjäksi ja siitä seuraa se että Jumalan armosta Jeesuksessa sitten voit olla hyvä, itse ei siihen kukaan kykene (siis olemaan hyvä) siis että se olisi itsestä lähtöisin, vaan se tulee Jumalalta ja on osoitus Jumalan rakkaudesta. Eikä se ole helppoa todella katua eli myöntää Jumalan edessä kaikki synnit mitä on tehnyt, ei todellakaan, mut Jumala auttaa sua siinä. Niin eikä se synninteko lopu siihen kun tulee uskoon (kai) vaan loppuu synnissä eläminen, kun ei voi enää elää synnissä. Ja kyllä ihminen todella yrittääkin kieroilla itsensä ulos ja paeta sitä katumusta ja Jumalaa, se on sitä syntisyyttä mikä ihmisessä on ja vaan Jumala sen voi ihmisessä voittaa kun ihminen uskoo Jeesukseen ja mitä Hän teki, eli voitti kuoleman, sovitti kaikki synnit ja ylösnousemuksellaan mahdollisti jokaisen ihmisen tulla Jumalan luokse (koska ihminen ei itse koskaan olisi tarpeeksi hyvä koska kaikki hyvyys tulee Jumalalta eikä yhtään ihmisestä itsestään). Jeesuksessa on se anteeksianto jonka Jumala on ihmisille antanut ja ihminen pelastuu kadotukselta (eli siitä että on erossa Jumalasta) juuri uskomalla että on pelastunut siksi mitä Jeesus meidän puolesta teki.
[/quote]
Kiitos sinulle. Luen tämän huomenna uudestaan. Aivoni eivät vain aina meinaa ymmärtää tätä asiaa ja tempoilen vastaan, koska en koe olevani tarpeeksi hyvä. Mutta kirjoituksesi oli todella valaiseva. Kiitos sinulle todella paljon ja rauhallista yötä sinulle. Kiitän Jumalaa illalla hänelle jutellessäni siitä, että lähetti sinut vastaamaan minulle.
[/quote]
En minäkään ymmärrä mitään ja vastustus on mullakin voimakas (kaikilla se kai on) ja jos ymmärrän niin siitä kuuluu kiitos vain ja ainoastaan Jumalalle, samoin siitä jos tästä keskutelusta on apua sinulle. ja oli täsät apua minullekin kun tosiaan itselläni on paljon samanlaista vastustusta kun sinulla.
Jumala rakastaa sinua, sinä kelpaat hänelle, sinä olet puhdistettu synneistä Jeesuksen ristintyön takia ja siksi olet tarpeeksi hyvä! Ja muista että Jeesus rukoilee sinun puolestasi joka hetki. Turvaa Jumalaan ja kaikki menee hyvin <3
Rauhallista yötä myös sinulle :) Siunausta!
[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 22:05"]
[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 20:46"]
[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 20:15"]
[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 20:09"]
[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 20:03"]
[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 19:47"]
[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 19:19"]
[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 19:15"]
[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 19:12"]
[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 19:11"]
Samaa olen ihmetellyt itsekin. Joillekin tuntuu, että tups vain yhtäkkiä usko tulee sieluun ja on uudestisyntynyt. Itse olen rukoillut vuosia ja ollut ahdistunut ja pari kertaa yrittänyt tappaa itseni. Kun sanotaan, että kolkuttavalle avataan. Olen monia kertoja miettinyt, että kuinka syvälle pitää mennä.
Nyt tuntuu, että vihdoin on alkanut avautumaan jotain. Ei vielä mitään huikeaa uskoontuloa tai valaistumista tai ahdistuksen ja masennuksen yhtäkkistä poistumista. Mutta edes jotain.
[/quote]
Niin ja olen ihmetellyt, että mitä ihmeen syntiä olen tehnyt vauvana jo, kun minua on rankaistu jo lapsuudessa pelolla ja ahdistuksella ja alistamisella ja ehkä jopa raiskauksella, mutta siitä onneksi muisti suojelee jo jotain, kun kaikkea en kestäisi.
Miksi toisille tulee mannaa syntymästä saakka ja toisilla elämä on koko ajan taistelemista ja tappelemista eteen päin.
[/quote]
Siksi, koska sinut on aivopesty uskomaan olevasi jotenkin likainen ja syntinen. Uskonnon pitäisi olla iloinen asia eikä ahdistuksen aihe. Ehdottaisin jonkinlaista terapiaa.
[/quote]
Ööö, kuka minut on aivopessyt. Ihmettelen vain, että minkä ihmeen takia esim. minun elämäni on lapsesta saakka ollut hakkaamista ja pelkäämistä ja ahdistusta sen vuoksi. Sen lisäksi siitä selviämiseen on mennyt todella kauan ja elämä on ahdistanut todella paljon. Muutakin pahaa on sattunut.
Olen rukoillut apua ahdistukseeni, mutta ei sitä helpotusta ole tuntunut tulevan
vai meinaatko, että jumala kuuntelee vain iloisia ja onnellisia ihmisiä ja me ahdistuneet saamme jäädä yksin tänne miettimään partakoneenterä kourassa, jaksaako eteen päin
[/quote]
En todellakaan tarkoittanut sitä. En ihan tiedä mitä tarkoitat tuolla "sen vuoksi" uskonnon vuoksi tai minkä? Uskonto on siitä metka juttu, että se toimii juuri niinkuin mihin itse uskot. Eli jos uskot että sinua koitellaan ja ettei jumala kuuntele, näin sitten on. Jos taas alat uskoa, että nyt tuli merkki jumalalta, niin se on sitten siinä.
Sinulla on ollut vaikeaa, mutta loppuelämäsi voit vain itse muuttaa.
[/quote]
Mistä olet saanut päähäsi, että olen uskonnon vuoksi yrittänyt tappaa itseni. Huusin Jumalaa avuksi, kun lapsena istuin metsässä piilossa. ettei isä löydä minua. Tai juoksin pakoon lumessa, ettei isä ammu minua. Tai kuuntelin peiton alla, kun veljeni hakkasi isää sairaalakuntoon ja yritti ampua äitini. Ja...esimerkkejä on satoja, ettei jaksa edes kirjoittaa niitä.
Olen rukoillut kun on ahdistanut. Kas kun sellaisista lähtökohdista ei ihan kaikki selviä lauleskellen ja nauraen. Hiukan otti elämä koville.
Rukoillut, kun on tuntunut ettei pysty elämään.
Miettinyt, että mitä pahaa olen tehnyt vauvana, että minua näin rankaistiin rankalla elämällä. Kun tuntuu, että toiset on eläneet pumpulissa ja tups vain tulleet uskoonkin hiukan rukoilemalla ja mannaa sataa taivaasta
Tiedän, että näin ei saisi kirjoittaa. Mutta kun uskon, että Jumala näkee senkin sanahelinän läpi, mitä rukoilemme, vaikka olemme kaikesta huolimatta kateellisia, katkeria ja paskaihmisiä. Rukoilemme saadaksemme hyötyä ja anteeksiantamusta, kun emme haluaisi ottaa vastuuta teoistamme. Olemme kovia itsellemme, kun emme ole saaneet armoa ja apua.
Joku toinen on saanut aina apua ja rakkautta, joten hänellä on varaa olla jalomielinen ja ajatellaa sieviä ajatuksia.
Entä me, jotka on rikottu jo lapsena ja emme kykene armollisuuteen ja anteeksiantamukseen, koska kukaan ei ole koskaan meitä rakastanut ja ollut meille armollinen.
Näitä olen puhunut Jumalalle ja ihmetellyt, että miten voisin rukoilla sanahelinää, koska sydämessäni on niin paljon pahaa, sen takia, että kaikkea kokemaansa ei ole ihan vieläkään valmis antamaan anteeksi ja ajattelemaan, että hienoa, kun on ollut näin kova elämä ja näin paljon koettelemuksia. Se ei paljon auta, kun ahdistaa niin, että tuntuu, ettei enää huomista jaksa nähdä. Kun rukoilee, että auta minua. Ja tuntuu, että kukaan ei kuuntele,
[/quote]
Me ollaan ihan samassa tilanteessa. Minä sain jo avun, rukoilen, että sinäkin saat.
[/quote]
Kiitos sinulle. Minustakin tuntuu, että hiukan on alkanut ovi avautumaan. Mutta ensin pitää tehdä sekin selväksi, että olen niin paljon itsekin syntiä ja pahaa tehnyt, että yritän nyt ensin niitä pyytää anteeksi ja olla tekemättä lisää pahaa. Kun ei kärsimys ole jalostanut paremmaksi ihmiseksi, vaan tehnyt paskemmaksi ja sitä tässä nyt yrittelen ensin anteeksi pyytää, että ..niin.. en tiedä. Rukoilen silti joka päivä ja raamattuakin luen joskus.
[/quote]
Jeesus sovitti kaikki kaikkien synnit eli myös sinun kaikki synnit on jo anteeksiannettu Jeesuksen sovitustyön tähden. Et itse pysty itseäsi tekemään hyväksi vaan Jumala tekee sen sinussa. Kaikki rakkaus ja hyvyys tulee Jumalalta. Turvaudu Jumalaan, älä itseesi. Etsi Jumalaa. Älä yritä löytää vastauksia itsestäsi, se vie harhaan. Kuulostaa että kadut ja sulle on annettu synnintuntoa, turvaudu Jumalaan ja usko että olet saanut kaikki syntisi anteeksi Jeesuksessa, niinkuin oletkin. Synnintuntokin on johdatusta, ja silloin on tärkeää turvautua Jumalaan, ei itseensä koska itse ei itseään voi muuttaa vaan se muutos tapahtuu Jumalan armosta joka rakasti maailmaa niin paljon että antoi ainoan Poikansa jottie yksikään joka Häneen uskoo joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän. Rukoilen sinun puolestasi. Siunausta!
[/quote]
Ei se anteeksisaaminen ole ihan niin yksinkertaista. Kun on loukannut ihmisiä, häpeää tekojaan ja ei pysty ikinä näille ihmisille korvaamaan tekojaan. Joten hiukan hankala tässä on vain hypätä tekojensa yli sillä, että olisi syntinsä anteeksi saanut.
Ei vain kykene rukoilusta huolimatta vetämään rakseja tekojensa päälle. Ja ei sekään auta, että välillä tulee epäusko, että haluaako anteeksiantoa siksi, että pääsisi kuin koira veräjästä. Näitä siis juttelen iltaisin rukouksissani, että mistä tiedän, mikä on oikeaa katumista ja kun olen ihminen, niin olen myös kiero ja yritänkö tässä nyt huiputtaa ja päästä helpolla, kun on mokattu joskus.
Ja kyllä, yritän luottaa siihen, että saisin syntini anteeksi ja sen jälkeen menisin ja en syntiä enää tekisi.
Ja myös omaa kovuuttani rukoilen pois, että oppisin itsekin antamaan anteeksi.
Ihmisenä olo ei ole helppoa. Ei edes silloin, kun yrittää tulla uskoon. Kun olisikin vielä lapsenkaltainen, mutta kun se on viety pois jo ennen kuin ehti edes olla lapsi.
Mutta etsin tietä edelleen.
[/quote]
Itsekin kamppailen samanlaisten ajatusten kanssa. Oon siis tuo sulle ennen tätä sun vikaa viestiä vastannut.
Aito katumus on kai sitä että myöntää ne synnintekonsa, että tuo ne Jumalan eteen ihan sellasina kun ne on. Synninteot on aina synnintekoja eikä ne muutu joksikin mistä hyppäät yli tai laitat rastin yli vaikka saat ne anteeksi uskomalla Jeesukseen. Ethän sä anteeksiantoa tarvitsisi teoille jotka ovat olleet hyviä ja oikeita vaan juuri niille väärille teoille, eivätkä ne oikeaksi muutu vaikka saatkin ne anteeksi. Se anteeksiannon vastaanottaminen on vaikeaa jos haluaa kärsiä, mutta kun uskoo että Jeesus kärsi jo sun puolestasi niin sun ei enää tarvitse kärsiä. Jumala ei tahdo että sä kärsit vaan että sä katuisit syntejäsi ja saisit vapahduksen niistä, Jumala antoi oman Poikansa kärsiä sun puolesta niin ei Hän halua että sä niistä vielä kärsit turhaan vaan että rakastat Jumalaa ja Jeesusta joka sunkin puolestasi kärsi ja voitti kuoleman (joka siis kohtaisi kaikkia ellei Jeesus olisi kuolemaa voittanut koska yksikään ihminen ei ole synnitön) ja annat Jumalan rakastaa sut ehjäksi ja siitä seuraa se että Jumalan armosta Jeesuksessa sitten voit olla hyvä, itse ei siihen kukaan kykene (siis olemaan hyvä) siis että se olisi itsestä lähtöisin, vaan se tulee Jumalalta ja on osoitus Jumalan rakkaudesta. Eikä se ole helppoa todella katua eli myöntää Jumalan edessä kaikki synnit mitä on tehnyt, ei todellakaan, mut Jumala auttaa sua siinä. Niin eikä se synninteko lopu siihen kun tulee uskoon (kai) vaan loppuu synnissä eläminen, kun ei voi enää elää synnissä. Ja kyllä ihminen todella yrittääkin kieroilla itsensä ulos ja paeta sitä katumusta ja Jumalaa, se on sitä syntisyyttä mikä ihmisessä on ja vaan Jumala sen voi ihmisessä voittaa kun ihminen uskoo Jeesukseen ja mitä Hän teki, eli voitti kuoleman, sovitti kaikki synnit ja ylösnousemuksellaan mahdollisti jokaisen ihmisen tulla Jumalan luokse (koska ihminen ei itse koskaan olisi tarpeeksi hyvä koska kaikki hyvyys tulee Jumalalta eikä yhtään ihmisestä itsestään). Jeesuksessa on se anteeksianto jonka Jumala on ihmisille antanut ja ihminen pelastuu kadotukselta (eli siitä että on erossa Jumalasta) juuri uskomalla että on pelastunut siksi mitä Jeesus meidän puolesta teki.