Jumala ei vaan vastaa mulle!

Hauskoja oikeastaan te hihhulit olette kun teette elämästänne vaikean ihan itse.

Heittäkää ne satuolentonne roskikseen ja alkakaa elää sitä ainutkertaista elämäänne - nyt te tuhlaatte sen jonkun keksityn olennon miellyttämiseen.

Kiitos kaikille. Sain tuntea yli 100 ihmisen rukoukset, isä vastasi minulle viimein! Silti mietin, miksi kuulen nuo rukoukset mutten tunne Isan voimaa. Kuuluuko tämä asiaan?

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 19:48"]

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 19:43"]

Unohda jo nuo uskonnolliset löpinät. Mitään hyvää ei koskaan ole uskonnoista koitunut, mistään niistä. Ota lusikka kauniiseen käteen ja muuta elämäsi. Älä anna vastoinkäymisten masentaa. Ei ole olemassa mitään jumalallisia koettelemuksia. Elämässä menee välillä huonommin ja välillä paremmin. Olen pahoillani lapsuuden kokemuksistasi, mutta koita päästä niistä yli ja muuta loppuelämäsi paremmaksi. Kyllä se päivä paistaa vielä risukasaankin.

[/quote]

Ehkä sinulle ei ole koitunut mielestäsi mitään hyvää uskonnoista, mutta aika monille miljoonille on. Ei kannattaisi siis puhua asioista mitä ei tunne.

[/quote]

Ja mistäköhän päättelet, etten tunne asiaa?

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 19:06"]

Olen hyvin uskonnollisesta kodista, joka ilta lapsena on luettu iltarukous jne. Isäni tappoi itsensä ollessani 9v.

Rukoilin aikani lapsen uskossa, että isä tulisi takaisin. Menetin uskoni kokonaan joskus ollessani 14-15v. Minut raiskattiin ja hakattiin sairaalakuntoon.

Nyt olen jo lähemmäs 40v. Tarvitsisin Isää elämääni, olen rukoillut jo monta vuotta. Miksi hän ei vastaa minulle? Olenko liian saastunut vai miksi? Miksi? Uskovat vastatkaa, minun voimat loppuvat kohta.

[/quote]

Minusta tuntuu, että sinä tarvitset toisen uskovan rinnallesi kanssasi rukoilemaan.

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 19:47"]

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 19:19"]

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 19:15"]

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 19:12"]

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 19:11"]

Samaa olen ihmetellyt itsekin. Joillekin tuntuu, että tups vain yhtäkkiä usko tulee sieluun ja on uudestisyntynyt. Itse olen rukoillut vuosia ja ollut ahdistunut ja pari kertaa yrittänyt tappaa itseni. Kun sanotaan, että kolkuttavalle avataan. Olen monia kertoja miettinyt, että kuinka syvälle pitää mennä.

Nyt tuntuu, että vihdoin on alkanut avautumaan jotain. Ei vielä mitään huikeaa uskoontuloa tai valaistumista tai ahdistuksen ja masennuksen yhtäkkistä poistumista. Mutta edes jotain.

[/quote]

Niin ja olen ihmetellyt, että mitä ihmeen syntiä olen tehnyt vauvana jo, kun minua on rankaistu jo lapsuudessa pelolla ja ahdistuksella ja alistamisella ja ehkä jopa raiskauksella, mutta siitä onneksi muisti suojelee jo jotain, kun kaikkea en kestäisi.

Miksi toisille tulee mannaa syntymästä saakka ja toisilla elämä on koko ajan taistelemista ja tappelemista eteen päin.

[/quote]

Siksi, koska sinut on aivopesty uskomaan olevasi jotenkin likainen ja syntinen. Uskonnon pitäisi olla iloinen asia eikä ahdistuksen aihe. Ehdottaisin jonkinlaista terapiaa.

[/quote]

Ööö, kuka minut on aivopessyt. Ihmettelen vain, että minkä ihmeen takia esim. minun elämäni on lapsesta saakka ollut hakkaamista ja pelkäämistä ja ahdistusta sen vuoksi. Sen lisäksi siitä selviämiseen on mennyt todella kauan ja elämä on ahdistanut todella paljon. Muutakin pahaa on sattunut.

Olen rukoillut apua ahdistukseeni, mutta ei sitä helpotusta ole tuntunut tulevan

vai meinaatko, että jumala kuuntelee vain iloisia ja onnellisia ihmisiä ja me ahdistuneet saamme jäädä yksin tänne miettimään partakoneenterä kourassa, jaksaako eteen päin

[/quote]

En todellakaan tarkoittanut sitä. En ihan tiedä mitä tarkoitat tuolla "sen vuoksi" uskonnon vuoksi tai minkä? Uskonto on siitä metka juttu, että se toimii juuri niinkuin mihin itse uskot. Eli jos uskot että sinua koitellaan ja ettei jumala kuuntele, näin sitten on. Jos taas alat uskoa, että nyt tuli merkki jumalalta, niin se on sitten siinä.

Sinulla on ollut vaikeaa, mutta loppuelämäsi voit vain itse muuttaa.

[/quote]

Mistä olet saanut päähäsi, että olen uskonnon vuoksi yrittänyt tappaa itseni. Huusin Jumalaa avuksi, kun lapsena istuin metsässä piilossa. ettei isä löydä minua. Tai juoksin pakoon lumessa, ettei isä ammu minua. Tai kuuntelin peiton alla, kun veljeni hakkasi isää sairaalakuntoon ja yritti ampua äitini. Ja...esimerkkejä on satoja, ettei jaksa edes kirjoittaa niitä.

Olen rukoillut kun on ahdistanut. Kas kun sellaisista lähtökohdista ei ihan kaikki selviä lauleskellen ja nauraen. Hiukan otti elämä koville.

Rukoillut, kun on tuntunut ettei pysty elämään. 

Miettinyt, että mitä pahaa olen tehnyt vauvana, että minua näin rankaistiin rankalla elämällä. Kun tuntuu, että toiset on eläneet pumpulissa ja tups vain tulleet uskoonkin hiukan rukoilemalla ja mannaa sataa taivaasta

Tiedän, että näin ei saisi kirjoittaa. Mutta kun uskon, että Jumala näkee senkin sanahelinän läpi, mitä rukoilemme, vaikka olemme kaikesta huolimatta kateellisia, katkeria ja paskaihmisiä. Rukoilemme saadaksemme hyötyä ja anteeksiantamusta, kun emme haluaisi ottaa vastuuta teoistamme. Olemme kovia itsellemme, kun emme ole saaneet armoa ja apua.

Joku toinen on saanut aina apua ja rakkautta, joten hänellä on varaa olla jalomielinen ja ajatellaa sieviä ajatuksia.

Entä me, jotka on rikottu jo lapsena ja emme kykene armollisuuteen ja anteeksiantamukseen, koska kukaan ei ole koskaan meitä rakastanut ja ollut meille armollinen.

Näitä olen puhunut Jumalalle ja ihmetellyt, että miten voisin rukoilla sanahelinää, koska sydämessäni on niin paljon pahaa, sen takia, että kaikkea kokemaansa ei ole ihan vieläkään valmis antamaan anteeksi ja ajattelemaan, että hienoa, kun on ollut näin kova elämä ja näin paljon koettelemuksia. Se ei paljon auta, kun ahdistaa niin, että tuntuu, ettei enää huomista jaksa nähdä. Kun rukoilee, että auta minua. Ja tuntuu, että kukaan ei kuuntele,

Hei, lue kirja Enkeleitä hiuksissani (kirjoittanut Lorna Byrne).

Puhu isällesi ääneen esim. haudalla, hän kyllä tulee kuuntelemaan. Hän ei ole kuitenkaan ajatustenlukija joten muista puhua ääneen. 

Jumala kyllä kuulee rukoukset, mutta Jumalan äänen kuuleminen on haastavampaa. Jokainen ihminen on Jumalalle rakas ,eikä sitä voi ihminen itse muuttaa, ei millään teollaan. Oletko yrittänyt kuulla Jumalan puhetta Raamatun kautta? Se on itselleni ollut ihan mahtavaa. Jonkin asian vaivatessa minua rukoilen Raamatun edessä esim. näin "Isä puhu minulle tämän kautta, anna minulle vastauksia, rohkaise, lohduta, Sinä tiedät mitä tarvitsen, anna minun kuulla äänesi"  ja olen saanut useita paikkoja Raamatusta, jotka puhuttelevat minua juuri siinä asiassa mihin olen kaivannut apua. Jumalan ääni voi hukkua omiin ajatuksiin ,jos ei keskity kuuntelemaan sitä. Raamatusta on helppo aloittaa, sillä sehän on Jumalan puhetta jo itsessään.  Jos käyt seurakunnassa tai sinulla on uskova ystävä, pyydä häntä rukoilemaan puolestasi, Jumala käyttää ihmisiä usein välikappaleinaan puhuen toiselle. Ole rohkea. Jumala haluaa kohdata sinut, tuntui sinusta miltä tahansa. Myös musiikki on hyvä aloitus rukoukseen, kokeile vaikka youtubesta hakea Petrus Ahonen - Valtaa minut taas  

Siunausta sinulle! 

-Emilia

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 20:03"]

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 19:47"]

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 19:19"]

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 19:15"]

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 19:12"]

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 19:11"]

Samaa olen ihmetellyt itsekin. Joillekin tuntuu, että tups vain yhtäkkiä usko tulee sieluun ja on uudestisyntynyt. Itse olen rukoillut vuosia ja ollut ahdistunut ja pari kertaa yrittänyt tappaa itseni. Kun sanotaan, että kolkuttavalle avataan. Olen monia kertoja miettinyt, että kuinka syvälle pitää mennä.

Nyt tuntuu, että vihdoin on alkanut avautumaan jotain. Ei vielä mitään huikeaa uskoontuloa tai valaistumista tai ahdistuksen ja masennuksen yhtäkkistä poistumista. Mutta edes jotain.

[/quote]

Niin ja olen ihmetellyt, että mitä ihmeen syntiä olen tehnyt vauvana jo, kun minua on rankaistu jo lapsuudessa pelolla ja ahdistuksella ja alistamisella ja ehkä jopa raiskauksella, mutta siitä onneksi muisti suojelee jo jotain, kun kaikkea en kestäisi.

Miksi toisille tulee mannaa syntymästä saakka ja toisilla elämä on koko ajan taistelemista ja tappelemista eteen päin.

[/quote]

Siksi, koska sinut on aivopesty uskomaan olevasi jotenkin likainen ja syntinen. Uskonnon pitäisi olla iloinen asia eikä ahdistuksen aihe. Ehdottaisin jonkinlaista terapiaa.

[/quote]

Ööö, kuka minut on aivopessyt. Ihmettelen vain, että minkä ihmeen takia esim. minun elämäni on lapsesta saakka ollut hakkaamista ja pelkäämistä ja ahdistusta sen vuoksi. Sen lisäksi siitä selviämiseen on mennyt todella kauan ja elämä on ahdistanut todella paljon. Muutakin pahaa on sattunut.

Olen rukoillut apua ahdistukseeni, mutta ei sitä helpotusta ole tuntunut tulevan

vai meinaatko, että jumala kuuntelee vain iloisia ja onnellisia ihmisiä ja me ahdistuneet saamme jäädä yksin tänne miettimään partakoneenterä kourassa, jaksaako eteen päin

[/quote]

En todellakaan tarkoittanut sitä. En ihan tiedä mitä tarkoitat tuolla "sen vuoksi" uskonnon vuoksi tai minkä? Uskonto on siitä metka juttu, että se toimii juuri niinkuin mihin itse uskot. Eli jos uskot että sinua koitellaan ja ettei jumala kuuntele, näin sitten on. Jos taas alat uskoa, että nyt tuli merkki jumalalta, niin se on sitten siinä.

Sinulla on ollut vaikeaa, mutta loppuelämäsi voit vain itse muuttaa.

[/quote]

Mistä olet saanut päähäsi, että olen uskonnon vuoksi yrittänyt tappaa itseni. Huusin Jumalaa avuksi, kun lapsena istuin metsässä piilossa. ettei isä löydä minua. Tai juoksin pakoon lumessa, ettei isä ammu minua. Tai kuuntelin peiton alla, kun veljeni hakkasi isää sairaalakuntoon ja yritti ampua äitini. Ja...esimerkkejä on satoja, ettei jaksa edes kirjoittaa niitä.

Olen rukoillut kun on ahdistanut. Kas kun sellaisista lähtökohdista ei ihan kaikki selviä lauleskellen ja nauraen. Hiukan otti elämä koville.

Rukoillut, kun on tuntunut ettei pysty elämään. 

Miettinyt, että mitä pahaa olen tehnyt vauvana, että minua näin rankaistiin rankalla elämällä. Kun tuntuu, että toiset on eläneet pumpulissa ja tups vain tulleet uskoonkin hiukan rukoilemalla ja mannaa sataa taivaasta

Tiedän, että näin ei saisi kirjoittaa. Mutta kun uskon, että Jumala näkee senkin sanahelinän läpi, mitä rukoilemme, vaikka olemme kaikesta huolimatta kateellisia, katkeria ja paskaihmisiä. Rukoilemme saadaksemme hyötyä ja anteeksiantamusta, kun emme haluaisi ottaa vastuuta teoistamme. Olemme kovia itsellemme, kun emme ole saaneet armoa ja apua.

Joku toinen on saanut aina apua ja rakkautta, joten hänellä on varaa olla jalomielinen ja ajatellaa sieviä ajatuksia.

Entä me, jotka on rikottu jo lapsena ja emme kykene armollisuuteen ja anteeksiantamukseen, koska kukaan ei ole koskaan meitä rakastanut ja ollut meille armollinen.

Näitä olen puhunut Jumalalle ja ihmetellyt, että miten voisin rukoilla sanahelinää, koska sydämessäni on niin paljon pahaa, sen takia, että kaikkea kokemaansa ei ole ihan vieläkään valmis antamaan anteeksi ja ajattelemaan, että hienoa, kun on ollut näin kova elämä ja näin paljon koettelemuksia. Se ei paljon auta, kun ahdistaa niin, että tuntuu, ettei enää huomista jaksa nähdä. Kun rukoilee, että auta minua. Ja tuntuu, että kukaan ei kuuntele,

[/quote]

Me ollaan ihan samassa tilanteessa. Minä sain jo avun, rukoilen, että sinäkin saat.

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 20:09"]

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 20:03"]

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 19:47"]

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 19:19"]

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 19:15"]

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 19:12"]

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 19:11"]

Samaa olen ihmetellyt itsekin. Joillekin tuntuu, että tups vain yhtäkkiä usko tulee sieluun ja on uudestisyntynyt. Itse olen rukoillut vuosia ja ollut ahdistunut ja pari kertaa yrittänyt tappaa itseni. Kun sanotaan, että kolkuttavalle avataan. Olen monia kertoja miettinyt, että kuinka syvälle pitää mennä.

Nyt tuntuu, että vihdoin on alkanut avautumaan jotain. Ei vielä mitään huikeaa uskoontuloa tai valaistumista tai ahdistuksen ja masennuksen yhtäkkistä poistumista. Mutta edes jotain.

[/quote]

Niin ja olen ihmetellyt, että mitä ihmeen syntiä olen tehnyt vauvana jo, kun minua on rankaistu jo lapsuudessa pelolla ja ahdistuksella ja alistamisella ja ehkä jopa raiskauksella, mutta siitä onneksi muisti suojelee jo jotain, kun kaikkea en kestäisi.

Miksi toisille tulee mannaa syntymästä saakka ja toisilla elämä on koko ajan taistelemista ja tappelemista eteen päin.

[/quote]

Siksi, koska sinut on aivopesty uskomaan olevasi jotenkin likainen ja syntinen. Uskonnon pitäisi olla iloinen asia eikä ahdistuksen aihe. Ehdottaisin jonkinlaista terapiaa.

[/quote]

Ööö, kuka minut on aivopessyt. Ihmettelen vain, että minkä ihmeen takia esim. minun elämäni on lapsesta saakka ollut hakkaamista ja pelkäämistä ja ahdistusta sen vuoksi. Sen lisäksi siitä selviämiseen on mennyt todella kauan ja elämä on ahdistanut todella paljon. Muutakin pahaa on sattunut.

Olen rukoillut apua ahdistukseeni, mutta ei sitä helpotusta ole tuntunut tulevan

vai meinaatko, että jumala kuuntelee vain iloisia ja onnellisia ihmisiä ja me ahdistuneet saamme jäädä yksin tänne miettimään partakoneenterä kourassa, jaksaako eteen päin

[/quote]

En todellakaan tarkoittanut sitä. En ihan tiedä mitä tarkoitat tuolla "sen vuoksi" uskonnon vuoksi tai minkä? Uskonto on siitä metka juttu, että se toimii juuri niinkuin mihin itse uskot. Eli jos uskot että sinua koitellaan ja ettei jumala kuuntele, näin sitten on. Jos taas alat uskoa, että nyt tuli merkki jumalalta, niin se on sitten siinä.

Sinulla on ollut vaikeaa, mutta loppuelämäsi voit vain itse muuttaa.

[/quote]

Mistä olet saanut päähäsi, että olen uskonnon vuoksi yrittänyt tappaa itseni. Huusin Jumalaa avuksi, kun lapsena istuin metsässä piilossa. ettei isä löydä minua. Tai juoksin pakoon lumessa, ettei isä ammu minua. Tai kuuntelin peiton alla, kun veljeni hakkasi isää sairaalakuntoon ja yritti ampua äitini. Ja...esimerkkejä on satoja, ettei jaksa edes kirjoittaa niitä.

Olen rukoillut kun on ahdistanut. Kas kun sellaisista lähtökohdista ei ihan kaikki selviä lauleskellen ja nauraen. Hiukan otti elämä koville.

Rukoillut, kun on tuntunut ettei pysty elämään. 

Miettinyt, että mitä pahaa olen tehnyt vauvana, että minua näin rankaistiin rankalla elämällä. Kun tuntuu, että toiset on eläneet pumpulissa ja tups vain tulleet uskoonkin hiukan rukoilemalla ja mannaa sataa taivaasta

Tiedän, että näin ei saisi kirjoittaa. Mutta kun uskon, että Jumala näkee senkin sanahelinän läpi, mitä rukoilemme, vaikka olemme kaikesta huolimatta kateellisia, katkeria ja paskaihmisiä. Rukoilemme saadaksemme hyötyä ja anteeksiantamusta, kun emme haluaisi ottaa vastuuta teoistamme. Olemme kovia itsellemme, kun emme ole saaneet armoa ja apua.

Joku toinen on saanut aina apua ja rakkautta, joten hänellä on varaa olla jalomielinen ja ajatellaa sieviä ajatuksia.

Entä me, jotka on rikottu jo lapsena ja emme kykene armollisuuteen ja anteeksiantamukseen, koska kukaan ei ole koskaan meitä rakastanut ja ollut meille armollinen.

Näitä olen puhunut Jumalalle ja ihmetellyt, että miten voisin rukoilla sanahelinää, koska sydämessäni on niin paljon pahaa, sen takia, että kaikkea kokemaansa ei ole ihan vieläkään valmis antamaan anteeksi ja ajattelemaan, että hienoa, kun on ollut näin kova elämä ja näin paljon koettelemuksia. Se ei paljon auta, kun ahdistaa niin, että tuntuu, ettei enää huomista jaksa nähdä. Kun rukoilee, että auta minua. Ja tuntuu, että kukaan ei kuuntele,

[/quote]

Me ollaan ihan samassa tilanteessa. Minä sain jo avun, rukoilen, että sinäkin saat.

[/quote]

Kiitos sinulle. Minustakin tuntuu, että hiukan on alkanut ovi avautumaan. Mutta ensin pitää tehdä sekin selväksi, että olen niin paljon itsekin syntiä ja pahaa tehnyt, että yritän nyt ensin niitä pyytää anteeksi ja olla tekemättä lisää pahaa.  Kun ei kärsimys ole jalostanut paremmaksi ihmiseksi, vaan tehnyt paskemmaksi ja sitä tässä nyt yrittelen ensin anteeksi pyytää, että ..niin.. en tiedä. Rukoilen silti joka päivä ja raamattuakin luen joskus. 

helsinginrauhanyhdistyksen sivuilta joka ke, la ja su voi kuunnella suorana jumalan sanaa, raamatun sanaa, alkuperäistä muuttamatonta sanaa..tai tulla paikan päälle kuulemaan. tämä ei ole tyrkytys, yksi vapaaehtoinen mahdollisuus. tästä monella on mielipiteensä mutta sydämmellisesti annan tämänkin vaihtoehdon sinulle. itse en ikipäivänä pystyisi elämään ilman tuota. tässä isossa turvattomassa maailmassa. iso rutistus täältä! (netissä arkoja aiheita nämä aiheet, heti joku hyökkää päälle ja lyttää uskonnot kokonaan, sitä on ollut jo jeesuksen aikoina raamatun mukaan)

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 20:27"]

helsinginrauhanyhdistyksen sivuilta joka ke, la ja su voi kuunnella suorana jumalan sanaa, raamatun sanaa, alkuperäistä muuttamatonta sanaa..tai tulla paikan päälle kuulemaan. tämä ei ole tyrkytys, yksi vapaaehtoinen mahdollisuus. tästä monella on mielipiteensä mutta sydämmellisesti annan tämänkin vaihtoehdon sinulle. itse en ikipäivänä pystyisi elämään ilman tuota. tässä isossa turvattomassa maailmassa. iso rutistus täältä! (netissä arkoja aiheita nämä aiheet, heti joku hyökkää päälle ja lyttää uskonnot kokonaan, sitä on ollut jo jeesuksen aikoina raamatun mukaan)

[/quote]

Ihmisillä on oikeus mielipiteisiin ja hyökkäähän normaalielämässäkin ihmiset uskontoja vastaan.  Ei tämä sillä mielin mikään arka aihe ole. Ihan samalla tavalla keskustelun aihe kuin alapään karvoitus tällä palstalla. Sitäkin vastaan hyökätään.

Mutta en ole ap, mutta oli hienoa, että niin moni jaksoi vastata tähän ketjuun. Sain ainakin itse voimaa taas hiukan lisää tämän ketjun ansiosta. 

tarkoitin arkana sitä, kun jotku tulee heti kirjottamaan tänne tyyliin "ei jumalaa ole olemassakaan, ikinä ollutkaan, muuta elämäntapaas" ym ym...nuo oikeesti satuttaa varmasti ap:tä ja muitakin..tai ainakin tuntuis että itteä satuttais jos joku tulisi minulle semmosta sanomaan..jokaisen omia asioita mutta kuitenki pitäisi kunnioittaa jos ihminen etsii jumalaa ja haluaisi löytää uskon..monelle usko on elämä, ja elämä rakennetaan sen  ympärille..

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 20:15"]

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 20:09"]

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 20:03"]

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 19:47"]

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 19:19"]

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 19:15"]

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 19:12"]

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 19:11"]

Samaa olen ihmetellyt itsekin. Joillekin tuntuu, että tups vain yhtäkkiä usko tulee sieluun ja on uudestisyntynyt. Itse olen rukoillut vuosia ja ollut ahdistunut ja pari kertaa yrittänyt tappaa itseni. Kun sanotaan, että kolkuttavalle avataan. Olen monia kertoja miettinyt, että kuinka syvälle pitää mennä.

Nyt tuntuu, että vihdoin on alkanut avautumaan jotain. Ei vielä mitään huikeaa uskoontuloa tai valaistumista tai ahdistuksen ja masennuksen yhtäkkistä poistumista. Mutta edes jotain.

[/quote]

Niin ja olen ihmetellyt, että mitä ihmeen syntiä olen tehnyt vauvana jo, kun minua on rankaistu jo lapsuudessa pelolla ja ahdistuksella ja alistamisella ja ehkä jopa raiskauksella, mutta siitä onneksi muisti suojelee jo jotain, kun kaikkea en kestäisi.

Miksi toisille tulee mannaa syntymästä saakka ja toisilla elämä on koko ajan taistelemista ja tappelemista eteen päin.

[/quote]

Siksi, koska sinut on aivopesty uskomaan olevasi jotenkin likainen ja syntinen. Uskonnon pitäisi olla iloinen asia eikä ahdistuksen aihe. Ehdottaisin jonkinlaista terapiaa.

[/quote]

Ööö, kuka minut on aivopessyt. Ihmettelen vain, että minkä ihmeen takia esim. minun elämäni on lapsesta saakka ollut hakkaamista ja pelkäämistä ja ahdistusta sen vuoksi. Sen lisäksi siitä selviämiseen on mennyt todella kauan ja elämä on ahdistanut todella paljon. Muutakin pahaa on sattunut.

Olen rukoillut apua ahdistukseeni, mutta ei sitä helpotusta ole tuntunut tulevan

vai meinaatko, että jumala kuuntelee vain iloisia ja onnellisia ihmisiä ja me ahdistuneet saamme jäädä yksin tänne miettimään partakoneenterä kourassa, jaksaako eteen päin

[/quote]

En todellakaan tarkoittanut sitä. En ihan tiedä mitä tarkoitat tuolla "sen vuoksi" uskonnon vuoksi tai minkä? Uskonto on siitä metka juttu, että se toimii juuri niinkuin mihin itse uskot. Eli jos uskot että sinua koitellaan ja ettei jumala kuuntele, näin sitten on. Jos taas alat uskoa, että nyt tuli merkki jumalalta, niin se on sitten siinä.

Sinulla on ollut vaikeaa, mutta loppuelämäsi voit vain itse muuttaa.

[/quote]

Mistä olet saanut päähäsi, että olen uskonnon vuoksi yrittänyt tappaa itseni. Huusin Jumalaa avuksi, kun lapsena istuin metsässä piilossa. ettei isä löydä minua. Tai juoksin pakoon lumessa, ettei isä ammu minua. Tai kuuntelin peiton alla, kun veljeni hakkasi isää sairaalakuntoon ja yritti ampua äitini. Ja...esimerkkejä on satoja, ettei jaksa edes kirjoittaa niitä.

Olen rukoillut kun on ahdistanut. Kas kun sellaisista lähtökohdista ei ihan kaikki selviä lauleskellen ja nauraen. Hiukan otti elämä koville.

Rukoillut, kun on tuntunut ettei pysty elämään. 

Miettinyt, että mitä pahaa olen tehnyt vauvana, että minua näin rankaistiin rankalla elämällä. Kun tuntuu, että toiset on eläneet pumpulissa ja tups vain tulleet uskoonkin hiukan rukoilemalla ja mannaa sataa taivaasta

Tiedän, että näin ei saisi kirjoittaa. Mutta kun uskon, että Jumala näkee senkin sanahelinän läpi, mitä rukoilemme, vaikka olemme kaikesta huolimatta kateellisia, katkeria ja paskaihmisiä. Rukoilemme saadaksemme hyötyä ja anteeksiantamusta, kun emme haluaisi ottaa vastuuta teoistamme. Olemme kovia itsellemme, kun emme ole saaneet armoa ja apua.

Joku toinen on saanut aina apua ja rakkautta, joten hänellä on varaa olla jalomielinen ja ajatellaa sieviä ajatuksia.

Entä me, jotka on rikottu jo lapsena ja emme kykene armollisuuteen ja anteeksiantamukseen, koska kukaan ei ole koskaan meitä rakastanut ja ollut meille armollinen.

Näitä olen puhunut Jumalalle ja ihmetellyt, että miten voisin rukoilla sanahelinää, koska sydämessäni on niin paljon pahaa, sen takia, että kaikkea kokemaansa ei ole ihan vieläkään valmis antamaan anteeksi ja ajattelemaan, että hienoa, kun on ollut näin kova elämä ja näin paljon koettelemuksia. Se ei paljon auta, kun ahdistaa niin, että tuntuu, ettei enää huomista jaksa nähdä. Kun rukoilee, että auta minua. Ja tuntuu, että kukaan ei kuuntele,

[/quote]

Me ollaan ihan samassa tilanteessa. Minä sain jo avun, rukoilen, että sinäkin saat.

[/quote]

Kiitos sinulle. Minustakin tuntuu, että hiukan on alkanut ovi avautumaan. Mutta ensin pitää tehdä sekin selväksi, että olen niin paljon itsekin syntiä ja pahaa tehnyt, että yritän nyt ensin niitä pyytää anteeksi ja olla tekemättä lisää pahaa.  Kun ei kärsimys ole jalostanut paremmaksi ihmiseksi, vaan tehnyt paskemmaksi ja sitä tässä nyt yrittelen ensin anteeksi pyytää, että ..niin.. en tiedä. Rukoilen silti joka päivä ja raamattuakin luen joskus. 

[/quote]

Jeesus sovitti kaikki kaikkien synnit eli myös sinun kaikki synnit on jo anteeksiannettu Jeesuksen sovitustyön tähden. Et itse pysty itseäsi tekemään hyväksi vaan Jumala tekee sen sinussa. Kaikki rakkaus ja hyvyys tulee Jumalalta. Turvaudu Jumalaan, älä itseesi. Etsi Jumalaa. Älä yritä löytää vastauksia itsestäsi, se vie harhaan. Kuulostaa että kadut ja sulle on annettu synnintuntoa, turvaudu Jumalaan ja usko että olet saanut kaikki syntisi anteeksi Jeesuksessa, niinkuin oletkin. Synnintuntokin on johdatusta, ja silloin on tärkeää turvautua Jumalaan, ei itseensä koska itse ei itseään voi muuttaa vaan se muutos tapahtuu Jumalan armosta joka rakasti maailmaa niin paljon että antoi ainoan Poikansa jottie yksikään joka Häneen uskoo joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän. Rukoilen sinun puolestasi. Siunausta!

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 20:07"]

Hei, lue kirja Enkeleitä hiuksissani (kirjoittanut Lorna Byrne).

Puhu isällesi ääneen esim. haudalla, hän kyllä tulee kuuntelemaan. Hän ei ole kuitenkaan ajatustenlukija joten muista puhua ääneen. 

[/quote]

Täsät kirjasta oon lukenut että on eksytystä.

Sounds like a case for Päivi Räsänen.

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 20:51"]

Sounds like a case for Päivi Räsänen.

[/quote]

Todellakin. Nyt tarvitaan äkkiä joku laki auttamaan tätä ihmistä.

Jumala kuulee jokaisen rukouksen tai väsyneen huokauksen. Jeesus rakastaa erityisesti sinua, koska sitä tarvitset. Iso halaus sinulle, en voi kuvitellakaan miten rankkoja asioita olet kokenut.

Itselläni on melko helppo elämä ollut, joskus ihan pelottaa mitä tulevaisuus voi tuoda tullessaan.. Perheeni ei ole ollut uskovainen, mutta aloin kaivata Jumalaa parikymppisenä. Mielestäni uskovan ei tarvitse olla mikään hihhuli, vaan Jumalaan voi uskoa ja turvata tällainen tavallinen ihminenkin.

Ei Jumalalta kannata mitään selvää vastausta odottaa, siinä vain tulee pettymään. Itsellänikin on epäuskon hetkiä, mutta kuitenkin sisimmässän tiedän että Jumala on tosi, hän vain kertoo itsestään niin erilaisilla tavoilla kuin itse odotan.

Jos olet masentunut, niin siihen pitää hakea apua psykiatrian puolelta. Jumalan läheisyys auttaa myös, itse saab eniten hengellisestä musiikista sekä kirjallisuudesta. Raamattu on tietenkin se tärkein kirja. Lueppa Todd Burpon "Taivas on totta". Se on ihana kirja jos haluat vahvistusta siihen että Jeesus tulee vielä meitä hakemasn taivaaseen!

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 20:46"]

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 20:15"]

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 20:09"]

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 20:03"]

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 19:47"]

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 19:19"]

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 19:15"]

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 19:12"]

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 19:11"]

Samaa olen ihmetellyt itsekin. Joillekin tuntuu, että tups vain yhtäkkiä usko tulee sieluun ja on uudestisyntynyt. Itse olen rukoillut vuosia ja ollut ahdistunut ja pari kertaa yrittänyt tappaa itseni. Kun sanotaan, että kolkuttavalle avataan. Olen monia kertoja miettinyt, että kuinka syvälle pitää mennä.

Nyt tuntuu, että vihdoin on alkanut avautumaan jotain. Ei vielä mitään huikeaa uskoontuloa tai valaistumista tai ahdistuksen ja masennuksen yhtäkkistä poistumista. Mutta edes jotain.

[/quote]

Niin ja olen ihmetellyt, että mitä ihmeen syntiä olen tehnyt vauvana jo, kun minua on rankaistu jo lapsuudessa pelolla ja ahdistuksella ja alistamisella ja ehkä jopa raiskauksella, mutta siitä onneksi muisti suojelee jo jotain, kun kaikkea en kestäisi.

Miksi toisille tulee mannaa syntymästä saakka ja toisilla elämä on koko ajan taistelemista ja tappelemista eteen päin.

[/quote]

Siksi, koska sinut on aivopesty uskomaan olevasi jotenkin likainen ja syntinen. Uskonnon pitäisi olla iloinen asia eikä ahdistuksen aihe. Ehdottaisin jonkinlaista terapiaa.

[/quote]

Ööö, kuka minut on aivopessyt. Ihmettelen vain, että minkä ihmeen takia esim. minun elämäni on lapsesta saakka ollut hakkaamista ja pelkäämistä ja ahdistusta sen vuoksi. Sen lisäksi siitä selviämiseen on mennyt todella kauan ja elämä on ahdistanut todella paljon. Muutakin pahaa on sattunut.

Olen rukoillut apua ahdistukseeni, mutta ei sitä helpotusta ole tuntunut tulevan

vai meinaatko, että jumala kuuntelee vain iloisia ja onnellisia ihmisiä ja me ahdistuneet saamme jäädä yksin tänne miettimään partakoneenterä kourassa, jaksaako eteen päin

[/quote]

En todellakaan tarkoittanut sitä. En ihan tiedä mitä tarkoitat tuolla "sen vuoksi" uskonnon vuoksi tai minkä? Uskonto on siitä metka juttu, että se toimii juuri niinkuin mihin itse uskot. Eli jos uskot että sinua koitellaan ja ettei jumala kuuntele, näin sitten on. Jos taas alat uskoa, että nyt tuli merkki jumalalta, niin se on sitten siinä.

Sinulla on ollut vaikeaa, mutta loppuelämäsi voit vain itse muuttaa.

[/quote]

Mistä olet saanut päähäsi, että olen uskonnon vuoksi yrittänyt tappaa itseni. Huusin Jumalaa avuksi, kun lapsena istuin metsässä piilossa. ettei isä löydä minua. Tai juoksin pakoon lumessa, ettei isä ammu minua. Tai kuuntelin peiton alla, kun veljeni hakkasi isää sairaalakuntoon ja yritti ampua äitini. Ja...esimerkkejä on satoja, ettei jaksa edes kirjoittaa niitä.

Olen rukoillut kun on ahdistanut. Kas kun sellaisista lähtökohdista ei ihan kaikki selviä lauleskellen ja nauraen. Hiukan otti elämä koville.

Rukoillut, kun on tuntunut ettei pysty elämään. 

Miettinyt, että mitä pahaa olen tehnyt vauvana, että minua näin rankaistiin rankalla elämällä. Kun tuntuu, että toiset on eläneet pumpulissa ja tups vain tulleet uskoonkin hiukan rukoilemalla ja mannaa sataa taivaasta

Tiedän, että näin ei saisi kirjoittaa. Mutta kun uskon, että Jumala näkee senkin sanahelinän läpi, mitä rukoilemme, vaikka olemme kaikesta huolimatta kateellisia, katkeria ja paskaihmisiä. Rukoilemme saadaksemme hyötyä ja anteeksiantamusta, kun emme haluaisi ottaa vastuuta teoistamme. Olemme kovia itsellemme, kun emme ole saaneet armoa ja apua.

Joku toinen on saanut aina apua ja rakkautta, joten hänellä on varaa olla jalomielinen ja ajatellaa sieviä ajatuksia.

Entä me, jotka on rikottu jo lapsena ja emme kykene armollisuuteen ja anteeksiantamukseen, koska kukaan ei ole koskaan meitä rakastanut ja ollut meille armollinen.

Näitä olen puhunut Jumalalle ja ihmetellyt, että miten voisin rukoilla sanahelinää, koska sydämessäni on niin paljon pahaa, sen takia, että kaikkea kokemaansa ei ole ihan vieläkään valmis antamaan anteeksi ja ajattelemaan, että hienoa, kun on ollut näin kova elämä ja näin paljon koettelemuksia. Se ei paljon auta, kun ahdistaa niin, että tuntuu, ettei enää huomista jaksa nähdä. Kun rukoilee, että auta minua. Ja tuntuu, että kukaan ei kuuntele,

[/quote]

Me ollaan ihan samassa tilanteessa. Minä sain jo avun, rukoilen, että sinäkin saat.

[/quote]

Kiitos sinulle. Minustakin tuntuu, että hiukan on alkanut ovi avautumaan. Mutta ensin pitää tehdä sekin selväksi, että olen niin paljon itsekin syntiä ja pahaa tehnyt, että yritän nyt ensin niitä pyytää anteeksi ja olla tekemättä lisää pahaa.  Kun ei kärsimys ole jalostanut paremmaksi ihmiseksi, vaan tehnyt paskemmaksi ja sitä tässä nyt yrittelen ensin anteeksi pyytää, että ..niin.. en tiedä. Rukoilen silti joka päivä ja raamattuakin luen joskus. 

[/quote]

Jeesus sovitti kaikki kaikkien synnit eli myös sinun kaikki synnit on jo anteeksiannettu Jeesuksen sovitustyön tähden. Et itse pysty itseäsi tekemään hyväksi vaan Jumala tekee sen sinussa. Kaikki rakkaus ja hyvyys tulee Jumalalta. Turvaudu Jumalaan, älä itseesi. Etsi Jumalaa. Älä yritä löytää vastauksia itsestäsi, se vie harhaan. Kuulostaa että kadut ja sulle on annettu synnintuntoa, turvaudu Jumalaan ja usko että olet saanut kaikki syntisi anteeksi Jeesuksessa, niinkuin oletkin. Synnintuntokin on johdatusta, ja silloin on tärkeää turvautua Jumalaan, ei itseensä koska itse ei itseään voi muuttaa vaan se muutos tapahtuu Jumalan armosta joka rakasti maailmaa niin paljon että antoi ainoan Poikansa jottie yksikään joka Häneen uskoo joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän. Rukoilen sinun puolestasi. Siunausta!

[/quote]

Ei se anteeksisaaminen ole ihan niin yksinkertaista. Kun on loukannut ihmisiä, häpeää tekojaan ja ei pysty ikinä näille ihmisille korvaamaan tekojaan. Joten hiukan hankala tässä on vain hypätä tekojensa yli sillä, että olisi syntinsä anteeksi saanut.

Ei vain kykene rukoilusta huolimatta vetämään rakseja tekojensa päälle. Ja ei sekään auta, että välillä tulee epäusko, että haluaako anteeksiantoa siksi, että pääsisi kuin koira veräjästä. Näitä siis juttelen iltaisin rukouksissani, että mistä tiedän, mikä on oikeaa katumista ja kun olen ihminen, niin olen myös kiero ja yritänkö tässä nyt huiputtaa ja päästä helpolla, kun on mokattu joskus.

Ja kyllä, yritän luottaa siihen, että saisin syntini anteeksi ja sen jälkeen menisin ja en syntiä enää tekisi.

Ja myös omaa kovuuttani rukoilen pois, että oppisin itsekin antamaan anteeksi.

Ihmisenä olo ei ole helppoa. Ei edes silloin, kun yrittää tulla uskoon. Kun olisikin vielä lapsenkaltainen, mutta kun se on viety pois jo ennen kuin ehti edes olla lapsi.

Mutta etsin tietä edelleen.

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 20:54"]

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 20:51"]

Sounds like a case for Päivi Räsänen.

[/quote]

Todellakin. Nyt tarvitaan äkkiä joku laki auttamaan tätä ihmistä.

[/quote]

Heh, itse asiassa Räsäsellä ja kirkollakaan ei ole oikeastaan kovinkaan suurta tekemistä uskon kanssa. Nämä asiat vain vie ihmisiä harhaan koko siinä ajatuksessa, että mikä tämän jutun tarkoitus on.

Usko ei tarvitse ihmisten luomaa kirkkoa ja rekisteriä. Koko t'll' vouhkaamisella Räsäsestä tai homoliitoista on hyvin vähän tekemistä uskon kanssa. Ei jaksa edes seurata näitä juttuja, eikä lukea.

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 21:09"]

Jumala kuulee jokaisen rukouksen tai väsyneen huokauksen. Jeesus rakastaa erityisesti sinua, koska sitä tarvitset. Iso halaus sinulle, en voi kuvitellakaan miten rankkoja asioita olet kokenut.

Itselläni on melko helppo elämä ollut, joskus ihan pelottaa mitä tulevaisuus voi tuoda tullessaan.. Perheeni ei ole ollut uskovainen, mutta aloin kaivata Jumalaa parikymppisenä. Mielestäni uskovan ei tarvitse olla mikään hihhuli, vaan Jumalaan voi uskoa ja turvata tällainen tavallinen ihminenkin.

Ei Jumalalta kannata mitään selvää vastausta odottaa, siinä vain tulee pettymään. Itsellänikin on epäuskon hetkiä, mutta kuitenkin sisimmässän tiedän että Jumala on tosi, hän vain kertoo itsestään niin erilaisilla tavoilla kuin itse odotan.

Jos olet masentunut, niin siihen pitää hakea apua psykiatrian puolelta. Jumalan läheisyys auttaa myös, itse saab eniten hengellisestä musiikista sekä kirjallisuudesta. Raamattu on tietenkin se tärkein kirja. Lueppa Todd Burpon "Taivas on totta". Se on ihana kirja jos haluat vahvistusta siihen että Jeesus tulee vielä meitä hakemasn taivaaseen!

[/quote]

Ehkä en uskoa osaa ajatella sitten oikein. Koska en jaksa ajatella sellaisia, että minut tultaisiin hakemaan taivaaseen kuoleman jälkeen. Ihan tarpeeksi on elää tässä elämässä. Masentunut en ole, enkä psykiatreja tarvitse :)

Mutta kyllä ihan normaali ihminen kaiken nähtyään lapsena ei ihan kepeästi elele aikuisena elämäänsä eteen päin. Se kaikki kulkee kuitenkin koko elämän matkassa ja matkassa kulkee myös katkeruus ja kateus, miksi juuri minulle näin. Matkassa kulkee myös s, että pystyi isän kuoleman jälkeen rukoilemaan, että anna sille äijälle kuitenkin anteeksi, sillä ei se tiennyt pahaa tekevänsä, koska sillä itsellä oli niin ongelmia.

Ehkä minua on kuitenkin kuunneltu, kun hengissä olen edelleen.