" rennot" äidit, ymmärrättekö hössääjiä,jotka tarjoavat lapsilleen 2 lämmintä ateriaa päivässä tietyllä kellon lyömällä...

ymmärrän kyllä hyvin, mutta nyt 4 vuoden aikana olen vihdoinkin tajunnut ja hyväksynyt sen etteivät lapseni syö helteillä kun yhden lämpimän aterian.

muina vuoden aikoina aina 2 lämmintä ateriaa. harmitti, kun tein pojille ruakaa ja pojat eivät suostuneet syömään.

tämä kesä ollaan otettu rennosti. muutama päivä oli viileämpää ja johan pojat olivat nälkäisiä.

Ja tää pienin päiväunien nukkuja on yleensä hyvin iloinen kaveri, ei kiukuttele, vaikka jäis päiväunet väliin jos kyläpaikan leikit kiinnostaa enemmän.

Vierailija:

Meidän puolitoistavuotiaat kaksoset huutaa kuin hinaajat jos päikkärit myöhästyy liikaa tai päättyy liian aikaisin. Kyläilystä ei tuu tuolloin yhtään mitään. Miten rentojen äitien lapset oikein jaksaa, jos normaalisti kuitenkin nukkuu päikkärit?

Kyllä jotkut äidit menee äärimmäisyyksiin. Jotkut sairaudet vaativat tarkkaa rytmiä ja sen kyllä ymmärtää.

Meillä ei noudateta tarkkoja rytmejä mutta kaksi lämmintä ruokaa yritän käytännössä antaa esim. tänään klo. 12 ja toinen iltapalksi klo 20 siinä välissä on parit välipalat - lue välipala ja iltapala.

Päiväunia nukutaan hyvin epäsäännöllisesti koska minä 3 lapsen äiti olen kovin menevä mamma joka inhoaa rutiineja. Lapset siis ovat mukana kun päivällä liikutaan. Nyt joku ajattelee ties mitä mutta voin sanoa että lapseni ovat itse myös vilkas luonteisia joten päivällä pitää olla paljon tekemistä! Pelkkä piha ja koti ei riitä.

Ja jos laihat lapset ovat isoina lihavia niin eipä pidä ainakaan omalla kohdallani paikkaansa, olen lähes koko ikäni ollut painoindeksin alapuolella ja koskaan en ole laihduttanut en edes raskauksien jälkeen.

Ruuan suhteen määrä ei korvaa laatua ( en käytä valmisruokia/ pikaruokaloita(

vauva aikana ne söi kun digitaalikellot ja samoin nukkui. Huutoa ei ollut koskaan. Lasten kasvaessa on tietysti ajoista joustettu mutta esim. tämän kohta 3 vuotiaan kanssa on pakko pitää rutiineja. Koskaan ei ole haitannut meidän tai meille tulevien kyläilyjä. Olen huomannut että minä olen se jolle käy aika kuin aika..





Katson tässä yhden naapurin " rentoa" toimintaa. Lapsi on aina kiukkuinen, ei nuku koskaan, tarhassakin on huomautettu asiasta jne jne. SYY: lapsella ei ole koskaan ollut mitään rytmiä. Lämmintä ruokaa saa hyvä jos viikonloppuna kerran. Lasta roudataan aamusta iltaan joka paikkaan. Tarhan jälkeen (josta haetaan 17.30) mennään useasti shoppailemaan ja kotona ollaan vasta 21 aikaan. Missä ruoka oli?



Sitten tämä ihminen ihmettelee kuinka lapsi on niin vaikea. Kerran lähtivät rannalle ja evääksi oli pähkinöitä..hmmm. Että tässä yksi tapaus ap:n mainitsemasta " rennosta" äidistä.

meillä ei nipoteta. Syöda saa vaikka olohuoneessa, kunhan syö. Ainankin yksi lämmin ateria on päivässä, mutta monesti kaksi. Ainankin lapsella.

Silloin syödään kun taaperolla on nälkä. Aamupalaa ei syö kunnolla joten eka lämminruoka on jo 11 aikoihin. Jos toista lämmintä ruokaa ei ole niin taapero syö leipää, hedelmiä, viiliä. Iltaisin kyllä syö useimmiten puuroa, jos se lasketaan lämpimäksi ruoaksi.



Mutta noista päiväunista olen aika tarkka. Koska jos poika ei mene päikkäreille ajallaan hänestä tulee kiukkuinen ja unille meno on tosi vaikeaa. Ja sitten saattaa nukkua vaikka neljäkin tuntia ja jos menet herättämään niin poika on kun perseeseen ammuttu karhu. Ja sen jälkeen menee koko ilta kukkumiseksi.

Kun päikkäreille menee ajoissa ja saa nukkua rauhassa niin sieltä herää parin tunnin jälkee iloinen pieni poika joka nukahtaa illalla yhdeksältä!

Siis sitä asiaa, minkä pohjalle lapsi rakentaa tulevan elämänsä? Se muodostuu siitä, että vauva/lapsi oppii itse tietämään, että tämän rutiinin jälkeen tulee tuo toinen rutiini. Näin lapsi oppii luottamaan vanhempiin, ympäristöönsä ja ennen kaikkea omaan itseensä.



Ei niiden nyt aina ihan samalla kellonlyömällä tarvitse tapahtua ja totta kai aina silloin tällöin tulee juhlia tms. jolloin ei mennä samalla kaavalla, mutta kyllä niistä muuten pidetään kiinni.

mutta lapsi saa kaksi lämmintä ateriaa päivittäin - ei tosin aina ihan samalla kellonlyömällä.



Arjessa (kun olen töissä ja lapsi tarhassa) syödään suunnilleen samaan aikaan, jotta lapsi pääsee yöunille oikeaan aikaan (eikä ole aamulla väsynyt herätessään). Lapselle on tärkeää saada monipuolista ruokaa säännöllisesti, jo ihan kehityksen kannalta. Ja lapsuuden ruokailutottumukset siirtyvät aikuisuuteen: jos lapsi (ja lapsen elimistö) on tottunut ruokailemaan säännöllisesti niin sama tapahtunee myös aikuisena. Hieman hankalasti sanottu, mutta tarkoitan sitä, että elimistö omaksuu tiettyjä tapoja ja jos lapsen elimistö jo pienestä pitäen tottuu siihen, että ruokaa tulee säännöllisesti ja verensokeri ei laske niin aikuisenakin lapsi osaa kuunnella omaa kehoaan.

Samaan perustuu se, ettei lasta pakota syömään lautasta tyhjäksi vaan lapsi oppii itse säännöstelemään nälän ja kylläisyyden tunteita.



On vanhempien tehtävä ja velvollisuus turvata lapsen fyysinen ja henkinen kasvu. Taata riittävä yöuni (monilla juuri sen takia melko säännöllinen rytmi) ja monipuolinen ravinto.



Suoraan sanoen niissä eineksissä ei pahemmin ravintoarvoa ole, pääasiassa vain mahan täytettä. Haluatko todella pumpata lapsen jo pienenä täyteen suolaa, lisä- ja säilöntäaineita???

hössöttämistä ja kelloon kyttäämistä,vauva/pieni lapsi voi joskus nukkua pväunet rattaissa ja syödä vaikka puston penkillä;O)...Erityislapset ovat asia erikseen,heille säännöllisyys on tärkeää...Mutta hauskaa kesää kaikille!!!!!...p.s:IIK!!!kello on jo noin paljon...:OD

Omalla lapsellani on ollut selkeä rytmi jo 1kk ikäisestä lähtien. Tiesin milloin söi, nukkui jne. Koskaan ei ole ollut ongelmaa asiasta ja olemme kyläilleet tosi paljon ja samoin meillä käy vieraita.



Käymme ulkomailla pari kertaa vuodessa ja lapsen ehdoilla on menty mutta rytmit on muotoutunut ns. lomarytmiksi meille kaikille sopivaksi. En ymmärrä miten joku ei jaksa laittaa lapselleen ruokaa? Saatika antaa eineksiä joka päivä? Kieltämättä sanon että on ollut ongelmaista kun lapsi ei suostu syömään yhtä Piltti-purkkia jos olemme reissussa koska on tottunut kotiruuan makuun, mutta aina ollaan saatu fixattua hänelle lämminruoka silti. Koskaan ei ole ollut ongelmia ruuan suhteen hän syö jopa erikoisiakin ruokia jotka yleensä ei ole lasten makuun.



Ei vaadi paljon mielikuvitusta laittaa lapselle 2 lämmintä ruokaa. Lapsi tuntee olonsa turvalliseksi kun hänelle on elämässä säännöllisyyttä.

Tai siis koulussa ja päiväkodissa lapset saavat arkisin sen lounaan ja välipalan.



Ja suurinpiirtein tolkullisiin aikoihin nämä ruoat tarjotaan. Lapsen aineenvaihdunta pysyy hyvässä kuosissa, ei kerry kiloja, lapsen verensokeri pysyy tasapainoisena, ei tule niin helposti kiukkukohtauksia eikä ylimääräistä väsymistä. Säännölliset ruokailuajat tarjoavat myös lapselle yhden hänen elämänsä ehdottomista perusturvista.



Että onko se muka hössäämistä?? Ei todellakaan, vaan yksi vanhempien perusvelvollisuuksista.

mutta silti tarjoan kaksi lämmintä ateriaa. Mikä siinä tekee tiukkapipon? Se että haluaa hoitaa lapsensa hyvin?

Vierailija:

mutta silti tarjoan kaksi lämmintä ateriaa. Mikä siinä tekee tiukkapipon? Se että haluaa hoitaa lapsensa hyvin?

Eikä silloin puhuta mistään hössöttämisestä. Mutta voivoi, kun joillekin ei ole edes maustemitalla suotu, niin on vaikea edes teelusikalla vaatia...