Te jotka vouhkaatte laskun jakamisesta treffeillä toivoisin kuulevani perusteluja tähän!

Hyi hitto mikä keskustelu.... tuli oikein paha olo. ja nämä naiset jotka haluavat miehen maksavan, tervetuloa tälle vuosituhannelle. En ymmärrä miksi jotku naiset ei tajua että se että suomessa nainen voi elää ja asua itsenäisesti on ETUOIKEUS jota ei monessa maassa ole!

Vierailija kirjoitti:

Yli 20 sivua tätä samaa jauhamista taas. Käsi ylös jokainen, jonka ajatuksia ja toimintaa tämä ketju muutti. Minun ei. Jos joskus vielä olen sinkku, ehdotan miehelle kävelytreffejä. Jos hän haluaa kahvilaan tai ravintolaan, odotan hänen tarjoavan. Ravintolaan en tosin lähde ellei ole ensin jo juteltu skypessä tai olen muuten vakuuttunut siitä, että hän on myös livenä mukavaa seura.

Oletko sama, joka tuolla muutama sivu sitten puhui myös kävelytreffeistä ja perusteli miehen maksamista sillä, että mies ehdottomasti halusi ravintolaan eikä suostunut kävelytreffeille? Siellä jo huomautin, että jos mies ehdottaa kahvilaa tai ravintolaa, se ei vielä ole vaatimus tai lupaus maksaa, vaan pelkkä ehdotus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tykkään siitä että mies tarjoaa ensitreffeillä, koska se on herrasmiesmäinen tapa.

Ihan niin kuin on herrasmiesmäinen tapa että mies kantaa painavat esineet, koska hänellä on enemmän voimaa.

Mies osoittaa myös ettei hän ole mikään ärsyttävä nipo pihi ja ehkä on varakas muutenkin, joka tuo taloudellista turvaa koska haluan myöhemmin perustaa perheen. Lasten kanssa olen kotiäitinä kuitenkin sinne asti että lapset 3-4vuotiaita joten mies tuo silloin leivän pöytään.

Mitenkäs sinä osoitat omalta osaltasi, että olet hyvä synnyttäjä ja äiti ja kodin hoitaja? 

En sinulle mitenkään, me ollaan ihan eri liigaa ;)

Mitä sinä nyt minusta puhut? Sinä sanoit, mitä miehen pitää sinulle osoittaa. tottakai sinun pitää myös sitten kertoa, mitä sinä osoitat miehelle. 

(Olen muuten parisuhteessa oleva nainen, joten sinun liigasi ovat minulle ihan yhdentekeviä.)

Jos joku pyytää minut ulos koska on kiinnostunut minusta niin MINUN pitäisi osoittaa miehelle jotain? :,D juu ei tarvitse.

Voi kulta pieni, luuletko, että sinä olet ainoa, jota se mies on pyytänyt treffeille :D 

Tuohan pätee samalla tavalla toiseenkin suuntaan. Jos sinä olet niin kiinnostunut miehestä, että lähdet tämän kanssa ulos, miksi sen MIEHEN pitäisi osoittaa sinulle jotain? Vai lähdetkö sinä ulos kaikkien kanssa, jotka vain kehtaavat pyytää? Juu, ilmeisesti sitten olet ihan eri liigassa kuin minä olin aikoinani. :D 

Tuo onkin tosi turn on, antaa heti ymmärtää että ”et muuten ole ainut jota olen pyytänyt ulos että yritäpä nyt vakuuttaa minut miksi olet parempi kuin ne muut?” Juu en yritä, eikä kiinnosta yhtään tehdä vaikutusta mihinkään sarjadeittailijaan. Sinä vaikutat aika huono itsetuntoiselta...? Minä lähden ulos jos nään miehessä yhtään potentiaalia, se ei silti tarkoita että olisin vielä millään tavalla kiinnostunut.

Sinä tässä ensin aloit puhua eri liigoista. Ja millä tavalla mikään nyt taas on turn on tai off, kun minä tässä puhun varattuna naisena enkä sinua treffeille pyytävänä miehenä? :D Ei kai se mies sitä sinulle tulekaan sanomaan. Ihmettelen vain, miksi kuvittelet, että se mies olisi sinusta yhtään sen enempää kiinnostunut kuin sinäkään hänestä ja ettei hänellä olisi muitakin potentiaalisia ehdokkaita, joita voisi pyytää treffeille. 

Ja tähän vielä jatkan, että alun perinhän minä kysyin sinulta, miksi sen miehen pitäisi vakuuttaa sinulle olevansa parempi kuin muut. Miehessä tämä sama ajatus onkin sinusta turn off. Huomaatko ristiriidan? 

KOSKA.MIES.PYYSI.MINUA.ULOS. Minä en pyytänyt miestä! Haloo! Ymmärrätkö lukemaasi??? Älä pyydä ulos ihmistä joka ei sinua yhtään kiinnosta!

Jotkut pyytävät toista ulos jos näkevät toisessa yhtään potentiaalia. Siellähän sitä sitten tutustuu paremmin. Ja jos toinen ei tee mitään tehdäkseen vaikutusta, niin ei välttämättä enää kiinnosta jatko.

Kyllä saa itseään täynnä olla ihminen että itse pyytää mielenkiintoista ihmistä ulos ja sitten istuu siellä ja odottaa toisen tekevän itseensä vaikutuksen :,D juu luoti väistetty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tykkään siitä että mies tarjoaa ensitreffeillä, koska se on herrasmiesmäinen tapa.

Ihan niin kuin on herrasmiesmäinen tapa että mies kantaa painavat esineet, koska hänellä on enemmän voimaa.

Mies osoittaa myös ettei hän ole mikään ärsyttävä nipo pihi ja ehkä on varakas muutenkin, joka tuo taloudellista turvaa koska haluan myöhemmin perustaa perheen. Lasten kanssa olen kotiäitinä kuitenkin sinne asti että lapset 3-4vuotiaita joten mies tuo silloin leivän pöytään.

Mitenkäs sinä osoitat omalta osaltasi, että olet hyvä synnyttäjä ja äiti ja kodin hoitaja? 

En sinulle mitenkään, me ollaan ihan eri liigaa ;)

Mitä sinä nyt minusta puhut? Sinä sanoit, mitä miehen pitää sinulle osoittaa. tottakai sinun pitää myös sitten kertoa, mitä sinä osoitat miehelle. 

(Olen muuten parisuhteessa oleva nainen, joten sinun liigasi ovat minulle ihan yhdentekeviä.)

Jos joku pyytää minut ulos koska on kiinnostunut minusta niin MINUN pitäisi osoittaa miehelle jotain? :,D juu ei tarvitse.

Voi kulta pieni, luuletko, että sinä olet ainoa, jota se mies on pyytänyt treffeille :D 

Tuohan pätee samalla tavalla toiseenkin suuntaan. Jos sinä olet niin kiinnostunut miehestä, että lähdet tämän kanssa ulos, miksi sen MIEHEN pitäisi osoittaa sinulle jotain? Vai lähdetkö sinä ulos kaikkien kanssa, jotka vain kehtaavat pyytää? Juu, ilmeisesti sitten olet ihan eri liigassa kuin minä olin aikoinani. :D 

Tuo onkin tosi turn on, antaa heti ymmärtää että ”et muuten ole ainut jota olen pyytänyt ulos että yritäpä nyt vakuuttaa minut miksi olet parempi kuin ne muut?” Juu en yritä, eikä kiinnosta yhtään tehdä vaikutusta mihinkään sarjadeittailijaan. Sinä vaikutat aika huono itsetuntoiselta...? Minä lähden ulos jos nään miehessä yhtään potentiaalia, se ei silti tarkoita että olisin vielä millään tavalla kiinnostunut.

Sinä tässä ensin aloit puhua eri liigoista. Ja millä tavalla mikään nyt taas on turn on tai off, kun minä tässä puhun varattuna naisena enkä sinua treffeille pyytävänä miehenä? :D Ei kai se mies sitä sinulle tulekaan sanomaan. Ihmettelen vain, miksi kuvittelet, että se mies olisi sinusta yhtään sen enempää kiinnostunut kuin sinäkään hänestä ja ettei hänellä olisi muitakin potentiaalisia ehdokkaita, joita voisi pyytää treffeille. 

Ja tähän vielä jatkan, että alun perinhän minä kysyin sinulta, miksi sen miehen pitäisi vakuuttaa sinulle olevansa parempi kuin muut. Miehessä tämä sama ajatus onkin sinusta turn off. Huomaatko ristiriidan? 

KOSKA.MIES.PYYSI.MINUA.ULOS. Minä en pyytänyt miestä! Haloo! Ymmärrätkö lukemaasi??? Älä pyydä ulos ihmistä joka ei sinua yhtään kiinnosta!

Älä pyydä ulos lokkia joka ei sinua yhtään kiinnosta!

Lokkia, karhua, kissaa, ihmistä, älä pyydä, jos et ole kiinnostunut! Yksinkertaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yli 20 sivua tätä samaa jauhamista taas. Käsi ylös jokainen, jonka ajatuksia ja toimintaa tämä ketju muutti. Minun ei. Jos joskus vielä olen sinkku, ehdotan miehelle kävelytreffejä. Jos hän haluaa kahvilaan tai ravintolaan, odotan hänen tarjoavan. Ravintolaan en tosin lähde ellei ole ensin jo juteltu skypessä tai olen muuten vakuuttunut siitä, että hän on myös livenä mukavaa seura.

Oletko sama, joka tuolla muutama sivu sitten puhui myös kävelytreffeistä ja perusteli miehen maksamista sillä, että mies ehdottomasti halusi ravintolaan eikä suostunut kävelytreffeille? Siellä jo huomautin, että jos mies ehdottaa kahvilaa tai ravintolaa, se ei vielä ole vaatimus tai lupaus maksaa, vaan pelkkä ehdotus. 

Niin? Ja lopputulema on sama. Jos me sitten tapaamme kahvilassa, niin kyllä, minä odotan hänen maksavan sen kahden euron kahvini. Ajattele, niin röyhkeä olen. Tästä aiheesta kirjoitetaan varmaan jatkossakin ja ketjuja kertyy tuhansien sivujen edestä, mutta mikään ei tule muuttamaan minun mielipidettäni. Jos miehelle ei ole itsestäänselvyys maksaa molempien kahvikupillisia niin en usko, että meillä on samanlainen suhtautuminen rahaan. Älä PLEASE jaksa aloittaa alusta vonkumalla, että no miksi minä en sitten maksa. Siksi, että minä en sinne kahvilaan halunnut.

Toisesta tapaamisesta eteenpäin on itsestäänselvää, että maksetaan puoliksi tai erikseen tai niin, että ensin yksi tarjoaa jotain ja sitten toinen jotain. Ja parisuhteessa kulut jaetaan 50/50. Ei tulojen mukaan vaan 50/50, koska niin ne kulutkin jakautuvat.

Surullista miten suominainen ei pidä itseään minkään arvoisena. Tasa-arvon nimissä ei oteta vastaan edes herrasmiesmäisiä eleitä ja sitten ihmetellään miksei suhteet onnistu kun hetero suhteessa onkin yhtäkkiä 2 miestä koska kaikkea naisellista pidetään typeränä / lokkina /turhamaisena. Ansaitsette enemmän, vaatikaa enemmän.

Eka treffeillä minä maksan itse kahvini, ruokani ja taksini. Minusta tuntuisi muuten siltä, että olisin jotakin velkaa. Ja eipähän tyyppi pääsisi vonkaamaan tarjottuun illalliseen vedoten. Toisilla tai kolmansilla treffeillä sitten toinen voi jo tarjota, kunhan tekee sen herrasmiesmäisesti ”mä voin ottaa tämän” ilman sen kummempaa showta.

Pointti on, että tuntemattomalta ei kannata ottaa mitään vastaan. Ilmaisia lounaita ei ole olemassa!

Vierailija kirjoitti:

Surullista miten suominainen ei pidä itseään minkään arvoisena. Tasa-arvon nimissä ei oteta vastaan edes herrasmiesmäisiä eleitä ja sitten ihmetellään miksei suhteet onnistu kun hetero suhteessa onkin yhtäkkiä 2 miestä koska kaikkea naisellista pidetään typeränä / lokkina /turhamaisena. Ansaitsette enemmän, vaatikaa enemmän.

Olen itse nainen, ja en koe, että flirtti, huomaavaisuus ja jännite kahden ihmisen välillä olisi kiinni ekojen treffien tarjoamisista. Näen myös, että on vähän eri asia tarjota ihmiselle, josta tietää jo, että edes jonkinlaista kiinnostusta ja kemiaa on molemmin puolin, kuin jos kyseessä on joku Tinderin tai deittipalstan kautta tavattu henkilö, joka nähdään ensimmäisen kerran. Noissa tuntemattomien tapaamisissahan ei koskaan tiedä, kuinka tosissaan toinen osapuoli on - joku voi käydä treffeillä ihan uteliaisuuttaan tai jopa huvikseen sillä ajatuksella että "katotaan nyt, ei oo suuria odotuksia, mutta kiva tavata uusia ihmisiä". Tai vaikka toinen olisikin tosissaan, ei kuitenkaan todennäköisyys molemminpuoliselle synkkaamiselle ole ihan kauhean suuri. Eli on iso mahdollisuus, että ekoilla treffeillä todetaan vaan, ettei jutusta tule mitään sen kummempaa. Luulisi, että olisi miehille turhauttavaa maksaa useampaan kertaan tällaisia treffejä.

En tiedä, missä muut asutte, mutta Helsingissä ei kyllä ole mitään kahden euron kahvikupillisia, vaan kyllä ne taitavat jotain 3,50 maksaa monessa paikassa. Ravintolasyömisistä tuleekin sitten jo isompi lasku. Ei kai yksi tällainen kenenkään taloutta kaada, tuskin useampikaan, mutta onko siinä oikeasti mitään järkeä, että vain sukupuolen perusteella toisen osapuolen täytyy käytännössä maksaa vain siitä, että tapaa uusia ihmisiä? Käytännössähän tuo suosii hyvätuloisia. Vähän pahalta tuntuu ajatus, että opintotuella elävän opiskelijamiehen tai pienituloisen/pätkätyöläisen täytyisi maksaa tuntemattomille naisille ihan vaan siksi, että kumpikin on tullut treffeille katsomaan, olisiko toinen kiinnostava ihminen.

Älkääkä ehdottako kävelytreffejä vaihtoehdoksi! Ihan kiva idea, jos kumpikin tykkää, mutta jos kävelytreffien aikana tuleekin kaatosade, niin mitäs sitten tehdään? Pitääkö treffit perua, vai täytyykö sitten sellaisenkin miehen maksaa, jolla ei olisi siihen varaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yli 20 sivua tätä samaa jauhamista taas. Käsi ylös jokainen, jonka ajatuksia ja toimintaa tämä ketju muutti. Minun ei. Jos joskus vielä olen sinkku, ehdotan miehelle kävelytreffejä. Jos hän haluaa kahvilaan tai ravintolaan, odotan hänen tarjoavan. Ravintolaan en tosin lähde ellei ole ensin jo juteltu skypessä tai olen muuten vakuuttunut siitä, että hän on myös livenä mukavaa seura.

Oletko sama, joka tuolla muutama sivu sitten puhui myös kävelytreffeistä ja perusteli miehen maksamista sillä, että mies ehdottomasti halusi ravintolaan eikä suostunut kävelytreffeille? Siellä jo huomautin, että jos mies ehdottaa kahvilaa tai ravintolaa, se ei vielä ole vaatimus tai lupaus maksaa, vaan pelkkä ehdotus. 

Niin? Ja lopputulema on sama. Jos me sitten tapaamme kahvilassa, niin kyllä, minä odotan hänen maksavan sen kahden euron kahvini. Ajattele, niin röyhkeä olen. Tästä aiheesta kirjoitetaan varmaan jatkossakin ja ketjuja kertyy tuhansien sivujen edestä, mutta mikään ei tule muuttamaan minun mielipidettäni. Jos miehelle ei ole itsestäänselvyys maksaa molempien kahvikupillisia niin en usko, että meillä on samanlainen suhtautuminen rahaan. Älä PLEASE jaksa aloittaa alusta vonkumalla, että no miksi minä en sitten maksa. Siksi, että minä en sinne kahvilaan halunnut.

Toisesta tapaamisesta eteenpäin on itsestäänselvää, että maksetaan puoliksi tai erikseen tai niin, että ensin yksi tarjoaa jotain ja sitten toinen jotain. Ja parisuhteessa kulut jaetaan 50/50. Ei tulojen mukaan vaan 50/50, koska niin ne kulutkin jakautuvat.

Milloin olet viimeksi käynyt kahvilassa? Kyllä kahden euron kahvejakin löytyy jostain opiskelijaruokaloista, mutta aika monessa paikassa taitaa kahvin hinta olla melkein kaksinkertainen. Itse juon teetä (siksi en tiedä tarkkoja kahvikupin hintoja), joka yleensä on vähän halvempaa, ja jo teekuppi maksaa usein 2-2,50, joskus enemmänkin. Ja jos nainen ei juo pelkkää maitokahvia, niin erikosikahvithan maksavat sitten taas jo enemmän.

On kätevää vedota siihen,e ttä eihän ne treffit niin kalliiksi tule, kaksi euroa sinne tai tänne. Jos joutuu useamman kerran käymään ekoilla treffeillä toteamassa, että jomman kumman tai molempien mielestä ei kannata nähdä uudestaan, niin saattaahan se vähän tuntua tympeältä, jos yhden tällaisen tapaamisen hinta on itselle melkein kympin (kahdet kahvit).

Vierailija kirjoitti:

Surullista miten suominainen ei pidä itseään minkään arvoisena. Tasa-arvon nimissä ei oteta vastaan edes herrasmiesmäisiä eleitä ja sitten ihmetellään miksei suhteet onnistu kun hetero suhteessa onkin yhtäkkiä 2 miestä koska kaikkea naisellista pidetään typeränä / lokkina /turhamaisena. Ansaitsette enemmän, vaatikaa enemmän.

Ei kai tuo ainoa herrasmiesmäinen ele ole, ja kai sitä voi flirttailla myös muilla tavoin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yli 20 sivua tätä samaa jauhamista taas. Käsi ylös jokainen, jonka ajatuksia ja toimintaa tämä ketju muutti. Minun ei. Jos joskus vielä olen sinkku, ehdotan miehelle kävelytreffejä. Jos hän haluaa kahvilaan tai ravintolaan, odotan hänen tarjoavan. Ravintolaan en tosin lähde ellei ole ensin jo juteltu skypessä tai olen muuten vakuuttunut siitä, että hän on myös livenä mukavaa seura.

Oletko sama, joka tuolla muutama sivu sitten puhui myös kävelytreffeistä ja perusteli miehen maksamista sillä, että mies ehdottomasti halusi ravintolaan eikä suostunut kävelytreffeille? Siellä jo huomautin, että jos mies ehdottaa kahvilaa tai ravintolaa, se ei vielä ole vaatimus tai lupaus maksaa, vaan pelkkä ehdotus. 

Niin? Ja lopputulema on sama. Jos me sitten tapaamme kahvilassa, niin kyllä, minä odotan hänen maksavan sen kahden euron kahvini. Ajattele, niin röyhkeä olen. Tästä aiheesta kirjoitetaan varmaan jatkossakin ja ketjuja kertyy tuhansien sivujen edestä, mutta mikään ei tule muuttamaan minun mielipidettäni. Jos miehelle ei ole itsestäänselvyys maksaa molempien kahvikupillisia niin en usko, että meillä on samanlainen suhtautuminen rahaan. Älä PLEASE jaksa aloittaa alusta vonkumalla, että no miksi minä en sitten maksa. Siksi, että minä en sinne kahvilaan halunnut.

Toisesta tapaamisesta eteenpäin on itsestäänselvää, että maksetaan puoliksi tai erikseen tai niin, että ensin yksi tarjoaa jotain ja sitten toinen jotain. Ja parisuhteessa kulut jaetaan 50/50. Ei tulojen mukaan vaan 50/50, koska niin ne kulutkin jakautuvat.

Milloin olet viimeksi käynyt kahvilassa? Kyllä kahden euron kahvejakin löytyy jostain opiskelijaruokaloista, mutta aika monessa paikassa taitaa kahvin hinta olla melkein kaksinkertainen. Itse juon teetä (siksi en tiedä tarkkoja kahvikupin hintoja), joka yleensä on vähän halvempaa, ja jo teekuppi maksaa usein 2-2,50, joskus enemmänkin. Ja jos nainen ei juo pelkkää maitokahvia, niin erikosikahvithan maksavat sitten taas jo enemmän.

On kätevää vedota siihen,e ttä eihän ne treffit niin kalliiksi tule, kaksi euroa sinne tai tänne. Jos joutuu useamman kerran käymään ekoilla treffeillä toteamassa, että jomman kumman tai molempien mielestä ei kannata nähdä uudestaan, niin saattaahan se vähän tuntua tympeältä, jos yhden tällaisen tapaamisen hinta on itselle melkein kympin (kahdet kahvit).

Toistan: mielipiteeni ei tule muuttumaan. Ei tämän ketjun ansiosta eikä niiden lukuisien samanlaisten ketjujen ansiosta, joita tästä aiheesta tulee vielä olemaan.

Aika huono tuuri miehellä on, jos jokainen treffikumppani odottaa tämän tarjoavan kaiken ensitreffeillä. Tässäkin ketjussa moni nainen on kertonut maksavansa omat kulunsa itse. Tietysti jos mies etsii ja valitsee perinteisiä arvoja kannattavaa naista, niin todennäköisesti hän valitsee sellaisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yli 20 sivua tätä samaa jauhamista taas. Käsi ylös jokainen, jonka ajatuksia ja toimintaa tämä ketju muutti. Minun ei. Jos joskus vielä olen sinkku, ehdotan miehelle kävelytreffejä. Jos hän haluaa kahvilaan tai ravintolaan, odotan hänen tarjoavan. Ravintolaan en tosin lähde ellei ole ensin jo juteltu skypessä tai olen muuten vakuuttunut siitä, että hän on myös livenä mukavaa seura.

Oletko sama, joka tuolla muutama sivu sitten puhui myös kävelytreffeistä ja perusteli miehen maksamista sillä, että mies ehdottomasti halusi ravintolaan eikä suostunut kävelytreffeille? Siellä jo huomautin, että jos mies ehdottaa kahvilaa tai ravintolaa, se ei vielä ole vaatimus tai lupaus maksaa, vaan pelkkä ehdotus. 

Niin? Ja lopputulema on sama. Jos me sitten tapaamme kahvilassa, niin kyllä, minä odotan hänen maksavan sen kahden euron kahvini. Ajattele, niin röyhkeä olen. Tästä aiheesta kirjoitetaan varmaan jatkossakin ja ketjuja kertyy tuhansien sivujen edestä, mutta mikään ei tule muuttamaan minun mielipidettäni. Jos miehelle ei ole itsestäänselvyys maksaa molempien kahvikupillisia niin en usko, että meillä on samanlainen suhtautuminen rahaan. Älä PLEASE jaksa aloittaa alusta vonkumalla, että no miksi minä en sitten maksa. Siksi, että minä en sinne kahvilaan halunnut.

Toisesta tapaamisesta eteenpäin on itsestäänselvää, että maksetaan puoliksi tai erikseen tai niin, että ensin yksi tarjoaa jotain ja sitten toinen jotain. Ja parisuhteessa kulut jaetaan 50/50. Ei tulojen mukaan vaan 50/50, koska niin ne kulutkin jakautuvat.

Pointti on edelleen se, että ensin sanot, että et tietenkään maksa vaan miehen pitää automaattisesti aina maksaa, jos edes ehdottaa kahvia tai ravintolaa, mutta sitten muutitkin tarinaasi, että mies nimenomaan vaati mennä sinne ravintolaan ja kävelytreffit eivät sopineet vaikka itse olisit mieluummin halunnut niin. Eli tässä on nyt edelleen epäselvää, mitä sinun mielestäsi on se "mies nimenomaan halusi". Onko se nyt sitä, että hän vain ehdotti vai oliko se, että hänelle eivät ne kävelytreffit mitenkään käyneet? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yli 20 sivua tätä samaa jauhamista taas. Käsi ylös jokainen, jonka ajatuksia ja toimintaa tämä ketju muutti. Minun ei. Jos joskus vielä olen sinkku, ehdotan miehelle kävelytreffejä. Jos hän haluaa kahvilaan tai ravintolaan, odotan hänen tarjoavan. Ravintolaan en tosin lähde ellei ole ensin jo juteltu skypessä tai olen muuten vakuuttunut siitä, että hän on myös livenä mukavaa seura.

Oletko sama, joka tuolla muutama sivu sitten puhui myös kävelytreffeistä ja perusteli miehen maksamista sillä, että mies ehdottomasti halusi ravintolaan eikä suostunut kävelytreffeille? Siellä jo huomautin, että jos mies ehdottaa kahvilaa tai ravintolaa, se ei vielä ole vaatimus tai lupaus maksaa, vaan pelkkä ehdotus. 

Niin? Ja lopputulema on sama. Jos me sitten tapaamme kahvilassa, niin kyllä, minä odotan hänen maksavan sen kahden euron kahvini. Ajattele, niin röyhkeä olen. Tästä aiheesta kirjoitetaan varmaan jatkossakin ja ketjuja kertyy tuhansien sivujen edestä, mutta mikään ei tule muuttamaan minun mielipidettäni. Jos miehelle ei ole itsestäänselvyys maksaa molempien kahvikupillisia niin en usko, että meillä on samanlainen suhtautuminen rahaan. Älä PLEASE jaksa aloittaa alusta vonkumalla, että no miksi minä en sitten maksa. Siksi, että minä en sinne kahvilaan halunnut.

Toisesta tapaamisesta eteenpäin on itsestäänselvää, että maksetaan puoliksi tai erikseen tai niin, että ensin yksi tarjoaa jotain ja sitten toinen jotain. Ja parisuhteessa kulut jaetaan 50/50. Ei tulojen mukaan vaan 50/50, koska niin ne kulutkin jakautuvat.

Milloin olet viimeksi käynyt kahvilassa? Kyllä kahden euron kahvejakin löytyy jostain opiskelijaruokaloista, mutta aika monessa paikassa taitaa kahvin hinta olla melkein kaksinkertainen. Itse juon teetä (siksi en tiedä tarkkoja kahvikupin hintoja), joka yleensä on vähän halvempaa, ja jo teekuppi maksaa usein 2-2,50, joskus enemmänkin. Ja jos nainen ei juo pelkkää maitokahvia, niin erikosikahvithan maksavat sitten taas jo enemmän.

On kätevää vedota siihen,e ttä eihän ne treffit niin kalliiksi tule, kaksi euroa sinne tai tänne. Jos joutuu useamman kerran käymään ekoilla treffeillä toteamassa, että jomman kumman tai molempien mielestä ei kannata nähdä uudestaan, niin saattaahan se vähän tuntua tympeältä, jos yhden tällaisen tapaamisen hinta on itselle melkein kympin (kahdet kahvit).

Toistan: mielipiteeni ei tule muuttumaan. Ei tämän ketjun ansiosta eikä niiden lukuisien samanlaisten ketjujen ansiosta, joita tästä aiheesta tulee vielä olemaan.

Ei sinun tarvitse muuttaa mielipidettäsi. Pointtini oli se, että ei kannata puhua kahden euron kahvista, kun oikeasti hinta on enemmän. Sanoisit rehellisesti, että sinusta miehen pitää maksaa molempien osuus, vaikka lasku olisi aika isokin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yli 20 sivua tätä samaa jauhamista taas. Käsi ylös jokainen, jonka ajatuksia ja toimintaa tämä ketju muutti. Minun ei. Jos joskus vielä olen sinkku, ehdotan miehelle kävelytreffejä. Jos hän haluaa kahvilaan tai ravintolaan, odotan hänen tarjoavan. Ravintolaan en tosin lähde ellei ole ensin jo juteltu skypessä tai olen muuten vakuuttunut siitä, että hän on myös livenä mukavaa seura.

Oletko sama, joka tuolla muutama sivu sitten puhui myös kävelytreffeistä ja perusteli miehen maksamista sillä, että mies ehdottomasti halusi ravintolaan eikä suostunut kävelytreffeille? Siellä jo huomautin, että jos mies ehdottaa kahvilaa tai ravintolaa, se ei vielä ole vaatimus tai lupaus maksaa, vaan pelkkä ehdotus. 

Niin? Ja lopputulema on sama. Jos me sitten tapaamme kahvilassa, niin kyllä, minä odotan hänen maksavan sen kahden euron kahvini. Ajattele, niin röyhkeä olen. Tästä aiheesta kirjoitetaan varmaan jatkossakin ja ketjuja kertyy tuhansien sivujen edestä, mutta mikään ei tule muuttamaan minun mielipidettäni. Jos miehelle ei ole itsestäänselvyys maksaa molempien kahvikupillisia niin en usko, että meillä on samanlainen suhtautuminen rahaan. Älä PLEASE jaksa aloittaa alusta vonkumalla, että no miksi minä en sitten maksa. Siksi, että minä en sinne kahvilaan halunnut.

Toisesta tapaamisesta eteenpäin on itsestäänselvää, että maksetaan puoliksi tai erikseen tai niin, että ensin yksi tarjoaa jotain ja sitten toinen jotain. Ja parisuhteessa kulut jaetaan 50/50. Ei tulojen mukaan vaan 50/50, koska niin ne kulutkin jakautuvat.

Pointti on edelleen se, että ensin sanot, että et tietenkään maksa vaan miehen pitää automaattisesti aina maksaa, jos edes ehdottaa kahvia tai ravintolaa, mutta sitten muutitkin tarinaasi, että mies nimenomaan vaati mennä sinne ravintolaan ja kävelytreffit eivät sopineet vaikka itse olisit mieluummin halunnut niin. Eli tässä on nyt edelleen epäselvää, mitä sinun mielestäsi on se "mies nimenomaan halusi". Onko se nyt sitä, että hän vain ehdotti vai oliko se, että hänelle eivät ne kävelytreffit mitenkään käyneet? 

Teen tämän sinulle nyt helpoksi: jos menemme ensitreffeillä, odotan miehen maksavan. Piste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yli 20 sivua tätä samaa jauhamista taas. Käsi ylös jokainen, jonka ajatuksia ja toimintaa tämä ketju muutti. Minun ei. Jos joskus vielä olen sinkku, ehdotan miehelle kävelytreffejä. Jos hän haluaa kahvilaan tai ravintolaan, odotan hänen tarjoavan. Ravintolaan en tosin lähde ellei ole ensin jo juteltu skypessä tai olen muuten vakuuttunut siitä, että hän on myös livenä mukavaa seura.

Oletko sama, joka tuolla muutama sivu sitten puhui myös kävelytreffeistä ja perusteli miehen maksamista sillä, että mies ehdottomasti halusi ravintolaan eikä suostunut kävelytreffeille? Siellä jo huomautin, että jos mies ehdottaa kahvilaa tai ravintolaa, se ei vielä ole vaatimus tai lupaus maksaa, vaan pelkkä ehdotus. 

Niin? Ja lopputulema on sama. Jos me sitten tapaamme kahvilassa, niin kyllä, minä odotan hänen maksavan sen kahden euron kahvini. Ajattele, niin röyhkeä olen. Tästä aiheesta kirjoitetaan varmaan jatkossakin ja ketjuja kertyy tuhansien sivujen edestä, mutta mikään ei tule muuttamaan minun mielipidettäni. Jos miehelle ei ole itsestäänselvyys maksaa molempien kahvikupillisia niin en usko, että meillä on samanlainen suhtautuminen rahaan. Älä PLEASE jaksa aloittaa alusta vonkumalla, että no miksi minä en sitten maksa. Siksi, että minä en sinne kahvilaan halunnut.

Toisesta tapaamisesta eteenpäin on itsestäänselvää, että maksetaan puoliksi tai erikseen tai niin, että ensin yksi tarjoaa jotain ja sitten toinen jotain. Ja parisuhteessa kulut jaetaan 50/50. Ei tulojen mukaan vaan 50/50, koska niin ne kulutkin jakautuvat.

Pointti on edelleen se, että ensin sanot, että et tietenkään maksa vaan miehen pitää automaattisesti aina maksaa, jos edes ehdottaa kahvia tai ravintolaa, mutta sitten muutitkin tarinaasi, että mies nimenomaan vaati mennä sinne ravintolaan ja kävelytreffit eivät sopineet vaikka itse olisit mieluummin halunnut niin. Eli tässä on nyt edelleen epäselvää, mitä sinun mielestäsi on se "mies nimenomaan halusi". Onko se nyt sitä, että hän vain ehdotti vai oliko se, että hänelle eivät ne kävelytreffit mitenkään käyneet? 

Teen tämän sinulle nyt helpoksi: jos menemme ensitreffeillä, odotan miehen maksavan. Piste.

P.S. Uteliaisuudesta kysyn sinulta ja muilta ketjuun kirjoittavilta:

Kuinka usein juokset(te) ensitreffeillä eli kuinka iso ongelma tämä ensitreffeillä ravintolassa tai kahvilassa maksaminen palstalaisille käytännössä on?

Mä en sietäisi sitä, että mies odottaisi minun tekevän jotakin vain siksi, että olen nainen. Näin ollen en myöskään odota miehen tekevän jotakin vain siksi, että hän on mies. Treffiasiat eivät ole koskettaneet enää 15 vuoteen, mutten muista, että se olisi noin hankalaa koskaan ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yli 20 sivua tätä samaa jauhamista taas. Käsi ylös jokainen, jonka ajatuksia ja toimintaa tämä ketju muutti. Minun ei. Jos joskus vielä olen sinkku, ehdotan miehelle kävelytreffejä. Jos hän haluaa kahvilaan tai ravintolaan, odotan hänen tarjoavan. Ravintolaan en tosin lähde ellei ole ensin jo juteltu skypessä tai olen muuten vakuuttunut siitä, että hän on myös livenä mukavaa seura.

Oletko sama, joka tuolla muutama sivu sitten puhui myös kävelytreffeistä ja perusteli miehen maksamista sillä, että mies ehdottomasti halusi ravintolaan eikä suostunut kävelytreffeille? Siellä jo huomautin, että jos mies ehdottaa kahvilaa tai ravintolaa, se ei vielä ole vaatimus tai lupaus maksaa, vaan pelkkä ehdotus. 

Niin? Ja lopputulema on sama. Jos me sitten tapaamme kahvilassa, niin kyllä, minä odotan hänen maksavan sen kahden euron kahvini. Ajattele, niin röyhkeä olen. Tästä aiheesta kirjoitetaan varmaan jatkossakin ja ketjuja kertyy tuhansien sivujen edestä, mutta mikään ei tule muuttamaan minun mielipidettäni. Jos miehelle ei ole itsestäänselvyys maksaa molempien kahvikupillisia niin en usko, että meillä on samanlainen suhtautuminen rahaan. Älä PLEASE jaksa aloittaa alusta vonkumalla, että no miksi minä en sitten maksa. Siksi, että minä en sinne kahvilaan halunnut.

Toisesta tapaamisesta eteenpäin on itsestäänselvää, että maksetaan puoliksi tai erikseen tai niin, että ensin yksi tarjoaa jotain ja sitten toinen jotain. Ja parisuhteessa kulut jaetaan 50/50. Ei tulojen mukaan vaan 50/50, koska niin ne kulutkin jakautuvat.

Pointti on edelleen se, että ensin sanot, että et tietenkään maksa vaan miehen pitää automaattisesti aina maksaa, jos edes ehdottaa kahvia tai ravintolaa, mutta sitten muutitkin tarinaasi, että mies nimenomaan vaati mennä sinne ravintolaan ja kävelytreffit eivät sopineet vaikka itse olisit mieluummin halunnut niin. Eli tässä on nyt edelleen epäselvää, mitä sinun mielestäsi on se "mies nimenomaan halusi". Onko se nyt sitä, että hän vain ehdotti vai oliko se, että hänelle eivät ne kävelytreffit mitenkään käyneet? 

Teen tämän sinulle nyt helpoksi: jos menemme ensitreffeillä, odotan miehen maksavan. Piste.

Omasta mielestäni on ihan selkeää, että jos mies ehdottaa kahvia tai ravintolaa, minä joko tarjoudun maksamaan oman osani tai ehdotan jotain muuta tekemistä. Jos miehelle ei se ilmainen tai edullisempi vaihtoehto sovi, siinä tapauksessa miehen voi odottaa maksavan. 

Sinä näköjään vaadit maksamista joka tapauksessa. En vain ymmärrä, miksi tuolla sitten selitit, kun mies nimenomaan vaatii ravintolaan, niin voi olettaa tämän maksavan. 

Miksi miehen pitäisi maksaa naisen ruuat?

Maksan mielelläni, mutta tämä tarkoittaa sitä, että odotan naiselta vastavuoroisesti pientä palvelusta ;)