Haluatko kysyä vieraannuttajaäidiltä jotain?

Oletpa hirveä ihminen.

Miksi?

Ihan se perinteinen, että mies lähti lätkimään nuoremman matkaan kun vauva oli pieni. Olin vihainen ja ryhdyin hankalaksi venkslaamalla mm. tapaamisia. Mies ei jaksanut enää ja lopetti yhteydenpidon kokonaan.

Ap

harrastatko emotionaalista insestiä?

Pakkohan se on myöntää että väärin tein.

Ap

Äitini teki aikanaan minulle noin, että vieraannutti isästäni kun olin vielä vauva. Voin kertoa että elinikäiset hankiset vammat se jättää, niin monin tavoin. En ole äitini kanssa missään tekemisissä tänä päivänä.

6, kyllä. Olen varautunut tähän että lapseni vihaa minua myöhemmin. En voi asioille kuitenkaan enää mitään.

Ap

Yäk

Vierailija kirjoitti:

6, kyllä. Olen varautunut tähän että lapseni vihaa minua myöhemmin. En voi asioille kuitenkaan enää mitään.

Ap

Totta vitussa voit.

Vierailija kirjoitti:

Äitini teki aikanaan minulle noin, että vieraannutti isästäni kun olin vielä vauva. Voin kertoa että elinikäiset hankiset vammat se jättää, niin monin tavoin. En ole äitini kanssa missään tekemisissä tänä päivänä.

Samoin, olin lapsi ja äitini kosti isälleni silkkaa pahuuttaan, en ole antanut anteeksi, enkä anna.

Miten tämän enää voisi korjata? Isä on sanonut sosiaalityöntekijälle että on päättänyt olla olematta tekemisissä lapsen kanssa lapsen edun takia.

Ap

Sitten ei voi mitään. Isä on tehnyt ratkaisunsa lapsen edun mukaisesti. Isä on varmasti kärsinyt hirveästi.

Isä rukka. Ihan sääliksi käy kun ajattelee minkä helvetin on käynyt läpi. Ymmärrän että on niin traumatisoitunut ettei halua ottaa enää yhteyttä.

Eipä näköjään keskustelua synny kun isä ihan aiheesta on pistänyt välit poikki 😄😄😄

Miksi tulit tänne palstalle, mitä haluat muilta? Olet varmaan hirveässä omantunnon tuskassa ja hyvä siis jos olet. Voit kirjoittaa isälle ja lapsellesi kirjeen, jossa kerrot miten syvästi pahoillasi olet. Sitten voit auttaa lasta löytämään isän vielä, jotta heillä on mahdollisuus löytää toisensa ja rakentaa yhteys. Voit myös kertoa lapsellesi totuuden kun hän kysyy miksei isä ole läsnä. Nämä on niitä asioita, jotka auttavat sinua, lastasi ja isää mahdollisesti. Muuten saatat kärsiä aika pahoista syyllisyyden tunteista koko lopun ikääsi. Kuolinvuoteella viimeistään just nämä asiat iskee tajuntaan tosi kovaa.

Vaikea ajatella, että luopuisin oman lapseni tapaamisesta, vaikka kuka ja mikä sitä yrittäisi.  Ymmärrän hyvättyä puolisoa ja hänen raivoaan, mutta se ei tietenkään oikeuta lapsen vieraannuttamiseen.

Tuollaisen vieraannutetun lapsen on kuitenkin hyvä tajuta, että oman perheensä toisen "rakkauden" takia hylännyt vanhempi on ongelman alkusyy, silloinkin kun vanhempien liitossa on ollut ongelmia. Niitä ongelmia pitää kuitenkin yrittää selvittää, ellei onnistu, niin erota. Toisen syliin karkaaminen on kyllä vihoviimeinen, vastuuton temppu.

No kyllä voit korjata asian ja niin teet, jos ajattelet lapsesi parasta (ja jopa sen isän). Kolmen vuoden jälkeen ei todellakaan ole liian myöhäistä myöntää virhettään, pyytää anteeksi ja pyrkiä tukemaan lapsen ja isän suhteen uudelleen rakentamista.

Ystäväni ex-vaimo vieraannutti heidän yhteisen lapsen isästään noin viisi vuotta sitten. Ystäväni kirjoittaa edelleen joka päivä lapselleen kirjeen ja säilyttää sen odottamaan sitä päivää, jolloin he kenties kohtaavat uudelleen. Toivon todella, että sekin päivä vielä koittaa.

Halusin korjata asiat, mutta lapsen isä ei siihen enää suostunut. Nykyään hän vaikuttaa ihan onnelliselta uuden perheensä kanssa. Yritin siis kolmisen vuotta sitten saada tapaamiset käyntiin uudelleen, ehdotin vuoroviikkoasumistakin ja muutin lähelle isää. Tästä huolimatta tilanne on nyt tämä. Nykyään isä on muuttanut ja salannut osoitetietonsa ja puhelinnumeron.

Ap

Eiköhän se isä olisi vieraannuttanut itse itsensä ilman sinun apuasikin, siltä vähän kuulostaa tuo säälittävä isukkiparka.

Minkä ikäinen lapsi on? Entä sinä itse ja isä?