Raskaana ja yritän unohtaa koko raskauden pelon takia
Sain aikoinaan lapsettomuustuomion eli en voi saada lasta edes hedelmöityshoidoilla. Olimme mieheni kanssa jo siinö vaiheessa jättäneet ehkäisyn pois, koska halusimme lasta.
Kun en kerran voinut saada omaa lasta, oli meille itsestäänselvä vaihtoehto lapsettomuus. Emme kuitenkaan ottaneet enää ehkäisyä käyttöön.
Nyt vuosien jälkeen olen raskaana; 14+1 viikkoa.
Minua pelottaa ihan hirveästi; olen yli 40 v, minulla on todettu varhaiset vaihdevuodet 2010 ja tosiaan munasoluni ovat heikkolaatuisia eli ei hedelmöitymiskelpoisia.
Pelkään, että sikiö ei ole terve ja jos näin on, keskeytämme raskauden; ei ole kevyt päätös mutta olosuhteet huomioonottaen ainoa vaihtoehto.
Huomenna ultra ja saadaan tietää niskaturvotuksen ja verikokeiden tulos eli riskitekijät. Haluamme myös kromosomitutkimuksen mutta sitähän joudutaan odottamaan, koska nyt alkoi 14. raskausviikko.
Emme pidä lasta vahinkona vaan haluttuna mutta nyt menee kyllä raskausaika siihen, että yritän unohtaa koko raskauden, koska jos joudumme keskeytykseen, tuntuu, että on paremipi näin.
Onko kellään omakohtaisia kokemuksia tällaisesta tilanteesta ja kuinka kävi?
Kommentit (100)
Kiitos kysymästä :) 15. viikko pyörähti juuri käyntiin :)
Olo on niin ja näin, väsynyt ja karmea räkätauti päällä; mistä lie sen sain? Vieläkään en raskautta sinällään ajattele vaan elän ihan kuin ennenkin; vessakäynnin yhteydessä pelkään joka kerta näkeväni verta. Puhuinkin asiasta neuvolalääkärille ja sanoi, että on ihan normaalia.
ap
Päänsärky on, onneksi, helpottanut pikku hiljaa ja muutenkin olo edelleen mitä mainioin; ei ole mitään ongelmia eikä raskaus tunnu elämässä millään tavoin esteenä tai edes hidasteena.
Muutamia päiviä ja saamme tietää, kumpaa sukupuolta lapsi on :)
ap
Rakenneultrassa kaikki hyvin ja sukupuolikin selvisi ;)
Menimme ilmeisesti ultrasta sekaisin ja ostimme kaksi kassillista vaatteita tulevalle lapsellemme :)
Kyllä tässä pikku hiljaa alkaa uskomaan raskauteen kun vatsa pikku hiljaa kasvaa.....
ap
Ihanaa kun päivität kuulumisia! Onnea raskauteen
Ihana ketju <3 Kaikkea hyvää teille kolmelle!
Hei ap. Minulle ilmoitettiin 17-vuotiaana, että lapsia en tule saamaan, tai se on hyvin epätodennäköistä, sillä minulla oli jo silloin kasvain, jota esiintyy naisilla, jotka ovat ohittaneet vaihdevuodet. Kuukautiset olen saanut pari kertaa vuodessa, mutta ovat kuulemma "tyhjennyvuotoa", en siis ovuloi.
36-vuotiaana aloin ihmetellä oireita ja tajusimme olevamme raskaana. Menimme ihan onnesta sekaisin! Trisomiaseulassa arvomme oli paljon suurempi kuin sinun, eli 1/245. Syntyi terve ihana tyttö, ja mikä kaikkein hassuinta, 2 vuotta myöhemmin toinen.
Jaoin raskausajan pelkosi. Kunpa olisin osannut vai nauttia. Toisaalta se oli vain 9kk elämästäni ja nyt minulla on lapsia, joista saan nauttia ikuisesti.
Yhyy, rupesin itkemään tämän ketjun luettuani! Onnittelut ap! Toivottavasti kaikki menee hyvin :)
T: itsekin raskaana
Voi, kuinka ihanasti sinullakin kävi 28! Luonto on ihmeellinen asia :)
Kiitos 29 :) mutta älä enää itke, jooko?
ap
hei !,
mulla laskettu aika 1.2. ja la 23 viikkoa täyteen :)
Onnea teille !
Mikä juuri downin syndroomassa on niin hirvittävää, että ennemmin abortti kuin sellainen lapsi? Vaikka mitä muitakin vammoja ja sairauksia voi olla, jotka eivät jää kiinni seuloissa. Erilainen ulkonäkökö on se liian paha taakka, jotta voisi elää? Nykyinen tehostettu seulakäytäntö on silkkaa rodunjalostusta.
Ihana ketju, onnea ap :). Ihmiskehon toiminta ei (onneksi) aina taivu lääketieteellisiin lokeroihin vaan osaa yllättää :).
35, kun puhutaan yli 40 v vanhemmista, jotka saavat lapsen, suurin huoli on se, että kuka hoitaa vammaista lasta kun vanhemmat kuolevat? Toisaalta iäkkäämpänä vammaisen lapsen hoito on haasteellista. Kyllä me koimme, että kyseessä olisi ollut lapsen oma etu, koska elämä laitoksessa ei ole mukavaa kenellekään. Mutta tähän pohdintatilanteeseen emme joutuneet.
36, viime kerralla äitiyspolilla sain kuulla, että kun vaihdevuodet todella pukkaavat sen lopullisen vauhdin, syntyy myös hormoniryöppy ja ilmeisesti näin kävi kohdallani ja erittäin hyvä asia.
34, samoissa tunnelmissa siis edetään :)
ap
Olen aina silloin tällöin mitannut vatsan ympärysmitan navan päältä. Nyt on vatsa alkanut turpoamaan; kuukaudessa tullut 7 cm lisää ja kahden viimeisen viikon aikana 3 cm. Nyt siis menossa rv 25 ja tuo mitta on 102 cm. Sf-mitta neuvolassa mitattuna oli viime viikon maanantaina 20,5 cm.
Millaisia mittoja teillä on ollut tässä vaiheessa raskautta? Olisi kiva tietää, mihin mittoihin sitä tulee ennen kuin lapsi saa tarpeekseen kohdusta?
Vointi edelleen mitä mainioin raskauden puolesta mutta järisyttävä flunssa ollut päällä sunnuntai-illasta asti.
ap
Melkoisen touhukas ihimisen alku tuntuu vatsassani kasvavan :)
Mahtaakohan korreloida mitenkään tulevaisuuteen tuo aktiivisuus? Vilkas odotusaikana = vilkas synnyttyään?
Jotenkin hämmästyttävää, että "tämän ikäisenä" ei raskaus ole aiheuttanut mitään ongelmia tahi vaivoja vaikka on kaksi perussairauttakin olemassa eli elämä soljuu aivan kuten ennenkin :)
ap
Meillä on selvästi korreloinut tuo raskauden aikainen vilkkaus lasten luonteen kanssa. Esikoinen oli kuin mikäkin duracell-pupu mahassa ja on sitä vieläkin. Keskimmäinen oli rauhallinen, potki hyvin vähän ja nyt 5v on kovin rauhallinen edelleen.
Kiva, että raskaus sujuu hyvin! Se on niin paljon helpompaa ja nautinnollisempaa. Itse vihasin raskaana olemista paitsi ekalla kerralla, jolloin ei ollut mitään vaivoja. Toivottavasti jatkuu niin loppuun saakka :)
Kysymys jo synnyttäneille: katosiko teillä ruokahalu ja nälkä kokonaan raskauden lopulla? Nyt on rv 32 menossa eikä tule nälkä eikä tee edes mieli syödä.
Turvotusta on kertynyt sormiina ja aamulla sormet niin turvoksissa, että liikuttaminen sattuu mutta hyvällä jumpalla heti herättyäni saan sormet liikkumaan kivuttomasti ja turvotuskin laskee. Kengätkin kiristävät jonkun verran mutta eipä turvotus ole sinällään eloa haitannut.
Mukavaa joulunodotusta!
ap
Rv 34 menossa ja osa ihmisistä ei ole vieläkään tajunnut, että olen raskaana; viikonloppuna noin kerroin noin 10 ihmiselle, joista kaksi oli epäillyt mutta ei ollut kehdannut kysyä.
Eräs puolituttu huomasi viime viikolla ja kysyi, että milloin la. Kun kerroin, totesi, että voi kun olet pieni. Hhmmm....sf-mitta 30 cm eli en kai nyt sentään kovin pieni ole?
ap
Sinä joka intät tuosta downista, et selvästikään tiedä ko.syndroomasta mitään. Siihen liittyy vähän muutakin kuin vähän erinäköiset silmät.
Mukava kuulla. Paljonko viikkoja ja mikä olosi on? :)
utelee 8, nimim. Martsa