Lue keskustelun säännöt.
Miten on mahdollista ettei 28-vuotiaalla ole oikein minkäänlaista työkokemusta?
05.08.2020 |
Siskontyttö tälläinen, on ollut tapamasentunut 14-vuotiaasta asti. CV on lähinnä aukkonaisia kausia jossain kausihommissa tms. ilmaista harjoittelua.
On nyt AMK:issa ja loukkaantui kun totesin että ei kyllä hyvin suurella varmuudella tule saamaan töitä mistään, kun noin vanha ja ei kunnon töitä alla. AMK:iakin on suorittanut kohta kuusi vuotta.... (normi 3)
Kommentit (89)
Kaikillahan on masennus mutta työ on siihen kaikkein parasta lääkettä. Olisin nuorena varmasti ollut masentunut jos en olisi töitä saanut ja omaa palkkaa millä sai itse päättää mitä sillä hankki. Kannustava työyhteisö oli nuorelle elintärkeä ja tuntea itsensä tärkeäksi. Vanhojen naisten äidillinen ohjaus oli minulle työpaikalla tosi tärkeää kun olin kokematon ujo nuori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä työnantajat palkkaavat vajaakuntoisia, heistä kun saattaa saada ihan hyvää työllistämistukea. Yksi tuttu oli monta vuotta, sitten Te-toimisto sanoi että nyt riittää, sinä kykenet normaaleihin töihin - ja pääsi, nelikymppisenä, oltuaan lähes 20 vuotta työtön, kurssilla tai tukitöissä.
Miksi ylipäätään tarvitsee tehdä töitä?
Matalapalkkaisia töitä ei ainakaan kannata tehdä. Melkein saman rahan saa makaamalla kotona.
Tunnen yhden 27-vuotiaan joka ei ikinä ole tehnyt töitä, koko aikuisikänsä on vain pelannut pc:llä ja välillä käynyt baarissa, oli aikoinaan saanut ison perinnön, ei tiedä mitään työelämästä ja miten työpaikalla edes pitäisi käyttäytyä, ei kyllä mitään osaakaan tehdä
Tuollaisen lannistamisen sijasta olisit voinut pitää mölyt mahassa. On iso asia varmasti kyseiselle ihmiselle että ylipäätänsä on koulussa tällä hetkellä. Masentuneen tai muista mielenterveysongelmista kärsivän on hankala löytää paikkaansa maailmassa jossa kilpailu vaan kovenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tuntuu tietävän aika hyvin siskon tyttönsä CV:n... Mahdatko oikeasti tietää, vai teetkö hänestä ennakko-oletuksia? Olisi myös hauska tietää millainen "menestyjä" ap itse olet, kun koet että siskontyttöäsi pitää polkea maanrakoon, että saisit korotettua itseäsi?
Mulla oli tuossa iässä vain jotain lukioaikaisia kesätöitä. Olin roikkunut yliopistolla ja hankkinut lapsia.
Sitten sain uran käyntiin ja nyt olen muutaman vuoden työkokemuksella ihan kivoissa töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noloa. Itselläni paniikkihäiriö, masennusta ja sosiaalisten tilanteiden pelko, silti ollut töissä taukoamatta 18-vuotiaasta asti.
Aloitusviesti olisi hyvinkin voinut olla pienin muutoksin minusta kirjoitettu, jonkun vanhan koulu- tai työpaikkakiusaajani tai jonkun muun vastaavan sosiaalisesti vajaaälyisen m*lkun kirjoittamana.
Mikä on tapamasentunut? Sellainen joka tekisi mieli t*ppaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloitusviesti olisi hyvinkin voinut olla pienin muutoksin minusta kirjoitettu, jonkun vanhan koulu- tai työpaikkakiusaajani tai jonkun muun vastaavan sosiaalisesti vajaaälyisen m*lkun kirjoittamana.
Mikä on tapamasentunut? Sellainen joka tekisi mieli t*ppaa?
Anteeks nyt vaan, mutta ahdistaa joka kerta töihin lähteminen ja saan töissäkin paniikkikohtauksia. Ei sitä voi siipeillä valtion tai vanhempien tuilla koko loppuelämäänsä. Ahdistaa, ketuttaa, mutta pakko mennä. Ei se oo kenellekään sen helpompaa, toisille helpompaa kun toisille, mutta jos oma mukavuusalue on niin tärkeetä, niin huhhuh... vähän sietokykyä pitää kehittää. Ja mä oon niin pskoista oloista kun olla ja voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitusviesti olisi hyvinkin voinut olla pienin muutoksin minusta kirjoitettu, jonkun vanhan koulu- tai työpaikkakiusaajani tai jonkun muun vastaavan sosiaalisesti vajaaälyisen m*lkun kirjoittamana.
Mikä on tapamasentunut? Sellainen joka tekisi mieli t*ppaa?
Anteeks nyt vaan, mutta ahdistaa joka kerta töihin lähteminen ja saan töissäkin paniikkikohtauksia. Ei sitä voi siipeillä valtion tai vanhempien tuilla koko loppuelämäänsä. Ahdistaa, ketuttaa, mutta pakko mennä. Ei se oo kenellekään sen helpompaa, toisille helpompaa kun toisille, mutta jos oma mukavuusalue on niin tärkeetä, niin huhhuh... vähän sietokykyä pitää kehittää. Ja mä oon niin pskoista oloista kun olla ja voi.
Miksi suuntasit tämän viestisi minulle :D
Itse jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle, kun sairastuin psykoosiin enkä enää kuntoutunutkaan. Sori siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin lukion jälkeen kesän työttömän statuksella, sen jälkeen pääsin heti työkokeiluun/-harjoitteluun tai johonkin vastaavaan syksyllä. Sen jälkeen sain lapsen, ja myöhemmin toisenkin. Olin lasten kanssa kotona viisi vuotta (nuorempi oli 2v kun menivät tarhaan). Lähdin opiskelemaan, valmistuin juuri ja juuri ennen 29v synttäreitäni. Sen jälkeen olen ollut töissä, edennyt urallani, nyt keski-ikäisenä en ole jäänyt mistään paitsi, mistä muut ikäiseni, vaikka työura alkoi myöhemmin. Järjestys oli vaan eri.
Kysyttävää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitusviesti olisi hyvinkin voinut olla pienin muutoksin minusta kirjoitettu, jonkun vanhan koulu- tai työpaikkakiusaajani tai jonkun muun vastaavan sosiaalisesti vajaaälyisen m*lkun kirjoittamana.
Mikä on tapamasentunut? Sellainen joka tekisi mieli t*ppaa?
Anteeks nyt vaan, mutta ahdistaa joka kerta töihin lähteminen ja saan töissäkin paniikkikohtauksia. Ei sitä voi siipeillä valtion tai vanhempien tuilla koko loppuelämäänsä. Ahdistaa, ketuttaa, mutta pakko mennä. Ei se oo kenellekään sen helpompaa, toisille helpompaa kun toisille, mutta jos oma mukavuusalue on niin tärkeetä, niin huhhuh... vähän sietokykyä pitää kehittää. Ja mä oon niin pskoista oloista kun olla ja voi.
Miksi suuntasit tämän viestisi minulle :D
Itse jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle, kun sairastuin psykoosiin enkä enää kuntoutunutkaan. Sori siitä.
Koska joillain elämä on liian helppoa. Masennutaan tyhjästä. Ja ei, en vähättele masennusta. Mutta siinä vaiheessa kun on lapsuudessa ja teini-iässä pakotettu syömään omaa oksennusta ja hakattu ilman syytä, niin se työnteko ei niin vaivailloista olekaan. Perspektiiviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvin on mahdollista. Itsekin meinasin päätyä samanlaiseksi. En suomessa kelvannut mihinkään töihin tai edes kesätöihin opiskelijana ja hain siis ihan perustöitä kuten esim lidlin kanssa tai mansikanmyyjä. Nyt olen 25-vuotias ja muutin kaksi vuotta sitten Ruotsiin ja töitä on riittänyt. Olen jopa saanut ihan kiitostakin työpanoksestani..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitusviesti olisi hyvinkin voinut olla pienin muutoksin minusta kirjoitettu, jonkun vanhan koulu- tai työpaikkakiusaajani tai jonkun muun vastaavan sosiaalisesti vajaaälyisen m*lkun kirjoittamana.
Mikä on tapamasentunut? Sellainen joka tekisi mieli t*ppaa?
Anteeks nyt vaan, mutta ahdistaa joka kerta töihin lähteminen ja saan töissäkin paniikkikohtauksia. Ei sitä voi siipeillä valtion tai vanhempien tuilla koko loppuelämäänsä. Ahdistaa, ketuttaa, mutta pakko mennä. Ei se oo kenellekään sen helpompaa, toisille helpompaa kun toisille, mutta jos oma mukavuusalue on niin tärkeetä, niin huhhuh... vähän sietokykyä pitää kehittää. Ja mä oon niin pskoista oloista kun olla ja voi.
Miksi suuntasit tämän viestisi minulle :D
Itse jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle, kun sairastuin psykoosiin enkä enää kuntoutunutkaan. Sori siitä.
Koska joillain elämä on liian helppoa. Masennutaan tyhjästä. Ja ei, en vähättele masennusta. Mutta siinä vaiheessa kun on lapsuudessa ja teini-iässä pakotettu syömään omaa oksennusta ja hakattu ilman syytä, niin se työnteko ei niin vaivailloista olekaan. Perspektiiviä.
Ei kenenkään pidä saada oikeutusta masennukselleen joltain av-trollilta. Käännä se poski ja kasva ihmisenä. Perspektiiviä ja iloa päivääsi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitusviesti olisi hyvinkin voinut olla pienin muutoksin minusta kirjoitettu, jonkun vanhan koulu- tai työpaikkakiusaajani tai jonkun muun vastaavan sosiaalisesti vajaaälyisen m*lkun kirjoittamana.
Mikä on tapamasentunut? Sellainen joka tekisi mieli t*ppaa?
Anteeks nyt vaan, mutta ahdistaa joka kerta töihin lähteminen ja saan töissäkin paniikkikohtauksia. Ei sitä voi siipeillä valtion tai vanhempien tuilla koko loppuelämäänsä. Ahdistaa, ketuttaa, mutta pakko mennä. Ei se oo kenellekään sen helpompaa, toisille helpompaa kun toisille, mutta jos oma mukavuusalue on niin tärkeetä, niin huhhuh... vähän sietokykyä pitää kehittää. Ja mä oon niin pskoista oloista kun olla ja voi.
Miksi suuntasit tämän viestisi minulle :D
Itse jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle, kun sairastuin psykoosiin enkä enää kuntoutunutkaan. Sori siitä.
Koska joillain elämä on liian helppoa. Masennutaan tyhjästä. Ja ei, en vähättele masennusta. Mutta siinä vaiheessa kun on lapsuudessa ja teini-iässä pakotettu syömään omaa oksennusta ja hakattu ilman syytä, niin se työnteko ei niin vaivailloista olekaan. Perspektiiviä.
Voi hyvänen aika.
Sinäkö tiedät, kuinka helppoa muiden elämä on ollut? Luetko ajatuksia, vai oletko näitä, joka kuvittelee tietävänsä ulkonäön ja ehkä pinnallisen kaveruuden perusteella, mitä ihmiset on joutuneet käymään läpi?
Vain koska sinulle ei kerrota kauheista jutuista, ei tarkoita ettei niitä olisi olemassa. Ja vaikka jostain kerrottaisiin, et voi noin vain olettaa että olet saanut kuulla kaikki pahat jutut. Ihmiset eivät aina myönnä niitä edes itselleen.
Tuttavapariskunnallla on kolmekymppinen tytär joka ei ole päivääkään töitä tehnyt. Vanhemmat ovat rikkaita ja tytär on ainoa lapsi. Hänelle on ostettu hieno asunto, auto ja vanhemmat maksavat kaikki menot. Aikanaan sitten perii vanhempansa eli tuskin mitään työtä koskaan tarvitseekaan tehdä.
28vuotiaan tulisi lopettaa masennus ja laittaa CV nettiin.
Hullu töitä tekköö. Viisas piäsöö vähemmällä.
Tyhmiin kysymyksiin voi antaa tyhmän vastauksen. Ei tarvitse sanoa muuta kuin olleensa työttömänä ja yrityksistä huolimatta ei ole saanut töitä. Ei niille tarvitse elämänkertaansa kertoa, kun eipä se niille kuulu.