Mitä tieteitä ja taitoja pitäisi opettaa jo peruskoulussa eikä vasta lukiossa tai yliopistossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelmaksi kai muodostuu se, että opittavaa on nytkin jo monelle liikaa, eikä päähän jää paljoa.

Kaiken kaikkiaan peruskoulu tarvitsisi lisää rahaa: pienemmät opetusryhmät ja kattava tukiopetus takaisin, samoin "tarkkikset" (ehkä eri nimellä kuitenkin...).

Osa oppiaineista on myös selkeästi vanhentuneita. Esimerkiksi uskonto-nimistä oppiainetta ei tarvittaisi ollenkaan, vaan uskontojen historian voisi opettaa laajentamalla historiaa ja yhdistämällä nykyisen terveystiedon eettiseen opetukseen ja tunnetaitoihin vaikka nimellä elämäntaidot. Samaten yhteiskuntaoppi nykyisenä historian kylkiäisenä on aikansa elänyt ja pitäisi korvata jollain missä on mukana matemaattista taitoa vaativaa taloustietoa.

Vahvasti eri mieltä tuosta viimeisestä, Yh on tärkeimpiä oppiaineita koulussa.

Muuten ihan asiaa.

Yhteiskuntaopista ei saa pisteitä yliopistoon haettaessa, niin kuin ei juuri ylimääräisistä kielistäkään. Näin lukion yleissivistävyys kapenee.

"Pitää vaan hyväksyä, että monet asiat oppii vasta aikuisena ja usein kantapään kautta, kun huomaa, että se oikeasti ovat tarpeellisia."

Vaikka asiat oppikin koulussa, niin käyttämättömänä on kyllä tietoa poistunut päästä esim. perintöasioiden ja verotuksen/rahoituksen osalta. Tuntuu aina raskaalta selvittää asioita oman eri alan työn jälkeen, kun energiaa ei ole tai elämä on muuten jo raskasta omaisen sairastumisen/kuoleman takia.

Vierailija kirjoitti:

Suurinta osaa mainituista asioista opetetaan peruskoulussa. Esimerkiksi äikässä on kielitiedettä ja suomen kielen historiaa ja esseitä.

Teidän pitäisi muistaa, että se, mitä opetetaan, ei ole sama kuin se, mitä opitaan. Yläkoulun oppilaat ovat haastavassa elämänvaiheessa, ja monille sisällöt ovat muutenkin kovin haastavia.

Tekin ehkäpä muistatte, miten piti pukeutua tai miten söpö Mikko oli tai miten Sirpa kiusasi teitä jne. Sen sijaan se, mitä se ope yritti teille selittää, on huuhtoutunut pois päästä, jos on ikinä sinne edes päässyt.

T. Peruskoulun äikänope

Minun nähdäkseni tämä viittaa siihen, että opetuksessa (sen hyvin laajassa merkityksessä) on vielä paljon muokkaamisen varaa. Jos oppilaat eivät opi sisältöjä odotetulla tavalla, opetuksen tapaa tai sisältöjä tulisi todennäköisesti muuttaa. Helposti elämässä unohtuvat sisällöt eivät todennäköisesti ole tarpeellisia pysyvinä osina koulutusta. Toisaalta kokeilu voi myös käydä kalliiksi, eikä ole välttämättä syytä uskoa, että missään päin maailmaa koulutusta olisi osattu järjestää koulutusta suoranaisesti paremmin. Vaikuttaa usein siltä, että kansallisesti järjestetyn koulutuksen ylipäätänsä uskotaan vaikuttuvan vahvasti menestykseen yksilö- ja yhteiskuntatasoilla, mutta mitään sen tarkempaa siitä ei oikein osata sanoa. Monilla tuntuu olevan mielipiteitä siitä, mitä opetuksessa pitäisi muuttaa, mutta ei kovinkaan vakuuttavaa selitystä siitä, mitä tästä muutoksesta oikeasti seuraisi. Minusta yksi tämän koronatilanteen kiinnostavimmista puolista oli uudenlaisten opetustapojen rohkea kokeilu.

Ja en tietenkään sinua henkilökohtaisesti syytä mutu-pohjaisesta tai dogmaattisesta suhteesta koulutukseen, tai jämähtävästä "jos se toimii, niin se toimii"-asenteesta, hyvä äikänope, vaan kommentoin keskustelua koulutuksesta ylipäätänsä.

Vierailija kirjoitti:

Henkilökohtaisen talouden hoito, kuinka veroilmoitus täytetään, vuokralaisen oikeudet, mitä tulee tietää asuntoa ostaessa, kahden talouden yhdistäminen avo/avioliitossa, kotivanhemmuuden vaikutus tuloihin ja eläkkeeseen, auton osto.

Sen lisäksi voisi opettaa yrittäjyyden perusteita ym työelämäön liittyviä faktoja. Myös voisi opettaa tiedonhankintaa ja kriittistä ajattelua.

Vierailija kirjoitti:

Verotuksen perusteita. Uskomatonta, että on jopa akateemisia, jotka luulevat verovähennysten tarkoittavan sitä, että mikään ei maksa mitään, vaan verottaja maksaa. "Ei se tuote maksa yrittäjälle, siitähän saa vähennyksen" ei ole mitenkään harvinainen luulo. Myös yritystoiminnan perusteita pakollisena, vapaaehtoisena kai isoimmissa kouluissa on.

Tämä! "Se on pois veroista". Ei yhtään tajuta mitä se tarkoittaa.

Käyttäytymistieteitä

S.B. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurinta osaa mainituista asioista opetetaan peruskoulussa. Esimerkiksi äikässä on kielitiedettä ja suomen kielen historiaa ja esseitä.

Teidän pitäisi muistaa, että se, mitä opetetaan, ei ole sama kuin se, mitä opitaan. Yläkoulun oppilaat ovat haastavassa elämänvaiheessa, ja monille sisällöt ovat muutenkin kovin haastavia.

Tekin ehkäpä muistatte, miten piti pukeutua tai miten söpö Mikko oli tai miten Sirpa kiusasi teitä jne. Sen sijaan se, mitä se ope yritti teille selittää, on huuhtoutunut pois päästä, jos on ikinä sinne edes päässyt.

T. Peruskoulun äikänope

Minun nähdäkseni tämä viittaa siihen, että opetuksessa (sen hyvin laajassa merkityksessä) on vielä paljon muokkaamisen varaa. Jos oppilaat eivät opi sisältöjä odotetulla tavalla, opetuksen tapaa tai sisältöjä tulisi todennäköisesti muuttaa. Helposti elämässä unohtuvat sisällöt eivät todennäköisesti ole tarpeellisia pysyvinä osina koulutusta. Toisaalta kokeilu voi myös käydä kalliiksi, eikä ole välttämättä syytä uskoa, että missään päin maailmaa koulutusta olisi osattu järjestää koulutusta suoranaisesti paremmin. Vaikuttaa usein siltä, että kansallisesti järjestetyn koulutuksen ylipäätänsä uskotaan vaikuttuvan vahvasti menestykseen yksilö- ja yhteiskuntatasoilla, mutta mitään sen tarkempaa siitä ei oikein osata sanoa. Monilla tuntuu olevan mielipiteitä siitä, mitä opetuksessa pitäisi muuttaa, mutta ei kovinkaan vakuuttavaa selitystä siitä, mitä tästä muutoksesta oikeasti seuraisi. Minusta yksi tämän koronatilanteen kiinnostavimmista puolista oli uudenlaisten opetustapojen rohkea kokeilu.

Ja en tietenkään sinua henkilökohtaisesti syytä mutu-pohjaisesta tai dogmaattisesta suhteesta koulutukseen, tai jämähtävästä "jos se toimii, niin se toimii"-asenteesta, hyvä äikänope, vaan kommentoin keskustelua koulutuksesta ylipäätänsä.

Opettajan ammattitaidon kulmakivi on oman itsen ja oppilaiden epätäydellisyyden hyväksyminen. Lääkärikään ei saa kaikkia potilaita parannettua, automekaanikko ei saa kaikkia autoja korjattua, poliisi ei pysty hävittämään rikollisuutta maailmasta. Opettaja ei saa kaikkea opetettua eikä oppilas kaikkea opittua, oli systeemi sitten ihan mikä tahansa.

Sitä paitsi murrosikään kuuluu olennaisena osana monilla, erityisesti pojilla kaikelle haistattaminen ja kaiken kyseenalaistaminen. Muutettiin opetus sitten millaiseksi vain, murrosikäinen ei sitä aina arvosta.

Ihmiset eivät ole koneita.

T. Äikänope

Vierailija kirjoitti:

Miten saada ystäviä ja parisuhde. Okei, ei noita opeteta lukiossakaan mutta pitäisi.

Tuota yritettiin jo kasarin lopussa oppiaineella "perhekasvatus". Aivan uskomatonta lässytystuubaa ja lensin järjestäen joka tunnilta ulos. Mikä sinänsä noteerattiin selkeänå protestina ajanhukkaa vastaan kun muuten keskiarvo oli lähempänä kymppiä kuin ysiä.

Meillä oli yläasteella valinnainen taloustaidon kurssi, me tytöt siinä sitten vierestä seurasimme kun pojat opettelivat pitkävedon ja muiden veikkauksien tekoa opettajan johdolla...

Vierailija kirjoitti:

S.B. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurinta osaa mainituista asioista opetetaan peruskoulussa. Esimerkiksi äikässä on kielitiedettä ja suomen kielen historiaa ja esseitä.

Teidän pitäisi muistaa, että se, mitä opetetaan, ei ole sama kuin se, mitä opitaan. Yläkoulun oppilaat ovat haastavassa elämänvaiheessa, ja monille sisällöt ovat muutenkin kovin haastavia.

Tekin ehkäpä muistatte, miten piti pukeutua tai miten söpö Mikko oli tai miten Sirpa kiusasi teitä jne. Sen sijaan se, mitä se ope yritti teille selittää, on huuhtoutunut pois päästä, jos on ikinä sinne edes päässyt.

T. Peruskoulun äikänope

Minun nähdäkseni tämä viittaa siihen, että opetuksessa (sen hyvin laajassa merkityksessä) on vielä paljon muokkaamisen varaa. Jos oppilaat eivät opi sisältöjä odotetulla tavalla, opetuksen tapaa tai sisältöjä tulisi todennäköisesti muuttaa. Helposti elämässä unohtuvat sisällöt eivät todennäköisesti ole tarpeellisia pysyvinä osina koulutusta. Toisaalta kokeilu voi myös käydä kalliiksi, eikä ole välttämättä syytä uskoa, että missään päin maailmaa koulutusta olisi osattu järjestää koulutusta suoranaisesti paremmin. Vaikuttaa usein siltä, että kansallisesti järjestetyn koulutuksen ylipäätänsä uskotaan vaikuttuvan vahvasti menestykseen yksilö- ja yhteiskuntatasoilla, mutta mitään sen tarkempaa siitä ei oikein osata sanoa. Monilla tuntuu olevan mielipiteitä siitä, mitä opetuksessa pitäisi muuttaa, mutta ei kovinkaan vakuuttavaa selitystä siitä, mitä tästä muutoksesta oikeasti seuraisi. Minusta yksi tämän koronatilanteen kiinnostavimmista puolista oli uudenlaisten opetustapojen rohkea kokeilu.

Ja en tietenkään sinua henkilökohtaisesti syytä mutu-pohjaisesta tai dogmaattisesta suhteesta koulutukseen, tai jämähtävästä "jos se toimii, niin se toimii"-asenteesta, hyvä äikänope, vaan kommentoin keskustelua koulutuksesta ylipäätänsä.

Opettajan ammattitaidon kulmakivi on oman itsen ja oppilaiden epätäydellisyyden hyväksyminen. Lääkärikään ei saa kaikkia potilaita parannettua, automekaanikko ei saa kaikkia autoja korjattua, poliisi ei pysty hävittämään rikollisuutta maailmasta. Opettaja ei saa kaikkea opetettua eikä oppilas kaikkea opittua, oli systeemi sitten ihan mikä tahansa.

Sitä paitsi murrosikään kuuluu olennaisena osana monilla, erityisesti pojilla kaikelle haistattaminen ja kaiken kyseenalaistaminen. Muutettiin opetus sitten millaiseksi vain, murrosikäinen ei sitä aina arvosta.

Ihmiset eivät ole koneita.

T. Äikänope

Lääkäreiden ja mekaanikkojen tuominen esiin on kiintoisaa, sillä heidän nimenomaan perinteisesti toivotaan suhtautuvan omiin toimiinsa epäilevästi ja tuloslähtöisesti. Esimerkiksi lääkärit eivät tyydy vain perinteiseen tapaan hoitaa ihmisiä, vaan aktiivisesti yrittävät jalostaa esiin heidän käyttämiensä hoitomenetelmien ytimen ja tehon. Klassinen esimerkki tällaisesta jalostamisesta olisi jonkin perinteisen lääkekasvin ainesosien tutkiminen; edellyttääkö tehokas hoito koko lääkekasvin jokaisen ainesosan läsnäoloa niiden luonnollisessa suhteessa ja muodossaan? Usein näin ei ole, vaan kasvista on voitu pystytty erottamaan vaikuttavia ainesosia, joihin hoidon teho perustuu. Näin ainetta on voitu alkaa valmistamaan tehokkaammin, tai hoidon sivuvaikutuksia saatu vähennettyä. Vaikka tietty joidenkin lääkeaineiden tehokkain valmistustapa on yhä lääkekasvien kasvattaminen ja käyttö, on niitäkin mahdollisesti pystytty jalostamaan tehokkaammiksi vaikuttavan ainesosan löydyttyä. Lääkärit myös arvioivat hoitojensa tehokkuutta ylipäätänsä, eivätkä toivottovasti määrää potilaille hoitoja, joiden tehokkuudesta heillä ei ole vankkoja, mielellään kokeellisia perusteita.

Sama pätee mekaanikkoihin. Kun viet autosi korjaamolle, odotat mekaanikon määrittelevän tarkasti, mikä menopelissäsi on vikana, ja hänen tekevän vain ja ainoastaan vaadittavat korjaukset. Jos autostasi ovat kuluneet jarrupalat, suuttuisit, jos mekaanikko pyytämättä vaihtaisi korin ja lämpölaitteet. Ei uudesta korista ehkä haittaakaan ole, mutta se ei ole oleellinen muutos tilanteessa, jossa jarrujen toiminta on tästä syystä epävarmaa.

En ehkä sanoisi, että lääkärin tai mekaanikon ammattitaidon kulmakivi olisi sen tajuaminen, että he eivät voi parantaa kaikkia potilaita, tai korjata kaikkia koneita, vaan se, että heidän on epäiltävä korjaustensa ja hoitojensa tarpeellisuutta perinpohjaisesti.