Pitääkö luottamus ansaita parisuhteessa? Vai tuleeko luottaa automaationa?

Vierailija kirjoitti:

Monet ihmiset luottavat toiseen jonkin verran jo heti alussa, niin paljon että alkavat seurustella. Monet eivät kuitenkaan ole heti valmiita esim muuttamaan yhteen ja irtisanomaan omaa asuntoa, tai vaihtamaan paikkakuntaa uuden seurustelukumppanin takia. Vaikka kumppaniin luottaisikin, suhteeseen ei voi luottaa ennen kuin sitä on kokeillut.

Eli luottamus pitää ensin ansaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin haluan tietää, miten USKALLATTE luottaa ihmiseen, jota ette tunne?

Pikkuhiljaa. Ilmeisesti et oikein tajua, miten ihmissuhteet syntyvät ja kehittyvät ja miten erilaisia ne ovat?

Moni tässä ketjussa sanoo lähtökohtaisesti luottavan uuteen kumppaniin. Heti.

Jos luottamus syntyy ihmissuhteen kehittyessä, niin se tarkoittaa, että luottamus ansaitaan.

Kuvitteletko siis, että uusi kumppani napataan noin vain tuntemattomasta ihmisjoukosta?

Voi ressukka.

Sinä taidat olla hiukan heikko suomen kielessä, ymmärrät väärin.

Luottamuksen määrä ja laatu vaihtelevat, asia ei ole minkään on/off-kytkimen takana.

Ai. Kyllä minä olen aina napannut uuden miehen sieltä tuntemattomasta ihmisjoukosta. Ei hän koskaan tuttukaan ole ollut. Enkä luota tuntemattomaan ennen kuin hän osoittautuu luotettavaksi. Vasta sitten voin sitoutua, kun hän on ansainnut luottamukseni omalla käytöksellään.

En edes ymmärrä kysymystä. Jos joku ei luota minuun, niin ei se ole minun ongelma vaan sen joka ei luota. Tehköön ongelmalleen jotain tai olkoon tekemättä, minä en muuta käyttäytymistäni mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet ihmiset luottavat toiseen jonkin verran jo heti alussa, niin paljon että alkavat seurustella. Monet eivät kuitenkaan ole heti valmiita esim muuttamaan yhteen ja irtisanomaan omaa asuntoa, tai vaihtamaan paikkakuntaa uuden seurustelukumppanin takia. Vaikka kumppaniin luottaisikin, suhteeseen ei voi luottaa ennen kuin sitä on kokeillut.

Eli luottamus pitää ensin ansaita.

Tavallaan. Itse ajattelen että lähtökohtaisesti kaikki ihmiset ovat luotettavia, ellei jotain sellaista tapahdu, joka horjuttaa luottamusta. Mutta alussa ei voi kuitenkaan tietää onko ihminen varmasti luotettava, ja siksi pitää jonkinlaista koeaikaa olla ennen yhteisen kodin ostamista vaikkapa. Olen tavallaan siis kumpaakin mieltä.

Tutustuessa oppii, onko toinen luotettava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet ihmiset luottavat toiseen jonkin verran jo heti alussa, niin paljon että alkavat seurustella. Monet eivät kuitenkaan ole heti valmiita esim muuttamaan yhteen ja irtisanomaan omaa asuntoa, tai vaihtamaan paikkakuntaa uuden seurustelukumppanin takia. Vaikka kumppaniin luottaisikin, suhteeseen ei voi luottaa ennen kuin sitä on kokeillut.

Eli luottamus pitää ensin ansaita.

Sinulle taitaa nyt olla tärkeää päästä uskomaan, että luottamus pitää ansaita. Miksi se on sinulle niin tärkeää? Jotta voisit oikeuttaa oman epäluottamuksesi?

Luottamus ANNETAAN toiselle. Jos toinen pettää luottamuksen, ei ollut sen arvoinen. Tietenkin ei sitä luottamusta kannata kenelle tahansa antaa.  Tämä on itse asiassa keskeisiä kysymyksiä parisuhteessa. JOs on tottunut luottamaan mihin vaan, kuuntelematta itseään- valitsee helposti väärän puolison. JOs taas puuttuu perusturva, ei osaa luottaa kehenkään, ja silloin ne oikeasti luottamuksen arvoisetkin kumppanit ja ystävät menee ohi tai itse pilaa ne mustasukkaisuudella ja hylätyksi tulemisen pelolla. 

Ennen seurustelua on tapailuvaihe. Tapailuvaiheessa määritellään onko tämä henkilö sellainen jonka kanssa haluan seurustella. Selvitellään millainen tyyppi ja voinko häneen luottaa. Jotkut menevät tämän vaiheen yhdessä illassa ja jotkut pysyvät kuukausikaupalla. Osalla on pohjalla ystävyyttä tai tuttavuutta, niin tapailua ei tarvita.

Mutta kyllä kun siirrytään seurustelu aiheeseen pitää olla luottamus. Jos toinen kertoo lähtevänsä viikoksi mökille kavereiden kanssa, toivotellaan hyvää reissua. Jos ei pysty luottamaan ei kannata ruveta seurustelemaan. Tai ainakin kertoa selkeästi toiselle, että luottamuksen kanssa on ongelmia ja yhdessä tehdä suunnitelma sen parantamiseksi.

Aika samalla tavalla ystävyyssuhteetkin alkaa, ensin hieman tutustutaan ja sitten päätetään luottaa toiseen. Kaverisuhteet vaan voi pysyä pinnallisena ikuisesti, romanttisissa suhteissa harvemmin onnistuu.

Luotan kaikkiin kunnes toisin todistetaan.

Te jotka puhutte, että luottamus ansaitaan, epäilettekö aina ihmisten käyttäytymistä? Joku on sulle ystävällinen niin mietit mitä se oikein sulta oikein haluaa jne?

Se normaali ihmisten välinen luotto on ihan opittua.

Jos sut on opetettu siihen, ettei kenenkään saa luottaa, niin te varmaan haluatte sen varmistuksen ja ansaittavuuden. Kun taas ihmiset jotka on opetettu siihen, että kanssa ihmisiin voi luottaa (mutta älä lähde kenenkään matkaan, äly hoi älä jätä, joku kuitenkin tän kortin nostaa).

Vierailija kirjoitti:

No en ainakaan edes aloita parisuhdetta, jos en luota.

No miten kukaan voi luottaa täysin(tai edes osin) ventovieraaseen. 

Kyllä se vaan niin on että 100% ei voi luottaa eikä kannata luottaa kehenkään.

Jos joku luottaa heti täysillä, niin olen varma, että se on joku selviytymismekanismi ja oikeasti se tulee vaan siitä että uskottelee itselleen ja muille, että juu luotan luotan, tottakai luotan, miksen luottaisi. Koska pienikin epäilys saattaisi hälventää onnea. Ja halutaan olla vaikka väkisin onnellisia. 

Ja tässä takoitan kaiken kattavaa luottamusta joka taholla, ei pelkästään sitä että pettäkö toinen vai ei. 

En ole ikinä luottanut kehenkään mieheen. Ehkä 1. pitkäaikainen poikaystäväni oli se johon luotin eniten. Seuraava murskasikin sitten aikalailla joka sektorilla luottamuksen tunteen. Hän petti minua kun olin tyyliin vajaat 17v, erottiin ja vuosien päästä alettiin taas uudellern. En pystynyt enää luottamaan. Hän oli muuten ihana, komea ja rakastin häntä, mutta nuorena hulivilinä ja pojankloppina jolla oli paljon sinkkukavereita häntä vietiin millon mihinkin ja hän ei aina muistanut mitä me oltiin sovittu. Ikinä ei tiennyt mitä se keksii kun viinaa saa. En voinut luottaa, eikä kyllä ollut aihettakaan.  Ainainen stressi ja pelko jäyti takaraivossa suuren osan ajasta ja se söi minua. Epäluottamus syö sisältä ja näkyy taatusti käytöksessä. 

Olen usein vanhoilla päivilläni miettinyt millaista olisi olla sellaisessa parisuhteessa ihmisen kanssa joka on kuin kuin vuori, vakaa, rehti, tekee mitä sanoo, puhuu totta, ei muuntele pikkuasioissakaan totuutta omaksi edukseen, se mikä sovitaan se pitää, asettaa kumppaninsa etusijalle, osaisi ajatella asioita omatoimisesti ja lähtökohtaisesti muidenkin kannalta, osaisi ennakoida asioita ja tilanteita, ymmärtäisi syy-seuraus suhteita, omaisi hyvän tilannetajun ja näinollen ansaitseisi minun täyden luottamuksen. Olisi ihana tunne kun voisi olla tältä osin rauhassa jonkun kanssa, se toisi varmaan hyvän pohjan parisuhteelle. 

Sitä odotellessa.