Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö luottamus ansaita parisuhteessa? Vai tuleeko luottaa automaationa?
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihtoehdot eivät ole järkevät. Ei parisuhde ole jotain, mihin mennään. Parisuhde syntyy, kun kaksi ihmistä rakastuu ja alkaa olla yhdessä. Jos ei ole luottamusta, ei voi rakastua.
Sen takia en vastannut äänestykseen.
Kyllä minä voin ihastua, vaikka en tunne toista ihmistä. Meillä oli vetovoimainen veret seisauttava ensi tapaaminen. Siitä se lähti, vaikka eihän järjellä toiseen voinut luottaa, kun tätä ei tuntenut.
Ap
Huoh, yritetään näin:
Kun tapasin nykyisen puolisoni ensimmäistä kertaa, tiesin heti, että tässä on mies, johon haluan tutustua. Hän herätti kiinnostukseni, hän oli haluttava ja kaikkea sitä, mitä olin etsimässä. Se, että mielestäni luottamuksen pitää olla parisuhteen lähtökohta ei tietenkään tarkoita, että minä sillä silmäyksellä vuodatin hänelle kaiken elämästäni ja luotin häneen kuin kiveen. Ei, vaan siitä alkoi seurustelu, jonka aikana opin tuntemaan häntä koko ajan paremmin. Mutta sen seurustelun, parisuhteen, pohjana oli ajatus, että minun ei tarvitse epäillä sitä, mitä tämä mies sanoo tai esittää olevansa tai tekevänsä. Eli luottamus siihen, että hän on aito. En odottanut hänen ansaitsevan luottamustani millään tietyillä teoilla, en edes keksi mitkä sellaisia tekoja voisivat olla. Enkä ymmärrä, miksi olisin alkanut seurustella ihmisen kanssa, joka ensitapaamisesta alkaen olisi herättänyt minussa epäilyksen tai tunteen, että en voi luottaa häneen.
Hmmm, nyt puhumme hieman eri asioista, en ajatellut asiaa tuolta kannalta. Minun kysymykseni lähti liikkeelle tuosta ketjusta, jonka aloittajalle ystävä oli sanonut, että tämä luottaa mieheensä liian sokeasti.
Ap
Selvennätkö siis, mitä oikein tarkoitit. Sinähän kysyit, pitääkö luottamus ansaita vai pitääkö, kun parisuhteeseen menee, luottaa automaationa.
Aloitukseni on spontaani ja nopea, mutta ajattelin jotenkin näin: jos uusi miehesi tulee vasta aamulla kotiin ja kertoo ESIM. nukkuneensa puistossa, jotta ei herätä sinua, niin ajatteletko, että ok, niin tapahtui, vai herääkö sinulla epäluulo, että näinköhän on?
Tämäkin on nopea esimerkki, voi olla, että ajatuksenjuoksu on väärä.
Ap
Uusi mieheni ei voi tulla aamulla kotiin, koska minulla ei olisi uuden miehen kanssa yhteistä kotia.
En osaa kuvitella puolisoani tulemassa aamulla kotiin (mistä?) ja kertomasta nukkuneensa puistossa jotta ei herättäisi minua. Me sovimme aina etukäteen, milloin palataan tai missä tavataan. Jos tuollaista tapahtuisi niin tottakai ihmettelisin ja haluaisin kuulla, millä ihmeen logiikalla hän noin päätti toimia. Mutta mitä muuta voisin tehdä? Ottaa eron, koska selitys ei ole uskottava?
Meillä luottamus näkyy mm. siinä, että vietämme paljon aikaa erillään, vaikka avoliitossa olemmekin. Minulla on työmatkoja, molemmilla on lomamatkoja (minä tykkään matkustaa yksin, mies kavereiden kanssa), viimeksi viime viikonloppuna mies oli kaverillaan koko viikonlopun ja minä lomailin muualla Suomessa. Meidän suhteemme perustuu keskinäiseen luottamukseen eikä kumpikaan ole näiden vuosien aikana kömpinyt kotiin vasta aamulla, jos on sovittu, että tullaan illalla.
Luotat mieheesi, koska hän tekee mitä lupaa. Eikö luottamuksesi johdu, että hän on ansainnut luottamuksesi?
Parempi esimerkki uudesta miehestä, tuli mieleen tuosta toisesta ketjusta, jossa aloittaja ihmettelee, kun mies piilottelee (ei työ) puhelintaan, vaikka mies tietää hänen salasanansa. Jos uusi miehesi piilottelisi puhelinta, aina kääntäisi sen piiloon, kun tulet lähelle. Luotatko automaationa, ettei hänellä ole mitään salattavaa?
Ap
Meillä on aina, alusta alkaen ollut itsestäänselvää, että kännykät ja muut laitteet ovat henkilökohtaisia. Minun laitteeni ovat salasanan takana ja tiedän, että myös mieheni kännykkä on, koska hän on joskus tuskaillut sen avaamisen kanssa. Uskoisin, että myös hänen läppärinsä on salasanan takana, olisi ainakin älytöntä ellei siinä sellaista olisi.
Ja mitä luottamiseen tulee niin sitähän minä yritin jo edellä selittää, että en koskaan olisi alkanut seurustella mieheni kanssa, ellei minulla olisi ollut usko siihen, että hän tekee mitä lupaa. Jos hän olisi vaikka jo toisille treffeille tullut pahasti myöhässä tai keksinyt jonkun ilmeisen tekosyyn miksi ei yhtäkkiä pääsekään, niin mielenkiintoni olisi todennäköisesti lopahtanut. Ei se minusta ole mitään erityistä luottamuksen ansaitsemista, että pitää lupauksensa. Se on lupausten pitämistä.
Lisään vielä, että meillä usein siirrytään puhumaan henkilökohtaiset puhelut toiseen huoneeseen tai pihalle. Ei aina, mutta jos siltä tuntuu. Ei tulisi mieleenikään udella, kuka soitti ja mitä asiaa ja miksi piti mennä puhumaan muualle. Puolisoni kertoo silloin, jos asia kuuluu minulle tai soittaja lähetti terveisiä tms. Ja sama päinvastoin. Sitä paitsi näin etätyössä en itse kaikkia puheluita edes saa puhua muiden läsnäollessa, joten on aivan luonnollista, että laitan työhuoneeni oven kiinni kun puhelin soi.
Esimerkissä olikin se, että mies piilottelee puhelintaan, kääntää sen aina pois, kun tulet lähelle yms. En tarkoittanut tilivelvollisuutta.
Tämän keskustelumme perusteella sinä olet henkilö, joka ajattelee, että luottamus pitää ansaita. Näin tulkitsen vastauksesi, se sisältää sen, että et edes ala seurustelemaan ilman luottamusta. Eli mies on ensin ansainnut luottamuksesi, jotta alat seurustelemaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihtoehdot eivät ole järkevät. Ei parisuhde ole jotain, mihin mennään. Parisuhde syntyy, kun kaksi ihmistä rakastuu ja alkaa olla yhdessä. Jos ei ole luottamusta, ei voi rakastua.
Sen takia en vastannut äänestykseen.
Kyllä minä voin ihastua, vaikka en tunne toista ihmistä. Meillä oli vetovoimainen veret seisauttava ensi tapaaminen. Siitä se lähti, vaikka eihän järjellä toiseen voinut luottaa, kun tätä ei tuntenut.
Ap
Huoh, yritetään näin:
Kun tapasin nykyisen puolisoni ensimmäistä kertaa, tiesin heti, että tässä on mies, johon haluan tutustua. Hän herätti kiinnostukseni, hän oli haluttava ja kaikkea sitä, mitä olin etsimässä. Se, että mielestäni luottamuksen pitää olla parisuhteen lähtökohta ei tietenkään tarkoita, että minä sillä silmäyksellä vuodatin hänelle kaiken elämästäni ja luotin häneen kuin kiveen. Ei, vaan siitä alkoi seurustelu, jonka aikana opin tuntemaan häntä koko ajan paremmin. Mutta sen seurustelun, parisuhteen, pohjana oli ajatus, että minun ei tarvitse epäillä sitä, mitä tämä mies sanoo tai esittää olevansa tai tekevänsä. Eli luottamus siihen, että hän on aito. En odottanut hänen ansaitsevan luottamustani millään tietyillä teoilla, en edes keksi mitkä sellaisia tekoja voisivat olla. Enkä ymmärrä, miksi olisin alkanut seurustella ihmisen kanssa, joka ensitapaamisesta alkaen olisi herättänyt minussa epäilyksen tai tunteen, että en voi luottaa häneen.
Hmmm, nyt puhumme hieman eri asioista, en ajatellut asiaa tuolta kannalta. Minun kysymykseni lähti liikkeelle tuosta ketjusta, jonka aloittajalle ystävä oli sanonut, että tämä luottaa mieheensä liian sokeasti.
Ap
Selvennätkö siis, mitä oikein tarkoitit. Sinähän kysyit, pitääkö luottamus ansaita vai pitääkö, kun parisuhteeseen menee, luottaa automaationa.
Aloitukseni on spontaani ja nopea, mutta ajattelin jotenkin näin: jos uusi miehesi tulee vasta aamulla kotiin ja kertoo ESIM. nukkuneensa puistossa, jotta ei herätä sinua, niin ajatteletko, että ok, niin tapahtui, vai herääkö sinulla epäluulo, että näinköhän on?
Tämäkin on nopea esimerkki, voi olla, että ajatuksenjuoksu on väärä.
Ap
Uusi mieheni ei voi tulla aamulla kotiin, koska minulla ei olisi uuden miehen kanssa yhteistä kotia.
En osaa kuvitella puolisoani tulemassa aamulla kotiin (mistä?) ja kertomasta nukkuneensa puistossa jotta ei herättäisi minua. Me sovimme aina etukäteen, milloin palataan tai missä tavataan. Jos tuollaista tapahtuisi niin tottakai ihmettelisin ja haluaisin kuulla, millä ihmeen logiikalla hän noin päätti toimia. Mutta mitä muuta voisin tehdä? Ottaa eron, koska selitys ei ole uskottava?
Meillä luottamus näkyy mm. siinä, että vietämme paljon aikaa erillään, vaikka avoliitossa olemmekin. Minulla on työmatkoja, molemmilla on lomamatkoja (minä tykkään matkustaa yksin, mies kavereiden kanssa), viimeksi viime viikonloppuna mies oli kaverillaan koko viikonlopun ja minä lomailin muualla Suomessa. Meidän suhteemme perustuu keskinäiseen luottamukseen eikä kumpikaan ole näiden vuosien aikana kömpinyt kotiin vasta aamulla, jos on sovittu, että tullaan illalla.
Luotat mieheesi, koska hän tekee mitä lupaa. Eikö luottamuksesi johdu, että hän on ansainnut luottamuksesi?
Parempi esimerkki uudesta miehestä, tuli mieleen tuosta toisesta ketjusta, jossa aloittaja ihmettelee, kun mies piilottelee (ei työ) puhelintaan, vaikka mies tietää hänen salasanansa. Jos uusi miehesi piilottelisi puhelinta, aina kääntäisi sen piiloon, kun tulet lähelle. Luotatko automaationa, ettei hänellä ole mitään salattavaa?
Ap
Meillä on aina, alusta alkaen ollut itsestäänselvää, että kännykät ja muut laitteet ovat henkilökohtaisia. Minun laitteeni ovat salasanan takana ja tiedän, että myös mieheni kännykkä on, koska hän on joskus tuskaillut sen avaamisen kanssa. Uskoisin, että myös hänen läppärinsä on salasanan takana, olisi ainakin älytöntä ellei siinä sellaista olisi.
Ja mitä luottamiseen tulee niin sitähän minä yritin jo edellä selittää, että en koskaan olisi alkanut seurustella mieheni kanssa, ellei minulla olisi ollut usko siihen, että hän tekee mitä lupaa. Jos hän olisi vaikka jo toisille treffeille tullut pahasti myöhässä tai keksinyt jonkun ilmeisen tekosyyn miksi ei yhtäkkiä pääsekään, niin mielenkiintoni olisi todennäköisesti lopahtanut. Ei se minusta ole mitään erityistä luottamuksen ansaitsemista, että pitää lupauksensa. Se on lupausten pitämistä.
Lisään vielä, että meillä usein siirrytään puhumaan henkilökohtaiset puhelut toiseen huoneeseen tai pihalle. Ei aina, mutta jos siltä tuntuu. Ei tulisi mieleenikään udella, kuka soitti ja mitä asiaa ja miksi piti mennä puhumaan muualle. Puolisoni kertoo silloin, jos asia kuuluu minulle tai soittaja lähetti terveisiä tms. Ja sama päinvastoin. Sitä paitsi näin etätyössä en itse kaikkia puheluita edes saa puhua muiden läsnäollessa, joten on aivan luonnollista, että laitan työhuoneeni oven kiinni kun puhelin soi.
Esimerkissä olikin se, että mies piilottelee puhelintaan, kääntää sen aina pois, kun tulet lähelle yms. En tarkoittanut tilivelvollisuutta.
Tämän keskustelumme perusteella sinä olet henkilö, joka ajattelee, että luottamus pitää ansaita. Näin tulkitsen vastauksesi, se sisältää sen, että et edes ala seurustelemaan ilman luottamusta. Eli mies on ensin ansainnut luottamuksesi, jotta alat seurustelemaan.
Ap
Ok, tulkitse sinä niin.
Ei keneenkään pidä luottaa. Ihmiset pitää testata. Se vie kauan aikaa. Eikä sittenkään kannata pohjimmiltaan luottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehenkään ei pidä liian sinisilmäisesti luottaa kaikessa. Se on typeryyttä. Ja eikö sitä tarkkaile toista ihmistä, hänen luonnettaan ja ominaisuuksiaan (=onko sopiva tyyppi juuri sellaiseen parisuhteeseen kuin minä haluan) ennen kuin alkaa seurustelemaan hänen kanssaan? Tai se olisi ainakin järkevää...
Ei kyllä kaikki tarkkaile. Eivät tunnista varoittavia tunteita, koska haluavat luottaa.
Niin rakkaus on sokea.. mutta kokemuksen karttuessa sitä pyrkii pyristelemään nopeammin epäluotettavasta suhteesta pois.
Kyllä minä seirasin monta vuotta miehen luotettavuutta, eli pitääkö sanansa, muuttuuko kerrottu tarina seuraavassa vaiheessa, toimiiko poikkeavasti, katsooko naisten perään, toimiiko siten kuin puhuu, kuinka avoin on jne. Havainnoin näitä ja etsin poikkeamia. Se on sitä luottamuksen ansaitsemista, että on johdonmukainen ja rehellinen, ja sen myötä luottamus muotoutui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihtoehdot eivät ole järkevät. Ei parisuhde ole jotain, mihin mennään. Parisuhde syntyy, kun kaksi ihmistä rakastuu ja alkaa olla yhdessä. Jos ei ole luottamusta, ei voi rakastua.
Sen takia en vastannut äänestykseen.
Kyllä minä voin ihastua, vaikka en tunne toista ihmistä. Meillä oli vetovoimainen veret seisauttava ensi tapaaminen. Siitä se lähti, vaikka eihän järjellä toiseen voinut luottaa, kun tätä ei tuntenut.
Ap
Huoh, yritetään näin:
Kun tapasin nykyisen puolisoni ensimmäistä kertaa, tiesin heti, että tässä on mies, johon haluan tutustua. Hän herätti kiinnostukseni, hän oli haluttava ja kaikkea sitä, mitä olin etsimässä. Se, että mielestäni luottamuksen pitää olla parisuhteen lähtökohta ei tietenkään tarkoita, että minä sillä silmäyksellä vuodatin hänelle kaiken elämästäni ja luotin häneen kuin kiveen. Ei, vaan siitä alkoi seurustelu, jonka aikana opin tuntemaan häntä koko ajan paremmin. Mutta sen seurustelun, parisuhteen, pohjana oli ajatus, että minun ei tarvitse epäillä sitä, mitä tämä mies sanoo tai esittää olevansa tai tekevänsä. Eli luottamus siihen, että hän on aito. En odottanut hänen ansaitsevan luottamustani millään tietyillä teoilla, en edes keksi mitkä sellaisia tekoja voisivat olla. Enkä ymmärrä, miksi olisin alkanut seurustella ihmisen kanssa, joka ensitapaamisesta alkaen olisi herättänyt minussa epäilyksen tai tunteen, että en voi luottaa häneen.
Hmmm, nyt puhumme hieman eri asioista, en ajatellut asiaa tuolta kannalta. Minun kysymykseni lähti liikkeelle tuosta ketjusta, jonka aloittajalle ystävä oli sanonut, että tämä luottaa mieheensä liian sokeasti.
Ap
Selvennätkö siis, mitä oikein tarkoitit. Sinähän kysyit, pitääkö luottamus ansaita vai pitääkö, kun parisuhteeseen menee, luottaa automaationa.
Aloitukseni on spontaani ja nopea, mutta ajattelin jotenkin näin: jos uusi miehesi tulee vasta aamulla kotiin ja kertoo ESIM. nukkuneensa puistossa, jotta ei herätä sinua, niin ajatteletko, että ok, niin tapahtui, vai herääkö sinulla epäluulo, että näinköhän on?
Tämäkin on nopea esimerkki, voi olla, että ajatuksenjuoksu on väärä.
Ap
Tietty herää epäluulo. Mutta koska et voi tietää kunnes toisin todistetaan, turha asialle sen enempää antaa aivokapasiteetistään.
Huom. luulen että mulla on epäluottamuksen tunnelukko, kuitenkin olen jostain syystä ajautunut epäluotettavien kanssa yhteen. Nyt olen sinkku. Kaipaan kyllä kumppania, mutta uskohan sitä on mennyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka automaattisesti luotatte toiseen, niin koskeeko se kaikkia ihmisiä? Luotatte kaikkiin, jotka eivät ole osoittautuneet epäluotettaviksi? Kerrotte salaisuuset uusille ystävillenne?
Jotku ihmiset on oikeesti luottavaisia (=naiiveja, sinisilmäisiä). Ja niitä moni käyttää hyväkseen.
Jotkut taas ovat 24/7 epäluuloisia ja odottavat jotain pahaa tapahtuvan. Raskasta seuraa, jos joutuu parisuhteessa jatkuvasti epäluulojen kohteeksi, koska joku muu on joskus pettänyt toista osapuolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka automaattisesti luotatte toiseen, niin koskeeko se kaikkia ihmisiä? Luotatte kaikkiin, jotka eivät ole osoittautuneet epäluotettaviksi? Kerrotte salaisuuset uusille ystävillenne?
Jotku ihmiset on oikeesti luottavaisia (=naiiveja, sinisilmäisiä). Ja niitä moni käyttää hyväkseen.
Jotkut taas ovat 24/7 epäluuloisia ja odottavat jotain pahaa tapahtuvan. Raskasta seuraa, jos joutuu parisuhteessa jatkuvasti epäluulojen kohteeksi, koska joku muu on joskus pettänyt toista osapuolta.
En tarkoittanut aloituksessa mustasukkaisuutta tai mitään vaatimuksia. Kyselen asennetta, kuinka ”sinisilmäisesti” uuteen kumppaniin luotetaan.
Ap
Minäkin haluan tietää, miten USKALLATTE luottaa ihmiseen, jota ette tunne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä seirasin monta vuotta miehen luotettavuutta, eli pitääkö sanansa, muuttuuko kerrottu tarina seuraavassa vaiheessa, toimiiko poikkeavasti, katsooko naisten perään, toimiiko siten kuin puhuu, kuinka avoin on jne. Havainnoin näitä ja etsin poikkeamia. Se on sitä luottamuksen ansaitsemista, että on johdonmukainen ja rehellinen, ja sen myötä luottamus muotoutui.
Juuri näin luottamus ansaitaan.
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka automaattisesti luotatte toiseen, niin koskeeko se kaikkia ihmisiä? Luotatte kaikkiin, jotka eivät ole osoittautuneet epäluotettaviksi? Kerrotte salaisuuset uusille ystävillenne?
Sinun kannattaa katsoa sanakirjasta luottamuksen ja naiiviuden käsitteiden määritelmät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin haluan tietää, miten USKALLATTE luottaa ihmiseen, jota ette tunne?
Pikkuhiljaa. Ilmeisesti et oikein tajua, miten ihmissuhteet syntyvät ja kehittyvät ja miten erilaisia ne ovat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin haluan tietää, miten USKALLATTE luottaa ihmiseen, jota ette tunne?
Pikkuhiljaa. Ilmeisesti et oikein tajua, miten ihmissuhteet syntyvät ja kehittyvät ja miten erilaisia ne ovat?
Moni tässä ketjussa sanoo lähtökohtaisesti luottavan uuteen kumppaniin. Heti.
Jos luottamus syntyy ihmissuhteen kehittyessä, niin se tarkoittaa, että luottamus ansaitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perusturvallisuus on varhaislapsuudessa opittu strategia, joka liittyy suoraan terveeseen itseluottamukseen.
Epäluuloisuus taas on persoonallisuushäiriö, joka on syntynyt varhaislapsuuden hylkäämiskokemuksista ja turvattomuudesta kiintymyssuhteissa.
Siis ei kai kukaan mene parisuhteeseen ihmisen kanssa, johon ei luota? Se on eri asia ansaitaanko luottamus pelkästään esim. Puhumalla arvoista ja menneisyydestä vai pitääkö konkreettisesti näyttää jotakin sen luottamuksen todistamiseksi. Minulle esim. Riittää jos kumppani sanoo ettei ole koskaan pettänyt ja uskon sen ellei toisin todisteta. Lähtökohta on että ihmiset puhuvat totta, paitsi jos jää kiinni valehtelusta, silloin ei voi enää puheisiin luottaa.
Vierailija kirjoitti:
Perusturvallisuus on varhaislapsuudessa opittu strategia, joka liittyy suoraan terveeseen itseluottamukseen.
Epäluuloisuus taas on persoonallisuushäiriö, joka on syntynyt varhaislapsuuden hylkäämiskokemuksista ja turvattomuudesta kiintymyssuhteissa.
Perusturvallisuus voidaan rikkoa myös aikuisena, jos joutuu petetyksi.
Ei epäluuloisuus ole mikään persoonallisuushäiriö....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin haluan tietää, miten USKALLATTE luottaa ihmiseen, jota ette tunne?
Pikkuhiljaa. Ilmeisesti et oikein tajua, miten ihmissuhteet syntyvät ja kehittyvät ja miten erilaisia ne ovat?
Moni tässä ketjussa sanoo lähtökohtaisesti luottavan uuteen kumppaniin. Heti.
Jos luottamus syntyy ihmissuhteen kehittyessä, niin se tarkoittaa, että luottamus ansaitaan.
Kuvitteletko siis, että uusi kumppani napataan noin vain tuntemattomasta ihmisjoukosta?
Voi ressukka.
Sinä taidat olla hiukan heikko suomen kielessä, ymmärrät väärin.
Luottamuksen määrä ja laatu vaihtelevat, asia ei ole minkään on/off-kytkimen takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perusturvallisuus on varhaislapsuudessa opittu strategia, joka liittyy suoraan terveeseen itseluottamukseen.
Epäluuloisuus taas on persoonallisuushäiriö, joka on syntynyt varhaislapsuuden hylkäämiskokemuksista ja turvattomuudesta kiintymyssuhteissa.
Perusturvallisuus voidaan rikkoa myös aikuisena, jos joutuu petetyksi.
Ei epäluuloisuus ole mikään persoonallisuushäiriö....
Kyllä se on, jos se on vallitseva strategia suhteessa muihin ihmisiin.
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Diagnoosi-tietoha…
Monet ihmiset luottavat toiseen jonkin verran jo heti alussa, niin paljon että alkavat seurustella. Monet eivät kuitenkaan ole heti valmiita esim muuttamaan yhteen ja irtisanomaan omaa asuntoa, tai vaihtamaan paikkakuntaa uuden seurustelukumppanin takia. Vaikka kumppaniin luottaisikin, suhteeseen ei voi luottaa ennen kuin sitä on kokeillut.
Lisään vielä, että meillä usein siirrytään puhumaan henkilökohtaiset puhelut toiseen huoneeseen tai pihalle. Ei aina, mutta jos siltä tuntuu. Ei tulisi mieleenikään udella, kuka soitti ja mitä asiaa ja miksi piti mennä puhumaan muualle. Puolisoni kertoo silloin, jos asia kuuluu minulle tai soittaja lähetti terveisiä tms. Ja sama päinvastoin. Sitä paitsi näin etätyössä en itse kaikkia puheluita edes saa puhua muiden läsnäollessa, joten on aivan luonnollista, että laitan työhuoneeni oven kiinni kun puhelin soi.