Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
ero ratkaisuna?
05.08.2020 |
Tämä on nyt osittain omien ajatusten selventämistä ja vuodatusta, mutta myös kaipaan näkemyksiä tai samankaltaisia kokemuksia.
Olemme lapseton, noin nelikymppinen pari. Asumme miehen omistamassa asunnossa, oman asuntoni olen antanut vuokralle. Mies on ihan perusduunari ja tienaa vähemmän kuin minä. Minä kannattelen taloutta ja toisaalta se näkyy myös työmäärässä. Toisaalta, työn lisäksi minulla on pari puoliammattilaiseksi lipsahtanutta harrastusta ja menen tukka putkella monessa menossa.
Nyt tilanne on se, että olen tavattoman onneton. Kun avaan kodin oven, vastassa on kaaos. Robotti-imuri on tyhjentämättä, keittiössä astiat hujanhajan, kaikki tekemättä. Ja asiat ovat jo kumuloituneet pitkään: jääkaapissa on pilaantunutta ruokaa, pölyt on pyyhkimättä, kylppäri ja vessa hirveitä lääviä ja näin edelleen. Tämä on nyt ollut seurausta siitä, että koti on ollut minulle tukikohta, missä olen käynyt välillä pyörähtämässä. Ja kun ahdistun täällä, niin helposti buukkaan menoja lisää, ettei täällä tarvitse olla. Mutta tässä ei vielä kaikki: mies ei oikein osaa itse edes itseään ruokkia, vaan viikonloppuna on edessä aina sitten vielä ruokasirkus.
Olen saanut yleisesti mutinaa ja palautetta, että mitäköhän minun puoliso tuumaa, kun en ole koskaan kotona. Niin, olen kai tehnyt tässä väärin. Kaikki oli alkuun ihan kivaa, kun olin enemmän paikalla ja jaksoin oikeasti kaiken muun tekemisen ohella siivota tätä asuntoa. Mutta nyt kun tekemistä riittää, niin ahdistun lähinnä kun pitää tulla kotiin käymään. Olin aikaisemmin koittanut järkevöittää asunnon ylläpitoa niin, ettei sen siivoaminen olisi aina tolkuttoman iso työ. Eli esimerkiksi useammin käytettävät tavarat ovat helpommin saatavilla, kuin harvemmin saatavat. Mutta kun sekin vaatii sen, että sitä pitää yllä. Olen kysynyt silti itseltäni, että onko se oikeasti minulle iso vaiva noukkia ja viedä toisen puolesta, mutta nyt jotenkin on vain jaksamisen raja tullut vastaan. Ja siihen kun kaikki jää, niin sitten todellakin sen jälkeen kaikki muukin jää. Nyt kämppä on ihan pommin jäljiltä. En jaksa, en kertakaikkisesti enää vain jaksa.
Puolison näkemys tuntuu olevan, että olen järkännyt itselleni liikaa tekemistä, kun en enää jaksa. Se on ehkä pakokeino, mutta ensin olin onneton ja sitten aloin paeta. Mutta mikä estää sitten lähtemästä? No kun emme oikeastaan riitele. Huumori kukkii edelleen, jutustellaan kyllä -- mutta emme riitele. Seksi on tietenkin loppunut kauan sitten, ei vain oikein enää nappaa.
Mun kai pitäisi irtisanoa vuokralaiseni asunnosta ja todeta, että tämä oli tässä. Mutta vuokralaisella on vielä 6kk oikeus asua asunnossa ja haluaisin täältä välittömästi pois. Toinen vaihtoehto olisi kärvistellä lopun ikää tässä ja tyytyä siihen, että näin nyt vaan sitten kävi. Liiton laittaminen pakettiin tuntuu vain jotenkin oudolta vaihtoehdolta, kun riitoja ei ole. Olen vain silti pohjattoman onneton.
Kokemuksia, neuvoja, ajatuksia?
Kommentit (94)
Olet onneton, ei ole seksiä ja et viihdy kotona. Jos tuo ei ole eron paikka niin mikä sitten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Hänen kokemansa mukaan ero on raskas etenkin silloin, jos se tulee täytenä yllätyksenä.
– Puhutaan eron eriaikaisuudesta. Eli on niin, että eron vireille panija on saattanut miettinyt eroa vuosikausien ajan asiaa. Toiselle ero tulee julki siinä vaiheessa, kun asiasta aletaan ensimmäisen kerran puhumaan, Rajala selventää.
Raskaan eron läpikäynyt toimittaja korostaakin puhumisen tärkeyttä: parisuhteen molemmat osapuolet selviävät erosta paremmin, kun asiat otetaan puheeksi jo hyvin varhaisessa vaiheessa – ei vasta sitten, kun tilanne on ehtinyt äityä pahaksi.
– Varsinkin miehelle tulisi tarjota mahdollisuus puhua tunteista. Se ei ole totta, etteikö miehet osaisi puhua tunteistaan. Olen saanut kirjan ilmestymisen jälkeen satakunta yhteydenottoa miehiltä, jotka ovat puhuneet tunteista ja vaikeista aiheista, Rajala korostaa."
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/ero-tulee-monelle-miehelle-yllatyks…
Vierailija kirjoitti:
Ööö, kuka eroaa sotkuisen kodin takia? Jos syyt ovat tollasia, niin voit olla varma ettet koskaan tule löytämään ketään rinnallesi. Ens kerralla sitten on auto liian sotkuinen tai toinen nukkuu liian pitkään.
Jos sinua vituttaa likainen asunto niin siivoa se tai palkkaa siivooja. Älä herranen aika eroa sen takia ihmisestä jota rakastat.
Jos et rakasta enää puolisoasi niin eroa silloin.
Ap:n ja siivoojan lisäksi on olemassa sekin vaihtoehto, että mies alkaa siivota omat jälkensä. Ei se nyt ihan niin mene, että ap on talouden ainoa, jolla on velvollisuus hoitaa siivoaminen joko tekemällä se itse tai palkkaamalla siivooja. Mies asuu asunnossa ja siten hällä on velvollisuus myös osallistua. Nyt on nostettava kissa pöytään ja mietittävä miten homma hoidetaan niin että kumpikin viihtyy kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ööö, kuka eroaa sotkuisen kodin takia? Jos syyt ovat tollasia, niin voit olla varma ettet koskaan tule löytämään ketään rinnallesi. Ens kerralla sitten on auto liian sotkuinen tai toinen nukkuu liian pitkään.
Jos sinua vituttaa likainen asunto niin siivoa se tai palkkaa siivooja. Älä herranen aika eroa sen takia ihmisestä jota rakastat.
Jos et rakasta enää puolisoasi niin eroa silloin.
Ap:n ja siivoojan lisäksi on olemassa sekin vaihtoehto, että mies alkaa siivota omat jälkensä. Ei se nyt ihan niin mene, että ap on talouden ainoa, jolla on velvollisuus hoitaa siivoaminen joko tekemällä se itse tai palkkaamalla siivooja. Mies asuu asunnossa ja siten hällä on velvollisuus myös osallistua. Nyt on nostettava kissa pöytään ja mietittävä miten homma hoidetaan niin että kumpikin viihtyy kotona.
Kissan nostamistahan tässä on monikin yrittänyt ehdottaa, mutta kun se ei käy Ap:lle.
Vierailija kirjoitti:
"Hänen kokemansa mukaan ero on raskas etenkin silloin, jos se tulee täytenä yllätyksenä.
– Puhutaan eron eriaikaisuudesta. Eli on niin, että eron vireille panija on saattanut miettinyt eroa vuosikausien ajan asiaa. Toiselle ero tulee julki siinä vaiheessa, kun asiasta aletaan ensimmäisen kerran puhumaan, Rajala selventää.
Raskaan eron läpikäynyt toimittaja korostaakin puhumisen tärkeyttä: parisuhteen molemmat osapuolet selviävät erosta paremmin, kun asiat otetaan puheeksi jo hyvin varhaisessa vaiheessa – ei vasta sitten, kun tilanne on ehtinyt äityä pahaksi.
– Varsinkin miehelle tulisi tarjota mahdollisuus puhua tunteista. Se ei ole totta, etteikö miehet osaisi puhua tunteistaan. Olen saanut kirjan ilmestymisen jälkeen satakunta yhteydenottoa miehiltä, jotka ovat puhuneet tunteista ja vaikeista aiheista, Rajala korostaa."
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/ero-tulee-monelle-miehelle-yllatyks…
Mitä tahdot sanoa? Että tässä pitäisi vielä istua ja kärvistellä lisää, ettei toiselle vaan tulisi paha mieli? Ketä tässä sitten oikein huomioidaan, että annetaan toisen olla pohjattoman onneton ja toinen voi vieläkin vain killua-lillua tyytyväisenä?
Kuinka paljon sinä olisit valmis heittämään elämästäsi hukkaan ja kärsiä joka hetki?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ööö, kuka eroaa sotkuisen kodin takia? Jos syyt ovat tollasia, niin voit olla varma ettet koskaan tule löytämään ketään rinnallesi. Ens kerralla sitten on auto liian sotkuinen tai toinen nukkuu liian pitkään.
Jos sinua vituttaa likainen asunto niin siivoa se tai palkkaa siivooja. Älä herranen aika eroa sen takia ihmisestä jota rakastat.
Jos et rakasta enää puolisoasi niin eroa silloin.
Ap:n ja siivoojan lisäksi on olemassa sekin vaihtoehto, että mies alkaa siivota omat jälkensä. Ei se nyt ihan niin mene, että ap on talouden ainoa, jolla on velvollisuus hoitaa siivoaminen joko tekemällä se itse tai palkkaamalla siivooja. Mies asuu asunnossa ja siten hällä on velvollisuus myös osallistua. Nyt on nostettava kissa pöytään ja mietittävä miten homma hoidetaan niin että kumpikin viihtyy kotona.
Kissan nostamistahan tässä on monikin yrittänyt ehdottaa, mutta kun se ei käy Ap:lle.
Mä nyt oikeasti räpyttelen tässä silmiäni ja ihmettelen, että miten oikeasti jollekin ihmiselle voi olla ihan täysi yllätys, että hänenkin pitäisi osallistua yhteisen kodin ylläpitoon.
Niinku .... miten? Oikeasti.
Siis mitkä ne syyt ovat, joiden vuoksi olette yhdessä? Yksin sinulla olisi juuri niin siisti asunto kuin haluat, edelleenkään ei seksiä, enemmän rahaa käytettävissä ja mieliala kenties parempi kun koko aikaa ei v..aisi. Ei sinun tarvitse kannatella aikuista miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Hänen kokemansa mukaan ero on raskas etenkin silloin, jos se tulee täytenä yllätyksenä.
– Puhutaan eron eriaikaisuudesta. Eli on niin, että eron vireille panija on saattanut miettinyt eroa vuosikausien ajan asiaa. Toiselle ero tulee julki siinä vaiheessa, kun asiasta aletaan ensimmäisen kerran puhumaan, Rajala selventää.
Raskaan eron läpikäynyt toimittaja korostaakin puhumisen tärkeyttä: parisuhteen molemmat osapuolet selviävät erosta paremmin, kun asiat otetaan puheeksi jo hyvin varhaisessa vaiheessa – ei vasta sitten, kun tilanne on ehtinyt äityä pahaksi.
– Varsinkin miehelle tulisi tarjota mahdollisuus puhua tunteista. Se ei ole totta, etteikö miehet osaisi puhua tunteistaan. Olen saanut kirjan ilmestymisen jälkeen satakunta yhteydenottoa miehiltä, jotka ovat puhuneet tunteista ja vaikeista aiheista, Rajala korostaa."
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/ero-tulee-monelle-miehelle-yllatyks…
Mitä tahdot sanoa? Että tässä pitäisi vielä istua ja kärvistellä lisää, ettei toiselle vaan tulisi paha mieli? Ketä tässä sitten oikein huomioidaan, että annetaan toisen olla pohjattoman onneton ja toinen voi vieläkin vain killua-lillua tyytyväisenä?
Kuinka paljon sinä olisit valmis heittämään elämästäsi hukkaan ja kärsiä joka hetki?
Jos se oli liian pitkä pätkä luettavaksi, niin tässä ydinkohta: "toimittaja korostaakin puhumisen tärkeyttä: parisuhteen molemmat osapuolet selviävät erosta paremmin, kun asiat otetaan puheeksi jo hyvin varhaisessa vaiheessa"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ööö, kuka eroaa sotkuisen kodin takia? Jos syyt ovat tollasia, niin voit olla varma ettet koskaan tule löytämään ketään rinnallesi. Ens kerralla sitten on auto liian sotkuinen tai toinen nukkuu liian pitkään.
Jos sinua vituttaa likainen asunto niin siivoa se tai palkkaa siivooja. Älä herranen aika eroa sen takia ihmisestä jota rakastat.
Jos et rakasta enää puolisoasi niin eroa silloin.
Ap:n ja siivoojan lisäksi on olemassa sekin vaihtoehto, että mies alkaa siivota omat jälkensä. Ei se nyt ihan niin mene, että ap on talouden ainoa, jolla on velvollisuus hoitaa siivoaminen joko tekemällä se itse tai palkkaamalla siivooja. Mies asuu asunnossa ja siten hällä on velvollisuus myös osallistua. Nyt on nostettava kissa pöytään ja mietittävä miten homma hoidetaan niin että kumpikin viihtyy kotona.
Kissan nostamistahan tässä on monikin yrittänyt ehdottaa, mutta kun se ei käy Ap:lle.
Mä nyt oikeasti räpyttelen tässä silmiäni ja ihmettelen, että miten oikeasti jollekin ihmiselle voi olla ihan täysi yllätys, että hänenkin pitäisi osallistua yhteisen kodin ylläpitoon.
Niinku .... miten? Oikeasti.
Kuule... kysy siltä ihmiseltä, hän ehkä osaa kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Hänen kokemansa mukaan ero on raskas etenkin silloin, jos se tulee täytenä yllätyksenä.
– Puhutaan eron eriaikaisuudesta. Eli on niin, että eron vireille panija on saattanut miettinyt eroa vuosikausien ajan asiaa. Toiselle ero tulee julki siinä vaiheessa, kun asiasta aletaan ensimmäisen kerran puhumaan, Rajala selventää.
Raskaan eron läpikäynyt toimittaja korostaakin puhumisen tärkeyttä: parisuhteen molemmat osapuolet selviävät erosta paremmin, kun asiat otetaan puheeksi jo hyvin varhaisessa vaiheessa – ei vasta sitten, kun tilanne on ehtinyt äityä pahaksi.
– Varsinkin miehelle tulisi tarjota mahdollisuus puhua tunteista. Se ei ole totta, etteikö miehet osaisi puhua tunteistaan. Olen saanut kirjan ilmestymisen jälkeen satakunta yhteydenottoa miehiltä, jotka ovat puhuneet tunteista ja vaikeista aiheista, Rajala korostaa."
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/ero-tulee-monelle-miehelle-yllatyks…
Mitä tahdot sanoa? Että tässä pitäisi vielä istua ja kärvistellä lisää, ettei toiselle vaan tulisi paha mieli? Ketä tässä sitten oikein huomioidaan, että annetaan toisen olla pohjattoman onneton ja toinen voi vieläkin vain killua-lillua tyytyväisenä?
Kuinka paljon sinä olisit valmis heittämään elämästäsi hukkaan ja kärsiä joka hetki?
Jos se oli liian pitkä pätkä luettavaksi, niin tässä ydinkohta: "toimittaja korostaakin puhumisen tärkeyttä: parisuhteen molemmat osapuolet selviävät erosta paremmin, kun asiat otetaan puheeksi jo hyvin varhaisessa vaiheessa"
No kyllä mä jo tiesin, että tämähän on ihan mun vika vaan 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkaakseni: miksen en ole puhunut aiemmin, on ehkä syynä se, että itse en vain pidä nalkuttamisesta. Nalkutus on typerää. Sitten olin yrittänyt pitää ohjenuorana sitä, että kun kaksi ihmistä asuu saman katon alla niin aina tottakai siisteyskäsitykset eroavat toisistaan. Että nipompi höllää sitten.
Mutta. Miten voisi tasapainoilla sellaisen asian kanssa, että "niposiivooja" kärsii ja tyytyy siihen loputtomaan suohon ja se epäsiistimpi saa lillua omassa oleilussaan, ja saada kaiken ilmaisena palveluna. Joo, tiedän että kuulostaa melkoisen passiivis-agressiiviselta. Mutta, sitten siinä on se, että joskun jostain sanoo, niin saa kuitenkin tehdä itse perässä. Ja tuntuu, ettei toinen edes osaa. Tuo ei ollut mitään haukkumista tai vinoilua, mutta ihan esimerkiksi olen saanut opastaa vessaharjan käytössä, aivan hyvässä hengessä ja vilpittömästi. Olen oikeasti alkanut epäilemään vahvasti, että tässä ennen "itsenäisen poikamiehen" asunnossa oli käynyt äiti siivoamassa. Kun alettiin tapailla, asunto oli siisti. Nyt se on ihan kaikkea muuta kuin siisti.
Olen myös miettinyt siivouspalveluita, mutta silloinkin ymmärtääkseni pitäisi olla joku järki ja tolkku täällä asumisessa. Olisin onneni kukkuloilla, jos ongelma olisi vain imurointi ja pölyjen pyyhintä. Kun se ei todellakaan ole.
Ensiksi sun täytyy sanoa miehellesi, että et selviä siivoamisesta yksin, vaan tarvitset siihen häneltä apua. Toiseksi et kyylää, käyttääkö se sitä vessaharjaa juuri niin kuin sinä haluat, se käyttää sitä miten käyttää. Parempi kuitenkin miehen "huonosti" siivoama vessa kuin kokonaan siivoamaton, vai mitä?
No kun edes käyttäisi. Ei tarvitse kyylätä, kun en samat rantut ovat vastassa edelleen.
Ja mikä tässä oikeasti tökkii on se, että kyse ei ole minun selviytymisestä tai että kaipaisin apua siivoamiseen. Miehen kun pitäisi olla oikeustoimikelpoinen, itsenäinen ja pärjäävä ihminen, eikä mikään äidin pikku apulainen. Ja kyllä, kieli tässä kohdin ei ole asiallista, myönnetään. Mutta tosiaan nyt niitetään sitä mitä on kylvetty. Mitta on täynnä.
Ehkäpä pitäisi vaan lähteä, ja sanoa moro.
Jos kerran selviät etkä tarvitse apua, niin miksi se huusholli sitten on sekaisin?
Tää on niin tää peruskuvio. Sinä olet ottanut koko huushollin haltuusi, hoidat kaiken, mies ei osaa mitään (itse sanoit, että piti "kulkea perässä vahtimassa"). Mies ei tee mitään, koska ei tarvitse, kun sä hoidat, ja koska se ei kuitenkaan kelpaa vaan on väärin tehty. Sitten sua alkaa vituttaa, ainamunpitää ja minäyksinjoudunkaikki, alat pakoilla tilannetta, miestäsi ja kotiasi.
en muuten sanonut. Älä vääristele. Käytä vaikka find -komentoa.
Joo sori, sanoit, että saa kuitenkin tehdä itse perässä ja tuntuu, että toinen ei edes osaa. Se ei kuitenkaan ollut tuon mun kommentin ydinasia, silti se on ainut, johon halusit kommentoida.
Noniin, otetaampa sinua miellyyttääkseen uudelleen:
Otetaampa vaikka case paistinpannu. Miehellä on käynyt jokin mielenhäiriö ja on tiskannut paistinpannun. Mitä olet mieltä sellaisesta, että pannu on rasvaisen klähmäinen ja siinä on ruoantähteitä edelleen kiinni. Käyttäisitkö itse tällaista pannua? Jep. Ja seuraava --->
Mies ei tee mitään, koska ei tarvitse, kun sä hoidat, ja koska se ei kuitenkaan kelpaa vaan on väärin tehty.
Otetaan vaikka case vessaharja. Kun edes tekisi. Ihan sama, että miten päin sitä harjaa pitää tai millä ainein pesee (omapahan on pönttönsä, jos lasituksen haluaa pilata). Maalaat sen sijaan minusta känisevää marttyyria. Ehkä kyllä joo huokaisen, ja teen sitten lopulta itse kun kerran ei vaan tapahtu viikkokausiin mitään. Ja kun minä en tee, mies on tuntunut sen ottavan lupana itselle olla tekemättä mitään, ilman mitään tunnon tuskia.
Sitten sua alkaa vituttaa, ainamunpitää ja minäyksinjoudunkaikki, alat pakoilla tilannetta, miestäsi ja kotiasi.
Kyllä, vituttaa ehdottomasti. Ja kyllä, pakoilen kaikkea noita kolmea. Eikö se ole aivan normaali reaktio? En kaipaa mitään aikamatkaa kultaiselle 50-luvulle, jossa naisen unelmien täyttymys on passata miestä ja puunata kotia. Outoa, että minun menoista tulee ongelma, eikä siitä, että mies vaan lössyköi päivät pääksytysten kotona tekemättä mitään. Outoa, että sinulle miehen lilluminen tässä on ihan fine, mutta minun oma elämä on nou-nou?
Että, oliko sulla muuta?
Ei tässä muuta, suosittelen edelleen että sanot sille miehelle, että et selviydy kotihommista yksin vaan tarvitset apua.
Ja ihan olet itse hoitanut tuon känisevän marttyyrin maalailun. Mutta sähän hoidat kaiken muunkin, vittusaatana.
Tota, miksette te palkkaa siivoojaa? Promlem solved.
Ette ole ensimmäinen pariskunta, jolla on eroavat siivouskäsitykset, ja tiedän että moni on löytänyt tästä ratkaisun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkaakseni: miksen en ole puhunut aiemmin, on ehkä syynä se, että itse en vain pidä nalkuttamisesta. Nalkutus on typerää. Sitten olin yrittänyt pitää ohjenuorana sitä, että kun kaksi ihmistä asuu saman katon alla niin aina tottakai siisteyskäsitykset eroavat toisistaan. Että nipompi höllää sitten.
Mutta. Miten voisi tasapainoilla sellaisen asian kanssa, että "niposiivooja" kärsii ja tyytyy siihen loputtomaan suohon ja se epäsiistimpi saa lillua omassa oleilussaan, ja saada kaiken ilmaisena palveluna. Joo, tiedän että kuulostaa melkoisen passiivis-agressiiviselta. Mutta, sitten siinä on se, että joskun jostain sanoo, niin saa kuitenkin tehdä itse perässä. Ja tuntuu, ettei toinen edes osaa. Tuo ei ollut mitään haukkumista tai vinoilua, mutta ihan esimerkiksi olen saanut opastaa vessaharjan käytössä, aivan hyvässä hengessä ja vilpittömästi. Olen oikeasti alkanut epäilemään vahvasti, että tässä ennen "itsenäisen poikamiehen" asunnossa oli käynyt äiti siivoamassa. Kun alettiin tapailla, asunto oli siisti. Nyt se on ihan kaikkea muuta kuin siisti.
Olen myös miettinyt siivouspalveluita, mutta silloinkin ymmärtääkseni pitäisi olla joku järki ja tolkku täällä asumisessa. Olisin onneni kukkuloilla, jos ongelma olisi vain imurointi ja pölyjen pyyhintä. Kun se ei todellakaan ole.
Ensiksi sun täytyy sanoa miehellesi, että et selviä siivoamisesta yksin, vaan tarvitset siihen häneltä apua. Toiseksi et kyylää, käyttääkö se sitä vessaharjaa juuri niin kuin sinä haluat, se käyttää sitä miten käyttää. Parempi kuitenkin miehen "huonosti" siivoama vessa kuin kokonaan siivoamaton, vai mitä?
No kun edes käyttäisi. Ei tarvitse kyylätä, kun en samat rantut ovat vastassa edelleen.
Ja mikä tässä oikeasti tökkii on se, että kyse ei ole minun selviytymisestä tai että kaipaisin apua siivoamiseen. Miehen kun pitäisi olla oikeustoimikelpoinen, itsenäinen ja pärjäävä ihminen, eikä mikään äidin pikku apulainen. Ja kyllä, kieli tässä kohdin ei ole asiallista, myönnetään. Mutta tosiaan nyt niitetään sitä mitä on kylvetty. Mitta on täynnä.
Ehkäpä pitäisi vaan lähteä, ja sanoa moro.
Jos kerran selviät etkä tarvitse apua, niin miksi se huusholli sitten on sekaisin?
Tää on niin tää peruskuvio. Sinä olet ottanut koko huushollin haltuusi, hoidat kaiken, mies ei osaa mitään (itse sanoit, että piti "kulkea perässä vahtimassa"). Mies ei tee mitään, koska ei tarvitse, kun sä hoidat, ja koska se ei kuitenkaan kelpaa vaan on väärin tehty. Sitten sua alkaa vituttaa, ainamunpitää ja minäyksinjoudunkaikki, alat pakoilla tilannetta, miestäsi ja kotiasi.
en muuten sanonut. Älä vääristele. Käytä vaikka find -komentoa.
Joo sori, sanoit, että saa kuitenkin tehdä itse perässä ja tuntuu, että toinen ei edes osaa. Se ei kuitenkaan ollut tuon mun kommentin ydinasia, silti se on ainut, johon halusit kommentoida.
Noniin, otetaampa sinua miellyyttääkseen uudelleen:
Otetaampa vaikka case paistinpannu. Miehellä on käynyt jokin mielenhäiriö ja on tiskannut paistinpannun. Mitä olet mieltä sellaisesta, että pannu on rasvaisen klähmäinen ja siinä on ruoantähteitä edelleen kiinni. Käyttäisitkö itse tällaista pannua? Jep. Ja seuraava --->
Mies ei tee mitään, koska ei tarvitse, kun sä hoidat, ja koska se ei kuitenkaan kelpaa vaan on väärin tehty.
Otetaan vaikka case vessaharja. Kun edes tekisi. Ihan sama, että miten päin sitä harjaa pitää tai millä ainein pesee (omapahan on pönttönsä, jos lasituksen haluaa pilata). Maalaat sen sijaan minusta känisevää marttyyria. Ehkä kyllä joo huokaisen, ja teen sitten lopulta itse kun kerran ei vaan tapahtu viikkokausiin mitään. Ja kun minä en tee, mies on tuntunut sen ottavan lupana itselle olla tekemättä mitään, ilman mitään tunnon tuskia.
Sitten sua alkaa vituttaa, ainamunpitää ja minäyksinjoudunkaikki, alat pakoilla tilannetta, miestäsi ja kotiasi.
Kyllä, vituttaa ehdottomasti. Ja kyllä, pakoilen kaikkea noita kolmea. Eikö se ole aivan normaali reaktio? En kaipaa mitään aikamatkaa kultaiselle 50-luvulle, jossa naisen unelmien täyttymys on passata miestä ja puunata kotia. Outoa, että minun menoista tulee ongelma, eikä siitä, että mies vaan lössyköi päivät pääksytysten kotona tekemättä mitään. Outoa, että sinulle miehen lilluminen tässä on ihan fine, mutta minun oma elämä on nou-nou?
Että, oliko sulla muuta?
Ei tässä muuta, suosittelen edelleen että sanot sille miehelle, että et selviydy kotihommista yksin vaan tarvitset apua.
Ja ihan olet itse hoitanut tuon känisevän marttyyrin maalailun. Mutta sähän hoidat kaiken muunkin, vittusaatana.
Tota, miksette te palkkaa siivoojaa? Promlem solved.
Ette ole ensimmäinen pariskunta, jolla on eroavat siivouskäsitykset, ja tiedän että moni on löytänyt tästä ratkaisun.
Niin, olen kyllä utelias tietämään, että mitä voi tehdä ulkopuolinen siivooja täällä, kun tavarat ovat hujanhajan ja ajelehtii paikasta toiseen. Kun tilanne ei vaadi pelkästään mitään pikku imurointia tai pientä pölyjen pyyhkäisyä. Sen olisin tehnyt jo itsekin, ihan ilosta itkien.
Ja muutenkin, miksi ihmeessä maksaisin siitä?
.... ja ap vielä jatkaa: kun kyse ei edes ole sekaisuudessa siitä, että täällä olisi lasten legoja lattialla tai muuta sellaista, mille olisi selkeä paikka. Ei, täällä on semmoista kamaa joiden sijainti ei ulkopuoliselle ihan aukea. Ja ei, en halua, että niitä kräpelöi kukaan muu. Ovat sen verran arvokkaita ja muutenkin, en halua sitten tositilanteessa todeta, että missä vtussa joku juttu on tai että oho, se ompi muuten rikki.
(eräässä kohteessa, ei kotona siis, oli eräs siivooja rikkonut laitteistoa. Siksi aika iso epäluulo.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ööö, kuka eroaa sotkuisen kodin takia? Jos syyt ovat tollasia, niin voit olla varma ettet koskaan tule löytämään ketään rinnallesi. Ens kerralla sitten on auto liian sotkuinen tai toinen nukkuu liian pitkään.
Jos sinua vituttaa likainen asunto niin siivoa se tai palkkaa siivooja. Älä herranen aika eroa sen takia ihmisestä jota rakastat.
Jos et rakasta enää puolisoasi niin eroa silloin.
Ap:n ja siivoojan lisäksi on olemassa sekin vaihtoehto, että mies alkaa siivota omat jälkensä. Ei se nyt ihan niin mene, että ap on talouden ainoa, jolla on velvollisuus hoitaa siivoaminen joko tekemällä se itse tai palkkaamalla siivooja. Mies asuu asunnossa ja siten hällä on velvollisuus myös osallistua. Nyt on nostettava kissa pöytään ja mietittävä miten homma hoidetaan niin että kumpikin viihtyy kotona.
Kissan nostamistahan tässä on monikin yrittänyt ehdottaa, mutta kun se ei käy Ap:lle.
Mä nyt oikeasti räpyttelen tässä silmiäni ja ihmettelen, että miten oikeasti jollekin ihmiselle voi olla ihan täysi yllätys, että hänenkin pitäisi osallistua yhteisen kodin ylläpitoon.
Niinku .... miten? Oikeasti.
Oletko autisti vai mikä on niin vaikeaa ymmärtää? Ihmisillä on kovin erilaiset käsitykset siisteydestä. Miehelleni se on lähes maailmanloppu, että tiskipöydällä on likainen lautanen ja paistinpannu. Itseä se ei haittaa. Voin hoitaa ne puhtaaksi vaikka aamulla. Miehelle tuo ei olisi mitenkään mahdollista. Oletettavasti teillä on hyvin erilaiset käsitykset siitä mikä on kodin normaali taso siisteydelle ja sinä et sitten voi asiasta keskustella. Kun oletat, että toisenkin mielestä se taso on sama. Keskustelematta. Nostamatta kissaa pöydälle. Pitäisi ne ajatukset pystyä lukemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ööö, kuka eroaa sotkuisen kodin takia? Jos syyt ovat tollasia, niin voit olla varma ettet koskaan tule löytämään ketään rinnallesi. Ens kerralla sitten on auto liian sotkuinen tai toinen nukkuu liian pitkään.
Jos sinua vituttaa likainen asunto niin siivoa se tai palkkaa siivooja. Älä herranen aika eroa sen takia ihmisestä jota rakastat.
Jos et rakasta enää puolisoasi niin eroa silloin.
Ap:n ja siivoojan lisäksi on olemassa sekin vaihtoehto, että mies alkaa siivota omat jälkensä. Ei se nyt ihan niin mene, että ap on talouden ainoa, jolla on velvollisuus hoitaa siivoaminen joko tekemällä se itse tai palkkaamalla siivooja. Mies asuu asunnossa ja siten hällä on velvollisuus myös osallistua. Nyt on nostettava kissa pöytään ja mietittävä miten homma hoidetaan niin että kumpikin viihtyy kotona.
Kissan nostamistahan tässä on monikin yrittänyt ehdottaa, mutta kun se ei käy Ap:lle.
Mä nyt oikeasti räpyttelen tässä silmiäni ja ihmettelen, että miten oikeasti jollekin ihmiselle voi olla ihan täysi yllätys, että hänenkin pitäisi osallistua yhteisen kodin ylläpitoon.
Niinku .... miten? Oikeasti.
Oletko autisti vai mikä on niin vaikeaa ymmärtää? Ihmisillä on kovin erilaiset käsitykset siisteydestä. Miehelleni se on lähes maailmanloppu, että tiskipöydällä on likainen lautanen ja paistinpannu. Itseä se ei haittaa. Voin hoitaa ne puhtaaksi vaikka aamulla. Miehelle tuo ei olisi mitenkään mahdollista. Oletettavasti teillä on hyvin erilaiset käsitykset siitä mikä on kodin normaali taso siisteydelle ja sinä et sitten voi asiasta keskustella. Kun oletat, että toisenkin mielestä se taso on sama. Keskustelematta. Nostamatta kissaa pöydälle. Pitäisi ne ajatukset pystyä lukemaan.
Niin, sinä sentään tekisit edes joskus. Mietis nyt pari kertaa, mihin vertaat.
Suloinen vertaus kyllä. Hei, arvaas kuinka paljon täällä on ylipäätään sille helkkarin paistinpannulle laskutilaa? Nyt veikkauksia kehiin.
Empä tiedä miten mulla tuli mieleen, mutta on mullakin joskus elämässä lohjennut kynsi ja olihan se aika ikävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Hänen kokemansa mukaan ero on raskas etenkin silloin, jos se tulee täytenä yllätyksenä.
– Puhutaan eron eriaikaisuudesta. Eli on niin, että eron vireille panija on saattanut miettinyt eroa vuosikausien ajan asiaa. Toiselle ero tulee julki siinä vaiheessa, kun asiasta aletaan ensimmäisen kerran puhumaan, Rajala selventää.
Raskaan eron läpikäynyt toimittaja korostaakin puhumisen tärkeyttä: parisuhteen molemmat osapuolet selviävät erosta paremmin, kun asiat otetaan puheeksi jo hyvin varhaisessa vaiheessa – ei vasta sitten, kun tilanne on ehtinyt äityä pahaksi.
– Varsinkin miehelle tulisi tarjota mahdollisuus puhua tunteista. Se ei ole totta, etteikö miehet osaisi puhua tunteistaan. Olen saanut kirjan ilmestymisen jälkeen satakunta yhteydenottoa miehiltä, jotka ovat puhuneet tunteista ja vaikeista aiheista, Rajala korostaa."
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/ero-tulee-monelle-miehelle-yllatyks…
Mitä tahdot sanoa? Että tässä pitäisi vielä istua ja kärvistellä lisää, ettei toiselle vaan tulisi paha mieli? Ketä tässä sitten oikein huomioidaan, että annetaan toisen olla pohjattoman onneton ja toinen voi vieläkin vain killua-lillua tyytyväisenä?
Kuinka paljon sinä olisit valmis heittämään elämästäsi hukkaan ja kärsiä joka hetki?
Jos se oli liian pitkä pätkä luettavaksi, niin tässä ydinkohta: "toimittaja korostaakin puhumisen tärkeyttä: parisuhteen molemmat osapuolet selviävät erosta paremmin, kun asiat otetaan puheeksi jo hyvin varhaisessa vaiheessa"
No kyllä mä jo tiesin, että tämähän on ihan mun vika vaan 🙄
- Mies ei siivoa jälkiään eikä yhteistä kotia - tämä ei ole ok
- Nainen ei sano miehelle, että siivoamattomuus ei ole ok - tämä ei ole ok
- Miehen saamattomuus siivoamisessa on yhteinen ongelma (nainen tunnistaa ongelman, mies ei)
- naisen puhumattomuus, vaikeus kertoa mitä haluaa, sekin on yhteinen ongelma (nainen ei tunnista ongelmaa, mies ei tiedä, että on ongelma, mutta tietää että nainen on kiukkuinen jostakin)
Ei parisuhteessa tarvii olla toiselle äiti, mutta olisi hyvä osata kommunikoida. Edes sen verran, että osaa sanoa mitä haluaa ja mitä ei halua. Vaikka onkin nainen. Jos haluaa lähteä lätkimään, eikä koe tarvetta tehdä omaa osuuttaan suhteen ylläpitämiseksi, sitten vaan lähtee. On kuitenkin asiallista kertoa ääneen, mikä mätti, ja myöntää että ei ole pystynyt selvittämään asiaa, koska kokee aiheesta keskustelun nalkuttamisena.
Ei se ole kenenkään vika. Mies ei osaa eikä tajua kaikkea, sinä et osaa etkä tajua kaikkea.
Kun sulla on paha olo asian takia, tee jotain ettet olisi niin kuin se 50-luvun nainen. Jos suhde toimii muuten ja tulet miehen kanssa toimeen tätä asiaa lukuun ottamatta, ja haluat jatkaa, tee jotain suhteen eteen. Jos ei kiinnosta, on reilumpaa puhua ja lähteä vasta sitten.
Olen eri, ja nainen. Sain aikanaan suuni auki, opettelin ilmaisemaan itseäni, vaikka se oli vaikeaa tuon perinteisen nalkutuspelon takia. Se kannatti. Sinä päätät, onko se sinun tapauksessasi sinulle sen arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ööö, kuka eroaa sotkuisen kodin takia? Jos syyt ovat tollasia, niin voit olla varma ettet koskaan tule löytämään ketään rinnallesi. Ens kerralla sitten on auto liian sotkuinen tai toinen nukkuu liian pitkään.
Jos sinua vituttaa likainen asunto niin siivoa se tai palkkaa siivooja. Älä herranen aika eroa sen takia ihmisestä jota rakastat.
Jos et rakasta enää puolisoasi niin eroa silloin.
Ap:n ja siivoojan lisäksi on olemassa sekin vaihtoehto, että mies alkaa siivota omat jälkensä. Ei se nyt ihan niin mene, että ap on talouden ainoa, jolla on velvollisuus hoitaa siivoaminen joko tekemällä se itse tai palkkaamalla siivooja. Mies asuu asunnossa ja siten hällä on velvollisuus myös osallistua. Nyt on nostettava kissa pöytään ja mietittävä miten homma hoidetaan niin että kumpikin viihtyy kotona.
Kissan nostamistahan tässä on monikin yrittänyt ehdottaa, mutta kun se ei käy Ap:lle.
Mä nyt oikeasti räpyttelen tässä silmiäni ja ihmettelen, että miten oikeasti jollekin ihmiselle voi olla ihan täysi yllätys, että hänenkin pitäisi osallistua yhteisen kodin ylläpitoon.
Niinku .... miten? Oikeasti.
Oletko autisti vai mikä on niin vaikeaa ymmärtää? Ihmisillä on kovin erilaiset käsitykset siisteydestä. Miehelleni se on lähes maailmanloppu, että tiskipöydällä on likainen lautanen ja paistinpannu. Itseä se ei haittaa. Voin hoitaa ne puhtaaksi vaikka aamulla. Miehelle tuo ei olisi mitenkään mahdollista. Oletettavasti teillä on hyvin erilaiset käsitykset siitä mikä on kodin normaali taso siisteydelle ja sinä et sitten voi asiasta keskustella. Kun oletat, että toisenkin mielestä se taso on sama. Keskustelematta. Nostamatta kissaa pöydälle. Pitäisi ne ajatukset pystyä lukemaan.
Niin, sinä sentään tekisit edes joskus. Mietis nyt pari kertaa, mihin vertaat.
Suloinen vertaus kyllä. Hei, arvaas kuinka paljon täällä on ylipäätään sille helkkarin paistinpannulle laskutilaa? Nyt veikkauksia kehiin.
Empä tiedä miten mulla tuli mieleen, mutta on mullakin joskus elämässä lohjennut kynsi ja olihan se aika ikävää.
Tää on jotenkin turha ”keskustelu”. Jotenkin tuntuu, että ainoa motiivi tälle ketjulle on saada mahdollisimman monta ”jätä se sika”-kommenttia. Jos kerran rakkautta ei enää ole niin mitä siellä sitten olet? Varsinkaan jos se keskustelu ei ole mahdollista kun pitäisi itse automaattisesti ymmärtää. Tämän ketjun pohjalta en kyllä keskustelutaidoillesi kovinkaan hyvää arvosanaa antaisi... Mielestäni tuo on todella väärin miestä kohtaan, jos hän edelleen rakastaa sinua. Jos molemmat ovat samassa tilanteessa niin ei siinä sitten mitään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Hänen kokemansa mukaan ero on raskas etenkin silloin, jos se tulee täytenä yllätyksenä.
– Puhutaan eron eriaikaisuudesta. Eli on niin, että eron vireille panija on saattanut miettinyt eroa vuosikausien ajan asiaa. Toiselle ero tulee julki siinä vaiheessa, kun asiasta aletaan ensimmäisen kerran puhumaan, Rajala selventää.
Raskaan eron läpikäynyt toimittaja korostaakin puhumisen tärkeyttä: parisuhteen molemmat osapuolet selviävät erosta paremmin, kun asiat otetaan puheeksi jo hyvin varhaisessa vaiheessa – ei vasta sitten, kun tilanne on ehtinyt äityä pahaksi.
– Varsinkin miehelle tulisi tarjota mahdollisuus puhua tunteista. Se ei ole totta, etteikö miehet osaisi puhua tunteistaan. Olen saanut kirjan ilmestymisen jälkeen satakunta yhteydenottoa miehiltä, jotka ovat puhuneet tunteista ja vaikeista aiheista, Rajala korostaa."
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/ero-tulee-monelle-miehelle-yllatyks…
Mitä tahdot sanoa? Että tässä pitäisi vielä istua ja kärvistellä lisää, ettei toiselle vaan tulisi paha mieli? Ketä tässä sitten oikein huomioidaan, että annetaan toisen olla pohjattoman onneton ja toinen voi vieläkin vain killua-lillua tyytyväisenä?
Kuinka paljon sinä olisit valmis heittämään elämästäsi hukkaan ja kärsiä joka hetki?
Jos se oli liian pitkä pätkä luettavaksi, niin tässä ydinkohta: "toimittaja korostaakin puhumisen tärkeyttä: parisuhteen molemmat osapuolet selviävät erosta paremmin, kun asiat otetaan puheeksi jo hyvin varhaisessa vaiheessa"
No kyllä mä jo tiesin, että tämähän on ihan mun vika vaan 🙄
- Mies ei siivoa jälkiään eikä yhteistä kotia - tämä ei ole ok
- Nainen ei sano miehelle, että siivoamattomuus ei ole ok - tämä ei ole ok- Miehen saamattomuus siivoamisessa on yhteinen ongelma (nainen tunnistaa ongelman, mies ei)
- naisen puhumattomuus, vaikeus kertoa mitä haluaa, sekin on yhteinen ongelma (nainen ei tunnista ongelmaa, mies ei tiedä, että on ongelma, mutta tietää että nainen on kiukkuinen jostakin)Ei parisuhteessa tarvii olla toiselle äiti, mutta olisi hyvä osata kommunikoida. Edes sen verran, että osaa sanoa mitä haluaa ja mitä ei halua. Vaikka onkin nainen. Jos haluaa lähteä lätkimään, eikä koe tarvetta tehdä omaa osuuttaan suhteen ylläpitämiseksi, sitten vaan lähtee. On kuitenkin asiallista kertoa ääneen, mikä mätti, ja myöntää että ei ole pystynyt selvittämään asiaa, koska kokee aiheesta keskustelun nalkuttamisena.
Ei se ole kenenkään vika. Mies ei osaa eikä tajua kaikkea, sinä et osaa etkä tajua kaikkea.
Kun sulla on paha olo asian takia, tee jotain ettet olisi niin kuin se 50-luvun nainen. Jos suhde toimii muuten ja tulet miehen kanssa toimeen tätä asiaa lukuun ottamatta, ja haluat jatkaa, tee jotain suhteen eteen. Jos ei kiinnosta, on reilumpaa puhua ja lähteä vasta sitten.
Olen eri, ja nainen. Sain aikanaan suuni auki, opettelin ilmaisemaan itseäni, vaikka se oli vaikeaa tuon perinteisen nalkutuspelon takia. Se kannatti. Sinä päätät, onko se sinun tapauksessasi sinulle sen arvoista.
Mä nyt tartun tähän, koska en koe olevani pohjimmiltani paha ihminen, toisin kuin täällä osittain minusta on maalailtu.
Miten käytännössä itse olet tästä selviytynyt? Kun tilanne on jo tosiaan tämä ja kyllä juu, raippaa saan selkään ihan siksi, että en ole puhunut ajoissa ja hyihyi-paskaminä, niin miten tämän nostaa pöydälle? "Hei, olisko ok jos joskus vaikka siivoaisit?". En oikeasti halua mihinkään jankuttamisen kierteeseen tai siihen, että saan päivät pääksytysten todeta, että jos toinen vaikka menisikin lupautumaan tekemään jotain, niin että sitten se jää siihen lupailun tasolle. Sittenhän se riita vasta tuleekin, kun alkaa se oikea nalkutus ja jankutus.
Sinänsä mun ollut helpohko kaikesta huolimatta täältä käsin joskus operoida, koska tiedän että mitä täällä on vastassa ja mitä odotettavissa on. Tiedän siis aina että mihin helvettiin palaan. Se sitten taas, että jos vaikka olen suunnitellut, että teen äkkiä safkaa ja taas juoksen menoilleni, niin ei ole iloinen yllätys että no jotta kappas, pitääkin aloittaa keittiön siivouksella ja välineistön tiskaamisella. Niin, nyt tiedän että mun pitää mitoittaa kaikki sen mukaan, että mitään täällä ei ole tapahtunut, eikä tapahdu, ellen itse tee.
Mulle sopisi ihan mihin tahansa kellonaikaan tai viikonpäivään, että vaikka se fkin pannu tulisi joskus pestyä sieltä tiskipöydän kulmalta. Ja no, edes jotenkin säädyllisesti olisi pesty.
Koen aika ikävänä, että kaikesta huolimatta olen se ainoa, joka kantaa vastuun. Että ollapa reilua, ja annella mahdollisuuksia ja ihan vielä jopa puhua. Puhua, mistä? Voisitkos, viitsisikös, olisko mitenkään mahdollista jos, ootkos tullut ajatelleeksi että. Ja tosiaan puhua aikuselle asioista, mitkä aikuisen pitäisi hallita ja tajuta noin yleisesti.
Joo, onhan toi nyt ihan törkeä ehdotus joiltakin, että pitäisi puhua sille ihmiselle, jonka kanssa on parisuhteessa. Ihan järkyttävän nöyryyttävää.
Sori Ap, mutta täällä nyt ei näköjään osata vastata niin kuin sä haluaisit.
Alue: Aihe vapaa
Ehkä se oletus on että yksityinen pariterapeutti on kiva ja kuunteleva, mutta kaipa niitä ikäviäkin löytyy, ettei riskiä oteta. Siivous jaetaan yleensä puoliksi joustavalla aikataululla, kummaltakaan ei voi odottaa koko asunnon siivousta vaikka tekisit enemmän töitä. Hän on kai tottunut että toinen siivoaa ja ei nyt osaa sitten tehdä sitä. Jos ei voi olla edes samassa asunnossa, ei siinä ole kai muuta kuin se ero. Voisi kertoa toiselle ettei hän luule suhteen jatkuvan. Pitäisikö sen ajan olla toisessa asunnossa kunnes se 6 kk:tta on kulunut, ja saattaahan hän päästä nopeammin lähtemään omasta halustaan.