Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
ero ratkaisuna?
05.08.2020 |
Tämä on nyt osittain omien ajatusten selventämistä ja vuodatusta, mutta myös kaipaan näkemyksiä tai samankaltaisia kokemuksia.
Olemme lapseton, noin nelikymppinen pari. Asumme miehen omistamassa asunnossa, oman asuntoni olen antanut vuokralle. Mies on ihan perusduunari ja tienaa vähemmän kuin minä. Minä kannattelen taloutta ja toisaalta se näkyy myös työmäärässä. Toisaalta, työn lisäksi minulla on pari puoliammattilaiseksi lipsahtanutta harrastusta ja menen tukka putkella monessa menossa.
Nyt tilanne on se, että olen tavattoman onneton. Kun avaan kodin oven, vastassa on kaaos. Robotti-imuri on tyhjentämättä, keittiössä astiat hujanhajan, kaikki tekemättä. Ja asiat ovat jo kumuloituneet pitkään: jääkaapissa on pilaantunutta ruokaa, pölyt on pyyhkimättä, kylppäri ja vessa hirveitä lääviä ja näin edelleen. Tämä on nyt ollut seurausta siitä, että koti on ollut minulle tukikohta, missä olen käynyt välillä pyörähtämässä. Ja kun ahdistun täällä, niin helposti buukkaan menoja lisää, ettei täällä tarvitse olla. Mutta tässä ei vielä kaikki: mies ei oikein osaa itse edes itseään ruokkia, vaan viikonloppuna on edessä aina sitten vielä ruokasirkus.
Olen saanut yleisesti mutinaa ja palautetta, että mitäköhän minun puoliso tuumaa, kun en ole koskaan kotona. Niin, olen kai tehnyt tässä väärin. Kaikki oli alkuun ihan kivaa, kun olin enemmän paikalla ja jaksoin oikeasti kaiken muun tekemisen ohella siivota tätä asuntoa. Mutta nyt kun tekemistä riittää, niin ahdistun lähinnä kun pitää tulla kotiin käymään. Olin aikaisemmin koittanut järkevöittää asunnon ylläpitoa niin, ettei sen siivoaminen olisi aina tolkuttoman iso työ. Eli esimerkiksi useammin käytettävät tavarat ovat helpommin saatavilla, kuin harvemmin saatavat. Mutta kun sekin vaatii sen, että sitä pitää yllä. Olen kysynyt silti itseltäni, että onko se oikeasti minulle iso vaiva noukkia ja viedä toisen puolesta, mutta nyt jotenkin on vain jaksamisen raja tullut vastaan. Ja siihen kun kaikki jää, niin sitten todellakin sen jälkeen kaikki muukin jää. Nyt kämppä on ihan pommin jäljiltä. En jaksa, en kertakaikkisesti enää vain jaksa.
Puolison näkemys tuntuu olevan, että olen järkännyt itselleni liikaa tekemistä, kun en enää jaksa. Se on ehkä pakokeino, mutta ensin olin onneton ja sitten aloin paeta. Mutta mikä estää sitten lähtemästä? No kun emme oikeastaan riitele. Huumori kukkii edelleen, jutustellaan kyllä -- mutta emme riitele. Seksi on tietenkin loppunut kauan sitten, ei vain oikein enää nappaa.
Mun kai pitäisi irtisanoa vuokralaiseni asunnosta ja todeta, että tämä oli tässä. Mutta vuokralaisella on vielä 6kk oikeus asua asunnossa ja haluaisin täältä välittömästi pois. Toinen vaihtoehto olisi kärvistellä lopun ikää tässä ja tyytyä siihen, että näin nyt vaan sitten kävi. Liiton laittaminen pakettiin tuntuu vain jotenkin oudolta vaihtoehdolta, kun riitoja ei ole. Olen vain silti pohjattoman onneton.
Kokemuksia, neuvoja, ajatuksia?
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksi on tietenkin loppunut kauan sitten, ei vain oikein enää nappaa.
Miten niin "tietenkin"?
Jos röllätyttää, yritä vähän paremmin.
Käytä yleisesti tunnistettuja suomen kielen sanoja, kiitos. Jos yrität vihjailla, että "trollaan", niin kyseessä oli vilpitön kysymys. Ikään kuin aina suhteissa seksi tietenkin loppuisi.
No minä olen vilpittömästi ihmeissään siitä, että kaiken kuvatun perusteella näkisit että minun pitäisi vielä avata sakset tässä tilanteessa. Haluaminen on kuitenkin hyvin pitkälle tunneasia, eikä mikään velvoite tai mekaaninen suoritus. Ja jos sinua pilkunpökkijää kiinnostaa, että kumpi loppui ensin, niin ensin meni kämppä kaaokseen ja sitten loppui sämpylän antaminen.
No ensinnäkin on olemassa suhteita joissa kaikki muu jo mättää mutta seksi toimii. Sekin siis on ihan mahdollista. Toisekseen ainakin minä sain käsityksen että siivous ei ollut sinulle ongelma silloin kun harrastukset eivät vieneet kaikkea aikaasi joten ilmeisesti perinteiset roolit kodinhoidossa ovat sinulle periaatteessa ok? Ongelma on siis lähinnä harrastustesi määrä eikä se ole varsinainen syy seksihalujen loppumiseen. Olet siis itse aika lailla aiheuttanut ongelman.
Niin, tämä on se hyvä kysymys. Näen, että haluan olla jotain muuta kuin kodinhoitaja ja kotirouva. Mulla olisi omaakin elämää ja haluaisin toteuttaa niitä juttuja, joista tykkään. Onko tämä sinulle noin sokea piste, että miehille on "ihan ok" tehdä heitä miellyttäviään juttuja, mutta naisen pitää jäädä puunaamaan kotia.
Ja en oikeasti kyttää työnjälkeä. Nytkin keittiö oli aamulla täys kaaos, että sai siivota jotta kahvin saa tippumaan. Ihan sama, miten tekee, kunhan edes tekee joskus. Nyt tietenkin taas siivosin, jotta saan edes itse tehtyä tässä jotain. Laitan keittiön taas tässä johonkin kuntoon, kunnes saan taas tehdä sen uudelleen kun mitään ei tapahdu.
Mutta jos minä olen se ongelman aiheuttaja, niin eikö ole parempi, että poistan itseni kuvioista. Problem solved, kaikki hyvin loppu hyvin.
Ja tämä ei ollut sulle selvää ilman että piti tehdä aloitus AV:lle. No niin, pääasia että ongelma on ratkaistu. Next!
Kuten aivan alussa totesin, että kaipaan jotain peiliä ajatuksille.
Mutta nähtävästi jäin jonkun u-limiehen hampaisiin, jolla ei ole kokemusta parisuhteista ja naisia näkyy vain tietokoneen ruudulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkaakseni: miksen en ole puhunut aiemmin, on ehkä syynä se, että itse en vain pidä nalkuttamisesta. Nalkutus on typerää. Sitten olin yrittänyt pitää ohjenuorana sitä, että kun kaksi ihmistä asuu saman katon alla niin aina tottakai siisteyskäsitykset eroavat toisistaan. Että nipompi höllää sitten.
Mutta. Miten voisi tasapainoilla sellaisen asian kanssa, että "niposiivooja" kärsii ja tyytyy siihen loputtomaan suohon ja se epäsiistimpi saa lillua omassa oleilussaan, ja saada kaiken ilmaisena palveluna. Joo, tiedän että kuulostaa melkoisen passiivis-agressiiviselta. Mutta, sitten siinä on se, että joskun jostain sanoo, niin saa kuitenkin tehdä itse perässä. Ja tuntuu, ettei toinen edes osaa. Tuo ei ollut mitään haukkumista tai vinoilua, mutta ihan esimerkiksi olen saanut opastaa vessaharjan käytössä, aivan hyvässä hengessä ja vilpittömästi. Olen oikeasti alkanut epäilemään vahvasti, että tässä ennen "itsenäisen poikamiehen" asunnossa oli käynyt äiti siivoamassa. Kun alettiin tapailla, asunto oli siisti. Nyt se on ihan kaikkea muuta kuin siisti.
Olen myös miettinyt siivouspalveluita, mutta silloinkin ymmärtääkseni pitäisi olla joku järki ja tolkku täällä asumisessa. Olisin onneni kukkuloilla, jos ongelma olisi vain imurointi ja pölyjen pyyhintä. Kun se ei todellakaan ole.
Ensiksi sun täytyy sanoa miehellesi, että et selviä siivoamisesta yksin, vaan tarvitset siihen häneltä apua. Toiseksi et kyylää, käyttääkö se sitä vessaharjaa juuri niin kuin sinä haluat, se käyttää sitä miten käyttää. Parempi kuitenkin miehen "huonosti" siivoama vessa kuin kokonaan siivoamaton, vai mitä?
No kun edes käyttäisi. Ei tarvitse kyylätä, kun en samat rantut ovat vastassa edelleen.
Ja mikä tässä oikeasti tökkii on se, että kyse ei ole minun selviytymisestä tai että kaipaisin apua siivoamiseen. Miehen kun pitäisi olla oikeustoimikelpoinen, itsenäinen ja pärjäävä ihminen, eikä mikään äidin pikku apulainen. Ja kyllä, kieli tässä kohdin ei ole asiallista, myönnetään. Mutta tosiaan nyt niitetään sitä mitä on kylvetty. Mitta on täynnä.
Ehkäpä pitäisi vaan lähteä, ja sanoa moro.
Jos kerran selviät etkä tarvitse apua, niin miksi se huusholli sitten on sekaisin?
Tää on niin tää peruskuvio. Sinä olet ottanut koko huushollin haltuusi, hoidat kaiken, mies ei osaa mitään (itse sanoit, että piti "kulkea perässä vahtimassa"). Mies ei tee mitään, koska ei tarvitse, kun sä hoidat, ja koska se ei kuitenkaan kelpaa vaan on väärin tehty. Sitten sua alkaa vituttaa, ainamunpitää ja minäyksinjoudunkaikki, alat pakoilla tilannetta, miestäsi ja kotiasi.
en muuten sanonut. Älä vääristele. Käytä vaikka find -komentoa.
Joo sori, sanoit, että saa kuitenkin tehdä itse perässä ja tuntuu, että toinen ei edes osaa. Se ei kuitenkaan ollut tuon mun kommentin ydinasia, silti se on ainut, johon halusit kommentoida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkaakseni: miksen en ole puhunut aiemmin, on ehkä syynä se, että itse en vain pidä nalkuttamisesta. Nalkutus on typerää. Sitten olin yrittänyt pitää ohjenuorana sitä, että kun kaksi ihmistä asuu saman katon alla niin aina tottakai siisteyskäsitykset eroavat toisistaan. Että nipompi höllää sitten.
Mutta. Miten voisi tasapainoilla sellaisen asian kanssa, että "niposiivooja" kärsii ja tyytyy siihen loputtomaan suohon ja se epäsiistimpi saa lillua omassa oleilussaan, ja saada kaiken ilmaisena palveluna. Joo, tiedän että kuulostaa melkoisen passiivis-agressiiviselta. Mutta, sitten siinä on se, että joskun jostain sanoo, niin saa kuitenkin tehdä itse perässä. Ja tuntuu, ettei toinen edes osaa. Tuo ei ollut mitään haukkumista tai vinoilua, mutta ihan esimerkiksi olen saanut opastaa vessaharjan käytössä, aivan hyvässä hengessä ja vilpittömästi. Olen oikeasti alkanut epäilemään vahvasti, että tässä ennen "itsenäisen poikamiehen" asunnossa oli käynyt äiti siivoamassa. Kun alettiin tapailla, asunto oli siisti. Nyt se on ihan kaikkea muuta kuin siisti.
Olen myös miettinyt siivouspalveluita, mutta silloinkin ymmärtääkseni pitäisi olla joku järki ja tolkku täällä asumisessa. Olisin onneni kukkuloilla, jos ongelma olisi vain imurointi ja pölyjen pyyhintä. Kun se ei todellakaan ole.
Ensiksi sun täytyy sanoa miehellesi, että et selviä siivoamisesta yksin, vaan tarvitset siihen häneltä apua. Toiseksi et kyylää, käyttääkö se sitä vessaharjaa juuri niin kuin sinä haluat, se käyttää sitä miten käyttää. Parempi kuitenkin miehen "huonosti" siivoama vessa kuin kokonaan siivoamaton, vai mitä?
No kun edes käyttäisi. Ei tarvitse kyylätä, kun en samat rantut ovat vastassa edelleen.
Ja mikä tässä oikeasti tökkii on se, että kyse ei ole minun selviytymisestä tai että kaipaisin apua siivoamiseen. Miehen kun pitäisi olla oikeustoimikelpoinen, itsenäinen ja pärjäävä ihminen, eikä mikään äidin pikku apulainen. Ja kyllä, kieli tässä kohdin ei ole asiallista, myönnetään. Mutta tosiaan nyt niitetään sitä mitä on kylvetty. Mitta on täynnä.
Ehkäpä pitäisi vaan lähteä, ja sanoa moro.
Jos kerran selviät etkä tarvitse apua, niin miksi se huusholli sitten on sekaisin?
Tää on niin tää peruskuvio. Sinä olet ottanut koko huushollin haltuusi, hoidat kaiken, mies ei osaa mitään (itse sanoit, että piti "kulkea perässä vahtimassa"). Mies ei tee mitään, koska ei tarvitse, kun sä hoidat, ja koska se ei kuitenkaan kelpaa vaan on väärin tehty. Sitten sua alkaa vituttaa, ainamunpitää ja minäyksinjoudunkaikki, alat pakoilla tilannetta, miestäsi ja kotiasi.
en muuten sanonut. Älä vääristele. Käytä vaikka find -komentoa.
Joo sori, sanoit, että saa kuitenkin tehdä itse perässä ja tuntuu, että toinen ei edes osaa. Se ei kuitenkaan ollut tuon mun kommentin ydinasia, silti se on ainut, johon halusit kommentoida.
Noniin, otetaampa sinua miellyyttääkseen uudelleen:
Otetaampa vaikka case paistinpannu. Miehellä on käynyt jokin mielenhäiriö ja on tiskannut paistinpannun. Mitä olet mieltä sellaisesta, että pannu on rasvaisen klähmäinen ja siinä on ruoantähteitä edelleen kiinni. Käyttäisitkö itse tällaista pannua? Jep. Ja seuraava --->
Mies ei tee mitään, koska ei tarvitse, kun sä hoidat, ja koska se ei kuitenkaan kelpaa vaan on väärin tehty.
Otetaan vaikka case vessaharja. Kun edes tekisi. Ihan sama, että miten päin sitä harjaa pitää tai millä ainein pesee (omapahan on pönttönsä, jos lasituksen haluaa pilata). Maalaat sen sijaan minusta känisevää marttyyria. Ehkä kyllä joo huokaisen, ja teen sitten lopulta itse kun kerran ei vaan tapahtu viikkokausiin mitään. Ja kun minä en tee, mies on tuntunut sen ottavan lupana itselle olla tekemättä mitään, ilman mitään tunnon tuskia.
Sitten sua alkaa vituttaa, ainamunpitää ja minäyksinjoudunkaikki, alat pakoilla tilannetta, miestäsi ja kotiasi.
Kyllä, vituttaa ehdottomasti. Ja kyllä, pakoilen kaikkea noita kolmea. Eikö se ole aivan normaali reaktio? En kaipaa mitään aikamatkaa kultaiselle 50-luvulle, jossa naisen unelmien täyttymys on passata miestä ja puunata kotia. Outoa, että minun menoista tulee ongelma, eikä siitä, että mies vaan lössyköi päivät pääksytysten kotona tekemättä mitään. Outoa, että sinulle miehen lilluminen tässä on ihan fine, mutta minun oma elämä on nou-nou?
Että, oliko sulla muuta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkaakseni: miksen en ole puhunut aiemmin, on ehkä syynä se, että itse en vain pidä nalkuttamisesta. Nalkutus on typerää. Sitten olin yrittänyt pitää ohjenuorana sitä, että kun kaksi ihmistä asuu saman katon alla niin aina tottakai siisteyskäsitykset eroavat toisistaan. Että nipompi höllää sitten.
Mutta. Miten voisi tasapainoilla sellaisen asian kanssa, että "niposiivooja" kärsii ja tyytyy siihen loputtomaan suohon ja se epäsiistimpi saa lillua omassa oleilussaan, ja saada kaiken ilmaisena palveluna. Joo, tiedän että kuulostaa melkoisen passiivis-agressiiviselta. Mutta, sitten siinä on se, että joskun jostain sanoo, niin saa kuitenkin tehdä itse perässä. Ja tuntuu, ettei toinen edes osaa. Tuo ei ollut mitään haukkumista tai vinoilua, mutta ihan esimerkiksi olen saanut opastaa vessaharjan käytössä, aivan hyvässä hengessä ja vilpittömästi. Olen oikeasti alkanut epäilemään vahvasti, että tässä ennen "itsenäisen poikamiehen" asunnossa oli käynyt äiti siivoamassa. Kun alettiin tapailla, asunto oli siisti. Nyt se on ihan kaikkea muuta kuin siisti.
Olen myös miettinyt siivouspalveluita, mutta silloinkin ymmärtääkseni pitäisi olla joku järki ja tolkku täällä asumisessa. Olisin onneni kukkuloilla, jos ongelma olisi vain imurointi ja pölyjen pyyhintä. Kun se ei todellakaan ole.
Ensiksi sun täytyy sanoa miehellesi, että et selviä siivoamisesta yksin, vaan tarvitset siihen häneltä apua. Toiseksi et kyylää, käyttääkö se sitä vessaharjaa juuri niin kuin sinä haluat, se käyttää sitä miten käyttää. Parempi kuitenkin miehen "huonosti" siivoama vessa kuin kokonaan siivoamaton, vai mitä?
No kun edes käyttäisi. Ei tarvitse kyylätä, kun en samat rantut ovat vastassa edelleen.
Ja mikä tässä oikeasti tökkii on se, että kyse ei ole minun selviytymisestä tai että kaipaisin apua siivoamiseen. Miehen kun pitäisi olla oikeustoimikelpoinen, itsenäinen ja pärjäävä ihminen, eikä mikään äidin pikku apulainen. Ja kyllä, kieli tässä kohdin ei ole asiallista, myönnetään. Mutta tosiaan nyt niitetään sitä mitä on kylvetty. Mitta on täynnä.
Ehkäpä pitäisi vaan lähteä, ja sanoa moro.
Jos kerran selviät etkä tarvitse apua, niin miksi se huusholli sitten on sekaisin?
Tää on niin tää peruskuvio. Sinä olet ottanut koko huushollin haltuusi, hoidat kaiken, mies ei osaa mitään (itse sanoit, että piti "kulkea perässä vahtimassa"). Mies ei tee mitään, koska ei tarvitse, kun sä hoidat, ja koska se ei kuitenkaan kelpaa vaan on väärin tehty. Sitten sua alkaa vituttaa, ainamunpitää ja minäyksinjoudunkaikki, alat pakoilla tilannetta, miestäsi ja kotiasi.
en muuten sanonut. Älä vääristele. Käytä vaikka find -komentoa.
Joo sori, sanoit, että saa kuitenkin tehdä itse perässä ja tuntuu, että toinen ei edes osaa. Se ei kuitenkaan ollut tuon mun kommentin ydinasia, silti se on ainut, johon halusit kommentoida.
näemmä ap:n tyyli "vastata"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkaakseni: miksen en ole puhunut aiemmin, on ehkä syynä se, että itse en vain pidä nalkuttamisesta. Nalkutus on typerää. Sitten olin yrittänyt pitää ohjenuorana sitä, että kun kaksi ihmistä asuu saman katon alla niin aina tottakai siisteyskäsitykset eroavat toisistaan. Että nipompi höllää sitten.
Mutta. Miten voisi tasapainoilla sellaisen asian kanssa, että "niposiivooja" kärsii ja tyytyy siihen loputtomaan suohon ja se epäsiistimpi saa lillua omassa oleilussaan, ja saada kaiken ilmaisena palveluna. Joo, tiedän että kuulostaa melkoisen passiivis-agressiiviselta. Mutta, sitten siinä on se, että joskun jostain sanoo, niin saa kuitenkin tehdä itse perässä. Ja tuntuu, ettei toinen edes osaa. Tuo ei ollut mitään haukkumista tai vinoilua, mutta ihan esimerkiksi olen saanut opastaa vessaharjan käytössä, aivan hyvässä hengessä ja vilpittömästi. Olen oikeasti alkanut epäilemään vahvasti, että tässä ennen "itsenäisen poikamiehen" asunnossa oli käynyt äiti siivoamassa. Kun alettiin tapailla, asunto oli siisti. Nyt se on ihan kaikkea muuta kuin siisti.
Olen myös miettinyt siivouspalveluita, mutta silloinkin ymmärtääkseni pitäisi olla joku järki ja tolkku täällä asumisessa. Olisin onneni kukkuloilla, jos ongelma olisi vain imurointi ja pölyjen pyyhintä. Kun se ei todellakaan ole.
Ensiksi sun täytyy sanoa miehellesi, että et selviä siivoamisesta yksin, vaan tarvitset siihen häneltä apua. Toiseksi et kyylää, käyttääkö se sitä vessaharjaa juuri niin kuin sinä haluat, se käyttää sitä miten käyttää. Parempi kuitenkin miehen "huonosti" siivoama vessa kuin kokonaan siivoamaton, vai mitä?
No kun edes käyttäisi. Ei tarvitse kyylätä, kun en samat rantut ovat vastassa edelleen.
Ja mikä tässä oikeasti tökkii on se, että kyse ei ole minun selviytymisestä tai että kaipaisin apua siivoamiseen. Miehen kun pitäisi olla oikeustoimikelpoinen, itsenäinen ja pärjäävä ihminen, eikä mikään äidin pikku apulainen. Ja kyllä, kieli tässä kohdin ei ole asiallista, myönnetään. Mutta tosiaan nyt niitetään sitä mitä on kylvetty. Mitta on täynnä.
Ehkäpä pitäisi vaan lähteä, ja sanoa moro.
Jos kerran selviät etkä tarvitse apua, niin miksi se huusholli sitten on sekaisin?
Tää on niin tää peruskuvio. Sinä olet ottanut koko huushollin haltuusi, hoidat kaiken, mies ei osaa mitään (itse sanoit, että piti "kulkea perässä vahtimassa"). Mies ei tee mitään, koska ei tarvitse, kun sä hoidat, ja koska se ei kuitenkaan kelpaa vaan on väärin tehty. Sitten sua alkaa vituttaa, ainamunpitää ja minäyksinjoudunkaikki, alat pakoilla tilannetta, miestäsi ja kotiasi.
en muuten sanonut. Älä vääristele. Käytä vaikka find -komentoa.
Joo sori, sanoit, että saa kuitenkin tehdä itse perässä ja tuntuu, että toinen ei edes osaa. Se ei kuitenkaan ollut tuon mun kommentin ydinasia, silti se on ainut, johon halusit kommentoida.
Noniin, otetaampa sinua miellyyttääkseen uudelleen:
Otetaampa vaikka case paistinpannu. Miehellä on käynyt jokin mielenhäiriö ja on tiskannut paistinpannun. Mitä olet mieltä sellaisesta, että pannu on rasvaisen klähmäinen ja siinä on ruoantähteitä edelleen kiinni. Käyttäisitkö itse tällaista pannua? Jep. Ja seuraava --->
Mies ei tee mitään, koska ei tarvitse, kun sä hoidat, ja koska se ei kuitenkaan kelpaa vaan on väärin tehty.
Otetaan vaikka case vessaharja. Kun edes tekisi. Ihan sama, että miten päin sitä harjaa pitää tai millä ainein pesee (omapahan on pönttönsä, jos lasituksen haluaa pilata). Maalaat sen sijaan minusta känisevää marttyyria. Ehkä kyllä joo huokaisen, ja teen sitten lopulta itse kun kerran ei vaan tapahtu viikkokausiin mitään. Ja kun minä en tee, mies on tuntunut sen ottavan lupana itselle olla tekemättä mitään, ilman mitään tunnon tuskia.
Sitten sua alkaa vituttaa, ainamunpitää ja minäyksinjoudunkaikki, alat pakoilla tilannetta, miestäsi ja kotiasi.
Kyllä, vituttaa ehdottomasti. Ja kyllä, pakoilen kaikkea noita kolmea. Eikö se ole aivan normaali reaktio? En kaipaa mitään aikamatkaa kultaiselle 50-luvulle, jossa naisen unelmien täyttymys on passata miestä ja puunata kotia. Outoa, että minun menoista tulee ongelma, eikä siitä, että mies vaan lössyköi päivät pääksytysten kotona tekemättä mitään. Outoa, että sinulle miehen lilluminen tässä on ihan fine, mutta minun oma elämä on nou-nou?
Että, oliko sulla muuta?
Ei tässä muuta, suosittelen edelleen että sanot sille miehelle, että et selviydy kotihommista yksin vaan tarvitset apua.
Ja ihan olet itse hoitanut tuon känisevän marttyyrin maalailun. Mutta sähän hoidat kaiken muunkin, vittusaatana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkaakseni: miksen en ole puhunut aiemmin, on ehkä syynä se, että itse en vain pidä nalkuttamisesta. Nalkutus on typerää. Sitten olin yrittänyt pitää ohjenuorana sitä, että kun kaksi ihmistä asuu saman katon alla niin aina tottakai siisteyskäsitykset eroavat toisistaan. Että nipompi höllää sitten.
Mutta. Miten voisi tasapainoilla sellaisen asian kanssa, että "niposiivooja" kärsii ja tyytyy siihen loputtomaan suohon ja se epäsiistimpi saa lillua omassa oleilussaan, ja saada kaiken ilmaisena palveluna. Joo, tiedän että kuulostaa melkoisen passiivis-agressiiviselta. Mutta, sitten siinä on se, että joskun jostain sanoo, niin saa kuitenkin tehdä itse perässä. Ja tuntuu, ettei toinen edes osaa. Tuo ei ollut mitään haukkumista tai vinoilua, mutta ihan esimerkiksi olen saanut opastaa vessaharjan käytössä, aivan hyvässä hengessä ja vilpittömästi. Olen oikeasti alkanut epäilemään vahvasti, että tässä ennen "itsenäisen poikamiehen" asunnossa oli käynyt äiti siivoamassa. Kun alettiin tapailla, asunto oli siisti. Nyt se on ihan kaikkea muuta kuin siisti.
Olen myös miettinyt siivouspalveluita, mutta silloinkin ymmärtääkseni pitäisi olla joku järki ja tolkku täällä asumisessa. Olisin onneni kukkuloilla, jos ongelma olisi vain imurointi ja pölyjen pyyhintä. Kun se ei todellakaan ole.
Ensiksi sun täytyy sanoa miehellesi, että et selviä siivoamisesta yksin, vaan tarvitset siihen häneltä apua. Toiseksi et kyylää, käyttääkö se sitä vessaharjaa juuri niin kuin sinä haluat, se käyttää sitä miten käyttää. Parempi kuitenkin miehen "huonosti" siivoama vessa kuin kokonaan siivoamaton, vai mitä?
No kun edes käyttäisi. Ei tarvitse kyylätä, kun en samat rantut ovat vastassa edelleen.
Ja mikä tässä oikeasti tökkii on se, että kyse ei ole minun selviytymisestä tai että kaipaisin apua siivoamiseen. Miehen kun pitäisi olla oikeustoimikelpoinen, itsenäinen ja pärjäävä ihminen, eikä mikään äidin pikku apulainen. Ja kyllä, kieli tässä kohdin ei ole asiallista, myönnetään. Mutta tosiaan nyt niitetään sitä mitä on kylvetty. Mitta on täynnä.
Ehkäpä pitäisi vaan lähteä, ja sanoa moro.
Jos kerran selviät etkä tarvitse apua, niin miksi se huusholli sitten on sekaisin?
Tää on niin tää peruskuvio. Sinä olet ottanut koko huushollin haltuusi, hoidat kaiken, mies ei osaa mitään (itse sanoit, että piti "kulkea perässä vahtimassa"). Mies ei tee mitään, koska ei tarvitse, kun sä hoidat, ja koska se ei kuitenkaan kelpaa vaan on väärin tehty. Sitten sua alkaa vituttaa, ainamunpitää ja minäyksinjoudunkaikki, alat pakoilla tilannetta, miestäsi ja kotiasi.
en muuten sanonut. Älä vääristele. Käytä vaikka find -komentoa.
Joo sori, sanoit, että saa kuitenkin tehdä itse perässä ja tuntuu, että toinen ei edes osaa. Se ei kuitenkaan ollut tuon mun kommentin ydinasia, silti se on ainut, johon halusit kommentoida.
näemmä ap:n tyyli "vastata"
kts viesti 24.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkaakseni: miksen en ole puhunut aiemmin, on ehkä syynä se, että itse en vain pidä nalkuttamisesta. Nalkutus on typerää. Sitten olin yrittänyt pitää ohjenuorana sitä, että kun kaksi ihmistä asuu saman katon alla niin aina tottakai siisteyskäsitykset eroavat toisistaan. Että nipompi höllää sitten.
Mutta. Miten voisi tasapainoilla sellaisen asian kanssa, että "niposiivooja" kärsii ja tyytyy siihen loputtomaan suohon ja se epäsiistimpi saa lillua omassa oleilussaan, ja saada kaiken ilmaisena palveluna. Joo, tiedän että kuulostaa melkoisen passiivis-agressiiviselta. Mutta, sitten siinä on se, että joskun jostain sanoo, niin saa kuitenkin tehdä itse perässä. Ja tuntuu, ettei toinen edes osaa. Tuo ei ollut mitään haukkumista tai vinoilua, mutta ihan esimerkiksi olen saanut opastaa vessaharjan käytössä, aivan hyvässä hengessä ja vilpittömästi. Olen oikeasti alkanut epäilemään vahvasti, että tässä ennen "itsenäisen poikamiehen" asunnossa oli käynyt äiti siivoamassa. Kun alettiin tapailla, asunto oli siisti. Nyt se on ihan kaikkea muuta kuin siisti.
Olen myös miettinyt siivouspalveluita, mutta silloinkin ymmärtääkseni pitäisi olla joku järki ja tolkku täällä asumisessa. Olisin onneni kukkuloilla, jos ongelma olisi vain imurointi ja pölyjen pyyhintä. Kun se ei todellakaan ole.
Ensiksi sun täytyy sanoa miehellesi, että et selviä siivoamisesta yksin, vaan tarvitset siihen häneltä apua. Toiseksi et kyylää, käyttääkö se sitä vessaharjaa juuri niin kuin sinä haluat, se käyttää sitä miten käyttää. Parempi kuitenkin miehen "huonosti" siivoama vessa kuin kokonaan siivoamaton, vai mitä?
No kun edes käyttäisi. Ei tarvitse kyylätä, kun en samat rantut ovat vastassa edelleen.
Ja mikä tässä oikeasti tökkii on se, että kyse ei ole minun selviytymisestä tai että kaipaisin apua siivoamiseen. Miehen kun pitäisi olla oikeustoimikelpoinen, itsenäinen ja pärjäävä ihminen, eikä mikään äidin pikku apulainen. Ja kyllä, kieli tässä kohdin ei ole asiallista, myönnetään. Mutta tosiaan nyt niitetään sitä mitä on kylvetty. Mitta on täynnä.
Ehkäpä pitäisi vaan lähteä, ja sanoa moro.
Jos kerran selviät etkä tarvitse apua, niin miksi se huusholli sitten on sekaisin?
Tää on niin tää peruskuvio. Sinä olet ottanut koko huushollin haltuusi, hoidat kaiken, mies ei osaa mitään (itse sanoit, että piti "kulkea perässä vahtimassa"). Mies ei tee mitään, koska ei tarvitse, kun sä hoidat, ja koska se ei kuitenkaan kelpaa vaan on väärin tehty. Sitten sua alkaa vituttaa, ainamunpitää ja minäyksinjoudunkaikki, alat pakoilla tilannetta, miestäsi ja kotiasi.
en muuten sanonut. Älä vääristele. Käytä vaikka find -komentoa.
Joo sori, sanoit, että saa kuitenkin tehdä itse perässä ja tuntuu, että toinen ei edes osaa. Se ei kuitenkaan ollut tuon mun kommentin ydinasia, silti se on ainut, johon halusit kommentoida.
Noniin, otetaampa sinua miellyyttääkseen uudelleen:
Otetaampa vaikka case paistinpannu. Miehellä on käynyt jokin mielenhäiriö ja on tiskannut paistinpannun. Mitä olet mieltä sellaisesta, että pannu on rasvaisen klähmäinen ja siinä on ruoantähteitä edelleen kiinni. Käyttäisitkö itse tällaista pannua? Jep. Ja seuraava --->
Mies ei tee mitään, koska ei tarvitse, kun sä hoidat, ja koska se ei kuitenkaan kelpaa vaan on väärin tehty.
Otetaan vaikka case vessaharja. Kun edes tekisi. Ihan sama, että miten päin sitä harjaa pitää tai millä ainein pesee (omapahan on pönttönsä, jos lasituksen haluaa pilata). Maalaat sen sijaan minusta känisevää marttyyria. Ehkä kyllä joo huokaisen, ja teen sitten lopulta itse kun kerran ei vaan tapahtu viikkokausiin mitään. Ja kun minä en tee, mies on tuntunut sen ottavan lupana itselle olla tekemättä mitään, ilman mitään tunnon tuskia.
Sitten sua alkaa vituttaa, ainamunpitää ja minäyksinjoudunkaikki, alat pakoilla tilannetta, miestäsi ja kotiasi.
Kyllä, vituttaa ehdottomasti. Ja kyllä, pakoilen kaikkea noita kolmea. Eikö se ole aivan normaali reaktio? En kaipaa mitään aikamatkaa kultaiselle 50-luvulle, jossa naisen unelmien täyttymys on passata miestä ja puunata kotia. Outoa, että minun menoista tulee ongelma, eikä siitä, että mies vaan lössyköi päivät pääksytysten kotona tekemättä mitään. Outoa, että sinulle miehen lilluminen tässä on ihan fine, mutta minun oma elämä on nou-nou?
Että, oliko sulla muuta?
Ei tässä muuta, suosittelen edelleen että sanot sille miehelle, että et selviydy kotihommista yksin vaan tarvitset apua.
Ja ihan olet itse hoitanut tuon känisevän marttyyrin maalailun. Mutta sähän hoidat kaiken muunkin, vittusaatana.
Ympäri mennään ja yhteen tullaan. 🙄
Mjoopati, tämä kelvoton kotirouva taitaa ottaa hatkat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen eroa olis varmaan ihan fiksua keskustella asiasta. Ei se ole nalkuttamista, että kerrot mikä on lopputulos jos miehen meno ei muutu. Onhan se nyt ihan selvä juttu, että molemmat tekee kotihommia. Mutta sitä en ymmärrä, että otetaan ja erotaan ilman, että toiselle on kerrottu että sinä et ole onnellinen nyyisessä tilanteessa ja annettu mahdollisuutta muuttaa toimintaansa. Mies on tottunut siihen että sinä teet kotityöt. Olet mahdollistanut miehen toiminnan. On ihan reilua ottaa ja sanoa, että nyt asiat on toisin ja miehenkin pitäsi ryhtyä hommiin tai edessä on ero. Parisuhteissa tilanteet vaihtelee ja niistä pitää pysty puhumaan eikä vaan itsekseen omassa mielessään hautoa eroa ja kostoa.
Sano ääneen mikä mättää ja sopikaa miten tilanne korjataan. Jos se ei keskustelulla muuksi muutu niin sitten ala hautoa sitä eroa.
Totanoin, mites sellanen asia kuin rakkaus? Kuulostaa siltä kuin puhuisit kämppiksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen eroa olis varmaan ihan fiksua keskustella asiasta. Ei se ole nalkuttamista, että kerrot mikä on lopputulos jos miehen meno ei muutu. Onhan se nyt ihan selvä juttu, että molemmat tekee kotihommia. Mutta sitä en ymmärrä, että otetaan ja erotaan ilman, että toiselle on kerrottu että sinä et ole onnellinen nyyisessä tilanteessa ja annettu mahdollisuutta muuttaa toimintaansa. Mies on tottunut siihen että sinä teet kotityöt. Olet mahdollistanut miehen toiminnan. On ihan reilua ottaa ja sanoa, että nyt asiat on toisin ja miehenkin pitäsi ryhtyä hommiin tai edessä on ero. Parisuhteissa tilanteet vaihtelee ja niistä pitää pysty puhumaan eikä vaan itsekseen omassa mielessään hautoa eroa ja kostoa.
Sano ääneen mikä mättää ja sopikaa miten tilanne korjataan. Jos se ei keskustelulla muuksi muutu niin sitten ala hautoa sitä eroa.
Ihanaa, ensimmäinen asiallinen vastaus.
On näistä pienesti puhuttu. Tosiaan kun toistelua ja nalkutusta en halua harrastaa. Ja kun vähän katson, että aikuisen ihmisen pitäisi ymmärtää ihan sanomattakin että tässä taloudessa se "joku muu hoitaa" -tyyli tarkoittaa, että se on se puoliso siinä tapauksessa. Asiat kun ei tosiaan itsellään tapahdu. Kyse kun ei ole edes aina näkymättömistä töistä, kuten ritirapeat paskarantut pöntössä. Jotenkin kaikki on alkanut tuntua niin helvetin tympeältä ja että ei kertakaikkisesti enää haluta ottaa huomioon, olla vaan itsekäs. Ja ehkä tässä nyt asiaa on vauhdittanut se, että en minäkään sitten enää jaksa.
Ja myönnän, että vikaa on minussa siinä, että olen väistellyt tätä. En pidä riitelystä, en todellakaan. Ja tuntuu todellakin raskaalta ajatukselta, että tulee jokin parin viikon ryhtiliike ja sitten taas kaikki jää. Taas on mennyt ekstra-aikaa ja mun voimavaroja kulunut taas lisää. Plus, että antaisi miehelle käninään syyn, että "johan mä tein". Noku, ei se kerta riitä.
Vierailija kirjoitti:
Totanoin, mites sellanen asia kuin rakkaus? Kuulostaa siltä kuin puhuisit kämppiksestä.
Se on mennyt jo. Valitettavasti.
Kämppiksen kanssa voisin asua, olisi ihan jees. Oikeasti tässä painaa ihan vaan se, että pitäisi kaiken tämän kiireen keskellä pakata, selitellä sukulaisille ja harrastaa kaikki juridiset hömpötykset. Ja se, että omaa kämppää en saa tuosta noin vain käyttöön, vaan joutuisin jossain väliaikaisesti kämppäämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no nyt on taas murheet muurahaisella.
Voi ei.....
Et sa kakistettua että joko tai!
No syytä itteesi sitten.
Katsotaan nyt vielä, että onko täällä ketään joka olis jotakuinkin samaa pyöritellyt.
Nimittäin, olen miettinyt että voisiko tätä toisaalta kestää. Nukkua täällä yöt, käydä ja elää jotenkuten miten nyt tässä voi elää. Kukaan tuskin elämässään pääsee mihinkään ideaalitilanteeseen. Mulla olisi tosiaan oma asunto olemassa, mutta vuokralaisten pois potkiminen on pidemmän kaavan juttu. Ja puoli vuotta kärvistellen tässä ei ole kovin houkutteleva vaihtoehto.
Vaikka mulla on mojova tatti otsassa, niin tuo puoliso kuitenkin suht koht samantyyppinen kuin minä (kiinnostunut samoista jutusta, ymmärtää aihealueista, ollaan joskus menty ja tehty näitä juttuja), ainoastaan vaan saamaton sottapytty (no pun intended). Jos ei aikaisemmin käynyt ilmi, niin en ole mikään perinteinen kotirouva, vaan teen juttuja. Ja enkä tarkoita, että se olisi jotain naurujoogaa tai zumbaa. En valoita enempiä, jotta minua ei tunnisteta, mutta niin. Juttuja, jotka helposti imaisevat mukaansa. Ja enkä ole mikään sisustusrouva, tosiaan tuota pro-tason harrastevälinettä on täällä nurkissa, joskin olen nyt niitä alkanut sirotella eri lokaatioihin sillä ajatuksella, että ompahan pois pölyä keräämästä ja on ehkä helpompi tarvittaessa hypätä pois täältä nopeallakin aikataululla.
Olemme ehkä törmänneet johonkin homeiseen tuulahdukseen 50-luvulta, ihan molempien voimin toteutettuna. Tosiaan, tässä aikaisemmin röllännyt oletettu u-limiehen näkökulma tuntui tuoksahtavan siltä, että ongelman ydin lähinnnä on se, että rouva ei enää palvele eikä anna fjoosaa. Ja että uhkaa lähteä, eli siis ihan hirveintä mitä voi viattomalle miehelle tapahtua. Mutta jostain se olettama on kotoisin, että nainen tekee ja mies on vain perässä vedettävä pikku apulainen. Ja oikeasti, olisin tavattoman iloinen, jos joskus tulisin siistiin kotiin. Minusta ei ole enää tänne "kuormaa", koska käännyn enää täällä silloin kun on pakko. Miten niin oudon paljon ihmisen arkea voi määrittää se, että mitkä kilkuttimet jalkovälistä löytyy, ihmettelen. Kuitenkin ne jutut mitä teen, ei ole mitään kilkuttimilla tehtävää. Se merkitsee, mitä saan aikaan, eikä se että olenko XX vai XY. Mutta sitten koti on mulle vankila. Mitvit, oikeasti.
Eli kerta yritys: vertaistukea, kokemuksia, jotain? Ei tartte vastata, jos ongelman ytimenä näkee että mies ei enää saa sämppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa oudolta ettet voi edes puhua miehellesi tästä. Siis että haluat erota, oikeasti erota, jollei asiat muutu. Mielestäni siitä pitäisi kyllä pystyä kumppanille aina etukäteen puhumaan. Ja parisuhteessa tarvitaan myös läsnäoloa. Että jos et edes ole ikinä kotona niin teille molemmille parempi erota. Ei kai suhteessa pysytä vaan sen takia että on 'ihan mukavaa'...? Epäreilua sitä toistakin kohtaan.
Tuo ettet halua puhua erosta kun et halua 'nalkuttaa' kuulostaa keksityltä tekosyyltä. Haluat vaan välttää itsellesi epämiellyttävän keskustelun ja häipyä tilanteesta helpompaa tietä. Ei millään pahalla, mutta saat kyllä itsesi kuulostamaan aika kylmältä ihmiseltä. Kun kyse on koko parisuhteen päättämisestä, onhan se nyt jo niin iso asia että siitä aikuisten ihmisten pitää puhua. Nainen olen.
Vierailija kirjoitti:
Tuo ettet halua puhua erosta kun et halua 'nalkuttaa' kuulostaa keksityltä tekosyyltä. Haluat vaan välttää itsellesi epämiellyttävän keskustelun ja häipyä tilanteesta helpompaa tietä. Ei millään pahalla, mutta saat kyllä itsesi kuulostamaan aika kylmältä ihmiseltä. Kun kyse on koko parisuhteen päättämisestä, onhan se nyt jo niin iso asia että siitä aikuisten ihmisten pitää puhua. Nainen olen.
Kiitos asiallisesta vastauksesta. Näitä on tosiaan kaivattu, kun aika vähemmistössä nämä ovat olleet.
Kyllä, koen keskustelun epämiellyttäväksi. Kuitenkin asia on sellainen, minkä pitäisi aika itsestään selvä. Aikuiselle itsestään selvistä asioista puhuminen on .... epämiellyttävää. En haluaisi kohdella miestä kuin pikkulasta, enkä tykkää, että hän on taantunut sellaiseksi. Sinänsä aihe on mulle vaikea ottaa hyppysiin, koska kuitenkin haluan kunnioittaa toista osapuolta, ettei ihan viitsi jankuttaa elämän normaaleista realiteeteista. Ja niin sitä sitten tulee lykättyä ja kasvatettua tattia otsaan. Ehkä olen itsekäs pska, kun jos tekisin äkkilähdön. Eipä hirveästi nykytilanteen huonoutta muuttaisi, muoto vaan olisi eri.
Noh, syy sitten vierittyy mun niskaan. Sinänsä yksi elämä tässä elettävänä on ja ei nämä mun polut muutenkaan ihan perinteisimpiä ovat olleet. Kylmäkin ehkä, mutta eikö ole sitten parempi, että muija ulos. Empä tiedä. Kummallinen näkökanta kyllä toisaalta edelleen, sillä miesten vastaavaa toimintaa ei nähtäisi mitenkään outona. Mikä juttu tää on.
Suhde tuntuu kyllä kuolleen, jolloin ero. Vähennä kuitenkin menoja, ettet uuvu enempää. On olemassa pariterapeutti, automaatti-imuria ja siivousfirmaa, mutta väkisin ei kyllä mikään onnistu. Ellei tunnu että siitä voisi olla jotain hyötyä.
Kuinkahan monta miestä on jätetty siksi, että eivät ole olleet ajatuksenlukijoita.
Vierailija kirjoitti:
Suhde tuntuu kyllä kuolleen, jolloin ero. Vähennä kuitenkin menoja, ettet uuvu enempää. On olemassa pariterapeutti, automaatti-imuria ja siivousfirmaa, mutta väkisin ei kyllä mikään onnistu. Ellei tunnu että siitä voisi olla jotain hyötyä.
Menot ovat oikeastaan lisänneet voimia, koska pääsen pois täältä. Aurinko oikeasti paistaa silloin kun saan olla tästä huushollista. Mies on nyt keikalla, joten nyt olen täällä.
Mutta niin:
- Robotti-imuri: on jo. Ei sekään ole huoltovapaa.
- Pariterapeutti: ehkä harkitsemisen arvoinen, mutta tähän ehkä kaipaisin jotain ennakkokokemuksia muualta. Jotain päiviräsänen-konservatismia ehkä ihan just nyt kaipaa. Paskaa saa pyytämättäkin.
- Siivousfirma on käynyt mielessä, mutta ehkä vähäsen nyppii ajatuksena, että toisen toimeettomuuden takia pitäisi vielä maksaa siitä lystistä. Mulla on reippaasti isommat tulot ja maksan suurimman osan tämän talouden kuluista. Eli ei ihan napostele, ja myöskin kun ongelma ei ole pelkkä pölyisyys. Tää on ihan oikeasti jäätävä kaaos.
Alue: Aihe vapaa
Eivät olleet ok, mutta se aika kun olin enemmän kotona, niin myös se siivoaminen ei haukannut kaikkea vapaa-aikaa. Esim 10min päivässä riitti ihan ok, ja ei ollut mikään iso ponnistus. Mutta nyt kun tilanne on se, että tulen ja nukun ja menen taas, niin täällä olisi koko päivän kestävä projekti edessä. Kaikki on ihan leviällään, eikä oikeasti ihan hirveästi napostele.
Nalkuttaminen on oikeasti tyhmää ja olen koittanut joustaa. Mutta nyt joustovara on kaikki käytetty pois. Ja oikeasti haluan olla jotain muutakin kuin kotisiivooja. Tämä ei ole mikään mun suurin toive ja unelmien täyttymys olla joku hemmetin kotia hoitava emäntä.