Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pisin tietämäsi parisuhde, joka päättyi eroon?
05.08.2020 |
Itse olen omassa lähipiirissäni se, jonka ei olisi ikinä pitänyt erota. 9 v suhde päättyi, niistä kihloissa 4 v. Itse en tunne ketään, joka olisi eronnut näin pitkän taipaleen jälkeen.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
32 vuotta, vanhempani. Näin heidän lapsenaan voin sanoa, että olisi pitänyt erota 10 vuotta aikaisemmin niin kaikki olisivat päässeet helpommalla.
Näin minunkin vanhempani. Olisivat jo saaneet erota silloin lapsuudessani, kun isän alkoholismi alkoi... Näin kauan se äiti sitä kesti, uskomatonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempani olivat naimisissa 31 vuotta, sitten isä lähti, vaikka minusta nimenmaan äitin olisi pitänyt heittää mokona ulos jo kauan aiemmin. He ovat kuitenkin yhteydessä lähes päivittäin vielä yli kahdeksankymppisinä. Näin on tietysti minulle helpompaa, kun ei kaikki isän kotityöt ole minun varassani ja muutenkin meidän kaikkien heidän lastensa ja lastenlastensa ja lastenlastensa takia.
Ei ole muuten mitenkään harvinaista, että kauan sitten virallisesti eronneet pitävät huolta toisistaan vanhuuden koittaessa.
Vierailija kirjoitti:
15 vuotta on varmaan pisin. Mitään suurta draamaa ei eroon liittynyt, syyt kummastuttavat näin sivusta edelleen... :(
Te pitkistä suhteista eronneet, olisi kiva kuulla syitä miksi olette eronneet ja millainen itse eroprosessi on ollut.
En itse ole eronnut, mutta tässä muutama syy tuttavapiiristä:
- oltiin yhdessä lasten takia ja erottiin, kun nuorinkin muutti omilleen
- löydettiin uusi (usein nuorempi) kumppani
- oltiin jo pitkään haudottu eroa, mutta ei oltu uskallettu/osattu lähteä
- ns. kasvettiin erilleen (oltu teinistä saakka yhdessä ja kolmenkympin tienoilla huomattu että ei ollakaan enää niitä teinejä, jotka aikaan rakastui)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
20 vuotta. Mies jätti vaimon pidettyään
6 vuotta rinnakkaissuhdettaa perhetutun kanssa.
Mun täti meni naimisiin 18-vuotiaana ja erosi 55-vuotiaana... 37 vuotta..täti tykkäs matkustaa, voimistella, urheilla ja touhuta ja mies vaan maata sohvalla ja tuijottaa telkkaa. Täti väsyi olemaan sen äiti ja perseellepotkija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
32 vuotta, vanhempani. Näin heidän lapsenaan voin sanoa, että olisi pitänyt erota 10 vuotta aikaisemmin niin kaikki olisivat päässeet helpommalla.
Tämä kommentti melkein pakottaa kysymään, että oletko Iina tai Minka Kuustonen... No joo. Ei tarvitse vastata mutta kertoo vain, no antaa olla. ai no sittenkin Aina avioero voi päättyä avioeroon ja kukaan ei varmaankaan ole niin viisas kuin monesti se suhteen ulkopuoella olevista aina joku joka olisi kyllä tiennyt paremmin milloin suhteen tulisi tai olisi tullut oikeasti päättyä tai miten mahd laps(i)en kanssa olisi tullut toimia jne.
Oman näkemyksen mukaan eniten eroavat ovat niitä jotka hyvin nuorena ovat pariutuneet. Ihminen ehtii muuttua paljon, eikä nuorena välttämättä mieti kovin paljon mitä oikeastaan toivoo elämältä ja parisuhteelta ja minkälaisen ihmisen kanssa sopii yhteen. Fakta on kuitenkin se että kukaan ihminen ei ole täydellinen ja kaikissa suhteissa on omat ongelmansa mutta jos pariskunnalla on samanlainen elämäntyyli, arvot ja odotukset niin yhteiselo on helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole eronnut, mutta välillä miettinyt sitä.
Yhdessä 23 vuotta. Miehen elämää on alkanut aina vain enemmän hallita alkoholi. On joko hipraksssa ja sitten todella kärttyinen. Ärisee ja tiuskii, voi mennä päiviä ilman ystävällistä sanaa. Kaikki mitä teen on hänen mielestään jotenkin väärin tehty. Seksielämä on melko kuollut, miehellä ei oikein seiso ja mielummin juo kuin viettää aikaa kanssani.
Lähinnä minua pitää suhteessa tottumus, kahden ihmisen tulot, yhdessä hankittu omaisuus ja lapset.
Vierailija kirjoitti:
46 vuotta , tätini. Oli ns. pakkoavioliitto.
Anteeksi yksinkertaisuuteni ja uteliaisuuteni, mitä tuo ns. pakkoavioliitto tarkoittaa tai siis tarkoitti käytännössä...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
32 vuotta, vanhempani. Näin heidän lapsenaan voin sanoa, että olisi pitänyt erota 10 vuotta aikaisemmin niin kaikki olisivat päässeet helpommalla.
Tämä kommentti melkein pakottaa kysymään, että oletko Iina tai Minka Kuustonen... No joo. Ei tarvitse vastata mutta kertoo vain, no antaa olla. ai no sittenkin Aina avioero voi päättyä avioeroon ja kukaan ei varmaankaan ole niin viisas kuin monesti se suhteen ulkopuoella olevista aina joku joka olisi kyllä tiennyt paremmin milloin suhteen tulisi tai olisi tullut oikeasti päättyä tai miten mahd laps(i)en kanssa olisi tullut toimia jne.
Outo sepustus. Meinaatko että Kuustoset ovat ainut pari, jonka lapsista tuntuu, että vanhempien olisi pitänyt erota vuosia ennen eroa? Voin kertoa, että sellaisia pareja on satoja. Ja ne lapsen tuntemukset ovat ihan yhtä oikeutettuja kuin muidenkin. Ulkopuolelta myös monesti näkee selkeämmin kuin suhteen "sisältä". Ihminen tulee helposti sokeaksi omille virheilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkästä 23v parisuhteesta eronneena hämmentää mitä tällainen kysely merkkaa?
Viimeinen 10v oli vain asioiden sietämistä eikä mikään parisuhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
46 vuotta , tätini. Oli ns. pakkoavioliitto.
Anteeksi yksinkertaisuuteni ja uteliaisuuteni, mitä tuo ns. pakkoavioliitto tarkoittaa tai siis tarkoitti käytännössä...?
En tuota tapausta tietenkään tunne, mutta yleensä nämä ainakin entisaikaan olivat "hups, olen raskaana, pitää saada papin siunaus, ettei tule häväistysjuttua"-tyylisiä avioliittoja. t. eri
Vierailija kirjoitti:
Noin 40 v. Mies alkoi lohduttamaan naapurin leskirouvaa ja olisi tahtonut pitää molemmat naiset. Oma vaimo nuoruuden rakas, ihana, energinen, kaunis ja naapuri vaatimattoman näköinen hento varpunen, joka kaipasi lohdutusta. Lopulta kun suhde jatkui ja jatkui, otti vaimo miehestä eron. Miehellä oli Viagraa;)
Oletko käsikirjoittanut elokuvan "Prästen kan komma"?
Vierailija kirjoitti:
Oman näkemyksen mukaan eniten eroavat ovat niitä jotka hyvin nuorena ovat pariutuneet. Ihminen ehtii muuttua paljon, eikä nuorena välttämättä mieti kovin paljon mitä oikeastaan toivoo elämältä ja parisuhteelta ja minkälaisen ihmisen kanssa sopii yhteen. Fakta on kuitenkin se että kukaan ihminen ei ole täydellinen ja kaikissa suhteissa on omat ongelmansa mutta jos pariskunnalla on samanlainen elämäntyyli, arvot ja odotukset niin yhteiselo on helpompaa.
Itse olen viihynyt enemmän ja vähemmän hyvin aina sinkkuna. En ole eläessäni ollut parisuhteessa. Ikää minulla on jo yli 30 vuotta. Aina joskus olen meittinyt mistä jään tai olen jäänyt paitsi kun en ole elänyt parisuhteessa. En ainakaan toistaiseksi.
Olen siinä onnkas, että niin kauan kuin jaksan muistaa, niin minulla on ollut sekä miehiä että naisia ystävinä ja kavereina ja muina läheisinä.
En ole -kun tätä kuitenkin joku kysynee- en ole homo, en erityisen uskovainen en ujo enkä myöskään elä, enkä ole elänyt koskaan eriyisen syrjässä.
Jos ny päätyisin avioon odoukset saattaisivat olla aika korkeat. Kun taas jotenkin luulisin, että jos olisin päätynyt nuorempana yhteen sitä olsi kai saattanut pikkuhiljaa kasvaa toiseen kiinni. Saatttais jopa erehtyä luulemaan, että oma tapa tai kumppanin tapa on yleistettävissä laajemminkin. Prempi kuienkin yhdesä kuin yksin kun kuienkin kaiki muut ovat samanlaisia.
Yheiset kokemukset hitsaava pikkuhiljaa yhteen. Selvittiin tuosakin, niin miksei tuostakin.
Välillä itse pelkään kasvaneeni hyvinkin itseriittoiseksi (itekkääksi kusipääksi). Mihin minä ketään tarvitsen?
Vaikka samaan aikaan saatan usein lukea kuinka yksineläminen -luojan kiitos en -toistaiseksi ole kokenut itseäni yksinäiseksi- on erityisesti meille miehille paljon kohtalokkaampaa kuin naisille.
Vaan siksi kysynkin millä pitää itseni elinvoimaisena? Miten pysyä vauhdissa että en vastaisuudessa vajoa yksinäsyyteen. Ja mitä oikeastaan menetän, jos elänkin loppuikäni yksin?
Onko 23v jokin maaginen raja, kun täälläkin 2krt mainittu? Oma liitto päättymässä 23 v jälkeen, syynä miehen jatkuva valehtelu ja nyt jäi kiinni jo kolmannen kerran pettämisestä (löysin työkaverin alas tonkuvan puhelimestaan, tosin jo reilu 2 vuoden takainen).
Yhdessä valehtelusta ja pettämisistä huolimatta liitossa pitäneet juuri tottumus, 2 ihmisen tulot, yhteinen omaisuus ja lapsi.
Tunnen kaksi, jotka olivat naimisissa 30 vuotta. Molemmissa naiselle ero tuli puskista.
Minä erosin 20 v jälkeen. Salamaero, täysin puskista.
Alue: Aihe vapaa
Itse erosin 25 yhteisen vuoden jälkeen. Työkaveri 30 vuoden.