en jaksa enää tavata joitakin lapsellisia ystäviä

[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 16:33"]

[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 16:19"]

[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 16:07"]

[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 08:39"]

[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 08:24"]

[quote author="Vierailija" time="20.07.2013 klo 07:33"]

Minulla on siis useampia ystäviä, joilla vuoden kahden ikäisiä lapsia. Nyt on kuitenkin niin, että osaa näistä ei enää jaksa tavata. 

En tiedä, onko vika lapsissa vai vanhemmissa vai molemmissa. Mutta on sellaisia, että ensinnäkään niitä ei saa hetkeksikään minnekään ilman lasta, vaikka lapsilla on isätkin. Ja kun lapset on mukana, niin niiden kanssa pyöritään ja häärätään ihan koko ajan. Yhtään mitään aikuisten juttuja ei pysty puhumaan, kun huomio ja puheet on ihan koko ajan niissä lapsissa. Vaikka lapsi istuu rattaissa, niin tuijotetaan sitä, miten se nyt sitten syö, mitä se sanoo, mitä se katsoo jne. Ihan koko ajan.

Miten tämä voi olla tämmöistä? On minulla muitakin ystäviä, joilla on lapsia. Ne lapset voi jättää muutamaksi tunniksi isän kanssa kotiin. Ja jos ne lapset on mukana kaupungilla, niin ne on nimenomaan vain mukana. Kyllä niistä huolehditaan, mutta ei joka halvatun hetki tuijoteta ja hypistellä ja leikitetä.

Miten nuo lapsetkaan kehittyy tervejärkisiksi, kun meno on koko ajan tuollaista?!

[/quote]

Kannattaa opetella elämään elämää niin, ettei joka asiasta väännä murhetta itselleen.

Minun kuopuskin on jo 25v ja voin sanoa, että niistä kaikista kasvaa ihan hienoa aikuisia, vaikka niiden takia hössötettäisiinkin. 

Sinunlaiset äidit ovat siinä suhteessa rasittavia, että jos kaikki eivät toimi, kuten sinä, odotat kieli pitkällä, että menispä niillä lapsilla huonosti ja eipä niistä tulis mitään, kun ne mammat toimii ihan eri tavalla kuin minä. Ruokit negatiivista ajattelua kavereitasi ja oudompia kohtaan ja kulutat aikaasi juoruamalla muista ja miettimällä heidän elämästään pahoja asioita.

Suosittelen ihan oikeasti kääntymään mieluummin omien lasten puoleen ja osoittamaan heille rakkautta. Aika menee nopeampaa kuin uskotkaan ja kohta huomaat, että lapsesi lentävät pesästä ja niin ne kavereidenkin lapset ja niistä tulee hienoja aikuisia, vaikka olet koko 20 vuotta mustamaalannut mieltäsi ajattelemalla, ettei niistä lapsista mitään tule, kun ne äidit tekee niin ja näin.

Ainoa, mitä tuolla negatiivisella ajattelulla vahingoitat, on sinä itse ja omat lapsesi, joille opetat tuon saman ajattelun.

Tänä aamuna käännyt mieluummin katsomaan omaa lastasi ja ihmettele, kuinka suloinen ja ihana se on. Ihana, kun se on siinä, eikä eksyneenä kylmissään missään metsässä.

silloin huomaat, että ehkä niillä muiden kasvatustavoilla ei olekaan enää niin merkitystä

[/quote]

Olet missannut koko viestin pääasian. Olen surullinen siitä, että jotkut ovat niin kiinni lapsessaan, etteivät kykene enää kohtaamaan muita ihmisiä hetkeäkään normaalilla tavalla. 

Jos minä en saa ystävältäni enää vaivalla sovittujen lyhyiden tapaamisten aikana edes katsekontaktia enkä yhtään järkevää lausetta, kun todellakin ihan koko aika kuluu lasta tuijotellessa, leikittäessä ja taputellessa, niin hän on sitten entinen ystävä.

Minusta ihminen edelleenkin tarvitsee ystäviä, vaikka olisikin lapsia. Lapsilla tulee jonain päivänä tosiaan omat ystävät, koulu ja lopulta kotikin, ja silloin aika on mennyt jo meidän ystävyytemme ohi. Olen vain surullinen, koska loppujen lopuksi tämä on menetys meille kaikille. Myös sille lapselle.

[/quote]

Kyllä sitä sinä olet missannut koko jutun:)

Juuri nytkin sinä määrittelet hyvää äitiyttä ja ennustat kaverin lapsen tulevaisuutta pelkän oman elämänkokemuksesi ja käsityksesi mukaan.

Harmittaako sinua kovasti sitten, jos sillä sinun kaverisi lapsella elämä meneekin hyvin ja se äidin huolenpito on ollutkin hyväksi?

Edelleen. Käännä katseesi omaan lapseesi ja nauti siitä. Uskon, että saat elämästäsi enemmän irti, kuin huolehtimalla kavereidesi kasvatuksesta.

Kun pääset irti tuollaisesta negatiivisesta ennustelusta ja toisten elämän määrittelystä, voi olla, että kaverisi ehkä haluavat katsoa sinua enemmän silmiin ja viihtyvät seurassasi.

ehkä syy siihen, etteivät he haluakaan olla sinun kanssasi läsnä, löytyy sinusta itsestäsi ja asenteestasi

[/quote]

Lopeta jo, idioottikin tajuaa, että oleet juuri tällainen lapsen saatuaan ei enää normaaliin kanssakäymiseen kykenevä -äiti ja yrität verhota itsesi puolustamisen ap:n mollaamiseen :) Itse lapsettomana ymmärrän, mistä ap puhuu, sillä erotuksella, etten ystäväpiirissäni nyt ihan noin pahoja tapauksia ole. Ja kaikkiin ystävieni lapsiin jopa haluan tutustua, joten asia ei niin paljoa minua vaivaa. Koita ap ottaa yksi tapaaminen siltä kantilta, että olet treffeillä lapsen kanssa, et äidin ;)

[/quote]

Miksi minun pitäisi lopettaa. Kun lapseni olivat pieniä, tapasin näitä sinunlaisia naisia, jotka väreilivät negatiivista auraa. Heidän mielestään kukaan muu ei osannut kasvattaa lapsia. Milloin muut olivat liikaa kiinni lapsissaan tai eivät välittäneet. Ei niistä lapsista mitään tule jne..

Heillä aika meni muiden asioiden ruotimiseen ja oma elämä jäi elämättä .

Ihan oikeasti. Mieti, että mitä se sinua oikeasti liikuttaa, jos ystäväsi kasvattavat lapsensa eri tavalla kuin sinä. Erilaisuutta on hyvä oppia sietämään. Kun lapsesi menevät kouluun, heitä kasvatetaan siellä eri tavoin kuin sinä haluat. 

Ja kaikki eivät vain halua alkaa moittimaan ja haukkumaan ystäviään. Sitä juuri meinaan sillä negatiivisella auralla, mikä ehkä sinusta hohkaa ympärillesi. Mihin ihminen tarvitsee vihamiehiä, kun hänellä on ystäviä. Tämä taitaa päteä sinuun.

[/quote]

Ap tässä. Kuten tuosta otsikostakin olisi kai voinut päätellä, niin minulle tämä EI ole ensisijaisesti mikään lapsenkasvatuskysymys. Ihan tykkään ystävieni lapsista, mutta ensisijaisesti haluaisin tavata ystäviäni silloin, kun meillä on sovittu tapaaminen. Saa lapsikin toki olla mukana ja hänet huomioidaan, mutta kohtuudella.

Keskustelut sellaisen juuri puhumaan oppivan kanssa ovat hiukan rajallisia aiheeltaan. On se ihan kivaa, että lapsi nauraa ja läpyttää, ja ikävää, jos lapsi meinaa itkeä, mutta haluaisin minä siltikin kuulla edes vähän, mitä sille äidille kuuluu. Haluaisin myös, että ystävä edes hetken kuuntelisi, kun minä kerron kuulumisiani, eikä vain hyppyyttäisi sitä lastaan ihan omissa maailmoissaan.

Kun tämä tilanne toistuu riittävän monta kertaa, niin en enää halua tavata koko äitiä enkä lasta. Olen minä nähnyt normaalistikin lapsen kanssa olevia ihmisiä. 

Kyllä ne isät, suurimmaksi osaksi ovat aika avuttomia niiden lastensa kanssa. En yhtään ihmettele, että äidin pitää juhlissakin katsoa lasten perään, kun isä taas pitää sosiaalisia suhteitaan yllä. Tuo äidin rooli jää helposti päälle, silloin kun on "yksin" vastuussa lapsesta. Jotta tuolta vältyttäisiin, pitäisi äitien uskaltaa antaa sitä vastuta isillekin, eikä tyytyä hoitamaan kaikkea lapseen liittyvää itse, varjolla että tapahtuu näppärämmin.

Mutta käyt 19 silti hieman eri aaltopituudella kuin mitä tässä keskustelussa haetaan. Olet sinänsä oikeassa siinä, että pitäisi antaa tilaa eri tavoille kasvattaa lapsensa - ei ole yhtä oikeaa tapaa. Tässä käydään läpi pikemminkin sitä, että on tympeää mennä ystävän luokse/kutsua ystävä kahville jos ystävän huomio ei hakeudu kertaakaan itseen. Eikä itse asiassa ole "lapsellisten" ongelma, tämä on ihan oma luonnetyyppinsä. Olen kerran istunut pitkän aikaa kahvilla toisen luona, ja koko istunnon ajan ystävä puhui vain lemmikilleen. Katsoin sitten parhaimmaksi jättää ystävä lemmikkinsä kanssa keskustelemaan, kun ei siinä minua tarvittu. :-) Ei ole kiva mennä toisen luokse kylään olemaan kolmantena pyöränä jaloissa. 

Minulla on yksi äiti ystävänä, ja hän jakaa huomion tehokkaasti sekä lapselleen että vieraille - toisin sanoen ilmapiiri on sellainen, että kokee olevansa kutsuttu vieras mutta innostuu myös itse vaikkapa lepertelemään pienelle. 

Saahan sitä kasvattaa lapsensa niin että jakaa vierailuissakin huomion vain ja ainoastaan hänelle, mutta sitten tuskin kannattaa ihmetellä tai kaipailla vieraita paljon kylään. 

Mullekin on tuttua vastaava tilanne. Olen itse lapseton ja pitkäaikaisella ystävälläni on useampi lapsi, yksi vielä vauvaikäinen. Harmittaa kun jokaikinen vierailu menee siihen, että lapsia pitää koko ajan käskeä tai kaitsea, lapset keskeyttävät puheet jatkuvasti ja lauseet jää kesken koko ajan. Jokseenkin rasittavaa, meno oli samanlaista kuin vanhemmat lapset olivat vielä pieniä mutta eivät vauvoja, eli ei johdu vain vauvasta nyt. Toki ymmärrän että lapset vaativat aikaa ja pidämme yhteyttä siltikin, ajattelen että tuo on vain väliaikaista. Mutta on se silti todella rasittavaa, kun ei pysty oikein mitään juttelemaan kunnolla, toivoisin että joskus ystäväni jättäisi lapset miehensä hoidettaviksi ja lähtisi kanssani vaikka ulos syömään ja vastaavaa, milloin voisi jutella vain kahdenkesken kun ei se ilman lapsia näytä onnistuvan muuten. Voin kuvitella että tilanne tuskin edes muuttuu paljon kun lapset kasvavat... Kaipaan kuitenkin ystävääni ja aikuista juttuseuraa, kun en itse ole juurikaan lapsista kiinnostunut niin vähän tylsistyttää vain lapsista puhuminen ja niiden kanssa touhuaminen.

No jotain hyvää tässäkin, tuon perheen vierestä seuraaminen on vain vahvistanut päätöstäni olla lapseton, en jaksaisi tuollaista perhe-elämää koko ajan. Onneksi se sopii toisille ja kukin tavallaan, onhan se mukavaa että toiset saavat kuitenkin ihanaa sisältöä elämäänsä lasten kautta, itselleni tuollainen vain ei sovi. On varmaan erilaisiakin perheitä ja vanhempia, mutta jokatapauksessa koen tuollaisen vähän rasittavaksi jos ei elämässä näytä muuta olevan kuin lapset.

Tuon ikäisen kanssa pitää olla koko ajan. Sä et tätä hiffaa, mutta jos et seurustele lapsen kanssa tämän ollessa kunnolla, niin siitä kiukusta ei ole paluuta! On siis pakko koko ajan pitää muksu tyytyväisenä vaikka susta näyttäisi turhalta.:)

äiti osaa myös ennakoida lapsen ilmeestä seuraavan aikeen ja sä et taatusti tajua, että nyt Maisa näyttää siltä että se kiipeää kirjahyllyysi. Tuon ikäiset ovat koko ajan menossa, joten heitä todella pitää vahtia joka hemmetin minuutti, ainakin kylässä .

pahempia ovatkin ne äidit, joiden ylikiltit lapset kiusaavat muita eikä kukaan puutu.

[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 17:29"]

Tuon ikäisen kanssa pitää olla koko ajan. Sä et tätä hiffaa, mutta jos et seurustele lapsen kanssa tämän ollessa kunnolla, niin siitä kiukusta ei ole paluuta! On siis pakko koko ajan pitää muksu tyytyväisenä vaikka susta näyttäisi turhalta.:)

äiti osaa myös ennakoida lapsen ilmeestä seuraavan aikeen ja sä et taatusti tajua, että nyt Maisa näyttää siltä että se kiipeää kirjahyllyysi. Tuon ikäiset ovat koko ajan menossa, joten heitä todella pitää vahtia joka hemmetin minuutti, ainakin kylässä .

pahempia ovatkin ne äidit, joiden ylikiltit lapset kiusaavat muita eikä kukaan puutu.

[/quote]

Jännä juttu, mulla ei ole muksuja, mutta todellakin näen kavereiden lasten naamasta, millon ne on pahoilla teillä! Johtuisikon siitä, että kyky tulkita toisten ihmisten ilmeitä tuskin liittyy mitenkään äitiyteen!? Ja mulla on myös ystäviä kenen lapset sinkoilee ympäriinsä ja jotka seuraa mitä tenavat tekee, mutta onnistuu silti keskustelemaan kanssani. Ja löytyypä yksikin, joka luottaa lapsiinsa ja ei ole silmä kovana jatkuvasti vahtaamassa pienokaisiaan, ja lapset on silti elossa ja kunnossa!

Ei ole pakko koko ajan viihdyttää lasta. Ihan olen nähnyt lapsia, jotka istuu pitkiä aikoja tyytyväisenä rattaissaan, tutkii jotain pehmokirjaa tms. Mutta totta kai jos lapsi on tottunut siihen, että äiti pelleilee tauotta hänelle jotain, niin olo tuntuu äkkiä tyhjältä ja naama vääntyy parkuun, jos näin ei olekaan.

[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 17:38"]

[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 17:29"]

Tuon ikäisen kanssa pitää olla koko ajan. Sä et tätä hiffaa, mutta jos et seurustele lapsen kanssa tämän ollessa kunnolla, niin siitä kiukusta ei ole paluuta! On siis pakko koko ajan pitää muksu tyytyväisenä vaikka susta näyttäisi turhalta.:)

äiti osaa myös ennakoida lapsen ilmeestä seuraavan aikeen ja sä et taatusti tajua, että nyt Maisa näyttää siltä että se kiipeää kirjahyllyysi. Tuon ikäiset ovat koko ajan menossa, joten heitä todella pitää vahtia joka hemmetin minuutti, ainakin kylässä .

pahempia ovatkin ne äidit, joiden ylikiltit lapset kiusaavat muita eikä kukaan puutu.

[/quote]

Jännä juttu, mulla ei ole muksuja, mutta todellakin näen kavereiden lasten naamasta, millon ne on pahoilla teillä! Johtuisikon siitä, että kyky tulkita toisten ihmisten ilmeitä tuskin liittyy mitenkään äitiyteen!? Ja mulla on myös ystäviä kenen lapset sinkoilee ympäriinsä ja jotka seuraa mitä tenavat tekee, mutta onnistuu silti keskustelemaan kanssani. Ja löytyypä yksikin, joka luottaa lapsiinsa ja ei ole silmä kovana jatkuvasti vahtaamassa pienokaisiaan, ja lapset on silti elossa ja kunnossa!

[/quote]

ei esim yksivuotiaaseen voi luottaa, sillä ei sen ikäisellä ole kykyä suojella itseään. Ja kyllähän se niin on että kaverin lapsen naamasta tuskin näkee sitä, mitä sen joka on omaa lihaa ja verta. Mä en ainakaan näe koska kaverin lapsella on kakkahätä tms. Toki nyt jotain ihan ilmiselviä asioita osaa lukea.;)

[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 17:47"]

Ei ole pakko koko ajan viihdyttää lasta. Ihan olen nähnyt lapsia, jotka istuu pitkiä aikoja tyytyväisenä rattaissaan, tutkii jotain pehmokirjaa tms. Mutta totta kai jos lapsi on tottunut siihen, että äiti pelleilee tauotta hänelle jotain, niin olo tuntuu äkkiä tyhjältä ja naama vääntyy parkuun, jos näin ei olekaan.

[/quot

lapset ovat erilaisia!!! Jos mun lapsi ei tutki pehmokirjaa tuntikausia niin se ei merkkaa, että olen opettanut hänet siihen viihdyttämällä liikaa. 

[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 17:53"]

[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 17:47"]

Ei ole pakko koko ajan viihdyttää lasta. Ihan olen nähnyt lapsia, jotka istuu pitkiä aikoja tyytyväisenä rattaissaan, tutkii jotain pehmokirjaa tms. Mutta totta kai jos lapsi on tottunut siihen, että äiti pelleilee tauotta hänelle jotain, niin olo tuntuu äkkiä tyhjältä ja naama vääntyy parkuun, jos näin ei olekaan.

[/quot

lapset ovat erilaisia!!! Jos mun lapsi ei tutki pehmokirjaa tuntikausia niin se ei merkkaa, että olen opettanut hänet siihen viihdyttämällä liikaa. 

[/quote]

No meinaa se kuitenkin sitä, ettet ole yrittänytkään opettaa häntä olemaan rauhassa itsekseen edes sitä viittä minuuttia. 

[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 18:01"]

[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 17:53"]

[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 17:47"]

Ei ole pakko koko ajan viihdyttää lasta. Ihan olen nähnyt lapsia, jotka istuu pitkiä aikoja tyytyväisenä rattaissaan, tutkii jotain pehmokirjaa tms. Mutta totta kai jos lapsi on tottunut siihen, että äiti pelleilee tauotta hänelle jotain, niin olo tuntuu äkkiä tyhjältä ja naama vääntyy parkuun, jos näin ei olekaan.

[/quot

lapset ovat erilaisia!!! Jos mun lapsi ei tutki pehmokirjaa tuntikausia niin se ei merkkaa, että olen opettanut hänet siihen viihdyttämällä liikaa. 

[/quote]

No meinaa se kuitenkin sitä, ettet ole yrittänytkään opettaa häntä olemaan rauhassa itsekseen edes sitä viittä minuuttia. 

[/quote]

no ei tarkoita, pyh ku oot hölömö.:D

Olin muutaman vuoden juuri tuollainen. Mun maailmani oli ne lapset, elin hyvin voimakkaassa symbioosissa ja vähän väkisin tapasin lapsettomia ystäviä, koska vaistosin, että ärsytin.

Nyt mulla on kouluikäiset lapset ja nämä ex-lapsettomat 1-2-vuotiaiden äitejä. Ja kahvilareissut juuri tuota,  jutut pelkkää vaippaa, sosetta, ensiaskeleita ja haalareita :-) Eikä katse irtoa siitä muksusta eikä edes syliin anna, vaikka kerrankin saisi sitten rauhassa kahvitella. ONNEKSI mulla on hyvä muisti ja annan ajan kulua ja yritän nyt paneutua niihin yöheräilyihin ja vaippojen keräilymerkkeihin ;-)

[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 18:21"]

[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 18:01"]

[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 17:53"]

[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 17:47"]

Ei ole pakko koko ajan viihdyttää lasta. Ihan olen nähnyt lapsia, jotka istuu pitkiä aikoja tyytyväisenä rattaissaan, tutkii jotain pehmokirjaa tms. Mutta totta kai jos lapsi on tottunut siihen, että äiti pelleilee tauotta hänelle jotain, niin olo tuntuu äkkiä tyhjältä ja naama vääntyy parkuun, jos näin ei olekaan.

[/quot

lapset ovat erilaisia!!! Jos mun lapsi ei tutki pehmokirjaa tuntikausia niin se ei merkkaa, että olen opettanut hänet siihen viihdyttämällä liikaa. 

[/quote]

No meinaa se kuitenkin sitä, ettet ole yrittänytkään opettaa häntä olemaan rauhassa itsekseen edes sitä viittä minuuttia. 

[/quote]

no ei tarkoita, pyh ku oot hölömö.:D

[/quote]

Jaa, että oikein hölmöksi haukutaan, kun ei itse keksi mitään järkevää vasta-argumenttia. Hui.

No mun mies on töissä keväästä syksyyn koko ajan, en voi jättää lapsia kotiin. Mulla on tärkeitä menoja kuten hammaslääkäri, lääkäri yms joihin tarvitse lastenhoitoapua. Ja näitä käyntejä riittää. En halua laittaa lapsia hoitoon sellaisen asian vuoksi minkä voin hoitaa lastenkin kanssa. Ei minulla ole kuin äitini joka auttaa lasten kanssa. haluan "säästää" hoidontarpeen niille hetkille kun sitä oikeasti tarvitsen. Siksi.

Talvella eri asia, menen paljon yksin tai yhden lapsen kanssa. Mies on silloin kotona ja on mielellään lasten kanssa.

ymmärrän ruonkin puolen tilanteesta, mutta mä joudun ottaan aina lapsen mukaan. mies on paljon töissä ja vkl sillä onkin omat juttunsa ja harrastuksesa. ja mä hoidan lapsen lähes aina. harvoin on tilanne mies jää lapsen kans kotiin pidemmäksi kuin kauppareissun ajaks. nääkin tilanteet joudun erikseen soittaan et voisko se tulla kotiin....

ja on se niin väärin myös ystäviäni kohtaan, ja ehkä siksi mulla ei niitä kovin paljoa enää olekkaa,

[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 16:50"]

[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 07:24"]

Meillä oli vierailulla tällainen perhe vasta. Tai no, isä on normaali, osaa puhua muustakin kuin lapsesta ja näyttää siltä, että kuuntelee myös muiden juttuja. Äiti taas on omistautunut lapselleen. Hän on olemassa siksi, että tuolla pienellä uhmiksella olisi kaikki mahdollisimman täydellisesti koko ajan. Puheet ovat pelkkää lapsijuttua ja ollessaan muiden seurassakin hän keskittyy koko ajan lapseen. Tarvitseeko sanoakaan, että lapsi saa aivan kaiken ja siitä huolimatta vänisee koko ajan. He olivat meillä kolme päivää ja oltiin koko porukka enemmän kuin helpottuneita kun tämä joukko läksi kotiinsa. Tai no, se isä olisi kyllä voinut jäädä pidemmäksikin aikaa. Hänkin olisi varmasti ollut loman tarpeessa.

[/quote] Voi kun tuon naisen mies joskus katsoisi lapsen perään, niin äiti voisi hengähtää ja jutella muiden kanssa.

[/quote]

Äiti ei halua olla irti lapsestaan, mutta vaatii isänkin olemaan paikalla.

[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 19:40"]

ymmärrän ruonkin puolen tilanteesta, mutta mä joudun ottaan aina lapsen mukaan. mies on paljon töissä ja vkl sillä onkin omat juttunsa ja harrastuksesa. ja mä hoidan lapsen lähes aina. harvoin on tilanne mies jää lapsen kans kotiin pidemmäksi kuin kauppareissun ajaks. nääkin tilanteet joudun erikseen soittaan et voisko se tulla kotiin....

ja on se niin väärin myös ystäviäni kohtaan, ja ehkä siksi mulla ei niitä kovin paljoa enää olekkaa,

[/quote]

No milloinkas ne sun omat jutut ja harrastukset on? Sähän olet töissä hoitamassa omaa lastasi, joten samaten sulle kuuluisi vapaa-aikaa kuin sille miehellekin.

[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 20:06"]

[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 19:40"]

ymmärrän ruonkin puolen tilanteesta, mutta mä joudun ottaan aina lapsen mukaan. mies on paljon töissä ja vkl sillä onkin omat juttunsa ja harrastuksesa. ja mä hoidan lapsen lähes aina. harvoin on tilanne mies jää lapsen kans kotiin pidemmäksi kuin kauppareissun ajaks. nääkin tilanteet joudun erikseen soittaan et voisko se tulla kotiin....

ja on se niin väärin myös ystäviäni kohtaan, ja ehkä siksi mulla ei niitä kovin paljoa enää olekkaa,

[/quote]

No milloinkas ne sun omat jutut ja harrastukset on? Sähän olet töissä hoitamassa omaa lastasi, joten samaten sulle kuuluisi vapaa-aikaa kuin sille miehellekin.

[/quote]

siinäpä se, kun ei sitä oikeestaan ole. ja oon toisinaan niin kyllästyny siihen! mutta kun ei hoitaja vaihtoehtoja ole, niin tässä sitä ollaan sitten ja mennään näin. on tottakai aikoja jolloin pääsen meneen illalla käymään jossain, mutta eipä sitä kovin myöhään enään jaksa joten jääkin sitten menemättä monesti sen takia. 

Mulla itselläni 2 lasta, ja mua ärsyttää yksi kaverini joka on just tällanen. Vahtii kokoajan mitä lapsensa tekee, kieltää ja komentaa ym.. Kun tämä kaverini tulee kylään, niin hän on puolet ajasta lasten huoneessa leikkimässä lasten kanssa, vaikka lapset voisivat ihan hyvin leikkiä keskenään. Hän ei jotenkin vaan osaa ottaa rennosti lasten kanssa.

Samat tyypit lässyttävät kesken puhelinkeskustelun tenavilleen. Minä en kuuntele, kun mun rahalla ja ajalla kysellään jannajenicalta että onkos kakkahätä ja leivottaisko pullaa. Poistun tai lyön luurin kiinni. Enkä enää yritäkään tavata.