Mies ei halua olla kotona!

..45 jatkaa..

41 ehdotus shokkihoidosta kuulostaa hyvältä! Ite en olisi sellaiseen varmaan kyennyt, mutta tuollainen varmaan tepsisi.

Sähän olet idiootti, kukaan normaali ihminen ei haali kaikkia maailman töitä itselleen. Jos sä olet myös tylsää seuraa, kun et tajua lukemisesta ym. mitään. Mistä sun kans voisi edes keskustella, vaipan vaihdosta ja lattian moppaamisesta.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2013 klo 12:06"]

[quote author="Vierailija" time="19.07.2013 klo 11:58"]

[quote author="Vierailija" time="19.07.2013 klo 11:53"]

[quote author="Vierailija" time="19.07.2013 klo 11:30"]

Ei se jää isättömäksi vaikka eroaisitte ja jos mies haluaa olla isä. Enemmän se lapsi varmasti sitä isäänsä näkee silloin. Nyt mies tietää että voi mennä koko ajan ja sinä pidät huolen, silloin sen olisi pakko ottaa itse joskus vastuu.

Mikä vimma joillain naisilla on roikkua kiinni munattomissa miehissä ja puolustella sitä sillä, että "lapsen parhaaksi"? Miten se on lapselle hyvä, että saa mallin huonosta vanhemmuudesta ja parisuhteesta? Oppia siihen että isän ei tarvitse edes olla kotona, saati tehdä siellä mitään? Miten se edistää isä-lapsisuhdetta? Se että isä pakotettuna kutittelee lasta kerran viikossa ei todellakaan auta mihinkään kiintymyssuhteeseen.

[/quote]

Aivan. Onhan se lapselle parempi malli, että luovutetaan heti jos asiat ei mene oman mielen mukaan. Viis muista, kunhan äiti saa jokatoisen viikonlopun vapaata ja pääse bailaamaan. Saapahan isäkin välillä kokea, mitä vastuu on. Siinäpä kunnon opetus. Ja voihan sen lapsen välillä tyrkätä koko kesäksi mummolaan! Jätän tämän juupas-eipäs nahistelun tähän. Minä hoidan lapseni, enkä rupea mihinkään vuoroviikonloppu- saati vuoroviikkosysteemiin. Erotkoon muut niin halutessaan, mutta minä rakastan perhettäni (meillä muuten on sellainen). 

Me ollaan päätetty elää perheenä. Ihan pienestä en miestäni jätä, annan hänelle tilaisuuden aikuistua ja ottaa vastuuta. 

[/quote]

Rouva sitten hoitaa perheensä ja hyväksyy "miehensä" keskenkasvuisuuden ihan mukinoitta. Miksi yleensä kyselit neuvoja kun et niistä mitään ota vastaan? Kaikki on jo koitettu eikä mikään tepsi, mutta silti pitää ruikuttaa eikä mitään muutoksia olla oikeasti valmiita edes tekemään.

[/quote]

Sain tässä ketjussa hyviä neuvoja, kiitos niitä antaneille. Tajusin, että minun pitää vaatia mieheltäni vastuuta. Keskustella asiallisesti, mitä haluan, eikä joustaa joka asiassa. Näin aion tänään tehdä. Käytännössä kerron miehelle, etten enää siivoa hänen likaisia astioitaan tai vaatteitaan. Sanon, että huomenna on hänen vuoronsa hoitaa lasta niin, että voin käydä itse jossain, vaikka vaatekaupoilla. Aion myös antaa lapsen iltasyötöt, pesut ja nukutuksen miehelle niin, että hän tietää sen omaksi tehtäväkseen. Käyn vaikka lenkillä sillä välin.

Kuten huomaat, on muitakin ratkaisuja kuin ero (joka on ilmeisesti sinun käsityksesi kaikista neuvoista ja tapa ratkaista parisuhteen ongelmat..). Nämä kommentit sai minut oikeasti huomaamaan sen, ettei minun tarvitse antaa periksi ja nöyristellä. Voin vaatia mieheltä toimintaa. Nyt on taas hyvä mieli ja valoisa asenne tulevaisuuteen, toimintatapani on ollut selvästi väärä. Rakkaus mieheen ei silti ole kadonnut mihinkään :)

AP

[/quote]

Komppaan 42 tuossa, että ehkä miehesi tarvitsee konkreettista shokkihoitoa huomatakseen selvästi, miten epätasa-arvoinen ja epäreilu tilanteenne on. Sinulle kaikki kunnia siitä, ettet ole suoralta kädeltä eroamassa vaan haluat korjata tilanteen, omasta mielestäni kun nykyään erotaan vähän turhankin helposti. Jos tilanne ei yrityksestä huolimatta muutu, silloin voit joutua tekemään tuon päätöksen, mutta silloinkin tekisit sen tietäen, että olette parhaanne yrittäneet ettekä vain luovuttaneet heti, kun on vähän vaikeaa.

AP:lle siis tsemppiä ja toivottavasti saatte tilanteen korjattua!

Olen itsekin huomannut nyt kun esikoisemme on hieman yli puolivuotias, että mies ei välttämättä oikein tajua, ettei tämä kotona olo, lapsen hoito ja kaikki kotityötkään ihan kädenkäänteessä tapahdu. Ja näistäkin hommista on välillä saatava taukoa ja äidin omaa aikaa. Meidän tilanteemme ei ole läheskään noin paha kuin mitä ap kuvaili, mutta välillä hieman lipsumassa sinne suuntaan. Siksi miestä on välillä muistutettava näistä tosiasioista.

Esimerkiksi eilen ilmoitin että lähden käymään kampaajalla ja samalla ystävän luona kyläilemässä, johon mies oli ehdottamassa että mummi tulee lasta hoitamaan siksi aikaa. Ilmoitin ettei todellakaan tule, vaan isä ottaa vastuun. Ja kyllä ymmärsi heti, että olipa typerä ehdotus. Näitä tilanteita ei tosiaan usein tule, että mies olisi lapsen kanssa muutaman tunnin kahdestaan, joten saa sen aikaa kyllä pärjätä. Vastuu on tavallaan työnnettävä välillä miehelle, muuten se ei mene perille että sitä vastuuta on otettava.

Miksi ap yhtäkkiä aloit puolustelemaan sitä miestäsi? Ensin ällötti kun mies ei ymmärrä esim läheisyydestä mitään , tiirailee muiden naisten rintoja yms. Nuo on kyllä sellaisia asoita, jotka kertoo että miehesi on keskenkasvuinen idiootti. Tuo puoli kannattaisi varmaan myös hoitaa kuntoon. Olet tehnyt kyllä todella huonon valinnan lapsesi isäksi.

Huhuhu oikeastiko on tommosia?  Mun 10v poikaon enemmän mies kun ap:n. Siis kuules nyt nainen jollet ole huono provo..ei todella ole hyvää eikä normaalia sun miehes toiminta sä annat sen käyttäytyä kotona kun 5vuotias ja mennä ja tulla kuin 15vuotias..voi voi

Nämä asiat kannattaisi puhua selväksi ennen avioliittoon menoa ja lasten hankintaa.

Tulee niin vaan mieleen ohjelma jonka näin suomalaisista nuorista tulevista isistä. Yksi kaveri joka oli isäksi tulossa kyseli kaveriltaan että miten hän ehtii sitten pelata tietsikkapelejä..oli suurin huolenaihe, muu ei sitten oikein kiinnostanut, ei tuleva synnytuys eikä vauva, saati työnteko että voisi lapsensa elättää. Ja tämmösten kanssa niitä lapsia hankitaan, ei ihme että ongelmia ilmaantuu, säälittää vaan ne lapset.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2013 klo 07:42"]

Ärsyttää, turhauttaa, ihmetyttää. Kertokaa, mistä tässä on kyse: 

Mieheni ei halua olla kotona. Hän on päivät töissä, minä puolivuotiaan kanssa kotona. Töistä tultuaan 2-4 iltaa on sellaisia, jolloin miehellä on omia menoja. Nämä menot eivät ole mitään max. parin tunnin pyrähdyksiä, vaan eilenkin illalla hän oli valehtelematta poissa viisi tuntia. Aikaa perheelle ei siis näinä iltoina jää. Muut illat hän on kyllä kanssamme, mutta vaatii, että meidän on lähdettävä johonkin: kauppaan, kylään tms. Kotona ei vaan voi olla. 

Ongelma on se, että minusta vaikuttaa miehen välttelevän kontaktia vauvan kanssa. Kun yritän saada miehen hoitamaan vauvaa hetken, hän malttaa n. 10 minuuttia ja vauva on takaisin minun hoidossani. Ei sillä, kyllä minä jaksan helppohoitoisen ja iloisen vauvan hoitaa yksinkin. Säälittää vaan vauvan puolesta, kun hän on ihastuksissaan isästään, mutta tätä ei tunnu kiinnostavan. Ja olen tosiaan yrittänyt antaa vauvan hänelle tyytyväisenä ja hoidettuna, että he voisivat vaikka katsella leluja yhdessä tai kutitella. Miestä kiinnostaa enemmän tietokone, jos ei ole mihinkään menossa. 

Kotitöiltä karkaamisestakaan ei ole kyse, koska teen yksin kaikki kotiin liittyvät työt ja hoidan koiran. Olen tehnyt kaikkeni ollakseni hyvä vaimo: miehellä on puhtaat vaatteet kaapissa, ruoka pöydässä kun hän tulee kotiin. Olen antanut nukkua päiväunia ja olla tietokoneella tms. Nyt alkaa kuitenkin mitta täyttyä, kun en minä eikä lapsi saa häneltä mitään vastineeksi. Ja ei, hän ei työssäkäynnillään elätä kuin itsensä. Kaikki menot on jaettu tasan, paitsi bensakulut, koska liikun itse bussilla ja mies ajaa autolla. 

Onpa meillä puhuttukin. Olen kertonut moneen kertaan, miltä minusta tuntuu ja mitä toivoisin mieheltä. Vastaus on aina hyvin myötätuntoinen "ymmärrän minä", mutta mitään ei käytännössä tapahdu. Kun kysyn, miksei hän halua olla kotona, vastaa mies, ettei viihdy tässä asunnossa. Muutto ei kuitenkaan kiinnosta.

Olen myös yrittänyt järjestää hänelle aikaa vauvan kanssa: haluaisin viikonloppuna hetken "omaa aikaa", että saisin pestyä matot ja mies voisi hoitaa vauvaa. Uskomaton miehen kommentti oli, että hän vie vauvan mummolaan (äidilleen). Näin hän on joskus toiminutkin, jos on joutunut hoitamaan vauvaa yksin.

Mielipiteitä, mitä tässä voisi tehdä vai onko ongelmaa lainkaan? Kellään vastaavasta kokemusta?

[/quote]

Oletko sää hoikka? :D

Onko AP vielä linjoilla? Meillä kotona vähän samantapainen tilanne, haluaisin kuulla miten teillä asiat on sovittu keskustelun jälkeen? Juuri eilen juttelin miehen kanssa siitä, että mua väsyttää ja vituttaa kun mulla on paljon vähemmän vapaa-aikaa kuin sillä ja vastaus oli se, että mä käyttäydyn kuin Hitler ja miehen pitäis tehdä asiat just mun pillin mukaan tai muuten... Tämä on tietysti myös totta, mä todellakin annan miehelle tehtävät ja suutun jos se ei niitä tee...

Tämä ketju on saanut miettimään omaa asennettani parisuhteeseen ja mieheen, ehkä jätkät tekee asiat eri tavalla eikä mun pitäis koko ajan olla vieressä naputtamassa mikä meni väärin. Toivon sinulle AP kaikkea hyvää ja toivottavasti arki helpottaa kunhan lapsi kasvaa.

T: toinen mamma

Sitä ei kiinnosta lapsen hoito. Kai se muisti tämän kertoa silloin kun lasta suunniteltiin?

[quote author="Vierailija" time="19.07.2013 klo 08:05"]

Sitä ei kiinnosta lapsen hoito. Kai se muisti tämän kertoa silloin kun lasta suunniteltiin?

[/quote]

eipä muistanut. Yhdessä päätettiin, että halutaan lapsi. 

Ehkä mies on muuten vaan välinpitämätön tai ymmärtämätön. Esimerkiksi tällä viikolla oltiin ravintolassa syömässä ja mies kertoi rakastavansa minua. Ei siinä mitään, mutta hän tuijotti avoimesti ohikulkevan naisen rintoja näin sanoessaan. Kysyessäni tarkoittiko hän minua vai ohikulkijan rintoja, puolustautuu hän kertomalla tissien olleen hyvän näköiset ja tarpeeksi isot, mutta todennäköisesti niiden riippuvan ilman tukea.  Hän kommentoi melkein kaikkien näkemiensä naisten ulkonäköä. Ärsyttävää.

Meillä on oikeestaan aikalailla sama juttu mutta meillä ei ole vauvaa.ja mies ei todellakaan viihdy tässä asunnossa koska täällä hänellä ei ole mitään tekemistä,kerrostalossa kun asutaan.kun asuttiin maalla niin oli ukkokin enemmän kotona kun oli puuntekoa ja nurmikonleikkuuta ym.

Ongelma kyllä on, en itse katselisi tuollaista kun yhteinen se lapsi on. Minusta teillä on nyt vakavan keskustelun paikka, olet mielestäni päästänyt miehen ihan liian helpolla.

Kuulostaa vähän näiltä pojilta, joista ennen muinoin ainakin täällä päin sanottiin että "äiti kuorii perunat vanhanakin pöytään". :) Tuntemani tämmöinen vanha herra oli saanut äidiltään tällaisen kohtelun, kirjaimellisesti hänelle piti puolisonkin kuoria perunat pöytään ja pitää huolen että miehen tarpeet on täytetty - ikään kuin pikkulapsella. Ja kun eräänä päivänä ei saanutkaan tahtoaan läpi niin isäntä painoi lakin päähänsä ja lähti kuin loukattu kollikissa. :-) 

Mutta tarinasta itse aiheeseen, onko mies saanut kotonaan vähän kuin herrantertun kohtelun? Kun ei ole tarvinnut kantaa vastuuta ennenkään (äiti tekee perästä kaiken), niin sama siirtyy sitten tulevan puolison harteille. Saati jos on kovin nuori (tai vain ajattelematon?) isä, ettei ihan tajua koko vastuun laajuutta. On eri asia nyökytellä keskustelun yhteydessä kuin tajuta itse, että jumaleissön tuota naperoa täytyy hoitaakin!

Tosiaan, paras ratkaisu että lakkaa yksinkertaisesti palvelemasta ja alkaa myös pitää tiukasti kiinni omista tärkeistä menoista, ja että mies on hyvä ja ITSE hoitaa lapsensa eikä vie niitä seuraavalle palvelevalle naiselle. Jos kohta voisin vannoa, että alkuksi tämä täyshoitopalvelun loppuminen aiheuttaa taatusti skismaa ja paljon. 

Jos kohta nalkutuksestakin tapaa tulla oravanpyörä. Mies ei tee kun vaimo vain nalkuttaa ja vaimo nalkuttaa kun mies ei tee. Toivottavasti tilanne ei kärjisty tähän.