Elämä on todella masentavaa kuoleman odotusta
Olen tosi syvissä vesissä. En näe missään mitään järkeä tai iloa. Odotetaan vaan kuolemaa ja päivät toistaa itseään. Olen uupunut ja masentunut tähän elämään. Työelämä on vain tekemistä, jolla saada ajatukset pois väistämättömästä kuolemasta. Lisäksi se uuvuttaa meidät. Harva täällä tekisi töitä jos ei saisi rahaa. Meidät kaikki unohdetaan ja elämämme on täysin merkityksetöntä. Raadetaan, stressataan ja kinastellaan ihan turhaan. Ihmisiä on lisäksi täällä aivan liikaa. Täällä on aivan liikaa turhia työpaikkoja, turhaa materiaa, roskaa ja luonnonvaroja haaskataan. Sosiaalinen media on pilannut kaiken. Raha määrittelee kaiken. Olen onnellisimmillani kun pääsen nukkumaan ja toivon joka päivä etten heräisi. Ystävät pitävät minua hulluna. Minä uskon, että he eivät vain ole avanneet silmiään tälle maailman hulluudelle.
Kommentit (19)
Olet täysin oikeassa! Ihan kuin minun ajatuksiani. Tänäänkin joutui heräämään, eikä mitään odotettavaa.
Oman sielusi kannalta elämäsi ei ole merkityksetöntä. Toki jos käytät sen esim. orjailuun niin ehkä sitten. Mutta tulet muistamaan tämän elämäsi seuraavassasi, ellet kävele suoraan taivaasee, joka on tietysti paras vaihteohto mutta harva sinne valitettavasti nykyään pääsee.
Olet masentunut, mene käymään lääkärillä. Ja hanki muuta ajateltavaa ja tekemistä, jotain kivaa.
Raamatusta selviää, että mikä tässä elämässä on oikeasti olennaista!
Henkistä laiskuutta. Avaa silmäsi. Tai lopeta oman napasi tuijottaminen.
AP, kuoleman jälkeen se elämä vasta masentavaa onkin. 😟
Niin, kuolema on vääjäämätöntä. Siihen asti kannattaisi yrittää tehdä niitä asioita, joista nauttii ja jotka tuovat iloa, eikä murehtia jotain maapallon ihmismäärää.
Vierailija kirjoitti:
Niin, kuolema on vääjäämätöntä. Siihen asti kannattaisi yrittää tehdä niitä asioita, joista nauttii ja jotka tuovat iloa, eikä murehtia jotain maapallon ihmismäärää.
Kunnon egoistinen narsistiasenne.
Vierailija kirjoitti:
Olet täysin oikeassa! Ihan kuin minun ajatuksiani. Tänäänkin joutui heräämään, eikä mitään odotettavaa.
Minäkään en odota mitään. Mikään ravintolassa syöminen, kahvilla käyminen, kaupoissa kiertely, uimahalliin meneminen, elokuvissa käyminen ja sellainen perus kiva tekeminen, jota jotkut odottaa ei tunnu enää miltään. Tuntuu vaan rasitteelta ja vaivalloiselta. Kotona on paras. Rauhassa. Ap
Mä oli useamman vuoden noissa turhuuden syvissä vesissä, koska ihan kaikki kyllästytti. Olin ajautunut kovin kauan Jumalasta. "Minun onneni on olla Jumalaa lähellä" pitää kyllä kutinsa. Hakuduin uudelleen Jumalan yhteyteen Jeesuksen sovitustyön kautta ja mieleni muuttui monessa asiassa. Voin paremmin.
Olen edelleen tylsistynyt moneen asiaan ja tähän samaan veivaamiseen. Taivaan kansalaisena ja käsi Jeesuksen kädessä elämä on kuitenkin erilaista. Järjettömyyden keskelle tulee järki, eikä kaikki lopu hautaan vaan vasta alkaa siitä. Suosittelen hakeutumaan johonkin seurakuntaan jossa pidetään Raamattua esillä ja saarnataan parannusta synneistä. Vain se muuttaa elämän.
Vierailija kirjoitti:
Olet masentunut, mene käymään lääkärillä. Ja hanki muuta ajateltavaa ja tekemistä, jotain kivaa.
Sairasloma ja alan vaihto. Se ei ole aina helppoa, mutta ajanvaraus neuvovalle henkilölle kannattaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, kuolema on vääjäämätöntä. Siihen asti kannattaisi yrittää tehdä niitä asioita, joista nauttii ja jotka tuovat iloa, eikä murehtia jotain maapallon ihmismäärää.
Kunnon egoistinen narsistiasenne.
Elämästä nauttiminenko? Selvä sitten!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet masentunut, mene käymään lääkärillä. Ja hanki muuta ajateltavaa ja tekemistä, jotain kivaa.
Sairasloma ja alan vaihto. Se ei ole aina helppoa, mutta ajanvaraus neuvovalle henkilölle kannattaa.
En halua mitään alan vaihtoa, mikään tekeminen ei kertakaikkiaan kiinnosta. Olen uupunut. Ap
Sairausloma, alanvaihto, terapia, lääkitys, kaikki mahdollinen kokeiltu. Silti vaan sama jatkuu. Jotkut vaan syntyy apaattisina tähän maailmaan, ohjelmoituna melankoliaan. Parasta päivässä on kun pääsee nukkumaan. Herääminen uuteen aamuun on pahinta ja koskee ihan mahaan. Voimia Ap:lle, et ole yksin ajatuksinesi!
Aika hyvin olet ymmärtänyt ja sisäistänyt modernin ihmiselämän olemuksen. Ihan tottahan tuo kaikki on. Ei sen kuitenkaan kuulu lannistaa sinua aivan tekemättömäksi. Elämä on hullua, joten on itsekin oltava asenteeltaan hullu. Älä lakkaa elämästä elämääsi, vaikka olet sen järjettömyyden oivaltanutkin.
Jos et jaksa odottaa mitään, miksi sitten jaksat odottaa kuolemaa? Ei sinun ole pakko elää.
Vierailija kirjoitti:
Sairausloma, alanvaihto, terapia, lääkitys, kaikki mahdollinen kokeiltu. Silti vaan sama jatkuu. Jotkut vaan syntyy apaattisina tähän maailmaan, ohjelmoituna melankoliaan. Parasta päivässä on kun pääsee nukkumaan. Herääminen uuteen aamuun on pahinta ja koskee ihan mahaan. Voimia Ap:lle, et ole yksin ajatuksinesi!
Ap
Kannat koko maailman huolia harteillasi ja se on sinusta normaalia. Kyllä minäkin näen sen hulluuden mutta ei ne ole minun ongelmiani. Minun ongelmani on viihtyä tämän kaiken keskellä ja onneksi viihdettä piisaa. Tämäkin palsta viihdyttää kaistapäisillä avauksillaan. Luulet olevasi suurempi kuin olet. Hoida oma tonttisi ja nauti matkasta, maalia ei ole.