Mies ei halua olla kotona!

Annatko miehellesi huomiota?

Entä valitatko koko ajan jostain ?

Älä vaan nyt rupea toista lasta tekemään. Seuraava uutinen teidän parisuhde-elämässä nimittäin on se, että miehellä onkin toinen nainen. Niin siinä käy, kun ei viihdy kotona eikä ole kiinnostunut edes omasta lapsestaan. Silmät vilkkuu jo!

Sulla on teini kotona. Ei se sua rakasta, tuntee vain kiintymystä mutta aitoa rakkautta se ei ole. Kun on aidosti rakastunut, on miellyttämisenhaluinen ja tekee mitä vaan että rakkauden kohde on tyytyväinen. Ja teidän suhde on ilmeisesti vielä nuori?  

Mitäs, jos miestä jotenkin jännittää vauvan kanssa olo? Ei se kaikille tule luonnostaan. Jos hän pelkää, että vauva alkaa itkemään, eikä hän tiedä mitä tehdä? Jotkut ei kestä itkevää vauvaa ollenkaan. Ja usein miehet ei osaa olla vauvan kanssa, kun ei sen kanssa voi tehdä mitään. Ei vaan kiinnosta. Voisiko kyse olla tällaisesta? 

Jos haluat omaa aikaa, lähde itse pois tai lähetä mies ja vauva pois. Näin ei voi palauttaa vauvaa hetken päästä sinulle. Jos menevät mummilaan, niin onko se nyt niin kamalaa? Muistathan antaa miehen hoitaa vauvaa omalla tavallaan, etkä neuvo kokoajan. Tähän sortuu todella moni.

JSSAP, sinähän teet miehen elämästä taivaan maan päälle, eikä hän ymmärrä olla edes kiitollinen. Lähetä tänne viikoksi, niin johan oppii arvostamaan sinua:) Tai sitten vika onkin siinä, että olet passannut sen pilalle.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2013 klo 08:38"]

Sulla on teini kotona. Ei se sua rakasta, tuntee vain kiintymystä mutta aitoa rakkautta se ei ole. Kun on aidosti rakastunut, on miellyttämisenhaluinen ja tekee mitä vaan että rakkauden kohde on tyytyväinen. Ja teidän suhde on ilmeisesti vielä nuori?  

[/quote]

Näin olen itsekin ajatellut :( Käytöksemme eroaa niin paljon toisistaan, mutta päämäärä on sama: minä haluan että miehellä on hyvä olla ja hän haluaa että hänellä itsellään on hyvä olla. Suorastaa palvelen häntä ja hän järjestää minulle lisää tehtävää jättämällä astiat pöydälle, likaiset bokserit lattialle yms. Olen yrittänyt selittää tätä sillä, että mies on aina saanut kaiken valmiina, eikä siksi osaa asettua toisen asemaan.  Lähempänä totuutta taitaa kuitenkin olla tuo rakkauden ja arvostuksen puuttuminen :( 

Olen yrittänyt olla valittamatta miehelle (paitsi viime päivinä kun asia on alkanut todella vaivaaman ja turhauttamaan). Haluaisin mieheltä sellaista huomiota, että voisin olla vaikka hänen kainalossaan ja voitaisiin jutella normaalisti. Miehen käsitys hellyydestä on vain seksi, ja siksi minua on jo alkanut ällöttää hänen läheisyytensä kun hän on aina kourimassa.

Kuulostaapa pahalta kun tätä lähtee kirjoittamaan ja oikeasti miettimään.

ap

Ap, ala elämään omaa elämääsi. Kuulostaa siltä, että olet yrittänyt luoda perheidyllin, sellaisen kuin se mainoksissa ja kirjoissa kuvataan. Miehesi ei vain osaa leikkiä mukana. Eikä se ihan oikeasti sellaista olekaan. Itsekin yritin leikkiä aluksi vauvan kanssa hyvää kotirouvaa, mutta ei se tyydyttänyt minua eikä mies sitä arvostanut sillä tavalla, kun sisimmässäni toivoin. Käsitin, että kotileikillä yritin vain kompensoida sitä, että minä, vuosia töissäkäynyt itsenäinen nainen olinkin nyt kotona ns. hyödyttömänä.

Aloin nauttia äitiyslomasta. Otin vauvan ja kamppeet mukaan, kävin museoissa, taidenäyttelyissä, kävelyillä, puutarhoissa, jopa tattimetsässä (okei se oli aika hankalaa välillä lähdin reissuun vanhempieni luo. En yrittänytkään olla kotona kun mies oli kotona, enkä tehdä mitään kotihommia valmiiksi. Vaikka minullakin oli rintamaidolla ruokittava vauva, sujui ihan hyvin, kun ei ollut mitään tiukkaan paalutettuja ohjelmia eikä aikatauluja. (Ja tämä teksti muuttui yhtäkkiä kursiiviksi, enkä saa sitä pois...?)

Siispä ap, lakkaa leikkimästä kotista. Sinä voit järjestää itsellesi kivaa tekemistä sekä kotona että kodin ulkopuolella myös vauvan kanssa, jätä aikuisesta miehestä huolehtiminen hänelle itselleen.

Minä voin kertoa, miten kävi, kun tuttavamies päätti perustaa perheen. Mentiin naimisiin. Hankittiin lapsi. Myöhemmin vaimonsa ihmetteli minulle, kuinka mies ei viihdy lapsen kanssa. Ei lohduta, ei leiki, ei halaa. Lapsi vain huutaa sylissä eikä mies tee mitään. Mielestäni vain tunnevammainen pystyy olemaan vastaamatta lapsen huutoon. Kaikki menot puoliksi, myös äitiys- ja hoitovapaalla. Mies ei viihdy kotona. On aina urheilemassa. Ei puhu vaimolleen, myötäilee mutta ei puhu. Asenne on myös appivanhempien taholta, että nainen hoitaa kodin ja mies menee ja tulee. Nainen on siis patja ja piika, jonka pitää maksaa puolet kuluista. Sitähän sinä olet, ap.

Vaimo väsähtää kolmen vuoden jälkeen,  vaatii miestä terapiaan. Terapiassa käydään, se vaan ei auta, koska mies sanoo kyllä joo joo mutta ei tee mitään, laiska kun on. Paljastuu kyllä se, että mies rakastakaan vaimoaan. Vaimo kysyy miksi menit kanssani naimisiin: "No koska niin kuuluu elämässä tehdä."  Noh, sitten tulee vielä se toinen nainen. Vaimo hakee lopulta eroa ja muuttaa pois.

mies on entinen tuttumme, ja vaimo on jäänyt ystäväkseni.

terv. 7.

Kai sillä on tylsää kotona, kun sä et jätä sille mitään tekemistä! Se tuntee itsensä ihan turhaksi siellä asunnossa. Ei aikuinen ihminen jaksa iltakausia "kutitella ja katsella leluja" vauvan kanssa. Anna sille se vastuu mikä vastuulliselle aviopuolisolle ja isälle kuuluu! Hoitaa yhteistä kotia, elämää, kodin töitä, omaa lastaan! Ei kutittelu ole mitään lapsenhoitoa.

Jaatte kotihommat ja miehelle selkeät vastuualueet. Ottakoon vaikka ruokahuollon niskoilleen, suunnittelee ja ostaa ja valmistaa ruuat. Tai pyykit, viikkosiivouksen, mitä vaan. Ja lapsen kanssa kaikissa asioissa syötöstä kylvetykseen, ilman että sinä seisot vieressä antamassa täydellisen äidin opastusta. Lähdet itse ulos neljäksi tunniksi ja annat isälle ja lapselle kahdenkeskisen rauhan. Etkä vahdi kotiintullessasi mitä vauvalla on päällä ja mitä se on syönyt.

Sä olet riistänyt mieheltäsi kaikki roolit mitä sille kotona kuuluu. Ei ihme että se hakee rooliaan kodin ulkopuolelta.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2013 klo 07:42"]

Ärsyttää, turhauttaa, ihmetyttää. Kertokaa, mistä tässä on kyse: 

Mieheni ei halua olla kotona. Hän on päivät töissä, minä puolivuotiaan kanssa kotona. Töistä tultuaan 2-4 iltaa on sellaisia, jolloin miehellä on omia menoja. Nämä menot eivät ole mitään max. parin tunnin pyrähdyksiä, vaan eilenkin illalla hän oli valehtelematta poissa viisi tuntia. Aikaa perheelle ei siis näinä iltoina jää. Muut illat hän on kyllä kanssamme, mutta vaatii, että meidän on lähdettävä johonkin: kauppaan, kylään tms. Kotona ei vaan voi olla. 

Ongelma on se, että minusta vaikuttaa miehen välttelevän kontaktia vauvan kanssa. Kun yritän saada miehen hoitamaan vauvaa hetken, hän malttaa n. 10 minuuttia ja vauva on takaisin minun hoidossani. Ei sillä, kyllä minä jaksan helppohoitoisen ja iloisen vauvan hoitaa yksinkin. Säälittää vaan vauvan puolesta, kun hän on ihastuksissaan isästään, mutta tätä ei tunnu kiinnostavan. Ja olen tosiaan yrittänyt antaa vauvan hänelle tyytyväisenä ja hoidettuna, että he voisivat vaikka katsella leluja yhdessä tai kutitella. Miestä kiinnostaa enemmän tietokone, jos ei ole mihinkään menossa. 

Kotitöiltä karkaamisestakaan ei ole kyse, koska teen yksin kaikki kotiin liittyvät työt ja hoidan koiran. Olen tehnyt kaikkeni ollakseni hyvä vaimo: miehellä on puhtaat vaatteet kaapissa, ruoka pöydässä kun hän tulee kotiin. Olen antanut nukkua päiväunia ja olla tietokoneella tms. Nyt alkaa kuitenkin mitta täyttyä, kun en minä eikä lapsi saa häneltä mitään vastineeksi. Ja ei, hän ei työssäkäynnillään elätä kuin itsensä. Kaikki menot on jaettu tasan, paitsi bensakulut, koska liikun itse bussilla ja mies ajaa autolla. 

Onpa meillä puhuttukin. Olen kertonut moneen kertaan, miltä minusta tuntuu ja mitä toivoisin mieheltä. Vastaus on aina hyvin myötätuntoinen "ymmärrän minä", mutta mitään ei käytännössä tapahdu. Kun kysyn, miksei hän halua olla kotona, vastaa mies, ettei viihdy tässä asunnossa. Muutto ei kuitenkaan kiinnosta.

Olen myös yrittänyt järjestää hänelle aikaa vauvan kanssa: haluaisin viikonloppuna hetken "omaa aikaa", että saisin pestyä matot ja mies voisi hoitaa vauvaa. Uskomaton miehen kommentti oli, että hän vie vauvan mummolaan (äidilleen). Näin hän on joskus toiminutkin, jos on joutunut hoitamaan vauvaa yksin.

Mielipiteitä, mitä tässä voisi tehdä vai onko ongelmaa lainkaan? Kellään vastaavasta kokemusta?

[/quote]Eiköhän se ole selvä merkki että suhde on kaluttu loppuun. Tee omat johtopäätökset.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2013 klo 09:19"]

Kai sillä on tylsää kotona, kun sä et jätä sille mitään tekemistä! Se tuntee itsensä ihan turhaksi siellä asunnossa. Ei aikuinen ihminen jaksa iltakausia "kutitella ja katsella leluja" vauvan kanssa. Anna sille se vastuu mikä vastuulliselle aviopuolisolle ja isälle kuuluu! Hoitaa yhteistä kotia, elämää, kodin töitä, omaa lastaan! Ei kutittelu ole mitään lapsenhoitoa.

Jaatte kotihommat ja miehelle selkeät vastuualueet. Ottakoon vaikka ruokahuollon niskoilleen, suunnittelee ja ostaa ja valmistaa ruuat. Tai pyykit, viikkosiivouksen, mitä vaan. Ja lapsen kanssa kaikissa asioissa syötöstä kylvetykseen, ilman että sinä seisot vieressä antamassa täydellisen äidin opastusta. Lähdet itse ulos neljäksi tunniksi ja annat isälle ja lapselle kahdenkeskisen rauhan. Etkä vahdi kotiintullessasi mitä vauvalla on päällä ja mitä se on syönyt.

Sä olet riistänyt mieheltäsi kaikki roolit mitä sille kotona kuuluu. Ei ihme että se hakee rooliaan kodin ulkopuolelta.

[/quote]

No en tiedä, onko miehellä tylsää vai onko vaan huomannut hyvän raon laistaa kaikesta kotiin liittyvästä tekemisestä ja elää omaa elämäänsä... Sinällään kyllä ehdotan samaa, että ap nostaa kissan pöydälle ja vaatii, että mies ottaa oman roolinsa lapsen hoidossa ja kodin asioissa, tai sitten keskustellaan siitä, onko yhteiselämää järkeä jatkaa, jos se ei lainkaan kiinnosta. Piiaksi en suostuisi, jos et itse koe saavasi mieheltä arvostusta etkä edes läheisyyttä ja lapsi ilmeisesti ei ainakaan isältään saa juurikaan huomiota.

Minkä ikäinen mies on? Liian nuori isyyteen? Oliko "vahinko"raskaus?

"Sä olet riistänyt mieheltäsi kaikki roolit mitä sille kotona kuuluu. Ei ihme että se hakee rooliaan kodin ulkopuolelta."

Hyvä kommentti. Nukkekotileikki ei jätä sijaa omille ajatuksille, askareille, rauhassa olemiselle, MIEHENÄ olemiselle. Ahdistaa jo lukakin ap:n täydellisyysleikkiä ja nähdä silmissään anova koiranpentuilme.

Kuulostaa ap todella tutulta. Meillä on käyty tuo vaihe kaksi kertaa läpi (kaksi lasta), ja toisen lapsen kohdalla kyllä ketutti jo niin paljon että pohdin jopa eroa. Mies ei siis koskaan kieltäytynyt lasten hoidosta, mutta silti tuntui että vain jos minulla oli joku pakollinen meno (esim. hammaslääkäri), mies hoito JUURI sen menon ajan ja lopun aikaa vastuu oli minulla.

Tilanne on helpottanut heti vauva-ajan päätyttyä, eli kun lapsi on alkanut kävellä/puhua ja mies on osannut touhuta omiaan heidän kanssaan. Toki pieni katkeruus jäi kytemään mieleen noista ajoista, mutta mieheni tunnusti että ei vaan osaa olla pikkuvauvojen kanssa. Erityisen loukkaavana koin myös sen, että myös minä yritin olla hyvä vaimo ja pitää miehen tyytyväisenä ja silti tämä liiteli menojaan.

Joten anna miehelle aikaa, jos tilanne on sama vielä parin vuoden kuluttua niin potkaise pellolle. Ja tuollaisten miesten kanssa ei kannata liikaa neuvotella, annat vaan tyynesti vauvan miehelle ja kerrot että lähdet jumppaan/kaupoille/kahville, ja kävelet tyynesti ovesta ulos.

Mistä ap olet ottanut oppia, että naisen pitää pyörittää koko koti yksin ja Miellyttää miestä? Viiskytluku meni ajat sitten...

[quote author="Vierailija" time="19.07.2013 klo 10:31"]

"Sä olet riistänyt mieheltäsi kaikki roolit mitä sille kotona kuuluu. Ei ihme että se hakee rooliaan kodin ulkopuolelta."

Hyvä kommentti. Nukkekotileikki ei jätä sijaa omille ajatuksille, askareille, rauhassa olemiselle, MIEHENÄ olemiselle. Ahdistaa jo lukakin ap:n täydellisyysleikkiä ja nähdä silmissään anova koiranpentuilme.

[/quote]

Tätä kuulee usein, että miehelle ei anneta tilaa olla mies. Kertaakaan en ole saanut vastausta, mitä tämä KÄYTÄNNÖSSÄ tarkoittaa. MITEN mies saa olla mies, ja onko tässä mieheyskuviossa mitenkään huomioita vaimon jaksamista ja yleistä oikeudenmukaisuutta, vai haetaanko tässä jotain arabimaista tuttua "nainen tekee kaiken eikä valita, mies hengaa kahviloissa" -elämäntapaa? Kertokaa, todella kiinnostunut olen.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2013 klo 10:37"]

[quote author="Vierailija" time="19.07.2013 klo 10:31"]

"Sä olet riistänyt mieheltäsi kaikki roolit mitä sille kotona kuuluu. Ei ihme että se hakee rooliaan kodin ulkopuolelta."

Hyvä kommentti. Nukkekotileikki ei jätä sijaa omille ajatuksille, askareille, rauhassa olemiselle, MIEHENÄ olemiselle. Ahdistaa jo lukakin ap:n täydellisyysleikkiä ja nähdä silmissään anova koiranpentuilme.

[/quote]

Tätä kuulee usein, että miehelle ei anneta tilaa olla mies. Kertaakaan en ole saanut vastausta, mitä tämä KÄYTÄNNÖSSÄ tarkoittaa. MITEN mies saa olla mies, ja onko tässä mieheyskuviossa mitenkään huomioita vaimon jaksamista ja yleistä oikeudenmukaisuutta, vai haetaanko tässä jotain arabimaista tuttua "nainen tekee kaiken eikä valita, mies hengaa kahviloissa" -elämäntapaa? Kertokaa, todella kiinnostunut olen.

[/quote]

Siten, että mies ottaa täysin saman vastuun perheestä ja kodista kuin nainenkin. Sitä on tasa-arvoinen parisuhde ja vanhemmuus. Äiti ei ole se kaikkitietävä auktoriteetti, joka jakaa tiskivuoroja ja vahtii mitä lapselle puetaan päälle, isä tietää ja osaa nämä asiat ihan yhtä hyvin, vaikkakin ehkä eri tavalla kuin äiti. Miehellä voi olla omat vastuualueensa kotona, tai voidaan jakaa kaikki tasapuolisesti, riippuen ihmisistä ja tilanteista. Mutta vastuu jaetaan, se on pääasia. Molemmat ottavat huomioon koko ajan muun perheen ja puolison, ja tekevät töitä sen eteen että kaikilla on hyvä olo.

Ja miten käytännössä: keskustelemalla, sopimalla, tekemällä. Jos ei onnistu, on parempi ihan oikeasti ottaa pesäero, tai tyytyä tilanteeseen. Yksin asuessaankin se mies joutuisi itse huolehtimaan asioistaan, miksei se voi huolehtia niistä yhteisessäkin kodissa? Pitää olla vahva ja vaatia muutosta, ei vain valittaa että mies ei suostu. Jos ei suostu, se on hellurei, minä ja lapsi pärjätään kyllä. Jos on tähänkin asti tehnyt ja hoitanut itse kaiken, helpommallahan siinä vaan pääsee ilman laiskaa miestä riippakivenä.

No, meillä mies joutui heti vauvan synnyttyä tosi paikan eteen, kun vauva työnnettiin syliin ja sanottiin, että laita vaippa. Sektion jälkeen minä menin heräämöön ja isä hoiti vauvaa sen jälkeen. Siitä lähtien on hoitanut lasta paljon ja jäi puoleksi vuotta hoitamaan lasta kun lähdin töihin. Joillekin lapsi on vaan maailman tärkein asia ja voihan sitä puhua kaikenlaista huuhaata miesten rooleista, mutta tosiasiassa jos mies on sitoutunut perhe-elämään niin hän arvostaa myös puolisoaan.

Meillä mies viihtyy kotona meidän kanssa ja yhdessä tätä kotia pidetään pystyssä.

Miten ap:n miehen saa ottamaan vastuuta ja jakamaan vanhemmuutta, jos se ei ole koskaan kotona? Ja eikai ap:ta voi syyttää että on ominut vanhemmuuden itselleen, onko siinä vaihtoehtoa jos toinen ei laita tikkua ristiin? Vai pitäisikö hänen jättää vauva yksin kotiin että tämä saa vähän esimerkkia tasa-arvoisesta ja menevästä äidistä?

Siis minkä ikäinen mies on? 20? 30? Jos olette nuoria, niin tuon voi laittaa sen piikkiin, ja ehkä vielä yrittää jotain, mutta se vaatii vakavia keskusteluja, jossa myös kerrot asiallisesti ettet aio jatkaa näin enää kauaa. Jos jo lähempänä 30, niin ei se tuosta muutu, sulla on 2 vaihtoehtoa: kestää ja odottaa että toinen nainen tulee kuvioihin tai erota nyt kun se on helpompaa. Ja mistä rahoista lapsen kulut maksetaan, sinunko? Jos niin siihen ainakin pitää tulla muutos. Minä en kyllä katselisi tuollaista päivääkään. Etkö todellakaan saanut mitään viitteitä että mies olisi tuollainen isä kun lasta aloitte suunnittelemaan, et edes siitä että mies haluaa pitää rahat tarkalleen erillisinä?

[quote author="Vierailija" time="19.07.2013 klo 10:49"]

Miten ap:n miehen saa ottamaan vastuuta ja jakamaan vanhemmuutta, jos se ei ole koskaan kotona? Ja eikai ap:ta voi syyttää että on ominut vanhemmuuden itselleen, onko siinä vaihtoehtoa jos toinen ei laita tikkua ristiin? Vai pitäisikö hänen jättää vauva yksin kotiin että tämä saa vähän esimerkkia tasa-arvoisesta ja menevästä äidistä?

[/quote]

Puhumalla sen kanssa, ja sanomalla, että asiat muuttuu nyt. Ja sinä saat päättää miten ne muuttuu. Vaihtoehdot on: joko alat paneutua tähän perhe-elämään täysipainoisesti tai alat hommata omaa kämppää. Kumman valitset?

Jos nainen on niin luuseri ettei "pärjää" yksinään ja haluaa välttämättä jonkun miehenkuvan siihen kulissiksi, niin olkoon tyytyväinen ja hiljaa.