Lue keskustelun säännöt.
Mies ei halua olla kotona!
19.07.2013 |
Ärsyttää, turhauttaa, ihmetyttää. Kertokaa, mistä tässä on kyse:
Mieheni ei halua olla kotona. Hän on päivät töissä, minä puolivuotiaan kanssa kotona. Töistä tultuaan 2-4 iltaa on sellaisia, jolloin miehellä on omia menoja. Nämä menot eivät ole mitään max. parin tunnin pyrähdyksiä, vaan eilenkin illalla hän oli valehtelematta poissa viisi tuntia. Aikaa perheelle ei siis näinä iltoina jää. Muut illat hän on kyllä kanssamme, mutta vaatii, että meidän on lähdettävä johonkin: kauppaan, kylään tms. Kotona ei vaan voi olla.
Ongelma on se, että minusta vaikuttaa miehen välttelevän kontaktia vauvan kanssa. Kun yritän saada miehen hoitamaan vauvaa hetken, hän malttaa n. 10 minuuttia ja vauva on takaisin minun hoidossani. Ei sillä, kyllä minä jaksan helppohoitoisen ja iloisen vauvan hoitaa yksinkin. Säälittää vaan vauvan puolesta, kun hän on ihastuksissaan isästään, mutta tätä ei tunnu kiinnostavan. Ja olen tosiaan yrittänyt antaa vauvan hänelle tyytyväisenä ja hoidettuna, että he voisivat vaikka katsella leluja yhdessä tai kutitella. Miestä kiinnostaa enemmän tietokone, jos ei ole mihinkään menossa.
Kotitöiltä karkaamisestakaan ei ole kyse, koska teen yksin kaikki kotiin liittyvät työt ja hoidan koiran. Olen tehnyt kaikkeni ollakseni hyvä vaimo: miehellä on puhtaat vaatteet kaapissa, ruoka pöydässä kun hän tulee kotiin. Olen antanut nukkua päiväunia ja olla tietokoneella tms. Nyt alkaa kuitenkin mitta täyttyä, kun en minä eikä lapsi saa häneltä mitään vastineeksi. Ja ei, hän ei työssäkäynnillään elätä kuin itsensä. Kaikki menot on jaettu tasan, paitsi bensakulut, koska liikun itse bussilla ja mies ajaa autolla.
Onpa meillä puhuttukin. Olen kertonut moneen kertaan, miltä minusta tuntuu ja mitä toivoisin mieheltä. Vastaus on aina hyvin myötätuntoinen "ymmärrän minä", mutta mitään ei käytännössä tapahdu. Kun kysyn, miksei hän halua olla kotona, vastaa mies, ettei viihdy tässä asunnossa. Muutto ei kuitenkaan kiinnosta.
Olen myös yrittänyt järjestää hänelle aikaa vauvan kanssa: haluaisin viikonloppuna hetken "omaa aikaa", että saisin pestyä matot ja mies voisi hoitaa vauvaa. Uskomaton miehen kommentti oli, että hän vie vauvan mummolaan (äidilleen). Näin hän on joskus toiminutkin, jos on joutunut hoitamaan vauvaa yksin.
Mielipiteitä, mitä tässä voisi tehdä vai onko ongelmaa lainkaan? Kellään vastaavasta kokemusta?
Kommentit (54)
Mies käyttäytyy kuin lapsi ja sinä kuten huolehtiva äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies käyttäytyy kuin lapsi ja sinä kuten huolehtiva äiti
[quote author="Vierailija" time="19.07.2013 klo 10:49"]
Miten ap:n miehen saa ottamaan vastuuta ja jakamaan vanhemmuutta, jos se ei ole koskaan kotona? Ja eikai ap:ta voi syyttää että on ominut vanhemmuuden itselleen, onko siinä vaihtoehtoa jos toinen ei laita tikkua ristiin? Vai pitäisikö hänen jättää vauva yksin kotiin että tämä saa vähän esimerkkia tasa-arvoisesta ja menevästä äidistä?
[/quote]
Näinpä. Tosiaanko luulette, ettei ole mielessä käynyt antaa vastuuta miehelle? Että ihan mielelläni leikin yksin kotista ja palvelen miestäni. Kyllä meillä on ollut kausia kun kaikki työt on YRITETTY laittaa puoliksi ja olen odottanut, että mies tajuaa huolehtia omista jäljistään. Kun en enää jaksa odottaa ja asua kaatopaikalla, kasaan kaikki miehen väärässä paikassa olevat tavarat jätesäkkiin, josta hän kumma kyllä tajuaa siirtää ne paikoilleen. Ja väärässä paikoissa olevilla tavaroilla tarkoitan esim. lattialla olevia vaatteita, likaisia eväsastioita yms. en siis mitään itsekeksimääni ettei kukkaro saa olla pöydällä tms.
"Kai sillä on tylsää kotona, kun sä et jätä sille mitään tekemistä! Se tuntee itsensä ihan turhaksi siellä asunnossa. Ei aikuinen ihminen jaksa iltakausia "kutitella ja katsella leluja" vauvan kanssa. Anna sille se vastuu mikä vastuulliselle aviopuolisolle ja isälle kuuluu! Hoitaa yhteistä kotia, elämää, kodin töitä, omaa lastaan! Ei kutittelu ole mitään lapsenhoitoa."
Voi elämä. Sekö mielestäsi innostaa miestä olemaan lapsen kanssa, kun nakitan sille paskavaipan vaihtoa tai laitan syöttämään, kun mies ei sitä tykkää tehdä. Eikä hän muuten ole erityisen innostunut ruoanlaitosta, ruohonleikkuusta, siivoamisesta tms. mutta kiitti vinkistä.
Ja teille, jotka puhutte kotiksesta ja idyllileikistä. Voi itku kun tämä olisikin leikkiä. Minulle se kuitenkin on ihan totta, että lapsi pitää hoitaa, pyykit ja tiskit pitää pestä, koiran pitää päästä pissille tms. Miten ihmeessä se on jotain leikkiä?? Enkä minä puunaa mitään lattialistoja täällä tai kiillota pöytähopeita, yritän pyörittää perusarkea, mutta teen sen yksin. Kyllä mahdollisuuksia osallistua on annettu ja "tilaa olla mies". On vaan pakko ollut nöyrtyä, kun mitään ei tapahdu. Minun tässä on pakko olla aikuinen, ihan jo lapsen takia. Ollaan lähempänä 20 kuin 30.
AP
[quote author="Vierailija" time="19.07.2013 klo 11:06"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2013 klo 10:49"]
Miten ap:n miehen saa ottamaan vastuuta ja jakamaan vanhemmuutta, jos se ei ole koskaan kotona? Ja eikai ap:ta voi syyttää että on ominut vanhemmuuden itselleen, onko siinä vaihtoehtoa jos toinen ei laita tikkua ristiin? Vai pitäisikö hänen jättää vauva yksin kotiin että tämä saa vähän esimerkkia tasa-arvoisesta ja menevästä äidistä?
[/quote]
Näinpä. Tosiaanko luulette, ettei ole mielessä käynyt antaa vastuuta miehelle? Että ihan mielelläni leikin yksin kotista ja palvelen miestäni. Kyllä meillä on ollut kausia kun kaikki työt on YRITETTY laittaa puoliksi ja olen odottanut, että mies tajuaa huolehtia omista jäljistään. Kun en enää jaksa odottaa ja asua kaatopaikalla, kasaan kaikki miehen väärässä paikassa olevat tavarat jätesäkkiin, josta hän kumma kyllä tajuaa siirtää ne paikoilleen. Ja väärässä paikoissa olevilla tavaroilla tarkoitan esim. lattialla olevia vaatteita, likaisia eväsastioita yms. en siis mitään itsekeksimääni ettei kukkaro saa olla pöydällä tms.
"Kai sillä on tylsää kotona, kun sä et jätä sille mitään tekemistä! Se tuntee itsensä ihan turhaksi siellä asunnossa. Ei aikuinen ihminen jaksa iltakausia "kutitella ja katsella leluja" vauvan kanssa. Anna sille se vastuu mikä vastuulliselle aviopuolisolle ja isälle kuuluu! Hoitaa yhteistä kotia, elämää, kodin töitä, omaa lastaan! Ei kutittelu ole mitään lapsenhoitoa."
Voi elämä. Sekö mielestäsi innostaa miestä olemaan lapsen kanssa, kun nakitan sille paskavaipan vaihtoa tai laitan syöttämään, kun mies ei sitä tykkää tehdä. Eikä hän muuten ole erityisen innostunut ruoanlaitosta, ruohonleikkuusta, siivoamisesta tms. mutta kiitti vinkistä.
Ja teille, jotka puhutte kotiksesta ja idyllileikistä. Voi itku kun tämä olisikin leikkiä. Minulle se kuitenkin on ihan totta, että lapsi pitää hoitaa, pyykit ja tiskit pitää pestä, koiran pitää päästä pissille tms. Miten ihmeessä se on jotain leikkiä?? Enkä minä puunaa mitään lattialistoja täällä tai kiillota pöytähopeita, yritän pyörittää perusarkea, mutta teen sen yksin. Kyllä mahdollisuuksia osallistua on annettu ja "tilaa olla mies". On vaan pakko ollut nöyrtyä, kun mitään ei tapahdu. Minun tässä on pakko olla aikuinen, ihan jo lapsen takia. Ollaan lähempänä 20 kuin 30.
AP
[/quote]
No MIHIN sä tarvitset sitä miestä kun se ei kerran mitään tee?!
Mikset voi sanoa että joko alat hommiin tai muutat omaan kämppään? No varmaan se on niiin ihqu sen kerran vuodessa kun tuo ruusuja ja sanoo rakastavansa. Ja onhan se kuitenkin ihan hyvä isä! Ja Puoliso! Ja miten sitä yksin muka pärjäisi! Ja ei halua rikkoa perhettä! Vaikkei sitä perhettä edes käytännössä ole.
Liian nuorina teitte penskan. Sori, mutta joko eroat tai kestät ton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sillä miehellä ei ole mitään tekemistä kotona, kun sinä teet kaiken..?
"Mikset voi sanoa että joko alat hommiin tai muutat omaan kämppään? No varmaan se on niiin ihqu sen kerran vuodessa kun tuo ruusuja ja sanoo rakastavansa. Ja onhan se kuitenkin ihan hyvä isä! Ja Puoliso! Ja miten sitä yksin muka pärjäisi! Ja ei halua rikkoa perhettä! Vaikkei sitä perhettä edes käytännössä ole."
Mikä vimma ihmisillä on tehdä lapsista isättömiä? Jos isä on lapselle turvallinen, on se puutteineenkin parempi vaihtoehto kuin olla ilman isää. Eikö pitäisi kuitenkin ajatella lasta ensin? Kuten kirjoitin, pärjään lapsen kanssa hyvin yksinkin, mutta haluaisin isän ja lapsen luovan hyvän kiintymyssuhteen jo vauvana. Ja joo, nyt tulee taas kymmenen kommenttia siitä, miten pitäisi jättää lapset tekemättä. Lapsi on kuitenkin minulle tärkeintä ja rakkainta mitä on, ja hänen takiaan teen kyllä mitä vaan. Miksi ihmeessä olisi pitänyt jättää lapsi tekemättä, jos hän on rakastettu ja minulla on voimavaroja rakastaa ja pitää hänestä huolta? Ihmeen tunnekylmää porukkaa..
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.07.2013 klo 11:26"]
"Mikset voi sanoa että joko alat hommiin tai muutat omaan kämppään? No varmaan se on niiin ihqu sen kerran vuodessa kun tuo ruusuja ja sanoo rakastavansa. Ja onhan se kuitenkin ihan hyvä isä! Ja Puoliso! Ja miten sitä yksin muka pärjäisi! Ja ei halua rikkoa perhettä! Vaikkei sitä perhettä edes käytännössä ole."
Mikä vimma ihmisillä on tehdä lapsista isättömiä? Jos isä on lapselle turvallinen, on se puutteineenkin parempi vaihtoehto kuin olla ilman isää. Eikö pitäisi kuitenkin ajatella lasta ensin? Kuten kirjoitin, pärjään lapsen kanssa hyvin yksinkin, mutta haluaisin isän ja lapsen luovan hyvän kiintymyssuhteen jo vauvana. Ja joo, nyt tulee taas kymmenen kommenttia siitä, miten pitäisi jättää lapset tekemättä. Lapsi on kuitenkin minulle tärkeintä ja rakkainta mitä on, ja hänen takiaan teen kyllä mitä vaan. Miksi ihmeessä olisi pitänyt jättää lapsi tekemättä, jos hän on rakastettu ja minulla on voimavaroja rakastaa ja pitää hänestä huolta? Ihmeen tunnekylmää porukkaa..
ap
[/quote]
Ei se jää isättömäksi vaikka eroaisitte ja jos mies haluaa olla isä. Enemmän se lapsi varmasti sitä isäänsä näkee silloin. Nyt mies tietää että voi mennä koko ajan ja sinä pidät huolen, silloin sen olisi pakko ottaa itse joskus vastuu.
Mikä vimma joillain naisilla on roikkua kiinni munattomissa miehissä ja puolustella sitä sillä, että "lapsen parhaaksi"? Miten se on lapselle hyvä, että saa mallin huonosta vanhemmuudesta ja parisuhteesta? Oppia siihen että isän ei tarvitse edes olla kotona, saati tehdä siellä mitään? Miten se edistää isä-lapsisuhdetta? Se että isä pakotettuna kutittelee lasta kerran viikossa ei todellakaan auta mihinkään kiintymyssuhteeseen.
[quote author="Vierailija" time="19.07.2013 klo 11:30"]
Ei se jää isättömäksi vaikka eroaisitte ja jos mies haluaa olla isä. Enemmän se lapsi varmasti sitä isäänsä näkee silloin. Nyt mies tietää että voi mennä koko ajan ja sinä pidät huolen, silloin sen olisi pakko ottaa itse joskus vastuu.
Mikä vimma joillain naisilla on roikkua kiinni munattomissa miehissä ja puolustella sitä sillä, että "lapsen parhaaksi"? Miten se on lapselle hyvä, että saa mallin huonosta vanhemmuudesta ja parisuhteesta? Oppia siihen että isän ei tarvitse edes olla kotona, saati tehdä siellä mitään? Miten se edistää isä-lapsisuhdetta? Se että isä pakotettuna kutittelee lasta kerran viikossa ei todellakaan auta mihinkään kiintymyssuhteeseen.
[/quote]
Aivan. Onhan se lapselle parempi malli, että luovutetaan heti jos asiat ei mene oman mielen mukaan. Viis muista, kunhan äiti saa jokatoisen viikonlopun vapaata ja pääse bailaamaan. Saapahan isäkin välillä kokea, mitä vastuu on. Siinäpä kunnon opetus. Ja voihan sen lapsen välillä tyrkätä koko kesäksi mummolaan! Jätän tämän juupas-eipäs nahistelun tähän. Minä hoidan lapseni, enkä rupea mihinkään vuoroviikonloppu- saati vuoroviikkosysteemiin. Erotkoon muut niin halutessaan, mutta minä rakastan perhettäni (meillä muuten on sellainen).
Me ollaan päätetty elää perheenä. Ihan pienestä en miestäni jätä, annan hänelle tilaisuuden aikuistua ja ottaa vastuuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.07.2013 klo 11:53"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2013 klo 11:30"]
Ei se jää isättömäksi vaikka eroaisitte ja jos mies haluaa olla isä. Enemmän se lapsi varmasti sitä isäänsä näkee silloin. Nyt mies tietää että voi mennä koko ajan ja sinä pidät huolen, silloin sen olisi pakko ottaa itse joskus vastuu.
Mikä vimma joillain naisilla on roikkua kiinni munattomissa miehissä ja puolustella sitä sillä, että "lapsen parhaaksi"? Miten se on lapselle hyvä, että saa mallin huonosta vanhemmuudesta ja parisuhteesta? Oppia siihen että isän ei tarvitse edes olla kotona, saati tehdä siellä mitään? Miten se edistää isä-lapsisuhdetta? Se että isä pakotettuna kutittelee lasta kerran viikossa ei todellakaan auta mihinkään kiintymyssuhteeseen.
[/quote]
Aivan. Onhan se lapselle parempi malli, että luovutetaan heti jos asiat ei mene oman mielen mukaan. Viis muista, kunhan äiti saa jokatoisen viikonlopun vapaata ja pääse bailaamaan. Saapahan isäkin välillä kokea, mitä vastuu on. Siinäpä kunnon opetus. Ja voihan sen lapsen välillä tyrkätä koko kesäksi mummolaan! Jätän tämän juupas-eipäs nahistelun tähän. Minä hoidan lapseni, enkä rupea mihinkään vuoroviikonloppu- saati vuoroviikkosysteemiin. Erotkoon muut niin halutessaan, mutta minä rakastan perhettäni (meillä muuten on sellainen).
Me ollaan päätetty elää perheenä. Ihan pienestä en miestäni jätä, annan hänelle tilaisuuden aikuistua ja ottaa vastuuta.
[/quote]
Rouva sitten hoitaa perheensä ja hyväksyy "miehensä" keskenkasvuisuuden ihan mukinoitta. Miksi yleensä kyselit neuvoja kun et niistä mitään ota vastaan? Kaikki on jo koitettu eikä mikään tepsi, mutta silti pitää ruikuttaa eikä mitään muutoksia olla oikeasti valmiita edes tekemään.
[quote author="Vierailija" time="19.07.2013 klo 11:58"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2013 klo 11:53"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2013 klo 11:30"]
Ei se jää isättömäksi vaikka eroaisitte ja jos mies haluaa olla isä. Enemmän se lapsi varmasti sitä isäänsä näkee silloin. Nyt mies tietää että voi mennä koko ajan ja sinä pidät huolen, silloin sen olisi pakko ottaa itse joskus vastuu.
Mikä vimma joillain naisilla on roikkua kiinni munattomissa miehissä ja puolustella sitä sillä, että "lapsen parhaaksi"? Miten se on lapselle hyvä, että saa mallin huonosta vanhemmuudesta ja parisuhteesta? Oppia siihen että isän ei tarvitse edes olla kotona, saati tehdä siellä mitään? Miten se edistää isä-lapsisuhdetta? Se että isä pakotettuna kutittelee lasta kerran viikossa ei todellakaan auta mihinkään kiintymyssuhteeseen.
[/quote]
Aivan. Onhan se lapselle parempi malli, että luovutetaan heti jos asiat ei mene oman mielen mukaan. Viis muista, kunhan äiti saa jokatoisen viikonlopun vapaata ja pääse bailaamaan. Saapahan isäkin välillä kokea, mitä vastuu on. Siinäpä kunnon opetus. Ja voihan sen lapsen välillä tyrkätä koko kesäksi mummolaan! Jätän tämän juupas-eipäs nahistelun tähän. Minä hoidan lapseni, enkä rupea mihinkään vuoroviikonloppu- saati vuoroviikkosysteemiin. Erotkoon muut niin halutessaan, mutta minä rakastan perhettäni (meillä muuten on sellainen).
Me ollaan päätetty elää perheenä. Ihan pienestä en miestäni jätä, annan hänelle tilaisuuden aikuistua ja ottaa vastuuta.
[/quote]
Rouva sitten hoitaa perheensä ja hyväksyy "miehensä" keskenkasvuisuuden ihan mukinoitta. Miksi yleensä kyselit neuvoja kun et niistä mitään ota vastaan? Kaikki on jo koitettu eikä mikään tepsi, mutta silti pitää ruikuttaa eikä mitään muutoksia olla oikeasti valmiita edes tekemään.
[/quote]
Sain tässä ketjussa hyviä neuvoja, kiitos niitä antaneille. Tajusin, että minun pitää vaatia mieheltäni vastuuta. Keskustella asiallisesti, mitä haluan, eikä joustaa joka asiassa. Näin aion tänään tehdä. Käytännössä kerron miehelle, etten enää siivoa hänen likaisia astioitaan tai vaatteitaan. Sanon, että huomenna on hänen vuoronsa hoitaa lasta niin, että voin käydä itse jossain, vaikka vaatekaupoilla. Aion myös antaa lapsen iltasyötöt, pesut ja nukutuksen miehelle niin, että hän tietää sen omaksi tehtäväkseen. Käyn vaikka lenkillä sillä välin.
Kuten huomaat, on muitakin ratkaisuja kuin ero (joka on ilmeisesti sinun käsityksesi kaikista neuvoista ja tapa ratkaista parisuhteen ongelmat..). Nämä kommentit sai minut oikeasti huomaamaan sen, ettei minun tarvitse antaa periksi ja nöyristellä. Voin vaatia mieheltä toimintaa. Nyt on taas hyvä mieli ja valoisa asenne tulevaisuuteen, toimintatapani on ollut selvästi väärä. Rakkaus mieheen ei silti ole kadonnut mihinkään :)
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.07.2013 klo 12:06"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2013 klo 11:58"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2013 klo 11:53"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2013 klo 11:30"]
Ei se jää isättömäksi vaikka eroaisitte ja jos mies haluaa olla isä. Enemmän se lapsi varmasti sitä isäänsä näkee silloin. Nyt mies tietää että voi mennä koko ajan ja sinä pidät huolen, silloin sen olisi pakko ottaa itse joskus vastuu.
Mikä vimma joillain naisilla on roikkua kiinni munattomissa miehissä ja puolustella sitä sillä, että "lapsen parhaaksi"? Miten se on lapselle hyvä, että saa mallin huonosta vanhemmuudesta ja parisuhteesta? Oppia siihen että isän ei tarvitse edes olla kotona, saati tehdä siellä mitään? Miten se edistää isä-lapsisuhdetta? Se että isä pakotettuna kutittelee lasta kerran viikossa ei todellakaan auta mihinkään kiintymyssuhteeseen.
[/quote]
Aivan. Onhan se lapselle parempi malli, että luovutetaan heti jos asiat ei mene oman mielen mukaan. Viis muista, kunhan äiti saa jokatoisen viikonlopun vapaata ja pääse bailaamaan. Saapahan isäkin välillä kokea, mitä vastuu on. Siinäpä kunnon opetus. Ja voihan sen lapsen välillä tyrkätä koko kesäksi mummolaan! Jätän tämän juupas-eipäs nahistelun tähän. Minä hoidan lapseni, enkä rupea mihinkään vuoroviikonloppu- saati vuoroviikkosysteemiin. Erotkoon muut niin halutessaan, mutta minä rakastan perhettäni (meillä muuten on sellainen).
Me ollaan päätetty elää perheenä. Ihan pienestä en miestäni jätä, annan hänelle tilaisuuden aikuistua ja ottaa vastuuta.
[/quote]
Rouva sitten hoitaa perheensä ja hyväksyy "miehensä" keskenkasvuisuuden ihan mukinoitta. Miksi yleensä kyselit neuvoja kun et niistä mitään ota vastaan? Kaikki on jo koitettu eikä mikään tepsi, mutta silti pitää ruikuttaa eikä mitään muutoksia olla oikeasti valmiita edes tekemään.
[/quote]
Sain tässä ketjussa hyviä neuvoja, kiitos niitä antaneille. Tajusin, että minun pitää vaatia mieheltäni vastuuta. Keskustella asiallisesti, mitä haluan, eikä joustaa joka asiassa. Näin aion tänään tehdä. Käytännössä kerron miehelle, etten enää siivoa hänen likaisia astioitaan tai vaatteitaan. Sanon, että huomenna on hänen vuoronsa hoitaa lasta niin, että voin käydä itse jossain, vaikka vaatekaupoilla. Aion myös antaa lapsen iltasyötöt, pesut ja nukutuksen miehelle niin, että hän tietää sen omaksi tehtäväkseen. Käyn vaikka lenkillä sillä välin.
Kuten huomaat, on muitakin ratkaisuja kuin ero (joka on ilmeisesti sinun käsityksesi kaikista neuvoista ja tapa ratkaista parisuhteen ongelmat..). Nämä kommentit sai minut oikeasti huomaamaan sen, ettei minun tarvitse antaa periksi ja nöyristellä. Voin vaatia mieheltä toimintaa. Nyt on taas hyvä mieli ja valoisa asenne tulevaisuuteen, toimintatapani on ollut selvästi väärä. Rakkaus mieheen ei silti ole kadonnut mihinkään :)
AP
[/quote]
En ole tuo edellinen kirjoittaja, mutta vahvasti samaa mieltä hänen kanssaan. Voithan toki rueta olemaan jämäkämpi, mutta tuskin teillä mikään muuttuu.
[quote author="Vierailija" time="19.07.2013 klo 12:06"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2013 klo 11:58"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2013 klo 11:53"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2013 klo 11:30"]
Ei se jää isättömäksi vaikka eroaisitte ja jos mies haluaa olla isä. Enemmän se lapsi varmasti sitä isäänsä näkee silloin. Nyt mies tietää että voi mennä koko ajan ja sinä pidät huolen, silloin sen olisi pakko ottaa itse joskus vastuu.
Mikä vimma joillain naisilla on roikkua kiinni munattomissa miehissä ja puolustella sitä sillä, että "lapsen parhaaksi"? Miten se on lapselle hyvä, että saa mallin huonosta vanhemmuudesta ja parisuhteesta? Oppia siihen että isän ei tarvitse edes olla kotona, saati tehdä siellä mitään? Miten se edistää isä-lapsisuhdetta? Se että isä pakotettuna kutittelee lasta kerran viikossa ei todellakaan auta mihinkään kiintymyssuhteeseen.
[/quote]
Aivan. Onhan se lapselle parempi malli, että luovutetaan heti jos asiat ei mene oman mielen mukaan. Viis muista, kunhan äiti saa jokatoisen viikonlopun vapaata ja pääse bailaamaan. Saapahan isäkin välillä kokea, mitä vastuu on. Siinäpä kunnon opetus. Ja voihan sen lapsen välillä tyrkätä koko kesäksi mummolaan! Jätän tämän juupas-eipäs nahistelun tähän. Minä hoidan lapseni, enkä rupea mihinkään vuoroviikonloppu- saati vuoroviikkosysteemiin. Erotkoon muut niin halutessaan, mutta minä rakastan perhettäni (meillä muuten on sellainen).
Me ollaan päätetty elää perheenä. Ihan pienestä en miestäni jätä, annan hänelle tilaisuuden aikuistua ja ottaa vastuuta.
[/quote]
Rouva sitten hoitaa perheensä ja hyväksyy "miehensä" keskenkasvuisuuden ihan mukinoitta. Miksi yleensä kyselit neuvoja kun et niistä mitään ota vastaan? Kaikki on jo koitettu eikä mikään tepsi, mutta silti pitää ruikuttaa eikä mitään muutoksia olla oikeasti valmiita edes tekemään.
[/quote]
Sain tässä ketjussa hyviä neuvoja, kiitos niitä antaneille. Tajusin, että minun pitää vaatia mieheltäni vastuuta. Keskustella asiallisesti, mitä haluan, eikä joustaa joka asiassa. Näin aion tänään tehdä. Käytännössä kerron miehelle, etten enää siivoa hänen likaisia astioitaan tai vaatteitaan. Sanon, että huomenna on hänen vuoronsa hoitaa lasta niin, että voin käydä itse jossain, vaikka vaatekaupoilla. Aion myös antaa lapsen iltasyötöt, pesut ja nukutuksen miehelle niin, että hän tietää sen omaksi tehtäväkseen. Käyn vaikka lenkillä sillä välin.
Kuten huomaat, on muitakin ratkaisuja kuin ero (joka on ilmeisesti sinun käsityksesi kaikista neuvoista ja tapa ratkaista parisuhteen ongelmat..). Nämä kommentit sai minut oikeasti huomaamaan sen, ettei minun tarvitse antaa periksi ja nöyristellä. Voin vaatia mieheltä toimintaa. Nyt on taas hyvä mieli ja valoisa asenne tulevaisuuteen, toimintatapani on ollut selvästi väärä. Rakkaus mieheen ei silti ole kadonnut mihinkään :)
AP
[/quote]
No, mutta juurihan valitit, että on yritetty keskustella ja jakaa hommia puoliksi, mutta ei onnistu kun mies ei tykkää. Sinä varmaan hoidit kodin ja siivosit miehen jälkiä jo ennen lasta? Kuvittelitko ihan oikeasti, että tilanne tuosta muuttuisi? Kyllä itse olisin varautunut siihen, että kaiken entisen työn lisäksi koko lapsen hoito ja jälkien siivoaminen jää automaattisesti minulle, jos tuollaisen miehen kanssa olisin alkanut lapsia hankkimaan. Siis jos siihenkään asti kotitöiden jakaminen ei ole onnistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritin tuossa aiemmin sanoa tajunneeni, että kompromissit ei enää auta. Nyt on pakko miehen opetella hoitamaan osansa tykkäsi tai ei. En voi olla enää sillä asenteella, että "mene päikkäreille kun sulla on ollut niin rankka päivä" jos mies vaikuttaa johonkin tehtävään tyytymättömältä (vaikka sitäkin asennetta molemmin puolin joskus tarvitaan). Olen siis ollut liian kiltti ja antanut periksi keskusteluista ja päätöksistä huolimatta. Ja nuo erojutut voi oikeasti jo lopettaa, se ei ole tässä tilanteessa vaihtoehto, kun mies on muutoin kunnollinen: ei ole lainkaan väkivaltainen/uhkaava, ei ole päihdeongelmainen, käy tunnollisesti töissä ja kyllä meillä juttu luistaa. lopetettaisko vääntö tästä erovinkistä, olen huomannut sen ja tiedostan vaihtoehdon. Tällaisen syyn takia en kuitenkaan riko lapsen perhettä
ap
Heippa.
Omasta kokemuksesta haluan kertoa rohkaisevan jutun ap:lle.
Mun mies on ollut tuollainen vastuunpakoilija, mukavuudenhaluinen, oma napa ensin -tyyppi.
Eihän se kunnolla tule ilmi lapsettomana, todellisuus iski kunnolla kun isyysloma oli pidetty. Mies kävi töissä plus vähintään kolme iltaa ja yksi viikonlopun päivä harratstuksissa. Kesälomallaankin lähti vaan omiin menoihinsa ilman mitään neuvotteluja tai sopimisia.
No aikani katselin ja voin huonosti, sitten aloin vaan toimia samalla tavalla. Pahaltahan se tuntui kun itse oli sitä mieltä että yhdessä suunnitellaan, miten työajan jälkeinen aika käytetään, perheenä tai yksilöinä. Mutta tosiaan kun miehestä ei tällaiseen tyyliin ollut, aloin olla ihan yhtä itsekäs. Muutama vastaava temppu kuin mies oli tehnyt ja kyllä se sitten alkoi jo ymmärtää, pikkuhiljaa asiat alettiin hoitaa toisin.
En siis ole enää itsestään selvästi kotona lapsen kanssa, kummallakin voi olla menoa, kummankin täytyy kysyä toiselta sopiiko joku juttu. Enkä aluksi oikeastaan kysynyt vaan ilmoitin että aion silloin mennä sinne ja tuolloin tänne. Enkä syyllistynyt mistään kommenteista mitä mahdollisesti mieheltä sain.
Ja pakko vielä sanoa että jos ei tilanne olisi muuttunut, mä olisin mieluummin eronnut kuin jatkanut siivous-, ruoka-, seksi- ja lastenhoitopalveluita saamatta mitään takaisin päin. Ei se mikään parisuhde ja perhe ole.
Nyt on miehesi aika kasvaa aikuiseksi. Hänen käytöksensä ei todellakaan ole normaalia eikä hyväksyttävää. Ilmeisesti hänellä on käsitys, että sinä vaan makaat kotona ja ruoka ja pyykit ja kodin siivous huolehtivat itse itsestään. Alahan ottaa itsellesi omaa aikaa, esimerkiksi aluksi yhden illan viikossa. Pariksi-kolmeksi tunniksi lähdet urheilemaan, ostoksille, kirjastoon, ihan mihin vaan niin että mies on kahdestaan vauvan kanssa. Mies pärjää kun on pakko pärjätä! TOki hän aina tuo vauvan sinulle kun olet aina siinä lähellä ja saatavilla.
Suhde omaan lapseen on luotava, ei se tule itsestään. Niinhän sinäkin ap olet sen luonut ja opetellut itse vauvan hoitoa alusta asti. Jos lapsi on yhdessä hankittu, siitä myös molemmat huolehtivat. Et sinä ole mikään 24 tuntia vuodokaudessa töissä oleva lasten- ja kodinhoitaja. Vähintä, mitä voi pyytää on, että miehesi huolehtii omat sotkunsa (Esim pyykit pyykkikosiin), käy kaupassa ja tekee ruokaa silloin tällöin sekä osallistuu kodin siivoukseen. Ja ennen kaikkea viettää aikaa lapsensa kanssa!
Sopikaa yhdessä uudet pelisäännöt. Esimerkiksi niin, että miehellä on kaksi-kolme iltaa viikossa omaa aikaa pari-kolme tuntia, ja lopun ajan viettää perheensä kanssa. SInulla pitää myös olla välillä tilaisuus esimerkiksi nukkua pitkään ja käydä omissa menoissasi. Ei se äitiyslomalla olo mitään lomailua ole, vaan olet koko ajan vastuussa pienestä ihmisestä, sekin voi olla raskasta ja kuluttavaa, vaikka antaakin paljon.
Sinulla on oikeus olla vihainen ja turhautunut. Moni nainen ei tuollaista käytöstä hyväksyisi, en ainakaan minä. Tuntuu, ettei hän oikein arvosta sinua, ikävä kyllä.
Joo mies ei tunnu arvostavan yhtään. Rakastaako hän sinua oikeasti? Miksi halusitte lapsen? Koska kaveritkin?
Huvittavaa miten ap on ollut valmis lapsentekoon ja mies on aivan lapsi vielä itsekkin, sitten olet kauniilla puheilla puhunut miehen ympäri tai ehkä hän on jopa ollut innokas myös asian suhteen eikä ole tajunnut että se vapaa-aika saattaa rajoittua. Hyvä asenne tuo että lapsella pitää isä olla, mutta valitsit vähän keskenkasvuisen pojan isäksi, jospa te pärjäätte, tsemppiä vaan
Hei ap,
meillä oli tietyiltä osin ihan samanlainen kuvio. Se kärjistyi vuosi sitten, jolloin kävimme todella lähellä avioeroa, mutta saimme korjattua parisuhdettamme perheneuvolan avulla. Me olemme kummatkin jo reilusti yli 30 v. ja yhdessäkin olemme nyt olleet jo 12 vuotta. Ei nämä asiat aina ole iästä kiinni.
Minusta teidän tilanteenne kuulostaa epäreilulta sekä sinua että lasta ajatellen. Meillä työnjako meni kuten teillä silloin, kun olin hoitovapaalla enkä todellakaan maksanut puolia. Jotenkin tuntui kohtuulliselta, että kotiasiat olivat enemmän minun hoidossani, kun mieheni vastasi enemmän taloudellisesta puolesta. Eli teidän tilanteessanne sinä kannat mielestäni sekä puolet taloudellissta vastuusta että kotivastuun kokonaan.
En valitettavasti usko, että pelkkä sinun jämäköitymisesi auttaa, valitettavasti. Se, mikä söi minua eniten työnjaossamme kuulosti perheneuvojamme mielestä siltä, että minä olin työnjohtaja ja mieheni sai vain ottaa käskyjä vastaan. Mitä tasa-arvoista työnjakoa se on?! Luulen, että sinun jämäköitymisesi veisi samaan: sinä "sanelisit" ja mies tekisi - tai olisi tekemättä. En tunne miestäsi, mutta meillä kuvio meni noin. Kuulostaako mahdolliselta kuviolta ehkä teilläkin?
Asia kannattaa ottaa puheeksi esim. neuvolassa ja / tai hankkia muuta apua. Mielestäni apua saa ja kannattaakin hakea ja hakea sitä lisäksi siinä vaiheessa ennen kuin tilanne on täysin solmussa!
Voimia, mitä teettekään (Tämähän muuttui "May the Force be with you"-läpäksi;)
Mies käyttäytyy kuin lapsi ja sinä kuten huolehtiva äiti