Lue keskustelun säännöt.
mua oksettaa tämä yksinäisyys,mulla ei kertakaikkiaan
17.07.2013 |
ole ketään ystävää,olen todella yksinäinen ja kohta tuntuu,että hukun tähän yksinäisyyden suremiseen :(
Kommentit (46)
Oisko mahdollista aloittaa joku sosiaalinen harrastus syksyllä, naurujooga, kokkauskurssi, joku yhdssä tekeminen, porukkasauvakävely tms jossa on pakko sosialisoida. Miehesi tai joku muu katsoisi lapsia sen yhden illan viikossa.
Etkö saa töissä kavereita? (Sori jos tästä oli jo puhetta, luin ihan nopsaan tässä kotihommien välissä - oon hieman samanlaisessa tilanteessa itsekin)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
työkaverit ovat sellaisia hyvänpäiväntuttuja--täällä ei kukaan kaveeraa toisiaan työajan ulkopuolella
ap
Muutin uuteen kaupunkiin jossa en tuntenut ketään. Mutta en jäänyt sitä murehtimaan,syksyllä alkoi kansalaisopisto ja ilmoittauduin 3:lle eri kurssille. Tosi kivaa vaihtelua työpäivän jälkeen ja näkee aivan muita ihmisiä kuin työkavereita. Älä jää kotiin vaan rohkeasti uusiin harrastuksiin ja ikää mulla oli tuolloin 38v.
Sanot sille miehellesi, että pitkät työpäivät loppuu nyt! Työn organisoinnissa on jotain vikaa, jos joutuu jatkuvasti tekemään yli 12-tuntisia päiviä. Ellei sitten ole ku mun yks kaveri, joka pelas työkoneella jotain p-leen miinaharavaa monta tuntia illalla, ettei tarvinnut mennä kotiin...
Löydä itsellesi jokin harrastus, aikuisopiston ilmoittautumiset alkaa ens kuussa, mene vaikka vatsatanssiin tai ompelukurssille. 7-vuotias sitäpaitsi pärjää hyvin itsekseen kotona parin tunnin ajan, kun olet itse harrastamassa. Ja voithan sä tehdä poikas kanssa jotain kivaa, on olemassa erilaisia aikuinen-lapsi-ryhmiä (esim. taide) tai meette vaikka pyöräilemään yhdessä.
En minäkään kaveeraa kollegojen kanssa, parhaat kaverit on harrastusten parista.
mies tekee työtä ihan taloudellisen tilanteemme vuoksi,ei se huvikseen siellä töissä ole ja syksyllä olisi tarkoitus pärjätä ihan tällä normi 8h päivällä.Mun mies kyllä hoitaa lasta mielellään kun on kotona,hänessä ei ole vikaa vaan minussa kun tunnun vetäväni itseäni kuoreen enemmän ja enemmän ja en kyllä raaski lastani jättää illaksi yksin kun ensin ollaan koko päivä erossa ja toisekseen hän ei ole vielä koskaan ollut yksin kotona,sitä kyllä kesä harjoitellaan
ap
iltatähti on 7v eli iso,mutta pieni pärjäämään yksi,kuten viestissäni laitoin mieheni tekee lähes jatkuvasti pitkää päivää eli ihan sidoksissa olen kotiin,kotihommiin ja lapsiin,käyn siis töissä itsekin.
ap